Tassut iskevät Kipinää ! (( Blacky ja Kipinä ))

// Eli Blacky kera Kipinän tänne kiitos~ //

Oli hiukan kylmempi aamu kuin yleensä. Tai ainakin lähiaikoina. Pakkasta ei oikein vielä ollut ilmassa, mutta kylmä silti. Onneksi susilla oli lämöinen turkki lämmikkeenään. Suurjärven läntiselle puolelle puhalsi ikäväsi kylmä tuuli juuri nyt, mutta se luultavasti kääntyisi jossakin kohtaa päivää. Järvellä liikkui juuri nyt susi, joka oli lähtenyt hieman liian kauaksi reviiriltä. Hunaja, joka itse tahtoi itseään Huudoksi kutsuttavan, tallusti järven rannalla ja latki vettä kitaansa. Ovela ei kaipaisi sitä ihan vielä, joten pieni reissu ei tekisi pahaa, ainakaan vielä. Ties, jos täältä löytyisi pienriistaakin !

Keskikokoinen susiuros nosti päätään ja ravisti pörheää turkkiaan hiukan laikasti. Korvat hörössä lähti herra jolkottamaan hiukkasen sivummalle, jos vaikka jokunen susi tänne tiensä löytäisi. Ei se halunnut kok omaailman sitä näkevän heti. Puista oli lehdetkin suurimmaksiosaksi tippuneet, joten varjoa ne eivät oikein tuoneet, no kaipä täältä jotakin löytyisi.

Ruskeankirjava susi juoksi Suurjärvellä. Se vaikutti itsevarmalta, leikkisältä. Vaikka käytös oli laumasudenomaista, Kipinä oli laumaton. Ainakin jonkin aikaa, kunnes se eläisi jonkin lauman siivellä talvella ja katoaisi sitten.
Valkoiset tassut tamppasivat kylmää maata. Elinvoima huokui nartun kehosta ja kipinöivän värisestä, hulmahtelevasta turkista.

Ehkä Kipinä löytäisi vielä jonkun, josta se pitäisi oikeasti. Jota se voisi kunnioittaa alfanaan tai jopa puolisonaan.
Kuitenkin narttu oli vielä liian egoisti ja umpikiero oppiakseen uskollisuutta.

Ruskeaturkki ei heti nähnyt Hunajaa. Se oli liian ajatuksissaan ja viehättynyt tuulesta, omasta voimastaan ja nopeudesta.
Liian myöhään Kipinä havahtui ja jarrutti kömpelösti sudenmitan päässä Hunajasta. Vauhti oli ollut liian kova ja kömpeösti ruskeaturkki heitti kuperkeikan ennen kuin ravisteli turkkinsa ja nousi jaloilleen.
"Perhana.." narttu mutisi ja manasi noloa ilmaantumistaan. Se kääntyi Hunajan puoleen. "Hei. Minä olet neiti kömpelö, kutsu vain Apilaksi. Kuka sinä olet ?" Kipinä sanoi ystävälliseen sävyyn. Valenimen keksiminen kävi siltä jo tottumisesta parissa sekunnissa.
Se ei edes muistanut, mitä kaikkia nimiä oli käyttänyt. Hyvä kun muisti oikean nimensä.

Hunaja pomppasi hiukkasen taaksepäin, kun nuori susi mätkähti sen eteen. Vauhti taisi olla kova, jos noin lujaa kaatuili... Vai Apila, jaahas. " Hauska tutustua Apila, ja kerrankos sitä susi kaatuu. Vauhtisi taisi olla kova ! Olen Huuto " uros esittäytyi ja käytti nyt, kuten aina uusien tuttavuuksien kanssa, kutsumanimeään Huutoa. Uros heilautti ystävällisesti häntäänsä muutaman kerran ja katsoi hiukkasen tutkiskelevasti tuota 'Apilaa', se todella uskoi että se oli toisen nimi.


" No, Apila, mikä sinut tänne tuo ? " Hunaja kysyi rauhallisella äänellä ja katsoi toista hiukkasen huvittuneena.

"Apilamme" ei edes harkinnut ruveta selittämään itsekkäistä syistään olls Laaksossa, joten se päätti tulkita Huudon kysyvän mitä se teki juuri siinä pisteessä.
"Voi, minä lensin", Kipinä sanoi ja heilutti häntäänsä. "Tässä säässä juokseminen on jotain niin upeaa", narttu sanoi. Se nautti aidosti tuulen huudosta korvissaan ja pienistä hetkistä vapautta, jotka se sai loikatessaan irti maan painovoimasta.
Ruskeaturkki älysi höpisseensä oikeaista mieltymyksistään. Kipinä oli liian epävarma näyttämään oikeaa minäänsä vieraille, se oli ollut mielestään turhan avoin. Ehkä Huuto piti sitä idioottina?
"Entä sinä? Mitä sinä täällä teet?" narttu kysyi ystävällisesti, kuin ei olisi juuri tuntenut oloaan turvattomaksi.

Hunaja naurahti ja heilautti häntäänsä. Vai että oikein lensi ? No, samapa tuo. Talvi sentään miellytti joitakin susia. Ja "Apilassa" riitti energiaa talven keskelle. " Vai niin. No, minä tulin tänne osittain vahingossa osittain tahallani. Mikäköhän minut tosiaan tänne toi, se on hyvä kysymys " uros sanoi leppoisalla äänellä ja venytteli tassuillaan. Lunta pöllähti hukkasen naamalle ja se sai aikaan pienen aivastuksen. Äh, kirottu lumi ajatteli Hunaja, mutta ei sanonut mitään.


" Liikutko yksin täällä laaksossa ? " Uros kysäisi ja katsoi "Apilaa" hiukan kysyvällä ilmeellä ja pää heikosti kallellaan. Yksin kulkevilla ja etenkin nuorilla susilla oli aina vaarana joutua väärän lauman reviisille ta liian lähelle sitä. Ja eipä nuori yksilö osaisi puolustautua kuten aikuinen ilman apua. Tai, no, mikäpä Huuto oli sitä sanomaan, olihan se itsekkin pienenä vaellellut yksin... Tai no siskonsa kanssa, mutta nuorena silti.

Vai oli Hunaja ihan sattumalta ollut täällä. Ei kai siinä mitään outoa ollut.
Kipinä mietti ennen kuin vastaisi suoraan kulkevansa yksin. Siitä tulisi tilanteen herra jos se väittäisi kuuluvansa laumaan, mutta toisaalta olisi huomattavasti uskottavampaa kertoa totuus. Ja tosin, Hunaja ei vaikuttaisi Kipinään kuin ehkä päivällisen verran jos sitäkään.
"No en tavallaan, nytkin olen sinun kanssasi", narttu heitti ja naurahti kuin haukahtaen. "Siis kyllä, liikun yksin. Ja hyvin on sujunutkin, laumasudet kun tuppaavat tappelemaan ihan vain sen takia, että palvelevat eri tyyppiä", tuliturkki sanoi hymyillen pirteästi. Hunaja oli ihan mukava tyyppi, ja siksi juuri sellainen, jota Kipinä käyttäisi tarvittaessa hyväkseen. Jos tuo olisi vielä laumasusi, siltä saisi ehkä tietojakin.
Mielessään narttu hykerteli. Päivä oli alkanut loistavasti, ensin oli tuullut ja sitten se oli melkein törmännyt suteen josta se voisi imeä kaiken tarvitsemansa hyödyn. Maailma hymyili kusipäille.

EDIT:
Luokittelen tämän pelin nyt kuolleeksi, kun se on seissyt näin kauan. Kipinä heittää Hunajalle small talkia ja lähtee.