(( Kuura )) - suoritettu

Valkea alfamme kulki rajoillaan tyyenenä vaikka sen sisällä paloi tuli. se halusi tietää missä mentiin se odotti luotto sutensa Surman paluuta rjaoilla päivittäin.
sen sijaan valkea alfamme kiinnitti huomionsa tuntemattomaan tuoksuun joten se valpastui äkillisesti pörhistäen turkkinsa ja tarkkaili alfamaiseen tapaansa reviirinsä rajoja vahvistaen niitä.
Tulija saattoi olla kuka tahansa joten oli oltava valpas.

(( ajan kohtana toimikoon alku talvi ja ilma olisi kirkas pienellä pirteällä pakkasella :) ))

Kuura asteli varovasti, mutta pirteän pakkasen nostattaman mielialan turvin Aarnimetsän lauman reviirillä. Talvi oli tietysti aina ankaraa aikaa, mutta toistaiseksi susi saattoi tuntea säästä iloa, sillä alkutalvi Laaksossa oli huomattavasti leppeämpi kuin alkutalvi synnyinseudulla. Uros oli valpas, sillä lauman jäsenet eivät varmasti pitäneet tunkeilijoista, mutta paras tapa koettaa onneaan oli astella pääkallonpaikalle. Susi oli aikansa laakson olojaan tutkailtuaan tullut siihen tulokseen, että Aarnimetsän lauma vaikutti sille kaikkein sopivimmalta. Kunhan Valta ensin hyväksyisi suden laumaansa. Niinpä se nyt kuulaana alkutalven päivänä oli lähtenyt kysymään asiaa alfalta itseltään.

Tuuli kävi poispäin Kuurasta, joten valkea pohjoinen ei havainnut Vallan läsnäoloa yhtä vikkelästi kuin alfa havaitsi tunkeilijan. Uros ei itse asiassa edes arvannut tulleensa havaituksi, vaan nuuski kuono maassa reviirimerkkejä, kunnes havaitsi silmäkulmastaan toisen suden hahmon. Pikainen vilkaisu toisen elekieleen riitti kertomaan, että kyseessä oli hyvin korkea-arvoinen susi. Kuura pysähtyi oitis, vastasi toisen dominoivaan olemukseen alistuvin elein, painoi korvansa taakse ja häntänsä alas, ja kaiken kaikkiaan yritti näyttää mahdollisimman vähän uhkaavalta. Vielä susi ei sanonut mitään, vaan päätti antaa toisen tehdä aloitteen.

Valta piti alfamaisen asentonsa yhä kääntyessään kohti tulokasta sen valkea turkk isulautui muakvasti talviseen maisemaan sen msuta kirsu ja nallemaiset viisaat silmät tarkastelivat tulijaa jonkin matkan päästä. Herra oli hiljaa hetken kunnes huitaisi häntäänsä edes takaisin merkiksi ettei aikonut hyökätä kun toinen oli alistunut " Miksi liikut lähellä rajojani " se kysyi tulijalta ystävällisellä mutta silti niin määrätietoisella äänellä.

se tutkaili yhä tosita tarkasti varalta jos tuo saattaisi hyökätä tai olisi tunkeilija muusta laumasta. valta oletti että tuli palo oli ajanut laumoja tiukoille eikä se voisi koskaan luottaa siihen ettei joku yrittäisi vallata sen aluetta laajentaakseen omaansa. vaikka sen lähin raja naapuri oli Haukka. Valta seisahtui tyystin paikalleen ja osotti toisen vastausta.

Kuura tarkkaili syrjäsilmällä toisen eleitä ja piti alistuneen asentonsa, mutta toisen esittäessä kysymyksensä uroksen oli toki vastattava. Tätähän susi oli itse asiassa odottanutkin, pelännyt vain, että sen kimppuun käytäisiin enempiä kyselemättä. Sen vuoksi uros ei ollut mitään sanonutkaan, kokeillut vain mikä vastaanotto ylipäätään olisi. Miksi Kuura siis liikkui täällä päin? Vastaus oli perin juurin yksinkertainen.

"Tahtoisin liittyä Aarnimetsän laumaan", uros vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi. Eipähän siihen juuri muuta sanottavaa ollutkaan. Voisi tietysti esitellä itsensä ynnä muuta, mutta Kuura ei viitsinyt tehdä moista turhaan, jos vaikka edessä seisovaa ilmeisesti-johtajaa - sillä mikä muukaan tuo voisi olla, kun kerran puhui omista rajoistaan - ei sattuisikaan kiinnostamaan. Saattaisihan olla, että tuo ajaisi suden matkoihinsa heti kun kuulisi asian.

Valkea alfamme oli viime aikoina pitänyt tarkkaa lukua jäsenistään ja niiden tekemisistä. täten se ikään kuin naulitsi nappisilmänsä tuohon tulijaan " kuka olet mistä tulet, ja miski haluat laumaani " Valta puheli sitten edelleen sille tutuksi tulleella lempeällä mutta silti niin johtavalla äänellään.
Vallalle oli tärkeää että se sai kontaktin laumalaiseensa joten se haki tätä myös pyrkiältäkin. varsin kookas valkea hukkasemme piti katseensa kohti toisen silmiä mikäli toinen antoi katse kontaktin pysyä. ja odotti tämän vastausta.

Kuura vältti suoraa tuijotusta ollakseen vaikuttamatta uhmakkaalta, mutta otti sivusilmällä katsekontaktin toiseen. Ilmeisesti uros oli tosiaankin päätellyt oikein ja tuossa oli Valta itse. Hyvä niin, saatiin asia kerralla selväksi, ettei mikään jäänyt kaivelemaan. Johtaja tenttasi Kuuraa, mikä oli sinänsä aivan ymmärrettävää ja huomattavasti suotavampaa kuin automaattinen hampaiden näyttäminen mitään kyselemättä, ainakin pyrkijän kannalta suotavampaa siis.

"Olen Kuura ja tulen kaukaa", oli uroksen ensimmäinen vastaus, mitä sitä turhia selittämään, mutta sitten susi pysähtyi miettimään. Jos toinen tahtoi tietää mikä se oli susiaan, olisi varmasti syytä kertoa hieman laveammin. "Olen kotoisin pohjoisesta ja lähdin sieltä, kun olin riittävän vanha. Reviirillä oli niukalti ruokaa, niin että sinne ei voinut jäädä." Susi pysähtyi vetämään henkeä ja mietti vielä hetkisen. "Kiertelin ympäriinsä ja päädyin tänne. Olen viettänyt kesän laaksossa tutkaillen jäisinkö ja olisiko täällä laumaa johon voisi liityä, ja se mitä olen kuullut Aarnimetsästä miellytti minua eniten. Siksi siis olen tässä."

Uros ei ollut varma oliko sen selostus riittänyt kertomaan Vallalle miksi Kuura halusi liittyä laumaan, mutta valkea pohjoinen ei keksinyt parempaakaan selitystä. Se mietti kuitenkin vielä kuumeisesti ja keksi sitten lopulta vielä jotain sanottavaa. "Selviäisin kyllä ilmankin, mutta laumassa on suden parempi olla." Vallan ei tarvinnut luulla, että uros olisi kerjuulla. Ei Kuura laumaan siksi pyrkinyt, että se olisi ollut pakko, vaan siksi, että se halusi.

Valta siirsi katseensa pois toisesta ja katsahti reviirään. Se osittain tiesi että sen lauma saattoi olal tällä hetkellä turvallisin sillä se oli kaukana muista eikä juurikaan kukaan tiennyt lauman olin paikkakaan. eikä tulipalokaan ollut sitä juurikaa ntuhonnut. VAlta siirsi nappisilmänsä kuuraan " Aivan, mikä on sitten tavoitteesi laumassa jos kerran et liity laumaan koska on pakko vaan haluat sitä? sinulla on varmasti silloni myös tavoitetta? " alfa sitten kysäisi ja tutkaili tosita lisää toinen näytti terveeltä ja hyvä kuntoiselta mutta valta halusi olal varma ettei ottaisi laumaansa enä äyhtäkään petturia. Sen ylpeähkö mutta silti ystävällinen olemus pysyi ennallaan kunnes valta käänsi katseensa taivasta kohti ja hymähti ja pian takaisin pyrkiään. " Olen Valta, tämän lauman johtaja " se sitten esitteli itsensä.

Toisen esiteltyä itsensä Vallaksi, kuten Kuura oli jo päätellytkin tämän olevan, susi tervehti johtajaa vielä muodollisesti niiltä sijoilta missä seisoi, ja ravisteli sitten päätään saadakseen jännityksensä hieman laukeamaan ja ajatuksensa selkenemään, jotta voisi vastata toisen esittämään kysymykseen. Miksi tosiaankin? Uroksella oli matkan varrella ollut useitakin tavoitteita, mutta useimmat saattoi tarpeen tullen hylätä. Niinpä valkea vaeltaja kertoi Vallalle vain merkittävimmän vaikutteensa, joka toki sinänsä oli aivan riittävä. Susi ei tällä varsinaisesti salaillut mitään, mutta koska se ei uskonut asioidensa häiritsevän laumaelämää, se ei vain nähnyt tarpeelliseksi kertoa muuta.

"Haluan seuraa", Kuura vastasi totuudenmukaisesti. "Ja jotain, johon kuulua." Susi oli pitkän yksinäisen vaelluksensa aikana yhä useammin ajatellut sisartaan, jonka oli jättänyt kauas taakseen, ja toivonut kerta toisensa jälkeen, että valinta oli oikea. "Lauman, jonka vuoksi elää. Yksin kulkemisessa ei ole mieltä, siitä ei ole hyötyä kenellekään."

valkea uroksemme kuunteli toisen sanoja miettien. se pisti oitis mieleensä että toisella oli jotain salattavaa mutta uroksemme oletti että tämä ei ollut mitään salaliittoon liityvää sillä jos oitnen valehtelisi tajuaisi alfamme sen kyllä. Valta käänsi katseensa toisesta reviirilleen. " Hyvä on pääset laumaan, mutta sanottakoon että olen tarkka alkusi kanssa kuten monen muunkin tulijan " se lausahti sitten tyytyväisenä ja ystävälisenä hailauttaen tuolle häntäänsä täten luoden katseellaan toiselle luvan tulle reviirilleen.
Valta halusi laumans akoostuvan jäsenistä joihin se kykenisi luottamaan eikä ylimääräistä sählinkiä olisi lauman sisällä.

Kuura kuunteli toisen sanoja ja ilostui, kun tämä antoi sudelle luvan liittyä laumaansa. Alkuvaiheen tarkempi silmälläpito ei urosta huolettanut, olihan tuo tietysti ymmärrettävää, että suunnilleen tuntemattoman suden tulo laumaan oli aina riski ja näin ollen vaati tarkkailua. "Sehän on selvä", susi totesi.

Uros mietti pitäisikö sen tehdä tai sanoa vielä jotakin, ja päätti sitten pohdintansa päätteeksi toimia. Kuura kumartui leikkiinkutsuun, ikään kuin vahvistukseksi sille, että oli saavuttanut lauman jäsenyyden ja näin ollen oli Vallan alainen. Johtaja voisi toki kieltäytyä jos halusi, tällä oli varmasti näin metsäpalon jälkeisenä talviaikana omiakin kiireitä. Jollei Valta sanoisi enää mitään, Kuura tuumi, uros lähtisi omin päin tutkimaan uuden laumansa reviiriä.

VAlta nyäkähti omaperäisesti toisen lausahduksn jälkeen tyytyväisenä. kun kuura haastoi alfaa leikkini se heilautti leppoisasti häntäänsä. " valitan mutta minun täytyy jatkaa kierrosta rajoilla. sinä voit mennä pesille tervehtimään muita. ja ennen kaikkea tervetulola aarni metsään " valta lausahti ystävällisenä nyäkäten päällään uudemman kerran.

Se olisi mielellään jäänyt leikkiin muutta sillä oli tehtäviä suoritettavana ja se odotti elelleen surmaa paluuta tehtävästään. Se odotti innolla mitä toisella olisi sanottavan reviirin ulko puolelta.
Jos kuura ei enää sanoisi mitään sen kääntyisi takasiinrajoille päin minne oli menossa.

(( eiköhän tämä ollut tässä tervetuloa aarnimetsän uumeniin :) ))

#Tottahan toki. Leikkiinkutsu vain jotenkin Kuurasta puhuttaessa kuului asiaan. Pelaan herran vielä pois.#

Kuura kohottautui kumarruksestaan ja heilautti häntäänsä vastaukseksi. Eihän se tosissaan ollut odottanutkaan toisen lähtevän mukaan, mutta oli kuitenkin nähnyt paremmaksi tehdä tuon symbolisen eleen. "Kiitos siitä. Taidan lähteä tutustumaan reviiriin, jotta tiedän missä asun." Susi tervehti johtajaa vielä nopeasti ja vähäeleisesti, ja lähti sitten jolkottamaan syvemmälle Aarnimetsän alueille.