Nuori rajavahti -loppu

// HetHukka ja Häivä. Taas tuli rajamaille peli, mut ei haittaa xD//

Hohto hukka oli kuullut hieman vanhemien ja viisaampien puhuvan, kuinka rajoja tulisi pitää silmällä, koska laumattomat saattaisivat yrittää käyttää heidän metsästysmaitaan hyväksi. Hohto oli tietysti päättänyt näyttää Sysimetsänlaumalaisille, että sekin pystyi olemaan laumalleen hyödyksi, eikä vain riippakivenä. Niinhän se oli luvannut itse Ovelalle, kun he olivat pyrkineet laumaan. Nyt se partioi laumansa rajoja yksikseen.
Muisto, nartun veli, oli turvassa pesäkoloilla, joten nartun ei tarvinut huolehtia ja murehtia. Se kuvitteli jo mielessään, kuinka se saisi kehuja hyvin hoidetusta vartiosta. Hohto oli loppujenlopuksi nuori ja jokseenkin kokematon, eikä aina jaksanut keksittyä pelkästään ympäristön tarkkailuun, vaan se saattoi jääädä leikkimään kesken kaiken milloin puusta tipahtaneella oksalla ja milloin näkymättömällä sopulilla.

Nuori hukkamme Häivä oli juuri saapunut laaksoon ja oli todellakin intoa täynnä. Nartusta olisi ollut hirveän yksitoikkoista jäädä vielä hetkeksikin kotikulmille. Se kaipasi vaihtelua ja uusia ystäviä. Niimpä se oli lähtenyt kiertämään nuorena maailmaa ja päätynyt lopuksi tänne. Nyt Häivä kuljeskeli jonkin lauman rajoilla, se ei tiennyt minkä. Nárttu kuitenkin varoi menemästä liian lähelle rajoja, sillä se oli jo kerran saanut köniinsä matkalla laaksoon. "Hiljaita on" se tuumi ja jatkoi jolkotteluaan. Se käveli ja käveli noin puoli ikuisuutta (ainakin omasta mielestään)...

Äkkiä Häivän kuonoon tulvahti jotain mielenkiintoista. Utelias narttu lähti seuraamaan hajua. Sutta se ainikin oli seuraamassa síitä se oli melko varma. Jokin laumaton susi kai, se ajatteli. Häivä ajatteli käydä esittäytymässä tälle uudelle tuttavuudelle ja samalla hieman jutella. Pian olen perillä, se mutisi itsekseen.

Välillä Hohto nakkeli oksan palaa ilmaan ja välillä se jyrsi sitä. Yhtäkkiä sen kuonoon kantautui haju vieraasta sudesta, joka oli varsin lähellä. Hohdon huomio siirtyi nyt oksasta vieraaseen ja se suoristi ryhtiään näyttääkseen isommalta. Se hieman mahtailisi ja yritti niin olla jotakin isoa. Pian sen näkökenttään tuli susi. Nuori narttu vielä oikein pörhisti karvojaan. Se ei uhkaillut, vaan se halusi vain näyttää isolle. Iso ja itsevarma susi oli uskottavampi, mitä pieni ja arka. Hohto lähestyi vierasta itsevarmoin elkein. Kun välimatkaa oli vain noin 10 metriä, se pysähtyi. "Kuka olet ja miksi olet näin lähellä Sysimetsän lauman reviiriä?" Se kysyi ja mittasi vierasta katseellaan. "Kukaan vieras ei näitä rajoja ylitä, kun MINÄ olen rajavahdissa"

Pian Häivänkin näköpiirin ilmestyi toinen susi. Sitä Häivä ei osannut pelätä, ja kun toinen alkoi uhitella sille, narttua lähinnä huvitti. "Olen Häivä, enkä ole vaaraksi laumallesi" se sanoi huvittuneena. Häivä astui muutaman askeleen lähemmäs toista sutta, ja heilautti häntäänsä. Nuori narttu ei voinut mitään sille, että sen kasvoilla karehti koiramaisen viekas ja ilkikurinen hymy. "Entäpä kukas sinä sitten olet? Kuulut näköjään Sysilaaks... no, kuitenkin, tässä lähellä majailevaan laumaan" Häivä jutteli toiselle tyynestí. Sen häntä heilui vienosti ja sen silmät paistoivat seikkailunhalua. "Usko vain, en ole tulossa laumaasi uhkailemaan, näin pieni kun olen" se sanoi ja siirsi katseensa Hohtoon hakien katsekontaktia. Sitten se siirsi katseensa maisemaan, ja katseli ympärilleen odotellessaan toisen vastausta. Nartun katse harhaili puusta toiseen, kivestä kiveen ja sitten takaisin Hohtoon. Taas Häivä heilautti häntäänsä ja katsahti toiveikkaana Hohtoa. Kuin vastausta odottaen se istahti maahan, aivan kuin se aikoisi odotella pidempäänkin.

Pilailiko toinen Hohdon ja sen lauman kustannuksella? "Olen Hohto ja tämä on Sysimetsän lauma. En uskokkaan että tuollainen olisi suoraan uhkaksi laumalle. Olet uhka meidän ruoallemme. Sinä et saa pyytää niitä meidän alueilla, kerran et ole laumalainen." Hohto selvitti tietoja ja katsoi tarkasti toista narttua. Onneksi se ei vaikuttanut vihamieliseltä. Häiveeksi ((Häiväksi?)) esittäytynyt susi näytti puhuvan totta. Sen koko olemus näytti siltä kuin sitä ei kiinnostaisi astua tassullakaan lauman rajojen sisäpuolelle; toinen vilkuili puita sun muuta. "Eikö laumattomana ole aika vaikeaa näin talvella, kun kesällä oli tulipalot? Ruokaa tuskin laumattomien alueilla on. Oletko ajatellut sitten liittyä laumaan?" Häivä näytti varsin hyväkuntoiselta ja pirteältä. "Vai kuulutko jo johonkin laumaan?" Hohto jutusteli. Toinen ei aikoisi rikkoa rajoja ja käyttäytyi muutenkin ystävällsesti, niin miksi se turhaan rähisisi sille? Turhaa energian tuhlausta. Tällaisena aikana sellainen tuhlaus voisi koitua kohtaloksi.

Häivä ilahtui, kun huomasi ettei toinen aikonut enää isotella sille. "En tokikaan metsästä teidän alueillanne, jos se kerta teidän laumaanne haittaa" se sanoi Hohdolle tyynenä. "Vai olet sinä Hohto, siinäpäs mukava nimi" narrtu kehui ja jatkoi rupatteluaaan "vai on täällä ollut tulipalo, ikävä sattumus". Häivä nosti leukansa ylpeänä pystyyn ja jatkoi "mutta kyllä minä ruuan löydän, olen perinyt nimittäin mainion hajuaistin. Mutta en kyllä tiedä riittääkö ruoka..." nartun leuka lopahti normaalia alemmas. Sitten se kuitenkin nosti taasen päänsä musitettuaan että sille oli esitetty vielä yksi kysymys. "En ole laumassa enkä ole liittynytkään vileä, vastahan tänne saavuin. Oletko sinä, ystäväiseni, hyvässä laumassa?" se kysyi uteliaasti Hohdolta. Sitten se virnisti iloisesti, ja vilkaisi taas ympärillään olevaa maisemaa. Ompas siinä huvittava nuorukainen, Häivä ajatteli tyytyväisenä.

//Häiväksi, on oikea tapa sanoa :)//

Oli siinä hiukkasen outo susi. Tulipalon se näytti ottavan varsin kevyesti. No, jos toinen ei ole koskaan sellaista kohdannut, niin ei sitä tiedä millainen se on. Häivä oli outo, mutta myös huvittava; se puheli hassuja ja katseli puita, kuin ei olisi sellaisia koskaan nähnytkään.

"Vielä kysyt! Sysimetsän lauma on vakaa kuin suuri järvi. Kaikki ovat yhtä suurta perhettä. Olen niin tyytyväinen, että päädyin juuri tähän laumaan. Parempaa ei ole." Se selitti innoissaan. "Sinulla kävi huono tuuri, kun tulit juuri nyt. Ruokaa todellakin on nyt todella vähän. Jopa laumoissa " Hohto selitti. Se tosiaan yritti saada toisen tajuamaan, että nyt oli vakava paikka.

Häivä hymähti kun kuuli toisen kehuvan laumaansa noin ylenpalttisesti. "Sinulla siis on oikein mukava lauma" narttu arvioi "harmi vain, että ruokaa on niin vähän puoleisesti". Häivän hymy ei sanojensa jälkeen kuitenkaan hyytynyt, sillä narttu ei osannut ottaa mitään oikein vakavasti, joka oli hieman huono juttu. Nartulle oli kyllä sattunut kaikenlaista, mutta se ei ollut yhtään auttanut asiaan. Kun se huomasi että Hohto yritti saada sen ymmärtämään, että nyt oli vakava paikka, narttu katsahti anteeksi pyytävästi Hohtoon. "Anteeksi, mutta en osaa ottaa tätä kovinkaan vakavasti. Ehkä sitten vasta tajuan kun olen kuollut nälkään" se sanoi ja luimisti korviaan. Nälkään kuoleminen ei kuulostanut hirveän mukavalta, mutta ei sekään ollut nartusta niin vakavaa, että olisi pitänyt vollottamaan ruveta. Liian aikaista, ainakin vielä.

"Mutta, ystäväiseni, olisiko sinulla mitään halua tehdä kanssani jotakin mukavaa?" Häivä yllättäen kysyi. Se katsoi Hohtoon kysyvästi. "Vai juttellaanko vain?" se kysyi. Häivä katsoi toiseen kellanruskeilla silmillään ja toivoi että saisi edes tästä hukasta hyvää seuraaa.

Mitä enemmän keskustelu eteni, Hohto oli aina vain varmempi siitä että Häivä oli outo susi. Ainakin todella erilainen, mitä Hohto. "Kyllä tuo hymy sulaa pois viimeistään sillon, kun nälkä tulee" Hohto sanoi. Sävy ei ollut ilkeä tai mollaava, vaan aikalailla neutraali toteamus.

Vai jotain hauskaa toinen halusi? Hohto ei sanonut mitään. Sen häntä alkoi heilumaan. Sen eturuumis meni maahan hetkeksi ja ampaisi siitä Häivettä kohti. Se yritti nostaa etutassunsa toisen selän päälle, jos se epäonnistuisi se yrittäisi juosta toista karkuun ja pysähtyisi välillä katsomaan seuraisiko toinen sitä.

Häivä virnisti kun kuuli toisen kommentin. "Ehkäpä, ehkäpä..." se tyytyi sanomaan. Narttu piti siitä että sitä pidettiin hieman outona, mutta myös hauskana. Se rakasti kaikenlaista suosiota ja mainetta. Välillä sen oli kuitenkin vaikea tyytyä siihen mitä oli. Narttu halusi elämältään vain seikkailua, mainetta ja jännitystä. Mitään muuta se ei kaivannut.

Kun Hohto nosti tassunsa Häivän selän pälle, narttu arveli että sen ehdotus oli hyväksytty. Se kierähti selälleen ja sen häntä huiskutti niiin että lumi pöllysi. Pian se kiepsahti leikinkutsu asentoon, ja painoi takapuolensa maahan. Narttu yritti tönäistä Hohdon leikillään lumihankee, jollie se onnistusi, nartttu kävisi uudelleen maahan makuulle. Se aikoi otta tästä ilo´n irti.

Häivä ryhtyi leikkiin, mikä villitsi Hohtoa entistä enemmän. Se ulvahti iloisena kun toinen tönäisi sitä. Hohto kuitenkin oli varsin jykevärakenteinen, eikä toisen antama tönäisy vielä paljoa narttua horjuttanut. Toinen kellahti maahan ja Hohto murisi toiselle ja tökki toista kaulaan ja päähän. Nuori hukka opetteli leikin kautta miten olla susi. Sitten se ponkaisi kauemmaksi ja juoksi ikään kuin karkuun ulahtaen ja häntä heiluen. Se odotti hetken, että toinen pääsisi ylös ja lähtisi sen perään. Jos toinen saisi sen kiinni, se tökkisi toista kylkeen. Muussa tapauksessa se palaisi takaisin häivän luo ja alkaisi tökkimään toista jos narttu saa toisen kiinni.

//Sekavaa. Anteeksi vielä viivästyksestä! :( //

Häivä ponkaisi ýlös maasta ja lähti ajamaan ´Hohtoa takaa. Nopea narttu sai leikiten toisen kiinni ja kun Hohto alkoi tökkiä tätä kylkeen, narttu töytäisi toista yrittäen kaaataa sen maahan. Häivä kuitenkin tajusi ettei kaatamisyrity´ksistä ollut hyötyä, joten se ampaisi Hohtoa ´karkuun. Häivä juoski ympäri Hohtoa ja yritti saada tätä kaatumaan. Pian se kuitenkin väsyi leikkiin ja istahti maahan. "´Minulle riitti, entä sinulle?" narttu totesi Hohdolle. Häivä läähätti kieli ulkona, niin kuumissaan se vielä oli. Vaikka lumi viilensikin sitä, se tunsi silti halua päästä edes hetkeksi eroon turkistaan. Se katsoi Hohtoa tutkivasti. "Mitä tehdään, olisiko ehdotuksia?" narttu kysäisi leppoisasti ja töytäisi Hohtoa kevyesti kuonollaan. Häivästä tuntui mukavalta kun ei tarvinnut olla yksin.

//anteeksi viivästys täält'kin!//

// Anteeksi kesto! //

Hohto koitti saada Häivän kiinni, mutta turhaan. Toinen oli aivan liian nopea.
Hetken päästä kumpikin susi näytti olevan uuvuksissa juoksemisesta ja Hohto enemmän kuin mielissään istahti alas vetämään vähän henkeä. "Oletko koskaan vain paikallasi?" Hohdon oli pakko kysyä, kun toinen kysyi lisää tekemistä. "Miten ihmeessä et ole missään laumassa? Laumassa on tiedettävästi susia joiden kanssa puuhailla kaikenlaista kaiket päivät." Hohto sanoi huvittuneena. "Suosittelen lämpimästi." Narttu vielä lisäsi ja päästi naurahduksen kaltaisen äänen. Hohto ei ollut kovin hyvä keksimään tekemistä. Yleensä sillä oli Muisto mukana, joka aina keksii jos jonkinmoista metkua ja Hohto sai aina vain ravata perässä ja pystyi vain toivomaan parasta.

// Ja lyhyttä tulee -.- //

Häivä äännähti huvittuneesti kun se kuuli Hohdon kysymyksen. "Kyllästyn helposti" narttu aloitti "mutta en koskaan kyllästy tai väsy tekemään mitään, etenkin jotain jännittävää!" Nartun silmissä oli ovela pilke kun se sanoi; " Jos haluat tietää, miksen ole missään laumassa, niin se johtuu vain ja ainoastaan siitä, etten osaa sopeutua sääntöihin. Ehkä joskus vanhana ja viisaana yritän liittyä laumaan, jos kukaan edes minua huolii" se kertoili. Narttu tiesi ettei se välttämättä jaksaisi kovinkaan montaa vuotta melkein ainaista yksinoloa laumattomana, mutta siitä ajatuksesta se ei puhunut muille. Vaikka se olikin hyvä keksimään tekemistä yksinkin ja tietenkin pärjäisikin yksin, mutta silti...

Hetken levättyään Häivä nousi ylös ja venytteli hartaasti jäseniään. Sitten se katsahti Hohtoa jota ilmeisesti myös väsytti juokseminen. Narttu heilautti häntäänsä. "Mutta toisaalta, jos kerran suosittelet laumaa, voisin kyllästyttyäni yksinoloon harkita esimerkikisi tähän laumaan liittymistä" se sanoi ja katsoi Hohtoa pää kallellaan. Sitten Häivä taas istahti Hohdon kylkeeen kiinni. "Mitäs siitä sanoisit ystäväiseni?" se kysyi hieman viekkaasti

//Vihdoin jonkinlainen vastaus tännekkin :) //

Hohto katsoi Häivää yllättyneenä. Tulipa toisesta varsin nopeasti vanha ja viisas. "Mikäs siinä. Sinun täytyy vain vakuuttaa Ovela. Mutta luulen, että onnistut, kerran minäkin onnistuin" Harmaaturkki totesi huolettomasti ja heilautti häntäänsä. "Olisihan se kiva saada uusia susia laumaan. Joskus tuntuu, että kaikilla on jotakin tärkeää tehtävää. Silloin vain Muisto ja minä olemme kahden. Olisi siis mukavaa saada lisää kavereita joukkoon. Ja laumallehan on vain hyväksi, kun se vahvistuu." Hohto koitti järkeillä. Toisen käyttämä ystävä-sana lämmitti Hohtoa. Kait toinen sitten oli ensimmäinen ystävä, jonka se oli saanut ilman Muiston avustusta.

//vastaus, viimenkin...//

Häivä virnisti Hohdolle. Se piti tuosta pienestä hukan alusta. Ei hyppinyt nenille, ei arvostellut, oli vain aidosti innoissaan ja kiinnostunut. Miksei? Häivä mietti, miksei vanhaksi ja viisaksi voisi tulla viidessä minuutissa? Eihän kukaan sitä estänyt, se sai liittyä mihin laumaan huvitti. Mutta, osaisiko se olla sääntöjen alla? Noh, laumastahan voi aina erota jos kyllästyy, narttu päätteli sen kummemmin seurauksia miettimättä. Se vilkaisi toisella silmällään Hohtoa. "Ovela? Olen joskus kuullut hänestä...Onko hän kovinkin vanha?" narttu kysäisi omastakin mielestään hieman tarpeettoman kysymyksen. "Uskon että jos sinäkin, ystäväni, olet anastanut Alfan luottamuksen, niin miksen minäkin voisi..." Häivä mietiskeli luoden toiseen ystävällisen silmäyksen. Tämä päätös muuttaisi sen elämän, mutta oli aika kokeilla jotain uutta.

Hohto näytti yllättyneeltä "Ovela on varmaan tämän laakson vanhin susi!" Hohto mylväisi innoissaan. "Hän saattaa vaikuttaa hieman pelottavalta aluksi hassun tassunsa takia, mutta hän on todella hyvä alfa" Narttu hehkutti.
Harmaaturkki otti muutaman innostuneen juoksuaskeleen, kun Häivä näytti totisena harkitsevan laumaan pyrkimistä. "Kyllä sinuakin lykästää. Lauma etsii nuoria hukkia. Tulipalokin verotti laumaa. Olisi mahtavaa, jos tulisit meidän laumaamme!" Hohto hihkaisi ja juoksi Häivän ympärillä. Toinen kun vaikutti oikeasti mukavalta ja eloiselta -ehkä hieman Muiston kaltaiselta. "Aijothan yrittää? Jooko, jooko?" Hohto kysyi pientä pentumaista intoa hehkuen.

Häivän hymy levisi korviin asti. Ensimmäistä kertaa joku halusi sen mukaansa johonkin. Se ei ollut tottunut tällaiseen... Mutta mukavaahan se tietysti oli! Häivä vatkasi häntäänsä Hohdolle. "Tottakai aion yrittää, jos kerta niin haluat ja lauma jopa kaipaisi minua" narttu hihkaisi ja hymyili toiselle. Mukavaa, kun joku suostutteli johonkin uuteen ja tuntemattomaan. Häivä päätti ettei jättäisi Ovelaa kylmäksi, olihan sillä jo yksi innokas ystäväkin uroksen laumasta. Niin, kai he sitten olivat ystäviä... Ainakin se piti Hohdon seurasta, mitä muuta siihen tarvittaisi? Narttu töykkäsi Hohtoa kuonollaan. "Niin, kustutko alfasi tänne, vai sopiiko se, ystäväni?" Häivä kysyi toiselta hymyillen. Se istahti maahan, jos vaikka Hohtokin viitsisi istahtaa juoksemiseltaan.

// Trishan tilanteen vuoksi tää liittymisyritys viivästyminen.... //

Hohto oli enemmän kuin tyytyväinen, kun toinen suostui yrittää laumaan liittymistä. Lisäksi toisen käyttämä ystävä-sana lämmitti aina joka kerralla, kun joku käytti sitä. Laumaan liittymisessä oli vain yksi pieni mutka, joka viivyttäisi hieman toisen liittymistä. Alfa oli nimittäin varsin kaukana heistä, eivätkä he voineet tavoittaa tätä juuri nyt. "Ovela on juuri nyt reviirin toisella puolen, joten en saa häntä tavoitettua, mutta ehkä parin päivän päästä voit itse lähestyä rajoja uudelleen?" Hohto kysyi toiveikkaana. "Haittaako se?" Narttu kysyi uudestaan, nyt hieman varuillaan.
Toivottavasti toinen ei perääntyisi lykkääntymisen takia.

//Lyhyttä //

//Ai, selvä, ei tässä kiirettä. Ja sori lyhyys ja sekavuus -.-''//

Häivä nyökytteli pörröistä pätään Hohdon puhuessa. "Ei tässä kiireittä, voin palata myöhemmin yrittämään uudelleen" narttu tokaisi muka välinpitämättömästi. Mielessään se ajatteli kuitenkin vain tulevaa laumaa. Sitä, miten sen elämä muuttuisi lauman myötä. Mutta Häivä ei antanut sen vaivata. Ainakin se tunsi yhden varsin mukavan Suden jonka puoleen voisi tarvittaessa kääntyä. Ei ollut nartun tapaista murehtia asioita etukäteen. Häivä korjasi ryhtinsä ja virnisti Hohdolle. "Miten sinä vakuutit Ovelan, pikku ystävä?" neiti kysäisi ohimennen. Vinkit voisivat olla tarpeen, ainakin myöhemmin.
Narttu hymyili Hohdolle ja ajatteli samalla että kai ne kaksi olivat nyt ystäviä. Ystävyys oli kumma juttu, sillä molempien pitäisi panostaa siihen. Häivä uskoi kuitenkin pystyvänsä pitämään sitä yllä, mikään ei ollut sille mahdotonta. Ainakin se itse ajatteli niin...

"Mitenkö vakuutin Ovelan?" Hohto toisti kysymyksen ja mietti hetken ennenkuin vastasi: "Olin veljeni Muiston kanssa liittymässä ja olimme vain omat itsemme ja esitimme että haluamme liittyä ja meitä hieman tentattiin ja onneksi lopulta meidät hyväksyttiin..." Hohto muisteli. Itseasiassa heitä tentattiin Hohdon mielestä hyvinkin paljon. "Täytyy vain muistaa, että Ovela on tarkka susistaan, sillä hänellä on jo varsin iso lauma." Hohto vielä lisäsi. Se ei tiennyt mitä muuta sen pitäisi kertoa laumaan liittymisestä.
"Oletko koskaan pyrkinyt mihinkään laumaan ennen? Oletko ollut laumassa ennen?"

//Nyt tuli kyl armottoman lyhyt //

Kuunnellessaan korvat tarkkaavaisesti höröllä Hohdon selostusta, Häivä mietti mielessään millainen johtaja Ovela olisi. Pistäisikö se uhittelijat kunnolla kuriin, entä olisiko se laumalaisille oikeudenmukainen...? Häivä ei kuitenkaan jaksanut uskoa, että Ovela olisi huono alfa, olihan varsin tunnollisen oloinen Hohtokin sen laumassa. Hukka kuunteli toisen puheen loppuun ja vastasi sitten, "Kaipa olin pienenä laumassa, mutta en olisi saanut olla" Narttu virnisti ja jatkoi "Sinähän tiedät, Hohtoseni, että laumassa vain Alfapari saa lisääntyä. No en ollut alfaparin pentueesta, mutta laumassa ei tainnut silloin edes olla kunnollista alfaa, niin sekaisin se oli..." Se unohtui muistelemaan lapsuuttaan. "Sen jälkeen en ole laumoissa paljoakaan pyörinyt" narttu täsmensi toiselle.
Häivän katse osui taivaalle, jolle oli kerääntynyt muutama pilvi. Se huokaisi itsekseen, nartun oli tosiaan yritettävä toinen päivä. Neiti käänsi katseensa takaisin Hohtoon. "Mutta mitäpä tässä muutakaan, taidan tästä mennä, jos se vain sinulle sopii." se hymähti. "Etsin sinut tassuihini taas pian, niin pian kun olen valmis liittymään. Sopiihan se sinulle, ystäväni?"

// Venytin ja vanutin tätäkin T^T Anteeksi //

Hohto kuunteli toisen lyhykäisen tarinan itsestään ja nyökkäsi. Aivan ymmärrettävää, että laumaelämä ei kiehtonut tuollaisen kokemuksen jälkeen.
Hohto yllättyi toisen yhtäkkisestä kiireestä lähtä, mutta ymmärsi tilanteen. Laumakaan ei pitäisi siitä, että narttu vietti niin paljon aikaa laumattoman kanssa. Tai tulisihan toisesta pian laumalainen, mutta lauma ei sitä vielä tiennyt. "Minulle käy oikein hyvin." Hohto sanoi ja heilautti häntäänsä. Harmaaturkki ravisteli turkkiaan ja valmistautui lähtemään. Ennen kuin se kääntyi takaisin lauman rajojen suuntaan se vielä kääntyi Häivän puoleen. "Nähdään pian, ystäväiseni" Sen sanottuaan narttu lähti iloisin mielin takaisin lauman rajoille.

//Eipä mitään, kiitos pelistä! //

Häiväkin heilautti häntäänsä Hohdolle. "Nähdään totisesti" se lausui juhlallisesti ja häipyi sitten taholleen.