Tummeneva ilta ja kaksi sutta - jäässä-

Hiili oli tullut salaa Aarnimetsän lauman reviirille, etsimään erästä sutta. Hiili oli tavannut tämän suden jo aikaisemmin ja tiesi etsiä kyseistä sutta täältä, tumma uros jolkotteli varautuneesti jonkin verran rajojen sisällä toivoen löytävänsä etsimänsä täältä. Hiili ei halunnut mennä pidemmälle sillä uskoi siellä odottavan liian vaarallinen seutu, varsinkin kun uros oli mennyt möläyttämään lauman alfanartulle aikeensa. Keltainen silmä pari tarkkailivat joka varjoa ja uros toivoi löytävänsä pian etsimänsä, uros kerta kaikkiaan uskoi siihen että se häädettäisiin pois jos joku huomaisi uroksen.
Hiili jolkotteli vielä hetken kunnes istahti hetkeksi alas ja tarkkaili ympäristöä.


//eli Carmel tänne Viillon kera//

Samaan aikaan, lauman jäsen, tuo kyseinen susi, jolkotteli pienellä kierroksella. Päivän aikana lauman alueelle oli saapunut jos jonkinlaista sutta, jotkut asialla otkut muuten vain tulleet. ja ne jälkimmäiset oli Viilto häätänyt pois, väkisin.

Nyt neitokainen näki suden istuvan maassa. Vai kehtasi taas joku ulkopuolinen rakki tulla tänne ! Viilto lähestyi tätä sutta ja paljasti hampaansa, murisi matalasti ja yritti tunnistaa, josko toinen oli tuttu. Sitten se tunnisti uroksen. Se oli Hiili ! Mutta mitä toinen teki täällä ?

" Hiili !? Mitä sinä täällä teet !? Tiedätlö, että jos sinut saadaan kiinni, sinut liiskataan !? " narttu sanoi ja korvat hörössä se ihmetteli uroksen tyhmyyttä. No, oikeastaan oli aika rohkeaa uhmata lauman rajoja, mutta sitä se ei sanonut ääneen. Sen häntä heilahti ystävällisesti kerran, ja aas sama kysyvä katse palasi sen kiiluviin silmiin.

Eipä Hiilen kauaa tarvinnut odotella kun sen etsimä narttu tulikin jo, ensin laumalaisen tavalliseen tapaan ärhennellen. Hiili aluksi säikähti hieman ja pomppasi salamana jaloilleen valmiina puollustamaan itseään. Kun kyseinen susi olikin Viilto, uros meilkein hymyili nähdessään nartun. Hiili oli niin iloinen nähdessään toisen, että heilautti häntäänsä tervehdykseksi.

Kun Viilto esitti kysymyksen uros kuunteli sen ja vastasi toiselle "no minä tiedän olevani pulassa täällä jos törmään johonkin laumalaiseen. Mutta en nyt syyttä tänne tule itseäni tapattamaan, minä tahdon kuulla miten tämän lauman asiat sujuvat. Sillä haluan saada sen Ruusun päiviltä, mutta en siihen yksin pysty. Viilto muuten ethän ole enään vihainen siitä, että aiheutin Ukkosen kuoleman?" Hiili selosti asioitaan häntäänsä heilautellen ja oli kuin tämä oli sen tärkein asia täällä, vaikka sillä oli jotain muutakin asiaa itse Viillolle. Hiili ei kuitenkaan kertoisi asiaa ennen kuin olisi sopiva hetki. Uros hymyili pienesti ja melkein huomaamattomasti toiselle.

Viilto naurahdi hiukkasen sadistisesti, mutta sitten se virnisti pienesti urokselle. " No, laumalla enee hyvin, muuta tt saa tietää. Ja mitä sen uroksen kuolema, minulle kuuluu ? " Viilto naurahti ja katsoi Hiileen hukkasen närkästyneenä. Ei Ukkonen sitä liikuttanut, Vesi taas oli eri mieltä.


" No, menisimmekö hiukkasen toisaalle, etteivät laumalaiset saa dinua tassuihinsa ? Hiukan suojaisempaan paikkaan" narttu tuuhahti ja lähti kävelemään hiukkasn toisaalle, vilkuillen tulisiko uros perässä. Laumalaiet kynisivät Hiilen jos saisivat tietää sen vieraillen reviirillä, ja silloin olisi Viillonkin taisteltava urosta vastaan. Se ei olisi hyvä, joten neiti veisi uroksen lähelle rajoja.

" Tässä on varmaankin hyvä " Viilto mutisi ja vilkaisi Hiiltä kysyvästi. Tosin, siltä ei kysyttäisi, sillä nyt se oli Viillon alueella. Täällä Viilto olisi sen johtaja, eikä Hiilen paranisi kukkoilla sille. Tai, no Valta oli koko reviirin johtaja, mutta Viilto oli silti nyt Hiilen yläpuolella. Ja neitokainen tunsi ylpeyttä siitä.

Hiili Kuunteli toista ja sanoi sitten "No, en minä uskonutkaan saavani laumalaiselta mitään erikoista. Ja oho sekotin jo sinut Veteen, yhteen Ruusun ystävään joka suhtautui aika vihamielisesti tuon uroksen kuolemaan." Uros hymähti vielä huvittuneesti sanojensa päätteksi. Hiili oli hieman harmostunut kahdesta syystä, se oli vieraan uroksen reviirillä ja toiseksi sillä oli jotain tärkeää sanottavaa. Uros ei mitenkään alistumisen merkkejä näyttänyt, vaikka tiesikin olevansa toistaiseksi alempana arvoasteikossa. Hiili oli vain varautunut ja oma itsensä.

Kun toinen ehdotti hieman toisaalle menemistä, niin uros suostui siihen mielellään säästääkseen nahkansa. Hiili seurasi Viiltoa ripeästi ja hieman varautuneesti, uros ei kuitenkaan pelännyt se vain odotti milloin heidät saataisiin kiinni ja Hiili saattaisi päästä hengestään.

Kun Viilto pysähtyi jolkotti uros nartun ohi ja meni suoraan lähelle rajoja. Uros kuunteli toista muttei vastannut mitään, sen mielestä paikalla ei juurikaan ollut väliä. Uros toivoi kuitenkin ettei heitä nähtäisi. Hiili avasi kitansa ja kysyi "entä onko Sudenkorento vielä pitänyt mielensä samana?" Uros tahtoi tietää, miten asiat sujuivat lauman sisällä jonne uroksella ei ollut juurikaan asiaa. Hiili heilautti häntäänsä katsoessaan tarkkaavaisesti ympärilleen hetken, pian se katsoi kuitenkin taas Viiltoon.