Kauhun aika edetä ( kaikille vapaa ) - Loppu-

Ruskea turkkimme oli selviytynyt yksin talven puoleen väliin se oli elämänsä kunnossa hitusen ehkä laihenpi kuin yleensä, mutta se oli odotettavissa. Kauhun kellertävät silmät olivat elämää täynnä toivosta puhumattakaan. herramme oli päättänyt viedä eteenpäin sen mihin se oli aikaisemmin jäänyt sammaleen kanssa. iloksene se ei kuitnekaan voinut hymyillä sillä oli hiljattain joutunut toeamaan että sammal oli poissa. kauhun rakasta sammalta ei enää ollut. se tunen sai kauhun päätöksen entistä varmemmaksi. se aikoi hoitaa loppuun yhdessä puolisonsa kanssa päätetyn tehtävän. se aikoi toden teolla syöstä veren pois vallasta se aikoi astua itse tuon paikalle se aikoi pitää lupauksen katalle ja monelle muulle.
vaikak kauhua sattui sisältä käsin paljonkin se ei antanut itselleen aika a surra. se keräsi kaikki voimansa ja päättä etti olisi aika aloittaa operaati veren tuhoaminen.

tarmoa täynnä oleva susi katseli joutomaita hiljaisena puuteri lumen sataessa sen ruskean eri sävyiseen turkkiin pienen pakkasen purren sen märkää kirsua se seisoi päättäväisenä ja ulvahti vain omaksi ilokseen kohti pimenevää taivasta jossa tähdet tuikkivat. Ulvahdus kantoi kauas se sai jopa herran äänen kaikumaan pitkään. ulvonnassaan Kauhu kertoi kuulijoilleen olevansa valmis suureen koitokseen se toivotti kaikille voimia talven varalta se antoi ikään kuin sielunsa jokaiselle laumassa asuvalle sudelle. kauhulle koko laakso oli yksi suuri lauma verta lukuun ottamatta. se tiesi että veren puolella oli vähemmistö joten se oli vahvoille. se ottaisi avun vastaan jos sitä sille tarjotaisiin mutta se tekisin sen itse vaikak se olisi sen viimeinen tekonsa.

ruskea turkkimem oli kokenut laaksossa plajon sen luonne oli muutunut monella tavalla mutta nyt kun siltä oli riistetty puoliso sillä ei ollut mitään syytä jättää vanhaa itseään pois. se saattoi olla varsin äkäinen kaveri jos se suututettaisiin nyt. Kauhun nimi tultaisiin musitamaan siitä kauhu oli varma ja siitä se aikoisi pitää huolen.

Harmaaturkkinen narttu kulki Rajamailla. Tuuli oli vainunnut tutun hajun, joka kuului Kauhulle. Nyt se jäljitti toista, eikä välimatkaa ollut enää paljoa. Se tahtoi tietää, miten suunnitelma eteni. Vaikka tulipalo olikin ollut aikamoinen takaisku, ei narttu ajatellutkaan luovuttamista. Veri ansaitsisi heidän kostonsa, olkoon se mikä tahansa. Tuuli ei ollut antanut anteeksi Verelle. Sen mieltä painoi myös Rusko. Se ei ollut nähnyt kumppaniaan pitkään aikaan, joten se oli luonnollisesti huolissaan.

Hetken päästä narttu sai Kauhun näkyviin. Se ulvahti kuuluvasti ja lähti juoksemaan suden suuntaan. "Kauhu! Kauhu!" Se huusi samalla kun se yritti saada toista kiinni. "Hienoa, että selvisti palosta!" Se sanoi iloisena, kun se saisi toisen kiinni. Sen häntä heilui nopeasti ja se nuuhkaisi Kauhun ominaishajua. "Miten olet voinut? Onko mitään uutta suunnitelmasta? Onko mitään muita uutisia?" Se kysyi iloisena toiselta.

Ei mennyt pitkään kun kauhu oli valmistautunut jatkamaan matkaansa kunnes se kuuli hanken rasahtelun takanaan ja kääntyi katsomaan kuka sitä seurasi pian se kuitenkin tunnsiti tuulen. kauhun häntä vispasi iloisena tavatessaan toisen elossa. " Kuin myös " se totesi iloisenea tuolle . olihan se hienoa että elossao li muitankin tulipaljon jäljiltä toisen kysyessä uutisia kauhun häntä lakkasi vipattamasta " Niin, verenvastainen ryhmä on tuhoutunut, tai en tiedä missä mutu ovat. sammal ja minä erkaannuimme riitatilanteessa ja nyt tilanne on se että sammal on poissa. " se sanoi ja huokaisi pitkään. " minä aijon tappaa veren itse aijon hakea sen takaisin mikä kuuluu minulel ja monelle muulle minä aijon palata sinen minne kuulun tulivat muut perässä tai eivät. " sitten lausui pienen hiljaisuuden jälkeen ja näytti itse varmalta.

Tuuli oli iloinen saatuaan yhtä iloisen tervehdyksen toiselta. Sammaleen kuoleman kuullessaan nartun häntä lakkasi vispaamasta. Se laski päätään hieman. "Olen pahoillani." Se ei kyennyty sanomaan muuta. Sekin suri Sammaleen poismenoa, mutta Kauhulle sai taisi olla erityisen kova paikka. Myös verenvastaisen ryhmän tuhoutuminen järkytti sitä. "Ei veren vastainen ryhmä voi olla kokonaan tuhoutunut! Rusko ei taatusti luovuta, enkä minäkään. Taatusti on vielä joitakin, jotka eivät ole unohtaneet tai luovuttaneet!?" Se kysyi tuohtuneena. "Meidän täytyy etsiä muut." Se lisäsi päättäväisenä. "Vaikka muut jättäisivät kesken, minä seuraan sinua. En anna Verelle koskaan anteeksi, mitä se teki laumallemme. Aion kostaa, maksoi se henkeni tai ei." Se sanoi päättäväisenä ja katsoi Kauhua. Se oli mukana tässä täysilla, oli aina ollut.

// Here we come ~ Otin Mustatiirankin mukaan peliin, tuo kun roikkuu kokoajan isänsä perskarvoissa kiinni.//

Harakansilmä oli matkannut hieman pidemmän matkan reviiriltään tällä kertaa, ja tarpoi nyt voimakkailla jaloillaan korkeassa lumessa. Sen sijaan kevyt sudenalku, Mustatiira, pysyi pakkashangen päällä kepeästi ja jolkotteli isänsä ympärillä. '' Isä... isää! '' Nuori susi marisi upotessaan vahingossa lumeen. Harakansilmä kääntyi ja kävi pökkimässä pentuaan vapaaksi.

Harakansilmä huomasi kauvempana kaksi sutta. Uros oli kulkemassa vain ohi, mutta kun kuuli paloja kaksikon keskustelusta, oli sen pakko poiketa reitiltään ja suunnata askeliaan lähemmäksi kaksikkoa. '' Tervehdys, olen ihan rauhan asialla... mutta en voinut olla kuulematta keskustelujanne Verestä ja veren vastaisesta ryhmästä. '' uros heilautti häntäänsä ystävällisesti lähestyessään kaksikkoa. Mustatiira hämmentyi hieman seuratessaan isänsä tassunjälkiä '' ... isä, eikö meidän pitänyt mennä tuonne suuntaan? '' urospentu kysähti ja kuikuili sittemmin Harakan takaa kahta vierasta sutta. '' Kohta. '' Harakansilmä vastasi Mustatiiralle.

Kauhu oli hyvillänä kuullessaan tuulen sanat. mutta sen olemus muuttui pian se ryhdisti itsensä ja käänsi terävän katseensak ohti kahta tulijaa harakansilmää ja pentua sen tyystin kookas karhuhkomainen olemus pydähtyi täiysin " Kuulit aivan oikein " kauhu totesi ylpeänä siitä että aikoi todelal tuhota veren ja se ei jäisi kuulematta laumattomiltakaan.
Kauhu oli saantu tuulen mukaansa joka lupasi pysyäkkin mukana toistaiseksi kauhu ei kuitenkaan puhunut tuulen kanssa suunnitelmasta sen enenpää kun paikalla oli tutnematon susi ja tuon jälkeläinen. " kuka oelt " kauhu kysyi sitten yhä asentonsa pitäen.

Toisin kuin Kauhu, Tuuli katsoi hiukan nyreänä paikalle pöllähtäneitä susia. Veren vastaisen operaation piti olla ryhmän välinen, ei jokaisen laaksolaisen asia. "Mitä edes teette täällä? Toisten keskusteluja kuuntelemassa, niinkö?" Tämä oli vakavaakin vakavampaa Tuulelle, eikä se halunnut, että noiden takia kaikki uurastus menisi mönkään. "Olette varsin vaarallisessa tilanteessa, arvon nuuskijat. Teidän on parempi olla hyvin hiljaa tästä asiasta." Narttu luetteli. Ei se kimppuun kävisi, kunhan kaksikko olisi todellakin hiljaa. Harmaaturkki oli jo alusta asti oppinut, että virheisiin ei tässä suunnitelmassa ollut varaa. "Mitä me nyt teemme?" Tuuli katsoi kauhua samalla kun se kysyi kysymyksensä. Sitten se siirtyi katsomaan vieraita hyvin tarkasti, aivan kuin he aikoisivat heti seuraavana juosta Veren luo kertomaan kuinka sitä vastaan on suunniteltu tappava suunnitelma.

Harakansilmä heilautti häntäänsä rauhan merkiksi. Huvittuneesti yllättyen hieman Tuulen reaktiosta. Alfa oli näemmä tullut pahaan aikaan mukaan keskusteluun.
'' Olen Harakansilmä. '' Uros sanoi, vilkuillen hitaasti vuoroin Kauhua ja Tuulta.

Mustatiira kuikuili Tuulta isänsä takaa, senkin häntä heilahteli iloisesti. '' Moi! Oon Mustatiira. '' Sudenalku huikkasi, se ei oikein tajunnut kireää ilmapiirtä. Uroksenalku hymyili hellyyttävästi hetken.

'' Älä viitsi. En ole kertomassa kenellekkään. Tiedän kyllä veren vastaisesta ryhmästä. '' Uros vastasi nartun pommitukseen. Sitten kookas uros jatkoi '' Ja sitäpaitsi, olen itse valloittamassa Vereltä maita. '' Harakansilmä lisäsi kyseisen asian ehkä vain siksi että Tuuli saisi edes hieman vakuutusta siitä ettei kaksikko ollut ryntäämässä Verelle lavertelemaan.

//sopiihan jos hyppään mukaan Lumi-tähdellä? //

( Sopii minulle mukaan vain :) )

Kauhun katse hyytyi kylmäksi kuullessaan mitä toinen sanoi " Vai luulet sinä tietäväsi jotain, no kerrohan arvon harakka mitä sinä tiedät " Kauhu älähti sitten jo hieman ärtyisästi. " ja tiedoksesi se maa mitä veri tallsutaa tällä hetkellä se on MINU , minun ja monen muun joka asui siellä enenn kuin se ilkiö saapui paikalle, ja sinä joudut taistelemaan minua vastaan jos aijot kuvitella edes harkitsevasi niitä maita. Se maa kuulu arvon vii9malle ja koska viima ei ole paikalle se kuuluu sen lauman muilel jäsenille jotak sinen palaavat toisin kuin sinä tuntematon tulija päätät tuelvasi tänne ja vallata alueen noin vain. " Kauhu hermostui ja vilkaisi tuuleen ja käänsi katseensa pian takaisin harakan silmään unohtaen tyystin penikan läsnä olon sen jylhä oelmus ja kookas muoto kylmine katseineen pysyi tyystin tässä tulijassa.

//Kyllä passaa :) //

Harakansilmäksi esittäytynyt susi otti Tuulen hermoille. Oikein älä viitsi -kommenttia toinen heittää. Kuka se oikein luuli olevansa laumattomien keskuudessa? Ehkä seuraajilleen se saattoi olla alfa tai isä tai mikä lie, mutta nyt kukaan ei ollut kenenkään alueilla, joten turha isotella.

Tuuli ei myöskään pitänyt siitä, kuinka alueet olivat Kauhun mielestä SEN omaa. Kyllä toinen lisäsi muutkin, mutta asia pisti vain ikävästi nartun korviin. Reviiri oli loppujen lopuksi koko lauman. Tuuli ei kuitenkaan kommentoinut asiaan mitenkään erityisesti. Pääasiassa Kauhu ajoi myös Tuulen asiaa ja toinen olisi taatusti uskottavampi suurena uroksena, jos vertasi honteloon narttuun. Se päätti nyökätä merkiksi, että Harakansilmälle tulisi kovat ajat. "Mistä olet kuullut tästä ryhmästä?" Harmaaturkki kysyi. Kuka kirppukasa oli mennyt levittämään juttua? Jos noilla oli veren alueita ja monikin tiesi, olisi piru merrassa.

// Joo mullekin sopii. //

Harkansilmä yllättyi Kauhun reaktiosta. Ja kookas uros ei taasen ymmärtänyt sitä, kuinka Kauhu väitti Veren alueita omakseen. Tuo susi ei näemmä ollut päässyt menetyksestä yli. Ei tosiaankaan. Tummanharmaaturkkinen uros seisoi tyynesti ja vahvana paikoillaan, ei se tästä verilöylyä aikonut aiheuttaa. Ei tosiaankaan. '' En tiedä mitään muuta kuin että senlainen ryhmä on olemassa, mitään sen yksityiskohtaisempaa en ole kuullut. '' Uros vastasi. Sen ääni oli rauhallinen mutta kuuluva - urosmainen. '' Ymmärräthän sinä että minunkin lauma tarvitsee tilaa ja elinympäristöä elääkseen? Te ette voi katsoa vain omaa nenänvarttanne pitkin omia asioitanne. Täällä laaksossa asuu muitakin. '' Uros sanoi. Mustatiira istahti isänsä taakse hieman levottomana. Harakansilmä jatkoi '' Ja minä en ole muuttamassa suunnitelmiani, pahoittelen. Ehkä pääsemme yhteisymmärrykseen jotenkin asiasta. '' Tummaturkki vilkaisi Kauhua. Sen olemus ei ollut uhkaava - mutta vahva. Ja sitten uros vilkaisi honteloa narttua.

//Kivaa, täältä tulen sitten Lumi-tähdellä//

Lumi-tähti oli huomannut alfansa lähteneen kauemmas reviiriltä ja halusi lähteä tämän tueksi jos riitaa jonkun kanssa sattuisi tulemaan. Narttu kyllä luotti alfaansa, mutta ei tuo yksin monille pärjäisi.
Tähti oli kulkenut rivakasti jolkottaen jokin aikaa kun saikin jo näkyviinsä alfan ja tämän pennun, sekä kaksi muuta sutta. Lumi-tähti kiristi hieman vauhtia ja lähti rauhallisena kohti nelikkoa, se ei tiennyt vielä että paikalla oli hieman kireä ilma piiri.

Kun narttu pääsi lähemmäs se haukahti tervehdyksen ja hidasti vauhtia, narttu huomasi nopeasti ilmassa leijuvan kireän ilma piirin. Lumi-tähti sanoi alfalleen tultuaan tämän vierelle "päivää arvon Harakansilmä" nartun ääni oli kunnioittava ja itse varma, se halusi antaa vahvan vaikutelman itsestään ja samalla koko laumasta. Narttu tarkkaili kahta vierasta sutta ja mittaili noita katseellaan. Tähti seisoi vankasti aloillaan, sen häntä oli oli hieman koholla, mutta alempana kuin alfansa, siinä se odottelli mitä tapahtuisi.

Jos kauhu olisi osannut se olisi vääntänyt naamaansa ivallisesti ja toistanut toisen sanat mutta se ei tehnyt nini xen sijaan kauhua katsahti tuuleen ja pian takaisin harakansilmään mutta ennenkun se ehti sanoa mitään paikalle saapui yksi harakansilmän laumalaisista. Kauhua puistatti. " ehkä fakta on vain se että tässä laaksossa on muitakin mutta sattumoisin olemem susia ja meetsimme kukin itselleen sopivan paikan. minun lisäkseni yllättävän moni haluaa palata viiman maille jonen sinä et kuulu etkä tule kuulumaan. " Kauhu totesi ehkä hitusen liian itsekekskeisestikkin mutta kauhu oli päätöksensä tehnyt se halusi veren päiviltä ja jos viima ei palaisi reviirille se asettuisi itse sen johtajaksi mikäli muut olisivat samaa mieltä mutta harakan silmälle se ei luovuttaisi niitä rajoja. saati sitten jakamaan sitä. " meidän täytyy puhua myöhemmin " se kuiskasi tuulelle siirtäen pian katseensa takaisin tuohon pöyhkeilevänä alfaan.

// Anteeksi kamalasti täälläkin minun jumituksesta. :// //

Tuuli nyökkäsi Kauhun sanoille siitä, kuinka heidän täytyisi puhua myöhemmin. Kauhusta se siirsi katseensa takaisin Harakansilmään. "Miksi ette liity muihin laumoihin, joilla on jo alueita? Pari on varsin uutta ja nyt tekin olette viemässä lisää alueita. Luulisi muissakin laumoissa olevan järkeviä susia joiden kanssa tulla toimeen?" Tuuli yritti puhua toisille järkeä. Alamaiseen Tuuli ei kiinnittänyt minkäänlaista huomiota. Nyt se vain yritti puha alfalle ja saada toinen huomaamaan kuinka järjetön sen suunnitelma oli. Riitoja tulisi väkisin. Tila oli jo nyt tiukilla. "Muut laumat näkevät teidät uhkana ja riidat lisääntyvät"

HErättelisin tätä peliä ellei sitä sitten lopeteta tähän sillä kauhu on jo jatkanut kuitenkin matkaansA :D

// ... eeei minä en jumittanut peliä taas yhtään! Ja voitaisiin tää nyt lopettaa, kun on sen verran vanha pelikin :D //

Harakansilmä oli sen verran viisas ettei ruvennut aukomaan päätään vieraille susille, ilmeisesti toisella uroksella oli pakkomielle vanhan alueen valtaamiseen. Toinen eleli Harakan mukaan menneisyydessä, ei pystynyt päästämään irti. Paikalle tullutta laumalaista tervehdettiin vain ystävällisellä nyökkäisyllä toista kohti ennen kuin palautettiin taas henkistä vahvuutta kielivä pokerinaamansa.

'' Tässä keskustelussa ei ole päätä taikka häntää, en ala riitelemään liki turhasta. '' Pieni tauko ja hymähdys. '' Minä en muuta mieltäni. Ja nyt poistumme. '' Käännyttiin jo sivuttain, nyökätessään pienesti. '' Näkemisiin, '' ja siinä samassa lähdettiin askeltamaan kohti omia rajojaan, pentu askeltaessa perästä.

// Jep. Lopetellaan tähän. Anteeksi kun junnasin tätä näin pitkään :( //

Tuuli oli todella ärsyyntynyt kahteen outoon suteen, vaikka sitä ei paljoa päällepäin näkynyt. Ärtyneisyydestä ei kertomut muu kuin nartun jännittynyt keho. Heidän asiansa ei ollut turhaa! Päinvastoin. Harmaaturkki painoi sudet mieleensä, jotta osaisi karttaa niitä kuin ruttoa. Toivottavasti hänen ei tarvitsisi nähdä tai kuulla heistä tämän jälkeen. Näinkin kärsivällisen suden rajoja koeteltiin, kun vieraat päättivät vain poistua paikalta heidän kommneteistaan välittämättä.
Kun vieraat olivat tarpeeksi kaukana, päätti Tuulikin lähteä. Se kiihdytti nopeasti juoksuun ja purki turhatumistaan juoksuunsa. Se juoksi kunnes kohtaamispaikalla ei ollut muuta kuin hajuja sekä pari jalanjälkeä todisteena susien kohtaamisesta.