Narttujen kohtaus (Luumu ja Häivä)

//tapahtuu kaksiviikkoa nykyhetkestä eteenpäin//

Luumu kuljeskeli ypöyksin Aarnimetsässä. Hieman tylsistyneenä narttu jolkotteli lumihangessa, kunnes sai kuonoonsa aivan vieraan hajun. Se arveli että se oli jonkun Aarnimetsäläisen jota se ei vielä tuntenut. Mutta kun se tassutteli lähemmäs, se näki aivan vieraan suden liian läheellä se reviiriä...
------------------------------------------
Häivä jolkotteli myös lähellä Aarnimetsää, mutta ei ajatellut ollenkaan oliko se liian lähellä rajoja. Pian sekin sai kuonoonsa vieraan hajun ja lähti seuraamaan sitä. "Mitä sinä teet näin lähellä Aarnimetsän reviiriä?" terävä ääni kysyi. Häivä kohotti kasvonsa ja näki Luumun kipinöivät silmät. Nartun huulet kohosivat pakosti pirulliseen virnistykseen ja se sanoi: "Mistäs sitä ikinä tietää...". Häivä tiesi että Luumu halusi puolustaa omaa reviiriään ja siksi juuri ärsyttikin sitä.
------------------------------------------
Luumu nosti karvansa pystyyn kun kuuli että toinen, varsin pienikokoinen hukka, alkoi uhitella sille. "Sinulle käy huonosti jos tulet liian lähellä laumaa, sillä minulla on oikeus kertoa tästä Alfalleni" narttu sähähti varoittavasti. Se vilkaisi pahaenteisesti toisen nartun silmiin. Jos toinen kävisi vielä nenäkkääksi, Luumu vastaisi seurauksista. Narttu vilkaisi uudelleen Häivään. "No, antaa kuulua. Kuka olet?" Luumu kysyi terävästi.
-----------------------------------------
Häivä hätkähti. Toinen hukka oli ottanut sen sanat todesta. Toinen ei kuitenkaan näyttänyt kovinkaan uhkaavalta, uhkailu yrityksisitään huolimatta, joten Häivä päätti vielä hieman pilailla. "No, jos todella haluat tietää, niin ole tulossa syömään laumasi aamiaisekseni" narttu pelotteli leikillään ja haukkasi varmistukseksi ilmaa hampaillaan. "No, minä pi...." Häivä ei ehtinyt sanoa loppuun.
-----------------------------------------
Luumu ei enää kestänyt toista, niin ärsyttävä se oli ollut. Narttu syöksähti toisen päälle ja kaatoi tämän helposti. "Lopeta heti ja kerro totuus!" narttu sähähti vihaisena. "En pidä siitä että minun kustannutksellani pilaillaan" se vielä murahti silmät vihasta kipinöiden. "Tästä kerron joka tapauksessa Alfalleni" Luumu näki kuinka sen painon alla makoileva hukka nielaisi ja Luumu tunsi kuinka hukan ruumis värähti. Taisin säikäyttää sen kunnolla, Luumu ajatteli, mutta se ei tiennyt ettei Häivää niin vähällä säikäytetty.
---------------------------------------
Häivä kyllä hätkähti kun se äkkiä kaadettiin, mutta ei se kovin peloissaan silti ollut. Sen mieliala kuitenkin hieman muuttui, kun se tuli ajatelleeksi että tuo toinenhan saattaisi purra sen kaulan vaikka auki. "Jos päästät minut etkä kerro Alfallesi, jätän sinut ja laumasi rauhaan ja saatan jopa kertoa nimeni" Häivä kähisi, sillä sen oli vaikea saada henkeä. "Nopeasti, muuten liiskaat minut" se ähkäisi.
--------------------------------------
Kun Luumu kuuli kuinka toinen aneli siltä armoa , se oli itseensä oikein tyytyväinen. Sainpas säikytettyä sen, Luumu ajatteli. "Hyvä on, päästän sinut, kunhan jätät Aarnimetsän katselukierroksen toiseen kertaan" Luumu sanoi ja hypähti pois toisen päältä. Toinen narttu ravisteli turkkiansa lumesta ja vilkaisi sitten Luumuun niin että narttumme oiken värähti. Sitten hukka lähti jolkottelemaan puiden taakse, Luumun katsellessa sen perään. "Hei, nimesi?" Luumu äkkiä huudahti toisen jälkeen "Olen Luumu". Toinen hukka käännähti ja huusi: "Häivä on nimeni". Sitten molemmat Hukat lähtivät tahoilleen sekavissa tunteissa.

Hukat eivät pitäneet toisistaan ja molemmat taisivat saada ensimmäisen vihamiehensä!