Kohtalon virta vie kuolemaan //kutsupeli susu//(loppunut)

Luumu oli saapunut laaksoon ja oli innostunut. Vaikka se oli kulkenut vaikeakulkuisessa maastossa pitkän aikaa, niin se ei ollut nartun intoa yhtikäs laskenut. Luumu saapui joelle. Se katseli kuvaansa vedestä ja tunsi olonsa äkkiä yksinäiseksi. "Kumpa tapaisin jonkun jonka kanssa voisin jutella ja tehdä jotakin mukavaa" narttu huokasi itsekseen. "Hauska seura olisi nyt tarpeen" se lisäsi itsekseen. Mutta sitten se muisti taas kuinka hyvän työn se oli tehnyt lähtiessään sen "ottoemon" Untuvan luota ja piristyi. Luumu lähti jolkottelemaan takaisin päin, mutta silloin se huomasi vieraan suden lähestyvän. Narttu piiloutui puiden kätköön sillä eihän se tuntenut tätä sutta, eikä se halunnut ensimmäisenä tappeluunkaan joutua. Luumu tiiraili uutta tuttavuutta puiden takaa ja arvioi että susi oli menossa joelle juomaan. Silloin narttu muisti että sehän oli toivonut seuraa. "Täällä minä vain piileskelen vaikka "seurani" kulkee aivan kuononi edestä!" narttu mutisi, ja päätti hetken mietittyään mennä tapaamaan tuota sutta, tuli mitä tuli! Luumu nousi ja lähti epävarmoin askelin kohti uutta tuttavuuttaan. Pienen matkan päässä se keräsi rohkeutensa ja huusi: "hei sinä siellä! Kuka olet?"

Metku, nuori narttu oli lähtenyt taas, tutuiksi tulleelta Aarnimetsän alueelta. Harmaa turkkinen narttu oli tullut myös juomaan, Metku oli niin ajatuksissaan ettei huomannut toista sutta joka oli paikalla. Metku jolkotti kohti matalanpaa joen kohtaa ja kumartui juomaan, hetken narttu kerkesi juoda kunne kuuli vieraan äänen.

Metku säikähti ja pörhensi karvansa, muristen matalalla äänellä. Huomatessaan toisen rauhallisen olemuksen, Metkukin rauhoittui hieman. Sen karva laskeitui hiljaksiin ja huuli laskeitui valkeiden hampaiden eteen. Metku rauhoittui muutenkin nopeasti ja heilautti häntäänsä rauhan merkiksi.

"Hei, ei noin saa säikytellä! Minä olen Metku, entä sinä?" Narttu lausui vitsikkäästi ja hymyili pienesti toiselle, Metku heilutteli häntäänsä rauhallisesti ja askelsi varoen lähemmäs toista.

//Kerronpa nyt muillekin, että Kaneli (minun hahmoni) Vakoilee kaksikkoa heidän touhutessaan//

Luumu säikähti toisen äkkinäistä käännöstä, mutta rauhoittui vähän huomatessaan ettei toinen tahtonut sille pahaa. Narttu heilautti nopeasti ja hieman hermostuneesti häntäänsä, niin kovasti se oli toisen käännöstä pelästynyt! Luumu astui pari askelta taaemmas ja heilautti uudelleen häntäänsä, nyt jo helpottuneemmin ja rennommin.

" Hei vaan sinulle, olen Luumu ja olen pahoillani jos säikäytin sinut, Metku" se sanoi nartulle. " Mutta kyllä minäkin hieman sinuakin pelästyin" se lisäsi nopeasti. " Olen vasta saapunut tähän laaksoon, ja sinä, Metku olet ensimmäinen jonka olen tänään tavannut" narttu jatkoi ja tekaisi naamalleen pienen, koiramaisen mutta ystävällisen hymyn. Se oli selvästi helpottunut, koska sen ensimmäinen tuttavuus laaksossa osoittautui ennemmin mukavaksi, kuin ilkeäksi tappaja sudeksi. Äkkiä Luumu höristi korviaan, aivan kuin se olisi kuullut jotakin ääntä pusikosta. Narttu kuitenkin unohti sen pian ja keskittyi mielummin uuteen seuralaiseensa johonka se oli juuri tutustumassa.


//ok, hyvä juttu//

Metku katsoi toista ja heilutteli hiljalleen häntäänsä. Narttu kuunteli toisen puhetta ja laski samalla takamuksensa alas, narttu vastasi Luumulle rauhallisesti "No hauska tavata Luumu, enkä minä sinulle kaunaa kanna. Tasoissahan sitä ollaan kun kerta sinä säikähdit minua." Narttu puheli iloisesti Luumulle, juuri seuraa narttu oli halunnutkin. Metku jatkoi kuitenkin pian katsellessaan sinisin silmin Luumua "Ja terve tuloa tänne laaksoon, tahtoisitko kenties kuulla jotainkin alueen laumoista? Minä tapasin jokusen viikkoa sitten erään joka halusi myös tietoa juuri saavuttuaan" Metku katsoi Luumua kallistaen päätään kysyvästi. Metku oli iloinen seurastaan vaikkakin olikin jo talvi saapumassa ja pakkaset.

//kiire lähtö tuli vähän lyhyt//

Luumukin istahti, sillä sen voimat rankan taivaltamisen jälkeen olivat lopussa. Kuultuaan toisen kysymyksen, narttu kellahti kyljelleen, koska se tiesi kokemuksesta, että näin oli parempi aloittaa kysymyksien täyttämä keskustelu. " Noh, olisihan minulla muutamia kysymyksiä, mikäli osaat kerta vastata" Luumu aloitti ja lisäsi vielä kiitoksen tervetulotoivotuksesta. " Osaisitkohan kenties suositella jotakin laumaa? Se uteli. " Vaikka en kyllä ihan heti ajatellut liittyä, vasta hivenen myöhemmin. Mutta tuli vain mieleeni että osaisit neuvoa" narttu huomautti Metkulle. Sitten se kellahti toiselle kyljelle ja heilautti häntäänsä ystävällisesti.

Luumun mielestä Metku vaikutti hyvin huvittavalta pikku neidiltä. Sitä huvitti erityisesti nartun tyyli puhua muille, se oli siitä jotenkin niin varomaton mutta hauska. Luumu vilkaisi pusikkoon, narttu oli taas kerran kuullut sen pienen rasahduksen ja sitä alkoi hieman hirvittää. " No, onneksi Metku on täällä, enkä minäkään mikään pelkuri ole!" narttu uhosi mielessään. Se aikoi kyllä sanoa tuosta äänestä Metkullekkin mikäli tämä ei ollut kuullut sitä, mutta ei vielä. Luumu halusi ensin kuulla mitä narttu vastaisi sille.



//joo ei mitään, saattaa multakin tulla hiukan lyhyehköjä//

Metku kuunteli Luumua, nartun oli pakko myöntää ettei hirveän paljoa voinut kertoa mistään laumasta. Monista laumoista Metku ei tiennyt paljoa ja omastaan narttu ei viitsinyt kaikkea kartoa.
"No minä voin kertoa sen mitä tiedän muista laumoista ja omastani sen mitä minun sallitaan kertoa. Hirveän paljoa en osaa kertoa, mutta kerron sen mitä tiedän." Metku sanoi ja luimisti korviaan hieman nolostuneena ja vaihtoi asentoa hermostuneesti.
"Mutta tuolla joen toisella puolella on Nuormetsän lauma, jossa on vissiin ihan mukavaa väkeä" Metku sanoi osoittaen kuonollaan itään jossa oli Nuormetsän lauma, narttu ei tiennyt mitä siellä oli tulipalon aikana tapahtunut ja että lauma oli hajonnut aika lailla. Sitten se jatkoi "Toisella puolella jokea on myös Sysimetsän lauma joka on aika suuri ainakin ennen tulipaloa, palo vei varmaan monen suden hengen" Narttu sanoi hieman haikeasti viimeisimmän osan sanoistaan.
"Tällä puolen jokea taas on Rinnemetsän lauma ja siellä on häijyä ja ilkeää väkeä, sen voin sanoa että kannattaa pysyä KAUKANA sieltä" Metku sanoi varoittavasti, mutta rauhallisesti.
Metku heilutteli häntäänsä aloittaessaan puhumaan Aarninmetsän laumasta ja oli muutenkin ylpeän oloinen "Sitten on tämä Aarnimetsän lauma mikä on minun suosikkini, sillä olenhan minä tämän lauman jäsen. Meillä Aarnimetsässä on on varmasti TODELLA mukavaa väkeä, Alfa eli Valta on todella mukava ja rauhallinen. Alfanarttu Ruusu sekin on erittäin mukava susi ja onhan meillä Betakin Viima, Viima on oikein mukava sekin." Metku selitti oikein ylpeänä ja iloisesti Luumulle.
"niin ja kai sinä tiedät mitä laumaa minä suosittelen, tietenkin Aarnimetsää" Metku lisäsi vielä Luumulle häntäänsä heilutellen.

Luumu kuunteli Metkua pää kallellaan. Se olikin vakuuttunut siitä että tuo narttu osaisi kertoa sille jotakin. Metkun lopetettua Luumu nousi istumaan ja sanoi: "Vai sellaista väkeä täällä asustaa. No, minustakin tuo Aarnimetsän lauma kuulostaa parhaimmalta, joten aion ehkä liittyä siihen jonakin päivänä". Sitten narttu nousi seisomaan ja heilautti häntäänsä aivan kuin kiitokseksi. "Hmm..." se mietti, "Nyt minun kyllä tekisi mieleni tehdä jotakin mukavaa, oiken mukavaa. Se piristäisi ehkäpä, kun molemmat ovat joutuneet kokemaan kovia, sinä tulipalon ja minä.... no, muuton pesästä" Luumu ehdotti ja istahti jälleen maahan. Narttu oli kovin levoton eikä tiennyt mihin olisi sen purkanut. Uusissa paikoissa se oli usein levoton vaikka seikkailunhaluinen luonne olikin. "Jos saisin ehdottaa voisimme mennä vaikka metsästämään, tai hetkinen... uimaan!" se huudahti "Sopiiko?"

//sorry hieman lyhyt//

Metku kuunteli toista ja oli iloinen siitä että toinen ajatteli liittyä hänen ehdottamaan laumaan, Metku saisi uuden ystävän laumaansa ja se olisi aina hyvä. Tosin narttu ei tiennyt mikä sitä odotti. Kun toinen ehdotti uimista Metku heilautti häntäänsä ja vastasi "tottahan toki, minusta ainakin olisi mukavaa käydä uimassa. Sitten jos liityt jos Valta hyväksyy sinut niin voisimme käydä uimassa vaikka joka päivä." Metku iloitsi ja lähti jolkottamaan onnellisesti kohti hyvää uima paikkaa jossa oli käynyt moneen otteeseen kuuman kesän aikana.

"Tule minä tiedän erään paikan" Metku huikkasi Luumulle ja kiritti vauhtinsa juoksuksi. Narttu haukahti toiselle vielä "Juostaan kilpaa" leikkisä Metku ei varmaan ikinä pääse eroon leikkisyydestään, narttu on aina ollut pentumainen.

Hetken narttu oli juossut kunnes hidasti ja pysähtyi lopulta kokonaan. Läähättäen se sanoi Luumulle jos tämä oli seurannut Metkua "minä voitin!" Metku hymyili omaa suden hymyään ja kahlasi hitaasti veteen lopulta se asettui erään kiven päälle joka oli veden alla. Narttu etsi katseellaan Luumua ja haukahti iloisesti tälle "ompas vesi aika kylmää, vai mitä?" Narttu kysyi myös toisen mieli pidettä asiasta ja katsoi toista pää hitusen kallellaan.

Luumu ilostui kun Metku hyväksyi hänen ehdotuksensa. Tosin, eihän sekään tiennyt mikä niitä odotti. Luumu suostui kilpaan ja kipaisi juoksuun heti Metkun jälkeen.

"Metku, olet kyllä harvinaisen nopea" narttu kehaisi kun kaksikko seisoi veden rannalla. Kun Metku kahlasi veteen Luumu tuli perässä ensin hieman hitaammin, mutta sitten se rohkastui, eihän se mikään pelkuri ollut. Metkun asetuttua kiven päälle ja kysyttyä kysymyksensä Luumu vastasi: " Kyllä totisesti on! Mutta hei, seuraa minua hieman syvemmälle" narttu kehotti ystäväänsä. Se kahlasi häntä vispaten yhä syvemmälle ja syvemmälle kunnes se pysähtyi. Se tunsi virran voimistuvan. Luumu pelästyi, sille oli jäänyt traumoja sillä sen emo oli hukkunut voimakkaaseen virtaan ja päässyt siinä hengestään. Narttu yritti rauhoitella itseään; " Jos nyt en mene enää syvemmälle, en voi joutua virran viemäksi" se ajatteli sydän läpättäen. Samalla se toivoi hartaasti ettei Metku, leikkisä kun oli, yrittäisi vastustella virtaan menemällä liian pitkälle

"Hei kuule Metku!" se huus.i " Täälläpä on voimakas virta!". Luumu katsahti taakseen ja luimisti korviaan sillä taaskin se oli kuullut sen saman pienen rasahduksen. Nyt olisi kyllä aika huomauttaa siitä Metkullekin!

Metku pörhisteli ylpeänä karvojaan Luumun kehuskellessa sitä. Narttu istuskeli siinä kivellä ja lipoi hieman vettä kurkkuunsa.
Kun Luumu ehdotti syvemmälle menoa, narttu ei ollut aivan yhtä innokas. Metku nimittäin tunsi seudun vurtaavan joen ja osasi hieman varoa.
Metku ei kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta ja kahlasi syvemmälle, päästyään Luumun luokse hieman Luumua pienenpi narttu alkoi epäillä oliko tämä sittenkään hyvä ajatus.
"onkohan tämä hyvä idea Luumu?" Metku kysyi, katsoen hieman huolestuneesti Luumua narttu otti vielä muutaman askeleen eteenpäin ja kääntyi katsomaan Luumua niin että seisoi tämän edessä.
"Minua paleltaa, Luumu" Metku sanoi hiljaatoiselle ja katsoi vastavirtaan.

Luumu katsahti Metkuun ja huomasi että narttu epäröi. "Miksi ei?" se kysyi. "Ei virta ole vielä liian voimakas". Luumu kahlasi entistä syvemmälle, ja äkkiä huomasi itsekkin kuinka tyhmästi oli tehnyt. Narttu yritti kahlata takaisin päin, mutta virta oli liian voimakas. "Apua, auta Metku!!" Luumu huusi vedestä aaltojen kuljettaessa sitä eteenpäin. Sen oli aivan paniikissa eikä pystynyt tekemään mitään. Narttu tuijotti lammantuneena Metkua joka itsekkin oli varmaan yhtä kauhistunut.

"Ei, ei, ei! Olen liian nuori kuolemaan!" Luumu ajatteli itsekseen ja sai siitä uusia voimia. Se yritti uida kohti rantaa mutta virta oli liian voimakas. "Metku auta!" Luumu huusi paniikissa. Miten sen nyt kävisi!?

Metku katsoi kauhuissaan kuinka toinen kahlasi syveemmälle ja yhtäkkiä virta veikin Luumun mukanaan. 'minähän varoitin sinua' Metku ajatteli itsekseen ja katseli hetken paniikissa ympärilleen. Luumu huusi apua mutta Metku ei välttämättä jaksaisi pelastamaan itseään suuremaa sutta.
Metku oli aivan yhtä kauhuissaan kuin Luumukin, eikä se oikein tiennyt mitä tehdä. Jos narttu lähtisi pelastamaan ystäväänsä voisi se itse kuolla virtaan, jostaas se ei lähtisi pelastamaan ystäväänsä Metku ei haluaisi elää siinä tunteessa että oli tehnyt väärän valinnan.
Metku rohkaisi kuin horkaisikin mielensä ja lähti uimaan Luumua kohti joka valui kohti ala virtaa. Narttu sai uida niin lujaa kuin pystyi että saavuttaisi Luumun, Metku ui ja ui. Kunnes pian saavutti Luumun, narttu yritti taarttua Luumua niskavilusista.

Metku yritti muutaman kerran kunnes sai kuin saikin otteen toisen niska vilusista. Pieni Metku kiskoi kaikin voimin toista ja koitti sanoa toiselle "potki Luumu, Potki!" Nartun puheesta ei välttämättä saanut selvää sillä sen oli vaikea puhua kun suu oli täynnä toisen niska karvoja.

Metku sai vaivoin kiskottua toisen takaisin matalaan veteen ja irroitti otteensa kysyäkseen "oletko kunnossa, Luumu?" Narttu sanoi läähättäen ja katsoi Luumua kysyvästi.

Luumun olo hieman helpottui kun se huomasi että, Metku oli tulossa auttamaan sitä. Metkun käskystä Luumu potki kaikin voimin kunnes he pääsivät rantaan. Kun Metku kysyi oli se kunnossa Luumu ei oikein tiennyt mitä se vastaisi. Luumulla ei enää ollut hätää, mutta silti se tärisi enemmän pelosta kuin kylmästä. "No, ainakin paremmassa kuin tuolla vedessä" se viimen vastasi hiljaisella ja värisevällä äänellä. Luumu oli todentotta pelästynyt aivan hirveästi. Narttu tärisi ja läähätti eivätkä sen jalat enää kantaneet vaan se lysähti maahan ja katsoi Metkua avuttomasti. Luumun silmät olivat puoliksi kiinni ja sen sydän löi vieläkin tuhatta ja sataa. "Kiitos Metku, voi kiitos että tulit pelastamaan minut!" se viimein sai sanottua. Narttu katsoi kiitollisena Metkun sinisiin silmiin ja päätti mielessään että ensi kerralla kuuntelee kokeneempia laaksolaisia ennenkuin tekee mitään hiukankin vaarallista!

Loppu!

Metku katsoi Luumua ja kuunteli toista "hyvä, mutta mitä minä sanoin. Kuka oli oikeassa? Veden kanssa ei ole leikkimistä." Narttu sanoi Luumulle toruvasti, mutta jatkoi sitten lohduttavasti "tietenkin minä tulin auttamaan, olethan sinä minun ystäväni ja laji toverini. Enkä minä olisi voinut elää siinä tunteessa, etten olisi auttanut sinua. Ja uskon että sinä olisit tehnyt saman minulle" Narttu rauhoitteli toista ja hailautteli häntäänsä. Metku tajusi jälleen olleesa aika kauan poissa lauman luota ja päätti lähteä kohti kotia.
"minun täytynee nyt lähteä, kai sinä pärjäät Luumu? Ja voithan aina tulla etsimään minua" Metku sanoi toiselle ystävällisesti ja lähti askeltamaan takaisin Aarnimetsän reviirille. Kadoten pian puoliksi palaneiden puiden taakse.

//lopetetaan tähän, kiitos pelistä Het. :) //