Tasangolla vilisee nuoria hukkasia

(( Jep, Shui Huurteen kanssa tänne päin! ))

Punkki jolkotteli tasangolla etsimässä uusia seikkailuja. Sen silmät vahtivat tarkasti jokaista liikettä, jos täällä nyt mikään edes liikkui. Mustaturkin korvat olivat myös valppaana, pienikin rasahdus sai ne liikahtamaan ja innostus kääntämään koko suden äänen suuntaan.

Pientä rapinaa. Mikäköhän se on? Humps, Punkki kääntyy lumi pöllyten ja loikkaa lumeen. 'Se oli aivan varmasti hiiri!', nuori uros hihkuu itsekseen. Se odottaa hetken hiljaa paikallaan, tapahtuuko mitään. Pieni päästäinen möyrii jostain esiin ja lähtee juoksemaan lumen päällä. "Haa!", Punkki haukahtaa innoissaan. Pian se lähtee juoksemaan pientä jyrsiää takaa.

Tumps, tumps, tumps. Päästäinen on nopea jaloistaan, mutta pian mustaturkki jo saavuttaa sitä. Sitten hyppy ja kiinni.
Punkki jää paikoilleen tutkimaan jyrsiää. Se naurahtelee susimaisesti ja syö päästäistä. Nam, aamupala.

// Täältä tullaan :) //

Huurre oli ajautunut pienelle retkelle nuormetsän rajoilta. Oikeastaan se ei olisi saanut ajautua edes rajojen lähelle. Mutta nuorikko oli itsepäisesti päättänyt että pärjäisi myös itsekin.
Pian jostain lähistöltä kuului ääntä, askeleita ja sitten pari oksan katki rusahtamista - siellä oli selvästi jahti käynnissä. Punaturkkinen penikka kyyristyi ja hiipi lähemmäksi - se pyrki olla pitämättä ääntä ollenkaan. Ja pakkaslumi piteli sitä hyvin jäisen lumikerroksen päällä. Se oli niin kevytkin viellä, vasta noin puolivuotias kun olikin.

Mutta vaikka pentu yritti olla kuinka äänetön tahansa upposi se vahingossa syvään lumeen eteen tullessa hieman sulanutta kohtaa. Uros vinkaisi. '' A-apua... '' Pentu ulvahti kimeästi ja hieman tukahdetusti rämpiessään ylös lumesta surkeasti.

Punkki riemuitsi ja leikki edelleen saaliillaan, se ei huomannut ollenkaan pientä Huurretta lähistöllä. Ei mustaturkille tullut edes mieleenkään, että lähellä voisi olla joku, ystävä tai vaara. Maailman hienointahan olisi tutustua uuteen henkilöön, kiinnostavaa.
Yllättäen kesken leikkien ja ajatusten Punkki kuitenkin havahtui pieneen vinkaisuun. Nopeasti se käänsi katseensa äänen suuntaan ja alkoi vilkuilla ympäristöä. 'Kuulin ihan varmasti jotain!', Uros vinkaisi pettyneenä, kun näkökentässä ei näkynytkään mitään uutta ja ihmeellistä. Se katsoi vielä tarkasti eteen päin hetken aikaa, jos jotakin tapahtuisi. Yllättäen lumessa näkyikin jotain punertavaa. "Whoa!", Punkki riemastui. Sen silmät kiilsivät hetkellisesti ja niin mustaturkki loikkasi kaksi iso hyppyä eteen päin ja tallusti sitten vähän hitaammin vierasta kohti, ettei tämä aivan säikähtäisi 'päällekäyvää sutta', Punkki halusi vain hyvää, niinpä se heilutti häntäänsä hyväntahtoisesti.

Kuultiin isoja hyppyjä ja sitten se tumma susi olikin melkein iholla.

''... minä... tuota... äh... '' Ähkien sitten yritettiin nousta lumesta ja viimein päästiin vaivoin ylös. Hontelojalkainen ja punaturkkinen sudenpentu höristi korviaan. Pian ravisteltiin turkkiaan ja pöllyytettiin pieni lumpilvi ympärilleen hetkeksi. '' Hei, olen Huurre. '' Sudenhymyään veikeästi hymyillen esiteltiin itsensä ja heilautettiin myös häntäänsä. Toinen oli ehkä vähän Huurretta massakkaampi ja näytti myös aika nuorelta, joten eipä toisesta kai vaaraksi ollut. Ehkä. Ei voinut olla koskaan täysin varma. Huurre istuutui vähän kauvemmaksi sulaneesta kohdasta ja pudisteli vielä päätään ja aivasti hennosti.

Punkki tuijotti hieman hämillään pienenpää sutta, joka vaikutti jokseenkin hermostuneelta ja säikähtäneeltä. "Öh.. Öö, anteeksi enhän säikyttänyt?", Uros kysyi toiselta. Pian uusi tuttavuuskin nousi ylös ja esittäytyi Huurteeksi. Punkki hymyili iloisesti Huurteelle.
"Heh, minä olen Punkki!", Punkki esittäytyi, se tuijotteli välillä muualle Huurteesta, heilutteli häntäänsä ja katsoi taas Huurretta hyväksyvästi silmiin. "Oletko kauan asunut täällä päin?", Tummaturkki töksäytti ensimmäisen kysymyksen mikä mieleen tulikaan herättääkseen pientä keskustelua.