Ehkä hieman rakkautta (kutsupeli susu ja Toivo)LOPPU

Luumu kuljeskeli Aarnimetsän rajoilla. Se mietti kaikkea mahdollista. Se mietti Metkaa, Toivoa, Viiltoa, Valtaa, Metkua, kuolemaa, elämää, Aarnimetsäläisiä, muita laumoja ja kaikkea mahdollista muuta. Narttu kulki ympyrää pää painuksissa ja mietti. Tällä hetkellä se mietti Toivoa. Oliko se oikeasti rakastunut urokseen, vai luuliko se vain. Se oli tavannut Toivon yhden ainoan kerran, mutta oli silti silminähden pitänyt uroksesta. Luumu mietti miltä siitä oli tuntunut silloin kun se oli ollut Toivon seurassa. Ainakin mukavalta, sen narttu tiesi. Mutta olisiko siitä tuntunut mukavalta vaikka se olisi tavannut kenet tahansa sillä yksinäisellä hetkellä? Luumu ei osannut sanoa mitään. Narttu käveli edelleen ympyrää, ja sitä alkoi huimata. Se tömähti istualleen lumihankeen pää pyörällä. Luumu ravisti päätään ja höristi korviaan tajutakseen maailman menon. Tuuli ravisteli sekopäisen nartun hereille ja se havahtui ajatuksistaan. Se nousi pystyyn ja ravisteli itseään lumesta. Luumu haukotteli syvään ja raukeasti. "En kyllä varmasti nuku" se ärähti itselleen. Aina kun se yritti nukahtaa vain hetkeksi, hetki venyi seuraavaan iltaan. Narttu ravisteli päätään ja toivoi että uni karkoittuisi ja että Toivo häipyisi sen mielestä.

Toivo, nuori uros kuljeskeli Aarnimetsän reviirin rajoilla. Se oli huomannut että siellä oli enemmän saaliita kuin laaksossa, jossa oli kärventynyttä ja karua. Toivo oli vasta vähän aikaa sitten saapunut laaksoon ja ei ollut tavannut vielä ketään paitsi Luumu nimisen nartun. Vaalea turkkinen uros kulki mietiskellen, se halusi johonkin laumaan, mutta se ei tiennyt mihin. Toivo antoi asian kuitenkin hetken olla ja se pitäisi itsensä kuintenkin ensin hengissä talven yli.

Hetken kuljettuaan uros huomasi tutun hajun, se oli Luumu. Uros lähti jolkotellen seuraamaan hajua, sillä Toivolle seura kelpaisi aina. Uros oli aina pitänyt seurasta, no sudet yleensä kyllä ovatkin seurallisia ja niin oli Toivokin.
Pian uros näkikin jo kauenpana hahmon, uros kiihdytti nopeuttaan rauhalliseen juoksuun.
Päästyään lähemmäs uros jarrutti ja askelsi rauhallisesti narttua kohti häntä huiskuen, Toivo haukahti Luumulle tervehdyksensä iloisesti. Toivo oli toivonutkin seuraa, kenties uros saisi toisesta itselleen saalistus toverin.

Äkkiä Luumu kuuli askeleita takanaan. Ne lähestyivät hiljalleen ja narttu kääntyi hitasti ja varautuneesti katsomaan kuka sen rauhaa tuli rikkomaan. Sen lihakset olivat jännittyneet ja se oli valmiina hyökkäykseen. Mutta kun se tuli haistelleeksi ilmaa, se huomasi ettei vaaraa ollut, sillä Toivohan se sieltä jolkotteli. Pian uros saapuikin jo Luumun näkökenttään. Narttu lähti tulemaan kohti Toivoa, ilonkipinä sisässään. Toivon kohdalla se huiskautti kevyesti häntäänsä ja sanoi: "Hei taas, sinua minä hieman odottelinkin". Mutta vasta silloin se tajusi että se oli Aarnimetsän laumassa ja Toivo ei. Narttu oli itsekin liian kaukana muista, rajoja kun se ei vielä tuntenut. Kuitenkin Luumu oli ilahtunut uroksen saapumisesta. "Tiesitkö että olen nykyään Vallan riveissä?" se kysyi ja kallísti hieman päätään. Siitä oli mukavaa olla taas Toivon seurassa. Ehkä ne keksisivät jotakin mukavaa.

Toivo helutteli häntäänsä lähestyessään narttua, uros pysähtyi kokonaan päästyään muutaman suden päädän toisesta. Uros kuunteli Luumun sanat ja vastasi tyynesti ja iloisesti "Vai olet odotellut, miksiköhän? Ja ei, en tiennyt sinun nykyään olevan Vallan riveissä." Uroksen äänestä huomasi että se oli hieman hämmästynyt, enimmäkseen siitä että toinen oli odotellut urosta.
Toivo katsoi toista tyynesti ruskeilla silmillään, se mietti Luumun sanoja mielessään ja ihmetteli mitä nartun mielessä oikein liikkui.

//sori ei inspaa//

Luumu katsahti Toivon ruskeisiin silmiin ja huomasi että toinen ihmetteli jotakin mitä se oli sanonut. Narttu arveli että sen ensimmäiset sanat olivat ihmetyttäneet urosta. "No, odottelin ylipäätään seuraa" se vastasi vähänpuhuvasti. "Ja sinä olet seuraa joka kelpaa minulle" se lisäsi. "Ei ihme ettet tiennyt ettet tiennyt, että olen Vallan riv eissä, sillä liityin niihin hiljattain" Luumu jatkoi. "Ajattelitko joskus perustaa oman lauman?" narttu äkkiä kysyi. Hetken se jo katui sanojaan, mutta jos toinen ihmettelisi se vastaisi jotakin järkevää. "Ajattelin vain, sillä minusta olisi mukavaa perustaa oma lauma. Ajattelin että olisitko sinäkin laumaintoilija" Luumu sanoi ja mietti oliko tuo järkevästi sanottu.

//ei mullakaan oikein inspaa, mut yritetään kehitellä jotain//

Uros kuunteli narttua ja vastasi tälle tyynesti "vainiin" Toivon ääni oli lempeä ja ystävällinen. Uros heilutteli tuuheata häntäänsä Luumulle ja höristi korviaan, se kuunteli toista ja hieman hämmästyi toisen kysymyksestä 'ajattelitko joskus perustaa oman lauman?' se oli hieman uroksesta outo kysymys, mutta Toivo ymmärsisen oivasti kun Luumu selitti miksi oli kysynyt moista. Uros mietti hetken, sillä kysymys tuli äkkiä, hetken päästä vaalea turkkinen vastasi "No en tiedä tuleeko siihen mahdollisuutta, mutta olisihan se varmaan mukavaa. Tosin siinä on omat vaivansa, esim laumasta vastuussa olo." Uros haukahteli rauhallisesti.
Toivo katsoi takaisin Luumun ruskeisiin silmiin, mutta käänsi katseesa pian pois kohti maisemaa.

//äh sori lyhyt, olen iso vanhemmilla ja olkapää kipeenä silloisesta kaatumisesta niin ei saa mitään pitkää kirjoitettuu//

"Kyllä, onhan laumassa omat vaivansa" Luumu myötäili Toivoa, ja katsoi samalla toivoon silmiin pitkään ja hartaasti. Viimein se irrotautui uroksen silmistä ja ravisti päätään. Toivo luulisi sitä pian sekopääksi, ja sitä narttu nyt vähiten toivoi. Sekin vilkaisi maisemaa Toivon tapaan ja huomasi nyt vasta kuinka kauniiseen paikkaan olikaan saapunut muutamia viikkoja sitten. Huurteiset puut, lumikerros maalla ja kauniin sinertävä taivas, saivat nartun ajattelemaan yhä sitä, kuinka hyvän valinnan se oli tehnyt lähtiessään tutuilta seuduilta. Valko pärjäisi varmasti, siitä Luumu oli enemmän kuin varma. Sen mieleen palautuivat hauskat leikit veljen kanssa pienenä.

Vähään aikaan kumpikaan ei sanonut mitään. Tuuli vain lauloi puissa, muuten oli hiljaista. Viimein Luumu havahtui ja sanoi: "Kyllä tämä seutu on kaunis! Oikeastaan vasta nyt tulin ajatelleeksi sitä. Vanhalla kotiseudullani ei ollut yhtä kaunista luontoa" narttu tiedotti. "No, kun kerran olemme tässä kahden, ´niin olisi myöskin mukavaa tehdä jotakin yhdessä" Luumu sanoi ja sen naamalla käväisi koiramainen virnistys. Se muisti sen hauskan hetken, jolloin he olivat olleet yhdessä myyräjahdissa.

//ok, et kylläkään ole mummulassas enää//

Uros hymyili pienesti sen katse lukittui maisemaan ja se kuunteli nartun sanoja. Toivo alkoi miettiä, haluaisoko se perustaa omaa laumaa? Tosin Toivo tunsi itsensä hieman liian nuoreksi siihen ja antoi asian olla.
"Lauman perustaminen olisi kyllä varmaan hauskaa, mutta se on vaikeaa ja vie voimia. Sitten on vielä laumalle alueen hankkiminen." Uros selosti Luumulle ystävällisesti ja heilutteli häntäänsä.
Uros kuunteli Luumua häntä tyynesti huiskuen ja vastasi sitten "Niin miten olisi... Vaikka lumi sota." Uros sanoi ja käväisi leikin kutsu asennossa, sitten se hypähti taakse päin kääntyen ympäri ja alkoi pöllyttää lunta toisen päälle. Sen jälkeen Toivo kääntyi ja juoksi pois päin, se vilkaisi taakse päin ja katsoi oliko toinen lähtenyt sen perään.

Kun Luumu kuuli sanan "lumisota", se terästäytyi. Lumisota oli yksi sanoista johin se kiinnitti mielellään huomiota. "Odottapa vain, olen mestari lumisodassa" narttu kehuskeli já sai sen jälkeen lunta naamaansa. Se lähti hurjaan takaa- ajoon ja pöllytti lunta Toivon päälle. Sen jälkeen se lähti juoksemaan mitä hurjinta vauhtia eteenpäin ja vilkuili vähän väliä taakseen. Sitten narttu äkkiä pysähtyi, teki hurjan käännöksen ja kiihdytti taas hurjaan laukkaaan.

Näin mukavaa Luumulla ei ollut ollut sitten pentuaikojen. NArttu taisi kuitenkin innostua hieman liikaa, sillä kun se seuraavan kerran vilkaisi taakseen, se tömähti päin puuta. Luumu jäi tokkuraisena odottelemaan Toivoa.

Toivo juoksi niin lujaa kuin pystyi ja yritti samalla pöllyyttää lunta toisen päälle jos tämä seurasi, uros oli itsekin leikkinyt paljon lapsuudessaan lumi sotaa ja hymähti huvittuneesti toisen kehuskellessa itseään. Toivo vilkaisi taas taakseen varmistaakseen että toinen seurasi.
Uroksella oli hauskaa ja se ottaisi kaiken irti ilosta.

//sori tuli hirveen lyhyt :( //

Luumu oli ketsävä juoksia, mutta nyt jo kauan kestäneen leikin vielä jatkuessa, se huudahti viimein Toivolle: "Tassuni jäätyvät, joten lopetetaanko?". Luumu kurvasi uroksen eteen ja läähätti kieli ulkona. Narttu kävi maahan istumaan ja läähätti yhä. "Anteeksi, mutta hengästyn helposti" se sanoi ja katsahti anteeksipyytävästi Toivoon. Sitten se alkoi nuoleskella kylmettyneitä tassujaan. "Olipas hauskaa, ainakin minulla, ja niin näytti sinullakin olevan, ellen näköni ole huonontunut" se sai viimein sanottua. Sitten narttumme keskittyi taas jalkoihinsa.

Hetken kuluttua Luumu venytteli armollisesti ja nousi jaloilleen Toivon eteen. Narttu huomasi että sille oli tullut nälkä. "Saisko sinusta saalistus toverin, sillä minun tuli hieman nälkä? Yksin ei ole mukava saalistaa" se puheli ja katsoi urosta pitkään. Toivollakin oli varmaan hieman nälkä, ainakin niin Luumu oletti

//eipä mitään//

Toivo pysähtyi toisen ehdottaessa lopettamista se itsekin alkoi jo väsyä, uros jolkotti takaisin Luumun luokse ja kuunteli. Luumun ehdottaessa saalistusta uros nyökkäsi päätään myöntävästi ja heilautti häntäänsä ystävöllisesti sanoen "toki, saalistaminen on mukavaa ja kyllä sitä nälkäkin jo vatsassa alkaa kaivertaa, tiedätkö mitään paikkaa?" Uros puheli ystävällisesti ystävälleen.
Toivo katsoi kuinka ilta alkoi hiljaksiin laskeutua ja pakkanen alkoi kiristyä, alkoi olla juuri sopivaan hämärää saalistukseen.

//sori taas lyhyttä//

Luumu vilkuili ympärilleen. Tässä lähellä oli kyllä paikka, mutta tuuli oli vienyt hajun. Pian narttu kuitenkin sai halusta kiiinni ja lähti kuono ilmaa haistellen sen perään. Narttu kulki hetken matkaa, kunnes se muisti ettei Toivo tiennyt minne se oli lähtenyt. Nopeasti se kääntyi ja näki Toivon. "Anteeksi, tänne päin, sain juuri vainun kaurislaumasta" narttu huusi ja sen olisi tehnyt mieli tönäistä itsensä puuta päin, niin typerä se oli mielestään ollut. No, pian sen toive toteutui, sillä narttu seurasi niin tarkasti vainua, kuono maassa, joten se ei huomannut edessään olevaa puuta. Kops, nartun pää kopahti puuhun. Närkästyyneenä se käänsi katseensa ylös ja näki sen mihin oli juuri törmännyt. Se sivuutti nolona puun, ja jatkoi matkaansa. Mokoma puunköriläs, se ajatteli tuohtuneena. Tästä lähtien narttu vannoi olevansa tarkempi.

Pian kaksikko saapui pienelle aukealle, jossa todentotta laidunsi kauriita. Luumu arvioi jokaista katseellaan hetken, ja etsi sopivaa yksilöä. Jokin nopea aikuinen kauris olisi narttumme mieleen. Mutta se kuitenkin kyllästyi helposti jollei saanut pian yksilöään kiinni. Kärsivällisyyden taito Luumun pitin vielä oppia, mutta se oli sille kovin hankalaa. Eihän se luonteelleen mitään voinut. Vatsa kuristen narttu kääntyi Toivon puoleen. "No tässä ne nyt ovat. Mikä sinusta olisi paras yksilö?" se ´kysyi. Toivo oli onneksi pysynyt sen perässä. Luumu katsahti urokseen tutkivasti ja odotti vastausta.

//Luumu on kuin minä, ei pysty odottamaan mitään ko´vin kauaa XD//

// juu, hei... TIEDETÄÄN... XD //

Toivo kuunteli Luumua ja lähti seuraamaan toista, kun Luumu tömähti päin puuta Toivo ei voinut olla hihkaisematta huvittuneesti ja heilautti häntäänsä iloisesti
Toivo seurasi toisen perässä luottaen siihen, että toinen hoitaisi jäljittämisen ja Toivo taas hoiti ympäristön. Uros heilutteli häntäänsä ystävällisesti ja seurasi Luumua.
Hetken kun kaksikko oli kulkenut, kauriit tulivat jo näkyviin ja Toivo nuolaisi huuliaan nälkäisenä. Uros katseli hetken kaurita, kunnes huomasi yhden joka näytti olevan loukkaantunut. Kauriilla oli verisiä haavoja kyljissä ja kaulassa, näytti siltä kuin Ilves olisi hyökännyt sen kimppuun, mutta se oli ihmeen kaupalla päässyt karkuun.
Kun Luumu kysyi mikä olisi hyvä kohden Toivo vastasi kuonollaan viitaten haavoittuneeseen kauriiseen "Tuo tuolla, jolla on haavoja" Toivo kääntyi katsomaan Luumuun ja sitten ympäristöön, se koitti nähdä hyvää väijyntä paikkaa.

Toivo oli nähnyt hyvän kauriin. Sitä Luumu ei ollut edes huomannut, sillä se oli hieman sivummalla muista. Nyt kun nartukin huomasi sen, se hyväksyi mielihyvin uroksen ehdotuksen. "Tuolta olisi hyvä hyökätä" narttu ilmoitti ja viskoi päätään kohti isoa kiveä,"jos jompi kumpi menisi tuon kiven taakse, ja taas toinen ajaisi kauriin sinne missä toinen olisi väijymässä sitä, ja sen jälkeen hyökkäisimme yhdessä" Luumu päätti puheensa. Se mietti samalla kuumeisesti taktiikkaa jolla kanttaisi hyökätä kauriin kimppuun. Äikkiä se huomasi että se mietti koko ajan sitä minne itse menisi. Eihän se ollut kysynyt Toivon mielipidetä! Narttu kääntyi Toivoon päin yrittäen hillitä itsensä. "No, kumpaan rooliin sinä haluaisit?" se kysyi kärsivällisesti. "Menisin itse mielummin hyökkäämään ensimmäisenä, mutta sinä saat päättää" se lisäsi omaksi parhaakseen, sillä se tiesi että Toivo oli kiltti sille.

"Tuon pusikon takaa olisi hyvä väijyntä paikka, sille joka ensimmäiseksi hätyyttää kaurista" Luumu sanoi Toivolle, ja viskaisi päätään taas kerran kohti pusikkoa. "Eli kumpi sinne siis menee? Anteeksi jos et ole saanut suunvuoroa sillä olen kovin puhelias" narttu pahoitteli, vaikka teisikin, että Toivo tiesi hyvin,millainen se oli.

Toivo kuunteli ystävällinen virnistys naamavärkillään ja aloitti toisen lopettettua katsellen samalla Luumua " ei se mitään, mutta minusta meidän kannattaisi kokeilla jotain uutta. Vaikka että hyökäämme yhtä aikaa, mutta eri suunnista ja eristämme sen loukkaantuneen laumasta ja silloin meidän voimat ovat heti käytössä eikä tarvitse juosta toista ja kaurista kiinni, kuluttaen suuresti voimaa. Kun tuo kauris on jo valmiiksi sivummalla(Toivo katsoi kauriiseen ja sitten taas Luumuun) se voi olla helpompaa eristää joukosta, kun hyökäämme yhdessä ja kauriin molemmilta sivuilta se luulisi olevan helppoa." Toivo ehdotti, se tiesi että Luumunkin idea oli hyvä, mutta se halusi kokeilla jotain uutta. Toivo heilautti häntäänsä katsoen Luumua hetken silmiin, mutta käänsi sitten katseensa pois toisen silmistä.

// sori kesto//

Toivolla taisi olla parempi idea, Luumu ajatteli alistuneesti. Se ei jaksanut ruveta väittelemään vaan tyytyi sanomaan vain: "Hyvä on, tehdään sitten niin". Narttu lähti matalana kohti haavoittunutta kaurista. Se piti kokoaja silmällä myös muuta laumaa. Hetkeksi narttu piiloutui korkean kiven taa mutta jatkoi pian matkaansa kohti kaurista.

Kun Luumu oli aivan kauriin lähellä se ponnisti ja hyökkäsi kohti kauriin takapäätä. Narttu iski hampaansa kauriiseen ja tunsi kuinka lämmin veri valui sen kitaan. Se joutui kuitenkaan päästämään pian irti, sillä kauris ravisti sen irti itsestään. Kauris jatkoi vaappuvaa juoksuuaan ja Luumu lähti taas jahtaamaan sitä. Ensin se kuitenkin kääntyi ja varmistí että Toivokin oli matkassa mukana.

Toivo nyökkäsi ja lähti kiertämään juosten hieman kauempaa kauriin toiselle puolelle, se katsoi Luumuun joka oli valmis iskemään.
Kun Toivo oli asemissa, Luumukin oli valmis ja he lähtivät liikkeelle yhtä aikaa. Toivo odotti sen aikaa kun Luumu roikkui kauriin takapäässä, juuri ennen kuin Luumu irroitti Toivo kävi kauriin kimppuun sen kyljestä. Toivo sai kauriin kylkeen kunnon haavan, uros kuitenkin putosi pian alas kauriin ravistellessa. Toivo sylkäisi karvat mitkä olivat kauriista irroonneet suustaan ja jatkoi jahtia. Se iski uudestaan tällä kertaa kauriin peräpäähän kiinni ja veri valui sen suuhun, uros putosi jälleen alas.
Hetken Toivo hengähti kunnes lähti taas juoksuun ja tällä kertaa se tavoitteli kauriin jalkaa, joka voisi kaataa kauriin maahan. Uros yritti ja yritti kunnes saikin otteen kauriin taka koivesta, kauriin koipi katkesi ja kuului rusahdus. Vaaleaturkkinen uros tunsi pian kirpaisun kyljessään kun kauris potkaisi sitä toisella taka koivellaan ja uros vingahti ja irroitti otteensa. Toivolla oli onni matkassa eikä luita murtunut, kylkeen tuli vain haava sorkan kärjestä. Toivo makasi siinä hetken kunnes nousi ylös ja sen vaalea turkki alkoi tulla kyljestä punaiseksi. Verta ei kuitenkaan tullut onneksi paljoa. Toivo oli hetken tokkurainen säikähdyksestä.

Kun Luumu huomasi että Toivo oli sen perässä, oikeastaan kauriin kyljessä kiinni, se jatkoi innostuneesti jahtia. Narttu kiristi vauhtiaan ja iski. Isku osui kauriin kaulaan ja eläin kompasteli yhä hitaammin eteen päin. Luumu oli aloittamassa uuden hyökkäyksen, kun se kuuli Toivon vingahduksen. Huolestuneena se käännähti ja näki uroksen. "Oletko kunnossa? Kuinka kävi?" Luumu jatkoi huolestuneeseen sävyyn. Se näki kyllä ettei luita ollut murtunut, mutta silti narttu halusi varmistaa sen.
"Onneksi luita ei murtunut, vai?" narttu vielä kysäisi. "Pystytkö kenties vielä jatkamaan?"

//anteeksi kamala kesto//

// joo, ei mitään ja sama täältä :/ //

Toivo katsoi Luumua joka oli pysähtynyt ja keskeyttänyt saalistuksen, sitten se vilkaisi kauriin perään ja sanoi toisen lopetettua "Minä olen ihan kunnossa, jatka sinä vain jo. Minä tulen sitten perästä" Toivo makasi maassa vielä hetken ja kompuroi sitten pystyyn, se nuolaisi kylkeään muutaman kerran ja lähti taas kauriin perään alkuun hieman hitaasti. Uros olikin pian jo juoksussa ja laukkasi kohti kaurista. Vaalea turkki loikkasi kaurista kohti ja koetti kaataa sitä pakottamalla kauriin nojaamaan katkenneeseen koipeen. Toivo onnistuikin siinä ja kaatoi kauriin maahan, se vilkaisi ympärilleen missä Luumu oli ja odottaisi tuon hoitavan saalistuksen loppuun, tukehduttamalla saaliin. Toivo jäi makaamaan kauriin päälle ettei se karkaisi, kauris parka huitoi koivillaan epätoivoisena.

//Sori kun nyt tässä asioita junailen, mutta olisko mitenkään mahdollista lopettaa tää peli kesken? Vuoden aikakin on vaihtnut ja mulla on sairaasti muita pelejä kesken...//

//toki, sovitaan että Toivo ja Luumu saivat sen kauriin kaadetuksi ja söivät nautinnolla :) //

Selkis eli peli loppus nyt:)