Yllättävä käänne(Kutsupeli susu kera Toivon)-loppu-

Luumu oli luumuillut jo pitkään Aarnimetsän rajoilla odottaessaan Viiltoa ja Valtaa, se nimittäin aikoi liittyä Aarnimetsän laumaan. Susineitiämme alkoi pitkästyttää jo hetken odottamisen jälkeen ja siinä olikin aikaa miettiä sen omia asioita. Luumu ajatteli tulevaisuuttaan laumassa, jos nyt sinne pääsisi, tai ehkä se sittenkin perustaisi oman, tai vielä parempaa nimittäin perheen. Se kuitenkin ajatteli ettei semmoisia sopinut vielä ajatella, nuorihan se vasta oli eikä tuntenut juuri ketään vielä täältä. Eikä sillä ollut vielä ketään jonka kanssa se perheen perustaisi, tarvittiinhan siihen uroskin. Luumu uppoutui täysin ajatuksiinsa eikä kuullut eikä nähnyt enää mitään.

Äkkiä Luumu havahtui ajatuksistaan, se oli kuullut ääniä. Rasahtelevia oksia, askeleita. Luumua alkoi jostain syystä hirvittää ja siksi se suuttui itselleen. "Älä nyt Luumu, et ole enää mikään pikku kersa joka pelkää jokaista piku rasahdusta jonka on saanut napattua korviinsa" narttu ärähti itselleen. Sitä alkoi toden totta ärsyttää sen lapsenomainen mielikuvitus, ja se päättikin että tästä lähtien se oli villi ja vapaa eikä pelkäisi enää mitään eikä ketään! Se kyllä saattaisi olla HIEMAN vaikeaa, Luumu tuumi. Sitten se muisti taas sen äänen jonka takia se oli itselleen suuttunut. Luumu höristeli korviaan. Joku oli tulossa tänne, siitä susinarttu oli varma!

// Täältähän me saavumme :) //

Toivo nuori uros oli juuri saapunut laaksoon ja kulkenut sen läpi, se oli lyhyessä ajassa vaeltanut vuoria pitkin alas ja koko suuren laakson poikki. Toivo oli väsynyt ja siksi se ei voinut olla askeltamasta hitaasti, uros oli etsimässä jotain kuusta minkä alla lehvähtää hetken. Vaalea turkkinen uros oli valppaana ja huomasikin pian toisen suden hieman kauempana. Toivo mietti hetken pitäisikö sen vain poistua vai lähteä katsomaan kuka tuo oli, uroksen uteliaisuus kuitenkin voitti ja se lähti hitaasti kulkemaan vierasta kohti.
Toivo lähestyi toisen takaa ja piti lihaksensa jännitettyinä ja uros oli muutenkin valmis puollustautumaan. "Hei! Kuka olet, muukalainen?" Uros haukahti toiselle tultuaanlähemmäs. Toivo tarkasteli vierasta hiljaa, toinen vaikutti nartulta. Toivo ei siltikään rauhoittuisi heti, se oli varautunut koska ei tiennyt minkä laista väkeä laaksossa ja sen ulkopuolella oli.
Toivo kuitenkin heilautti häntäänsä muutaman kerran rauhan merkiksi ja kertoakseen toiselle ettei aikoisi hyökätä.

Luumu hätkähti, ja kääntyi. Narttu pörhisti karvansa ja väläytti kulmahampaitaan, mutta rauhoittui kun huomasi ettei toinen aikonut hyökätä. Sen lihakset olivat kuitenkin vielä jännitettyinä, eikä se aikonut osoittaa herttaista puoltaan vielä. Ei ennen kuin tietäisi kuka tuo muukalainan oli. "No, hei vaan. Olen Luumu, melkoisen uusi täällä, mutta en kuitenkaan muukalainen" se korjasi. Luumu katseli toista kuonosta hännänpäähän. Mukavalta urokselta näyttää, ei voi olla kovin vanha, Luumu tuumi. "No, mistä sitä tullaan?" se kysyi ilkikurinen virne kasvoillaan. "Voin kertoa oman tarinani" Se lisäsi nopeasti väliin. "Lähdin kotoani koska Untuva niminen narttu joka huolehti meistä, oli jo vanhaksi käynyt, eikä jaksanut hoitaa minua ja pikkuveikkaani Valkoa molempia. Niimpä läksin tänne laaksoon ja jos tiesit odottélen tässä parasta aikaa tulevan laumani alfaa" Luumu tarinoi. Tuolle urokselle on jotenkin helppo jutella, Luumu tuumi. Se on jotenkin niin... hurmaava, Luumu ajatteli ja hätkähti omia ajatuksiaan Ei kai hän vaan ollut ra... loppua Luumu ei edes halunnut ajatella vaan siirsi keskustelun muualle. "No olisi mukava tietää nimesi, ja anteeksi että höpötin sinulle omista asioistani" se sanoi ja naurahti. Samalla se ajatteli itsekseen: En voi olla vielä ra... Luumu ei kestänyt enempää omia ajatuksiaan.

Toivo kuunteli toista hiljaa, se piti päänsä ja häntänsä ylväästi korkealla kertoakseen toiselle olevansa tilanteen pomo. Kun Luumuksi esittäytynyt oli lopettanut aloitti uros "minä olen Toivo ja olen kulkenut pitkän matkan pohjoisesta tänne asti lyhyessä ajassa. Toiveenani on löytää paikka mihin jäädä, sitä paitsi minulle sinä olet muukalainen, koska en tunne sinua." Toivo selitti Luumulle lyhyesti. "Muuten sanoitko Alfaasi, minun ei pitäisi sitten olla täällä" Toivo sanoi vilkuilessaam ympärilleen, sillä se ei halunnut turhia taisteluja.
Uros käänsi kuitenkin katseensa pian taas Luumuun, se asteli muutaman suden päähän toisesta. Vaalea turkki nuuski ilmaa kaula ojossa saadakseen toisen ominais hajun kuonoonsa. Sitten uros jäi odottamaan Luumun liikettä.

Luumu huomasi Toivon hätäännyksen ja sanoi nopeasti: "Voi ei, hän on minun TULEVA alfani, tai ainakin toivon niin" Luumu rauhoitteli. Se heilutti häntäänsä urokselle ja nosti hieman leukaansa säilyttääkseen ylpeytensä. "Vaikutat mukavalta" Luumu sanoi, "Oletko kenties tullut tänne kaukaa?" se kysyi Toivolta. Nyt Luumu saattoi näyttää kuinka mukava se oli kun sen seurassa oli. Nartttu heilautteli häntäänsä ja kertoi etä oli liittymässä Aarnimetsän laumaan. Luumu käveli ympyrää ja samalla Toivonkin ympäri. Nyt se ei tosiaan toivonut että sen tuleva alfa saapuisi, niin mukaváa sillä oli jutellessa. Se kertoi kaikkia asioita itsestään ja lopulta se ei enää keksinyt mitä se puhuisi. "No kerrohan sinäkin välillä jotakin, sillä minulta loppuvat aiheet" Luumu naurahti. "Ei sinun ole tietenkään pakko kertoa niin tarkasti itsestäsi" Luumu ennätti vielä sanomaan.

//sori lyhyt//

Toivo katsoi Luumua ja sanoi toiselle, tuon puhuessa toiveestaan päästä Aarnimitsän laumaan "Luumu, aina on toivoa, jos jaksat uskoa" uros hymyili susimaisesti toiselle ja heilutteli häntäänsä. Toivo ei oikeasti ollut hätääntynyt, se vain ei halunnut suututtaa Aarnimetsän alfaa heti, jos vaikka joskus aikoisi liittyä. Kun Luumu kehuskeli Toivoa se ei voinut olla pörhistelemättä karvojaan ylpeänä, sitten se sanoi nartulle tyynesti "Kiitos, et sinäkään hassumpi ole"
Kun toinen alkoi taas puhu Toivo kuunteli hiljaa ja kävi istumaan, uros antoi nartun rauhassa kiertää itsensä kaikessa rauhassa. 'onpas tuo narttu puhelias' uros ajatteli toisen selostaessa itsestään.
Toivo kuunteli loppuun ja avasi sitten kitansa "Noh, kyllä kenellä vain tuollaisen puhe maratonin jälkeen aiheet varmasti loppuvatkin. Mutta minä ehdottaisin jotain muuta kuin puhumista, vaikka saalistusta. Etsittäisiin joku myyrä paikka, vai tiedätkö sinä jonkun paikan.?" Toivo kysyi Luumulta päätään hieman kallistaen ja häntä viuhuen.

// joo ei mitään :) ei täältäkään mitään metri tekstejä tule :) //

"Onneksi et kyllästynyt minuun" Luumu sanoi ja pörhisti karvojaan koska tuuli alkoi nousta ja se nostatti ilmaan pieniä lumipyörteitä joita Luumu nyt vähiten halusi saada silmiinsä. "Ja kyllä, saalistus sopii minulle oikein mainiosti" Luumu hymähti. "En kyllä okeastaan tiedä mitään paikkaa, mutta en minä olekkaan mikään mestari saalistuksessa". "Mutta etsitän sellainen myyräpaikka"Luumu sanoi ja lähti kuljeskelemaan eteenpäin. Sitten se muisti miksi oli täällä, Aarnimetsän rajoilla ja huusi: "Ei mennä kovinkaan kauas, sillä en halua suututtaa tulevaa alfaani" ¨se huikkasi Toivolle joka hölkötteli sen perässä. Ne jatkoivat matkaa tuulen noustessa yhä voimakkaammaksi.

Pian Luumu pysähtyi. Narttu oli haistanut myyrän. Se hiipi eteenpäin ja äkkäsi pusikossa kaksi myyrää. "Hei kuule! Löysin ne" Luumu huusi innoissaan. Luumu pysähtyi. "Huomioidaan pari asiaa" se sanoi kaikkitietävän oloisena, "ensinnäkin tuuli, myyrät eivät saa haistaa meitä. Ja toiseksi etsitään joku suojainen paikka josta olisi hyvä hyökätä, vai olisiko sinulla vielä parempia ideoita?" Luumu kysyi ja katsahti Toivoon. Nartun ruskeista silmistä näki että se todellakin piti tästä uroksesta.

Toivo katsoi toista hölmistyneenä kun toinen puhui uroksen kyllästyvän Luumuun "no miksi minä sinuun kyllästyisin?" Uros sanoi ja katsoi Luumua hymähtäen huvittuneesti. Toivo kuunteli toista saalistuksesta muttei vastannut mitään, lähti vain jolkottelemaan toisen perään.
Kun Luumu puhui omasta tulevasta alfastaan Toivon oli pakko sanoa "No kenet sitten haluat suututtaa, Betan? Vai kenties jopa Alfanartun" Toivo sanoi vitsinä toiselle ja hymähti sitten huvittuneesti sanojensa päätteeksi.
Toivo huomasi myyrät samoihin aikoihin kuin Luumu, se kyyristyi ja alkoi tehdä pientä lenkkiä jotta oli aivan tuulen alapuolella. "no parempi vain kiertää tuulen alapuolelta ja tehdä äkkinäinen hyökkäys, yksin kertaisesti selitettynä ei myyriä tarvitse vaania ne täytyy vain saada maan alta kiinni tai jostain lehtien alta, tähän vuoden aikaan varmaan lumen alta." Toivo sanoi Luumulle vaikka toinen olikin tarkoittanut melkein samaa asiaa. Toivo oli jo kerinnyt Luumun edelle ja kiersi hitaasti, mutta varmasti tuulen alapuolelta kohti myyriä. Kun se pääsi tarpeeksi lähelle, uros hyppäsi ja teki komean kaaren ilmassa, sitten painaensa tassunsa aivan myyrän viereen. Se ehti napata toisen myyrän hampaisiinsa ja puraista tämän elottomaksi, sitten uros keskittyi toiseen myyrään se koolosteli ja loikkasi taas samalla tavalla. Myyrä oli kuitenkin sen verran syvällä että Toivo sai kaivaa sen esiin, pian kuitenkin toinenkin myyrä oli uroksen hampaissa.
Uros askelsi Luumun eteen ja pudotti toisen myyristä nartun eteen sanoen "ole hyvä, se on sinun" Uros ei jäänyt siihen seiseskeleen vaan kävi hakemassa oman myyränsä ja kävi makuulle alkaen syödä kasvot narttuun päin.

Luumu ei ehtinyt tehdä elettäkään ennen kuin Toivo jo seisoi hänen edessään, myyrä hampaissaan. "Tuota... kiitos" Luumu sanoi hieman hölmistyneenä. Ei se kuitenkaan kauaa jahkaillut, kävi vain kiinni omaan osuuteensa ja söi ahnaasti.

Syätyään Luumu istahti ja huokasi. "Tämä tapaaminen taitaakin olla kohta ohitse, sillä minun on valitettavasti lähdettävä" Luumu sanoi ja heilautti häntäänsä hyvästiksi. "Nähdään vielä joskus!" se huikkasi ja lähti jolkottelemaan pois päin. "Muuten, hyvä vitsi!" narttu vielä huusi ja huiskautti hännällään. Toivottavasti näemme vielä, Luumu ajatteli ja kiristi tahtiaan kylmän tuulen takia.

//kiitos pelistä, laita vielä repliikkiä jos sulla oli jotain, mulla on kyllä aikaa!//

Toivo söi nopeasti ja katsoi sen jälkeen Luumua, vetäytyen hetkeksi omiin ajatuksiinsa.
Kun Luumu sanoi että tämän täytyisi mennä, Toivo vain nyökkäsi ja lausahti "ymmärrän, onnea liittymis yritykseesi" Toivo sanoi ja kääntyi itsekkin lähteäkseen. Uros vilkaisi vielä taakseen ja totesi itsekseen "on tuo narttu aika mukava" Toivo käänty ja lähti jolkottamaan pois päin

// Joo kiitos pelistä ja looppuun tuli lyhyttä//