Tulipalojen jälkeen (kuollut/lopetettu)

// Kaikki halukkaat Nuormetsän laumalaiset tervetulleita, ajattelin että olisi hauska pelata tällainen joukkopeli nyt tulipalojen jälkeen. Samalla lauma itsekin saisi käsitystä siitä, ketkä sudet ovat kuolleet/paenneet pois ja mikä on ylipäätään tilanne reviirillä ja laaksossa. //

Nurmitasangolla oli ollut pieniä paloja, mitkä näkyivät mustina, kuolleina alueina. Kauempana solasta oli kuitenkin liki vahingoittumatonta ympäristöä. Kaataja kulki Nuormetsän reviirillä tutkien ja tarkastellen. Reviiri oli kokenut kovia, muttei aivan mahdottomasti. Paremmin asiat olivat täällä kuin laaksossa. Laakson reviirit olivat suurimmaksi osin tuhoutuneet. Täällä oli sentään hyvää maata, jopa saalista. Nälkäinen ja laihtunut uros oli löytänyt peuran ruhon korppien avulla. Ilmassa liidelleet korpit eivät päässeet käsiksi ruhoon, sillä nokat eivät pystyneet nahkaan. Niinpä Kaataja oli löytänyt paikalle, muttei vielä repinyt kylkeä auki, niin kovin kuin korpit sitä vaativatkin.
Uros kohotti kuononsa harmaata taivasta kohti, ulvoen kutsua laumalleen. Ehkä edes joku kuulisi. Kaikkein viimeiseksi Kaataja halusi olla yksin. Susi kaipasi laumansa turvaa, halusi nähdä että muutkin olivat selviytyneet tulipalosta. Suurikokoinen uros ulvoi matalalla äänellään, toisti kutsunsa useasti, odottaen. Ääni kulkeutui ilmassa laajalle alueelle, minkä vuoksi Kaataja ei kertonutkaan saaliista. Susi vain kutsui laumaa paikalle. Ei sitä nyt ulkopuolisia haluttu haaskaa syömään.

Kaataja odotti, istahtaen lopulta alas. Korpit raakkuivat kärsimättöminä, niilläkin oli nälkä. Uros piti pintansa, vaikka linnut kävivät jatkuvasti varomattomammiksi. Yksi jopa loikki nokkasemaan Kaatajan etutassua. Uros reagoi nopeasti ja se korppi pääsi hengestään. Loput linnut tajusivat pysytellä kaukana. Susi ulvoi vielä kerran, toivoen suurimman osan kuulevan ja loppujen näkevän ilmassa liitelevät korpit.

Toivottavasti kaikki ovat selvinneet, susi toivoi odottaessaan laumalaisia saapuvaksi.

Tuttu ulvonta oli laulua Katalan korville. Se lakkai nuuhkimasta hiiltynyttä puunrunkoa ja haukahti veljelleen. Koko jätti kovakuoriaisen läpsimisen sikseen ja jolkotti veljensä rinnalle. Suuri, pörheä ja valkea Koko siron, nykyisellään jopa vähän luisevan Katalan kanssa suuntasi askelensa kohti ääntä.

Beta tunnisti ulvojan Kaatajaksi ja sen oli myönnettävä itselleen, että se oli helpottunut. Kaataja oli Ilon, Kokon ja laumasta kaiketi lähteneen Kaikun lisäksi Katalan läheisin toveri. Kaatajan vuoksi se ylipäänsä pysytteli täällä. Myös lupaus Haukalle piti eikä beta, edes nyt kun olisi ollut hyvä tekosyy lähteä, ollut jättänyt reviiriään.

Kun Kaatajan ulvonta oli alkanut ja loppunut useamman kerran ja viimeinenkin äänenripe haihtunut tuuleen, Katala haistoi kirsussaan haaskan. Se kiristi tahtiaan, loikki mättäiden ylitse, kiersi tiheän pajukon ja havaitsi korkealle kumpareelle kiivettyään Kaatajan. Beta ulvoi vastauksensa laumalaisensa kutsuun ja hetkeä myöhemmin se saapui veljensä kanssa haaskalle. Uros nosti häntäntä ja pörhisti turkkinsa, mutta oli selvästi mielissään: "Kaataja. Minä tiesin, ettei tuli pysty sinuun."

Koko lähestui Kaatajaa häntä alhaalla ja huuliaan lipoen. Se ei edes yrittänyt testailla rajojaan.

// Mekin saavumme :3 //

Seinäruusu oli juuri saapumassa takaisin reviirille kera Huurteen, josta kukaan muu ei tiennyt paitsi Paarma ja Surma. Joka oli yrittänyt viilata Seinäruusua linssiin ja saada nartun vuodattamaan tietoja nuormetsän lauman tilanteesta. Mutta uskollinen laumalainen kun on, Seinäruusu oli pysynyt vaiti.

Vaalea, kookas narttu kantoi punertavaturkkista, hoikkaa urospentua. Seinäruusu oli kuullut Kaatajan puhuvan, muttei ulvovan. Mutta äänensävyn perusteella tämä uskoi ulvomisen alkuperän olevan kookas urossusi.
Seinäruusu nosti askellajiaan jolkotukseksi ja sen kautta villiksi, vauhdikkaksi laukaksi. Narttu oli iloinen päästessään taas lauman pariin, niin kauvan kun olikin vaellellut yksin pennun kanssa.

Vaaleaturkki ulvahti innostuneena hampaidensa välistä saapuessaan laumalaisten pariin. Huurre sentäs pelkäsi hienoisen verran ja kääri häntänsä raajojensa väliin. Seinäruusu laski pennun hampaistaan etustensa väliin. '' Ihanaa nähdä laumalaisia taas - ja kyllä, selvitän tämän asian Haukan kanssa, kun vain näen hänet. '' Seinäruusu nuolaisi urospennun otsaa. Joka istuutui aavistuksen jännityksestä täristen ottoemonsa etusta vasten.
Vaalean nartun häntä heilui ystävällisesti, ja lempeä sudenhymy valtasi tämän kasvot.

((Minä tulen Vinhan kanssa. :D))

Nuorsusi kuuli kutsun ja jätti ruuanhankintatehtävänsä sikseen. Se jolkotteli epävarmana ääntä kohti kunnes näki laumalaisia. Vinhan ominainen itsevarmuus palasi. Narttu asteli lähemmäs häntä aavistuksen kohollaan. "Hienoa, te olette kunnossa!" nuorukainen sanoi vähän kaikille ja heilutti häntäänsä.
Kaataja ja Katala määräsivät nyt. Se ei silti tarkoittanut että Vinhan tarvitsisi olla yhtään sen hiljempaa kuin normaalistikaan.
Kakaramaisesti mustaturkin teki mieli heittää myrkyllinen katse Seinäruusulle, mutta hukka jätti sen kuitenkin väliin. "Isällä pitää nyt kiirettä, hän etsii ja auttaa laumalaisia", Vinha sanoi ystävälliseen sävyyn Seinäruusulle, "Mutta voisit ehkä selvittää arvon Kaatajalle tai arvon Katalalle, kuka tuo on ja miksi hän on täällä." Keltaiset silmät vilkaisivat Katalan ja Karhunkaatajan suuntaan ja korvat kääntyivät alistuvasti taakse.

"Mutta hei, isä ja äiti - anteeksi siis Säde ja Haukka - antoivat laumalaisille selvät ohjeet", Vinha ei halunnut vaikuttaa vähääkään siltä että oli heittämässä haastetta, joten katseli muita laumalaisia. Kaikkia muita paitsi kahta vaikutusvaltaista sutta. "Te ette ole toteuttamassa niitä, joten ette ilmeisesti ole kuulleet niitä?"

// Kaikki halukkaat voivat edelleen liittyä mukaan, mutta ajattelin että laitetaan peli kunnolla pyörimään. //

Katalan vastatessa ulvontaan, Kaataja nousi seisaalleen innoissaan. Katala oli selvinnyt, Katala oli täällä! Betan saapuessa uros painui hiukan kyyryyn, heilutellen häntäänsä selkälinjan alapuolella. Korvat luimussa susi lähestyi ystäväänsä, nuuskien innoissaan ruskeaturkin tuoksua. Sen jälkeen Kaataja peruutti, huomioiden Kokon. Uros heilautti ystävällisenä häntäänsä, katsellen toista pää kallellaan. Huomio siirtyi pian takaisin Katalaan.
"Tiesin, ettei yksi tulipalo sinua voittaisi", Kaataja vastasi iloisena. Ystävä ja beta oli ainakin selvinnyt, sekä Koko. Hyvä alku sekin. Piankos Seinäruusukin saapui tuntemattoman pennun kanssa, selitellen Huurteen läsnäoloa. Kaataja peruutti kauemmas haaskalta, sillä Katala oli nyt korkea-arvoisin. Katala määräisi.
Vinhakin saapui paikalle, olipa narttu kasvanut. Viimeksi Kaataja oli nähnyt Vinhan ihan pienenä pentuna. Nyt edessä seisoi määrätietoinen ja älykäs nuorsusi. Sanavalmis Vinha jutteli paljonkin, muttei kyseenalaistanut Kaatajan asemaa. Pikemminkin narttu vältteli suoraa kontaktia, puhuen yleisesti, kohdistamatta puhettaan kehenkään. Vinhan puhuessa siitä, miten alfa oli antanut selvät ohjeet, Kaataja vilkaisi Katalaa. Toivottavasti ystävä ei välittäisi, vaikka Kaataja vastaisikin kysymykseen.
"Vinha, tiedän kyllä alfan ohjeista, mutta löysin tämän haaskan, joten päätin kutsua laumalaisia paikalle - peuran ruhoa kun ei siirretä minnekään. Tulipalot ovat jo ohi, joten tänne saapuminen on turvallista", Kaataja selvitti tekoaan, vaikkei se olisi edes ollut välttämätöntä. Uusi vilkaisu laihtuneeseen Katalaan kuin Kaataja kysyisi, haluaisiko beta aloittaa ruokailun. Kaataja oli kenties muiden silmissä korkea-arvoinen, mutta itse susi näki Katalan niin kaukana yläpuolellaan, ettei vahingossakaan halunnut hyppiä ystävänsä nenille.

Akka oli vaeltanut kuukausia.
Ja nyt, kun se tiesi olevansa vihdoin palaamassa kotiin, tai sinne, mitä kodista oli jäljellä, sen mustat korvat nappasivat ilmassa kiirivän ulvonnan, ja tämä ulvonta oli juuri se , jonka Akka maailmassa eniten olikin toivonut kuulevansa. Kaataja! Nartun sisällä ailahti lämpimästi, ja sen vartalon läpi juoksi sähköinen värinä. Kaataja oli elossa!
Akan lihakset olivat kiihdyttäneet sen suuren ruumiin taivalta syövään laukkaan jo ennen kuin se itse tajusi lähteneensä nelistämään eteenpäin. Narttu ei ollut kaukana sieltä missä Kaataja kutsui. Matkaa oli ehkä vain kilometrin verran, ja noen tummaksi värjäämä, väkivahva naarassusi taittoi tuon taipaleen hetkessä.
Akka aisti, että paikalla oli paljon muitakin susia, omia laumalaisia. Se katsoi parhaaksi haukahtaa kimeän tervehdyshaukun, ennenkö tulisi muiden näkyviin, sillä saattoihan olla, etteivät omankaan lauman jäsenet enää tunnistaisi sitä, sillä turkin väri ainakin oli muuttunut, ja ehkä Akan oma hajukin.
" Vou, Vou" Narttu kajautti ilmoille kimakan ja nousevan tervehdyksensä.

Katala pörhisteli turkkiaan Kaatajan kehuessa. Kun huomattavasti kasvanut Vinha tuli jakamaan ohjeita (tai oikeastaan muistuttamaan niistä) se kiinnitti katseensa narttuun. Narttuun, totta vie. Pennut olivat kasvaneet. Tässä tilanteessa oli tosin hyväkin, ettei laumalla ollut pentuja hoidettavanaan. Ruokaa oli vähän ja vielä vähemmän sitä olisi tulevina kuukausina. Tästä tulisi raskas ja vaikea kesä.

"Meidän on syötävä tässä ja nyt, mikäli mielimme elää", beta yhtyi Kaatajan sanoihin. "Sen jälkeen me selvitämme, minne menemme ja mitä tehdä. Etsimme Haukan. Kenties haaskan haju houkuttelee paikalle muitakin laumalaisia", Katala tuumasi. Kuin tilauksesta ilmaa halkoikin uusi ääni; Akka. Katala jännittyi odottamaan ja pian suuri narttu saapuikin paikalle. Niitä oli nyt jo melkoinen ryhmä, ja jokainen näytti selvinneen palosta ainakin joten kuten. Akkakin, vaikkei se ihan siltä näyttänyt, kuin Katala muisti. Noki oli tahrinut turkin mustanharmaaksi.

"Me syömme tässä", Katala ilmoitti kuuluvalla äänellä, puhuen tällä kertaa kaikille. "Sen jälkeen me etsimme alfamme ja teemme, mikä on hänen mielestään viisainta. Pysymme yhdessä, jottei kukaan eksy enää."

Koko heiksutti häntäänsä myöntymisen merkiksi, vaikka katse olikin jo haaskassa, jota Kaataja tarjosi Katalalle. Katalanin katse käväisi ruuassa, mutta se pysyi vielä itsensä herrana siltä varalta, että joku haluaisi sanoa jotain. Ennen vanhaan se olisi jo iskenyt hampaansa ruhoon olettaen, ettei kukaan väittänyt vastaan. Kokemukset kuitenkin opettivat.

((Taisi tyrehtyä tämä peli? :O))

// Jeps, keskitytään vain tuohon Me seuraamme sinua -peliin. :) Merkitsin tämän kuolleeksi/lopetetuksi. //

// Oho, tämä taisi jäädä minun vuorolleni. Anteeksi kauheasti, en ollu huomannu että oli minen vuoro :o //