Raivonpurkaus (kutsupeli susu + Mex) End

Oli ilta ja tuuli puhalsi inhottavasti. Varjoista jolkotteli esiin narttu, nímeltään Luumu. Se oli juuri epäonnistunt saalistus yrityksessään ja saanut oikeaan etutassuunsa naarmun. Narttu jolkotteli eteenpäin ja pysähtyi vähän väliä nuolemaan haavaansa. Sillä ei ollut juuri nyt mitään halua tavata ketään eikä mitään. Sen elämä potki juuri nyt. Se ei tosin kestäisi varmaan kuin hetken, sillä nartun mieliala muuttui nopeasti, eivätkä sen mielialan myllerrykset eivät yleensä kestäneet kauaa. Taas kerran Luumu pysähtyi, jolkotti lähimmän puun alle, ja alkoi nuolla huolellisesti tassuaan.

Illan pimennyttyä Luumu viimein nousi ja lähti etsimään tietään Aarnimetsälle. Se oli hieman eksyksissä kun ei rajoja kunnolla tuntenut. Huokaisten se lähti taas etsimään laumaansa. Se oli maassa ja tunsi olonsa yksinäiseksi. Kuono maassa se kuitenkin kulki, yrittäen löytää reviiriään, huonosta suuntavaistostaan huolimatta.

//ja Hiiltä tänne odottelisin//

Hiili jolkoteli tavalliseen tapaansa eli tympeentyneenä, uros mutisi itsekseen. Se oli ollut jo pitemmän aikaa Aarnimetsän reviirin rajoilla, koska sillä oli suunnitelmia tämän lauman alfanartulle, uros aikoi tappaa tämän ja kaikki sen tielle asettuvat. Se ei kuitenkaan ollut uroksen ainoa syy olla alueella, se odotti tietoja kahdelta sudelta jotka olivat laumassa. Samalla uros oli ihastumassa erääseen narttuun, se ei kuitenkaan koskaan aikonut ryhtyä pehmoksi.
Uros asteli eteenpäin kunnes sen kirsuun tuuli puhalsi suden hajun, uros lähti tuota kohti piristääkseen itseään tapellessaan.
Hetken Hiili oli jolkotellut kunnes näki jo vieraan hajusta ja koosta päätellen kyseessä oli narttu. Hiili asteli hitaasti ja muristen kohti vierasta sutta. Uroksen korvat olivat pystyssä ja samoin häntä ja karvat, uros murisi matalalta ja hampaat irvessä.

//täältä tullaan//

Vieras haju tulvahti äkkiä Luumun kuonoon. Se oli vieras susi ja narttu aikoi puolustaa laumaansa. Salaman nopeasti se hukka käännähti ja yllätti takanaan lymyilleen uroksen. "Mitä sinä teet täällä?" Luumu kysyi lihakset jännittyneinä. "Oletko kenties Aarnimetsäläis´ä susia?" se kysyi ja pörhisti uhkaavasti turkkiaan. Uros oli Luumua suurempi, ja siksi narttua hieman hirvitti. Mutta laumaansa se puolustaisi, tulisi eteen sitten pieni pentu tai suuri uros jon´ka se oli juuri tavannut. Uros näytti Luumusta epäilyttävältä ja pelottavalta sudelta joka saattaisi haluta koko Aarnimetsän lauman omaan haltuunsa. Siksi narttu oli erityisen varuillaan lähestyessään tätä hukkaa.

//Sorry vähä lyhyt//

Hiili tuijotti vierasta sutta suoraan silmiin, toinen oli osunut väärään aikaan sen tielle. Uros oli erittäin vihainen juurinyt ja se murisi vastatessaan toiselle kuuneltuaan ensin "Mitä se sinulle kuuluu!" Uros ärähti toiselle ja jatkoi sitten "Oletko itse jossakin laumassa? Entä mikä on nimesi?" Hiili kysyi ja katsoi toista hampaat paljastettuina ja karvat pörhöllään, se oli vihainen koska se ei ollut päässyt suunnitelmassaan eteenpäin. Hiili olisi jo tahtonut päästä Ruusun Aarnimetsän alfanartun kurkkuun kiinni ja päättää tämän päivät.
Hiili vihasi tätä Ruusu nimistä narttua toden teolla, se oli uroksen vihollinen kumpikaan ei sietänyt toistaan. Mutta nyt uros kiinnittyi tähän vieraaseen narttuun.

Kun Hiili oli vastannut Luumulle töykeästi, Luumu halusi antaa samalla mitalla takaisin. Se ei kuitenkaan uskaltanut olla liian uhkaava, sillä se ei halunnut että uros hyökkäisi sen kimppuun. Narttu myös ajatteli jalkansa parasta. Niimpä se päätti tyytyä hieman rauhallisempiin keinoihin. "No," se sanoi, "olen Luumu ja kuulun Aarnimetsäläisiin. Eikä hätää, sillä en ajatellut hyökätä kimppuusi". Luumu antoi karvojensa laskeutua normaalisti, mutta varoillaan se edelleen oli, eikä sen häntä vispannut ystävällisyyden merkiksi. Toinenhan saattaisi olla äkkipikainen ja helposti ärsytettävissä. Luumu astui sekavien tunteiden vallassa pari askelta kauemmas uudesta sudesta. Vihaan pelkoa, vihaan pelkoa, se tolkutti sudenaivoihinsa. En anna tuo uroksen pelotella minua, se ajatteli uhmakkaasti. Näyttääkseen sen, narttu nosti leukansa pystyyn ja sanoi kylmäkiskoisesti: "Entäs kuka sinä olet? En haluaisi kertoa nimeäni kenelle tahansa. Ja miksi ylipäätään olet täällä?". Valitettavasti Luuumu ei tienntyt millainen Hiili oli. Ja jos olisi tiennyt, narttu ei olisi puhutellut sitä noin. Narttu ei osannut katua sitä mitä oli juuri sanonut.

Hiili kuunteli toista ja murisi samalla hiljaa, uros kuuli että toinen sanoi kuuluvansa Aarnimetsän laumaan. Hiili ajatteli tuosta nartusta saattaisi olla hyötyä, "Kuule, minäkin olen liittymässä Aarnimetsän laumaan, mutta haluaisin kuulla hieman lisää laumasta. TIedän kyllä kuka on alfa ja alfanarttu, mutta minkä kokoinen lauma on tai minkä laista porukkaa siellä on? Entäs onko laumassa tulossa pentuja? Tai onko siellä vielä alfa narttuna Ruusu?" Uros esitti monta kysymystä ja katsoi onko toinen vielä perässä. Se lopetti murinan, että saisi lisää tietoa. Paras vaihtoehto olisi jos narttu kutsuisi itse alfan paikalle ja auttaisi urosta liittymään. Silloin Hiilen olisi helpompi jatkaa suunnitelmaansa, jos se olisi laumassa ja se voisi helpommin lopettaa Ruusun päivät.

//sori kestoo//

Luumu hieman mietti pitäisikö tuohon urokseen luottaa, mutta jos se oli kerta liittymässä Aarnimetsän laumaan, oli tätä myöskin autettava. "No" narttu avasi suunsa "Aarnimetsän laumassa on minusta mukava ilmapiiri ja mukavat sudet. Ja kyllä, lauma on tällä hetkellä laakson suurin, jollen väärin muista" narttu kertoili hieman epävarmasti, joka huokui sen äänestä. "Muistit oikein" se vielä jatkoi "Ruusu on edelleen Alfanarttu ja Vallan puoliso". Luumun sisällä hypähti, kun se kertoi että Ruusu on Vallan puoliso. Narttun mielessä käväisi eräs henkilö... Luumu karisti sen kuitnekin pois ja jatkoi: "Milloin aiot liittyä,vai oliko tuo äskeinen jotain pilaa?" se kysyi epävarmasti. "Ja voinko vielä jotenkin auttaa sinua?" narttu kysäisi. Sillä oli paha aavistus siitä, ettei tuo uros ollut aivan luvallisissa puuhissa. Mutta ei se ollut varma, eikä toisia saanut tuomita syyttä, mutta silti....

//eipä mittään//

Hiili kuunteli toista ja yritti pitää pintansa, se ei saisi paljastua juurinyt. Uros virnuili pirullisesti mielessään ja musta turkilla oli täysi työ saada pidettyä ilmeensä normaalina. Hiili avasi kitansa toisen lopetettua "Kiitos tiedosta ja en minä pilaile, nimeni on Muuten Tuhka. Mukavaa että muistin oikein." Hiili sanoi, se valehteli nimensä ettei paljastuisi ja jatkoi sitten "no jos voisi kutsua alfasi tänne, olisin liittymässä toden teolla." Uros sitä paitsi pysyisi paremmassa kunnossa ollessaan laumassa ja voisi tarkkailla sen laumalaisia, uros kuitenkin toivoi pysyvänsä salassa. Hiili uskoi jos kutsuisi itseään Tuhkaksi, se voisi päästä Vallan riveihin, sillä se tiesi että Ruusu olisi jo kannellut siitä eteenpäin.

Hiili heilautti häntäänsä hiljaa nartulle, se oli oudon tuntuinen ele urokselta ja se olikin hieman kömpelö ystävällisissä eleissä, mutta se ei halunnut että se häädettäisiin nyt reviiriltä.

Kun Luumu kuuli ettei Tuhka(Hiili) pilaillut, sen olo varmentui hieman. Mutta se ei tiennyt pitäisikö sen kutsua Valta tänne, vai olisiko asia jätettävä siihen ja juostava karkuun. Mutta se ei halunnut ottaa riskiä että kunnon laumalainen karkaisi. Samalla se päätti että jos tuo uros vahingoittaisi sen Alfaparia, uros ei eläisi enää kauaa. Luumulla oli kyllä sydäntä tappaa joku, mutta ei ilman syytä.

Niimpä se sanoi epäröiden: "Voin kyllä hakea Vallan tänne, mutta jos teet jotain hänelle tai Ruusulle, niin pidän myös huolen siitä, että saat kyllä kuulla kunniasi" Luumu murahti ja vilautti hampaitaan tehostukseksi.
Niimpä narttumme lähti epävarmoin askelin etsimään isäntäänsä Valtaa.

Hiili kuunteli toista ja sanoi sitten "Miksi minä satuttaisin orvon Valtaa?" Hiili lausui ja istahti sitten maahan ja jäi odottelemaan toisen paluuta. Hiili virnuili mielessään ja toisen mentyä kauemaksi se virnuili kunnolla ja sanoi hiljaa itsekseen "Pian Ruusu saat sanoa hyvästi tälle maailmalle" Uros paljasti hampaansa ja murisi itsekseen.

//Karmean lyhyt, ihan hävettää :( //

( olin lukevinni että tänen kaivattaisiin valtaa ? :) )

//Juu jos pääset, niin täällä tosiaan kaivattaisiin valtaa :) EDIT: en nyt kirjoita uutta viestiä tämän takia, niin jos järjestys olisi Mex, HetHukka ja minä?//

( ehdinhän minä. pelataankos niin että tämä luumu saapuiisi alfan ekra takaisin :) )

VAlkea alfamme oli liikkunut aarnimetsiens ärajoilla laumattomien puolella. Valta oli viime aikoina ollut vrasin äkäisellä päällä kenties kirpeän talven takia. hukkaherra tuhahti itsekseen kulkiessaan eteenpäin. pian se kuitenkin huomasi Luumun ja pikakelauksen saattelemana tuo valkea lafa siirtyi luumun matkaan
minne ikinä valkeaa herraamme sitten vietiinkään.
Vallalla ei ollut mitään käsitystä siitä ketä sitä oli vastassa mutta eiköhän tämäkin slevinnyt pian sillä vallan kirsu kertoi ett tämä tuttavuus ei ollut oman lauman jäsen.

//okke, järjestys selvillä. Ja tiedoksi, Hiili on esittäytynyt Luumulle Tuhkaksi//

Luumu huomasi vähän aikaa kuljettuaan Vallan. Se selitti urokselle asiansa, ja pian kaksikko olikin jo matkassa. Ruskea narttu kulki heiman epäröiden, koska mietti samalla onkohan tämä ihan viisasta. Tuhka oli vaikuttanut aika epäilyttävltä Luumun korviin, mutta eihän se tiennyt millainen tuo uros oikeasti oli. Korvat lúimussa se asteli eteenpäin Vallan rinnalla. Se toivoi ettei niiden matka loppuisi koskaan, sillä se ei halunnut tavata Tuhkaa uu´delleen. Pian kuitenkin Luumu havahtui ajatuksistaan, kun huomasi, että Tuhkan ääriviivat pilkistivät puiden lomassa.

"Valta, tässä on Tuhka. Hän kuulemma haluaisi liittyä laumamme" Luumu esitteli Vallalle uroksen. Sitten narttu astui taka-alalle, että urokset saisivat jutella kahden kesken. Mutta se oli valmiina jos jotain yllättävää tapahtuisi...

Hiili odotteli jonkin aikaa, kunnes kaksikko saapui uroksen näkökenttään. Mustaturkkinen uros heilautti häntäänsä kömpelösti, vaikka se ei ollut sen tapaista. Hiili katsoi kaksikkoa joka lähestyi sitä, kun kaksikko tuli lähemmäs uros luimisti korvansa ja laski häntäänsä alemmas, osoittaakseen ettei ole uhka. Keltainen silmäpari tarkkaili Luumua ja ilmeisesti Valtaa, uros mietti tunnistaisiko Valta sitä, mutta ei hän tuo voinut tuntea mustaa urosta jota ei ollut koskaan nähnyt.

Kun Valta ja Luumu pääsivät lähemmäs uros alkoi puhua "Taidat olla Valta?" Hiili lausahti ja jatkoi sitten toisen vastattua "Minä olen Tuhka ja haluaisin liittyä Aarnimetsän laumaan" Hiili esittäytyi ja meni suoraan asiaan. Mustaturkkinen uros katsahti molempia susia vuoron perään, mutta jätti lopuksi katseensa Valtaa.

ärtynyt alfa pääsi perille paikkaan jossa sitä odotti musta susi vallan silmät tarkkailivat tuntematonta joka oli esitetty vallalle tuhkana valkea uroksemme katsoi tosita urosta tarkkaavaisesti " miksi? " se kysäisi kolkosti seuraten toisen eleitä ja katsetta odotaen vastausta. se oeltti että toinen tajusi vastaamattakin olevansa vastakkain kookkaan alfan kanssa.

Luumu seisoi taka-alalla hieman hermostuneena. Se ei oikeastaan tiennyt mitä sen olisi pitänyt tehdä. Niimpä se tyytyi vain vilkuilemaan Hiiltä epävarmana. Sitten narttu käänsi katseesna ylös aurinkoon ja toivoi ettei koskaan olisi tavannut tätä sutta. Se niin toivoi että Valko, sen rakas veli, olisi ollut täällä sen tukena. Uros tiesi tarkalleen kehen saattoi luottaa ja kehen ei, vaika olikin pikkuveli. Olisipa edes Toivo täällä, Luumu ajatteli hiljaa itsekseen ja käänsi ruskeat silmänsä takaisin uroksiin.

//sori lyhyys, en oikein tiennyt mitä kirjoittaa :)//

//eipä mitään Het, se on ymmärrettävää. Muuten kävisikös teille että ottaisin tuon Ruusun mukaan ja Hiili saisi silloin äkki lähdön?//

Hiili yllättyi Vallan ollessa tympeä ja kolkko, Hiili oli luullut että Valta olisi lempeä nalle karhu. Hiili vastasi toiselle niin tyynesti kuin kykeni, sillä se ei ollut tottunut olemaan kiltti ja alistuva. "Minä..." Uros aloitti, se ei oikein tiennyt mitä olisi pitänyt vastata, mutta jatkoi sitten "Minä tahtoisin liittyä laumaanne, koska olette hyvä alfa" Uros valeehteli Vallalle päin naamaa, sillä se ei pitänyt Vallasta, mutta sen oli pakko myöntää ettei toinen ehkä olisikaan niin huono alfa. "Olen ollut rajoilla jonkin aikaa ja todennut että olette hyvä alfa, tapasin jo puolisosikin. Hän olikin oikein mukava, mitä nyt riitaa haastoi. " Hiili puheli alfalle ja jatkoi osittain valehdellen, se itse oli aikoojen saatossa saanut Ruusun vihaamaan sitä ja rajoilla Hiili itse oli aloittanut kähinän.
Tuhkaksi esittäytynyt Hiili katsoi Luumuun ja lausahti vielä "Myös lauma laisesikin ovat mukavia" Uroksen oli erittäin vaikeaa olla olematta ilkeä ja kylmä, mutta uros toivoi että se onnistuisi ja ettei Ruusu nyt saapuisi paikalle.

( minulel ainakin sopinee :) )

Valta tutakili toista varsin trakkaavaisesti. toisen kertoessa että halusi liittyä laumaan alfan nallemaiset silmät pysähtyivät toisen silmiin valta jolle harva oli kyennyt valehtelemaan sai kookkaan valkean uroksen näyttämään pelottavan koomiselta seisoessaan hiilen edessä " Ja sinä sanoit nimeksesi..... Tuhka " valta totesi yhä katsoen tosita silmiin. " Ja uskot pääseväsi laumaani vain koska me olemme mukavia.. valitettavasti se ei riitä en ota laumaani vain ollakseni mukava. riveissäni loytyy susia joilta ei arvokkuutta puutu. " valta totesi ja jäi sitten odottamaan että tämä tuhka kertoisi järkevän syyn miksi liittyä laumaan. Valta oli harvinaisen huono tuulinen ja halusi tietää missä mentiin joten uudet jäsenet olivat erittäin tarkoin valitettavissa.

Luumu luimisti korviaa kuullessaan TUON suden suusta kauniin sanan. Narttu peräytyi pari askelta ja jatkoi tilantéen seuraamista. Se hieman säikähti ja ihmetteli kuullessaan Vallan olevan noin äreänä. Onneksi ei minun liittymiseni aikana, Luumu ajatteli helpottuneena. Minulla olikin kylllä paremmat perustelutkin, se ajatteli itseskeen. Hieman narttun mielessä kävi häipyä paikalta, niin turhaksi se itsensä tässä vaiheessa tunsi. Se kuitenkin perui ajatuksensa kun miusti mitä se oli Tuhkalle tarpeen tullen luvannut tehdä...

//otanpa tuon Ruusun tässä kohtaa mukaan :) //

Hiili ei hätkähtänyt yhtään vaikka toinen näyttikin pelottavalta, kun musta uros kuuli Vallan sanat sen sisällä alkoi kiehua. Uros sai vaivoin pedäteltyä raivoaan sen aikaa kun se sanoi "vai en minä kelpaa." Musta uros sanoi ja siitä näki paljain silmin, että sen hermot olivat kireällä. Hiili jatkoi sitten äreästi ja suorastaan huusi tuolle Vallalle "Jos minä olisin sinä, olisin KIITOLLINEN kun joku MINUN kaltainen susi haluaa laumaan jossa itse on alfa!" Hiili huusi, mutta jatkoi sitten rauhallisemmin "Anteeksi. Ei ollut tarkoitus huutaa, mutta haluaisin todella liittyä laumaanne, minä... tahtoisin laumaanne, koska... tahdon antaa parhaani jonkin asian eteen. Haluaisin partioida rajoilla ja olla osa jotain..." Enempää Hiili ei kerinnyt valehdellen sanoa kun se keskeytettiin sanoilla 'Valta rakkaani, mitä täällä tapahtuu? Miksi Hiili on täällä?!' Musta uros tunnisti heti liiankin tutun äänen, se oli Ruusu. Hiili ottikin jo heti muutaman askeleen taaemmaksi huudahtaen "Ruusu!" sillä se tiesi nyt saavansa vastaan ainakin kolme sutta. Hiili kuitenkin alkoi peitellä ja sanoi "Kuka Hiili? Minä olen Tuhka" Mustaturkkinen uros tiesi, että peli oli menetetty ja olikin valmis taisteluun. Heti uros ei pakenisi, vaan taistelisi arvokkaasti.
----------------------------------------------
Ruusu oli ollut jolkottelemassa, kunnes oli kuullut Hiilen huutavan vähän matkan päässä. Ruusun oli pakko lähteä juosten kohti ääntä, se tiesi Hiilen olevan lähistöllä joten se pörhisti niska vilusiaan.
Kun narttu pääsi paikalle, se näki Vallan ja Luumun, sekä itse Hiilen. Ruusu katsoi Valtaan päin ja kysyi tältä, sen rakkaalta puolisolta "Valta rakkaani, mitä täällä tapahtuu? Miksi Hiili on täällä?!" Ruusun ääni oli hieman hämmästynyt, mutta silti lempeä paitsi silloin kun se puhui Hiilestä. Narttun vaaleat hampaat paljastuivat huulien alta ja Ruusu katsoi Hiileen muristen. Nartun häntä oli korkealla ja sen korvat olivat höröllään ja niska viluset pystyssä, narttu oli kerrassaan pelottava näky. Ruusu lähestyi Hiiltä ja pysähtyi Vallan sekä Luumun luokse.

niinpä nii armas valkea turkkimem kenautti päänsä sivuttain korvat hötöllä näyttäen lähinnä hölmistyneeltä kun uhkaavalta johtajalta. valta ehti ryhdistää itsensä kunens kuuli puolisonsa saapuvan paikalle eikä mennyt kovin montaa sekuntia kun valllan korviin kirii lause hiilestä. sen silmissä paloi tuli sen sisukaluissa kiehahti. niin armas valkea turkkimme syöksähti kohti mustaa hiiltä purukalusto loistaen tarttuakseen kiinni hiilen niskasta. sen suupielistä muodostui yksi ainoa lause " Sinä snekin saasta! " valta oli päättänyt että hiili ei täältä hengissä lähtisi.
vaikka ruusu tai luumu sanoisivat mitä valta ei antaisi periksi. valta oli kuullut hiilestä ruusulta paljon ja nyt tämä ryökäle kuvitteli hyppivänsä vallan silmille. armas valkea turkki murahteli varoittavasti toistamiseen yrittäen pitää otteensa mikäli oli siin onnistunut.

Luumunkin sisällä kiehahti. Vai niin, se ajatteli, arvasinhan minä että tuolla sudella on jotain peiteltävää, se ajatteli ja veri kiehahti sen suonissa. Silloin narttu muisti Hiilellë antemansa lupauksen... Sen se todentotta toteuttaisi kun vain tilaisuus tulisi. Se ajaisi tuon uroksen vaikka maailman ääriin jos vain siellä saisi kostaa... Sitten se vasta huomasi että itse Alfanarttu oli saapunut paikalle. Luumu käännähti Ruusua kohti. "Onko kaikki hyvin?" se kysyi huolissaan. Enempää se ei kuitenkaa ehtinyt kyséllä kun se jo huomasi kuinka niin rauhallinen Valta yritti hyökätä Hiilen kimppun. Enempää Luumukaan ei pystynyt pidättelemään raivoaan Hiiltä kohtaan. Sitä paitsi lupauksethan on pidettävä, narttu ajatteli vihoissaan. Se syöksyi Hiilen kimppuun, tavoitteena puraista urosta selkään. Mikäli narttu ei onnistuisi, se todennäköisesti makaisi lumihangessa, mutta annetaan kohtalon päättää se.

Hiili ei kerinnyt oikein tajuta Vallan hyökkäävän kun se västi nipin napin reaktion ansiosta, mutta Valta sai sen niska vilusista aika moisen tupon karvaa irti. Hiili ponnahti kauemmaksi ja sanoi "Ruusu on siis kertonut minusta" Siinä samassa se sai väistää Luumunkin iskua, tällä kertaa se oli nopeampi eikä toinen saanut otetta. "Ja minä kun luulin sinua Valta tyyneksi nalle karhuksi, joka oksettaa minua" Hiili sanoi ivalisesti ja virnisti susimaisesti. Hiili näki kuinka Ruusukin kävi sen päälle ja se västi tekemällä käänöksen ja vuorostaan se yritti purra Ruusua. Musta uros tunsi kuinka sen korvasta otettiin kiinni, kun se heilautti päätään viiltävä kipu tuntui uroksen korvassa. Hiili tunsi kuinka veri alkoi valua sen korvaa ja poskea pitkin. Uros ei muuten piitannut siitä, se vain vingahti kuuluvasti ja jatkoi sitten iskuaan Ruusua kohti. Hiili oli täydessä vauhdissa, sitä ei kiinostanut purra ketään muuta kuin itse Ruusua, mutta itseään se puollustaisi silti. Hiili sai kuin saikin otteen Ruusun niskan ja kurkun väliltä, se katsoi Valtaan ja odotti tämän reaktiota. Jos jompi kumpi tulisi lähemmäs se puristaisi lujempaa. Hiili ei kuitenkaan vielä aikonut tappaa Ruusua, sillä vielä ei ollut aika. Hiili painoi Ruusun maahan kyljelleen kuono kohti kahta muuta, uros meni Ruusun päälle ja katsoi Valtaa ja Luumua.
-------------------------------------------------------
Ruusu katsoi kuinka Valta ja Luumu hyökkäsivät Hiilen kimppuun. Niin myös Ruusu hyökkäsi Hiiltä kohti muristen, narttu onnistui saamaan Hiilen korvasta kiinni, kun Hiili heilautti päätään Ruusun suuhun jäi vain pala korvaa. Narttu sylkäsi korvan palasen pois suustaan, kunnes se huomasi olevansa Hiilen otteessa. Narttu ei voinut rimpuilla, sillä muuten sen kaula olisi auennut, Ruusu vain myötäili Hiilen liikkeitä, sillä se ei halunnut kuolla.

//älkää sitten pelästykö, Hiili ei tapa Ruusua vielä, sillä Hiilellä on muita suunnitelmia ja vielä ei ole aika EDIT: Ja Hiileltä lähti pieni pala korvaa//

VAlta yökkäsi karvat suustaan ja murahti kääntyen salamna nopeasti ison ruhoinsa ympäri ja mulkaisi hiiltä. siinä samassa missä mutu olviat hyökänneet valta jähmettyi paikalleen nähdessään puolisonsa makaavan hiilen alla tiukassa otteessa. VAlta katsahti sivu silmällä luumuun se elehti luumulle etät ruusu oli vietävä pois laumattomien alueelta heti kun se oli mahdollsita. Valta ei ollut toden teolla minkään nalle karhu tässä mielen tilassan sen jylhä olemus ja tukahtumaton viha pysyi tiukasti katsekontaktissa hiileen. " Eikö sinussa ole miestä taistellaa minua vastaan kun heikoinpasi kimppuun käyt " Valta uhmasi ja oli valmiina hyökkäykseen se tiesi että yksikin väärä liike tappaisi ruusun ja sitähän valta ei halunnut. sen sijaan valkea alfa pidättytyi toistaiseksi.
Uros vilkuili luumua ja yritti tuolel viestitellä ett kiinnittäisi hiilen huomion jollain konstilla jolloin valta siais tilaisuuden hyökätä.