Riekko kuumilla hiilillä //Roguen ja Riekko//

Hiili oli jälleen ärtynyt ja nälkäinen, sen mieli oli todellakin maassa. Parhaillaan se jäljesti peuraa eteläisessä aarnimetsässä. Uros tiesi ettei pystyisi kaatamaan sitä yksin, joten se toivoi tapaavansa toisen laumattoman joka olisi myös nälkäinen tai ainakin halukas saalistamaan. Musta pukuinen uros jolkotteli pitkin askelin peuran perässä, kunnes pian sen kirsu kertoi peuran seurassa olevan myös vasa. Vasan tuoksu toi urokselle pienen helpotuksen tunteen ja se kiristi vauhtiaan.

Uros oli jäljestänyt koko päivän ja ilta alkoi hämärtää. Sen vatsa kurisi äänekkäästi auringon viimeisten säteiden valaistessa uroksen mustaa turkkia ja se sai siihen ruskean sävyn. Päivä oli ollut todella kaunis ja kuuma, uros oli entistäkin väsyneempi ja nälkäisempi.

//sori jos on sekavaa tekstiä :) //

Kuuma aurinko oli jo laskemassa mailleen, kun nuori susinaaras, Riekko, ryömi esiin vanhan kaatuneen puun juurikon lomasta. Suurimmaksi osaksi kermanvaalea, vain niskasta ja selästä lähes musta susi oli ollut lepäilemässä viileässä ja suojaisaissa paikassa, jonka juurikko oli sille tarjonnut. Neitokaisen venytellessä itsensä vetreäksi, tuo tunsi nälän kevyesti kivistävän mahaansa. Olisi aika etsiä syötävää.

Lempeä, sopivan vilpoinen tuuli havisutti aarnimetsän puiden lehtiä ja tanssitti Riekon kirjavaa turkkia mielensä mukaan. Se myös kuljetti naaraan tummaan, kosteaan kirsuun tuoksun, joka sai veden herahtamaan tuon kielelle - lähistöllä oli peuroja.

Kepeästi Riekko lähti jolkottelemaan tuoksun perässä, toivoen, että yksi peuroista olisi heikompi, jotta kannattaisi edes yrittää saada kaadettua se yksin. Jos kaikki peurat näyttäisivät hyväkuntoisilta, olisi turhaa tuhlata voimiaan, ja täytyisi tyytyä johonkin pienempään.

Kovin kauaa ei naaraan tarvinnut taittaa matkaansa, haju tuntui voimistuvan. Riekko pysähtyi, kohotti hieman kuonoaan nuuskien ilmaa. Tuuli ei kuljettanut mukanaan voimakkaita muiden susien tuoksuja, mutta Riekko ei kuitenkaan pitänyt mahdottomana, että alueella olisi muitakin saman saaliin perässä, sillä alueella on ollut paljon eri hajuja.

Kaikki aistit valppaina, Riekko jatkoi matkaansa peurojen tuoksun perässä kävellen.


// Ei ollu sekavaa tekstiä, toivottavasti ei mullakaan, taidot vähä ruosteessa vielä :D ja kivan otsikon keksit (: //

Hiili sai hetkessä peurat näköpiiriinsä, mutta samaan aikaan sen kirsukertoi toisen suden läsnä olosta. Uros pysähtyi tähyilemään ympärilleen ja näki aika kaukana suden hahmon. Se mietti hetken mitä sen pitäisi tehdä, mutta päätti lähteä toista sutta kohti. Musta turkki askelsi nopeasti pitkin askelin ja päästyään lähemmäs se haukahti hiljaisesti toiselle "Kuka olet ja mitä teet täällä?" Uros ei ihme kyllä kuulostanut kovin vihaiselta vain hieman äreältä, se ei aikonut tapella nyt sillä toisesta voisi olla hyötyä jos peurasta ruokaa halusi. Hiili asteli lähemmäs vierasta varjon pimennosta ja katsoi toista arvioiden.

//sori tuli vähän lyhyt ja kiitos :) //

Juuri Riekon saadessa meripihkan sävyisten silmiensä näköpiiriin peuroja, tuo kuuli jonkun puhuvan oikealla takaviistossa, naaraasta katsottuna. Susi käännähti nopeasti kohti mustaturkkista urosta, hieman pörhistellen tuuheita, tummia niskakarvojaan ja suunnaten valppaat korvansa kohti lajitoveriaan. Riekko ei pitänyt tämänkaltaisista yllätyksistä. Ei todellakaan.

Häntä vaakatasossa, hitusen dominoivasti kaartuen ylöspäin, naaras tarkasteli katseellaan varsin suurikokoista susiherraa, ainakin neitiin itse verrattuna. Hetkeen Riekko ei mitään sanonut, punnitsi vain vaihtoehtojaan. Loppujen lopuksi neidin alkaessa puhua, äänensävy oli varsin epäilevä, ripauksella kiusoittelua.

" Sinähän se vasta suorapuheinen olet. Jos keksit hyvän syyn, voisin ehkä paljastaakin vastaukset kysymyksiisi... " Hetkeksikään naaraan puhuessa, tuon katse ei rävähtänytkään irti uroksen keltasista silmistä.

Hiili hieman yllättyi toisen reaktiosta, mutta nostivain häntänsä ylös. Kertoen siitä, että olisi nartun ylä puolella tässä tilanteessa. Mustan pistävän keltaiset silmät tuijottivat toista hieman häijysti, mutta kuullessaan toisen sanat ne laajenivat ällistyksestä. Uros päästi kurkustaan pienen murahduksen ja vastasi toiselle karmivalla, sekä uhkaavalla äänen sävyllä "Sinuna vastaisin jos ajattelit syödä vielä joskus omasta saaliistasi, narttu! Ja sinuna en kinaisi vahvempiesi kanssa, jos nyt arvostat henkikultaasi." Se painotti pilkallisesti muutamia sanoja lauseessaan ja tuijotti murhaavasti Riekkoa. Hiilellä ei ollut mielessä tappaa toista ja haaskata voimiaan siihen, mutta ei se arastelisi toisen kurittamista ja puremista.
Musta uros seisoi ryhdikkäästi ja itse varmasti häntä dominoivasti kohollaan, mutta ihme kyllä se ei murissut tai paljastellut hampaitaan. Hiilessä ei ollut pienintäkään viitettä pelosta tai epävarmuudesta.

Ilta oli jo edennyt niin pitkälle että aurinkoa ei näkynyt lainkaan, mutta sen valo maalasi taivaan rannan kauniin punertavaksi. Hiili katsahti peurojen suuntaan, mutta ei nähnyt niitä ja se suorastaan raivostuisi jos sen saalis ehtisi karata mokoman nartun takia.

Riekko tuijotti vieläkin suoraan uroksen kelmeän keltaisiin silmiin, ilmekkään värähtämättä, vaikka tuo olikin hieman yllättynyt kuullessaan uudestaan tummaturkin puhuvan, uhkaavampaan sävyyn. Naaras ei ollut todellakaan tottunut kenenkään puhuvan sille tuohon sävyyn, mutta uros olikin ensimmäinen entisen 'oman' laumansa ulkopuolella Riekon tapaama lajitoveri.

" Puhuisit vähän kunnioittavampaan sävyyn, Sinä-jonka-nimeä-en-tiedä." Riekko lausahti, huulet kiristyen siten, että hampaat näkyivät hitusen enemmän puhuessa kuin normaalisti.

" Mutta olkoon, nimi on Riekko. " Naaras suostui sanomaan, mittaillen meripihkaisella katseellaan urosta. Toinen oli todellakin varsin kookas ilmestys, vahvakin varmaan. Mutta tälläisten tilanteiden suhteen kokematon Riekko koki tämän vain jännittävänä uutena juttuna, kun tummaturkki kehtasi uhkailla. Siitä lisää innostusta saaneena naaras pörhisteli niskakarvojaan, häntäänsä yli vaakatason kannatellen, urosta uhmakkaasti katsellen.

Hiili kuunteli Riekkoa kyllästynyt ilme naamavärkillään. "Ja sano yksikin syy miksi minun pitäisi puhua kaltaisellesi nartulle kunnioittavasti?" Mustaturkki sanoi Riekolle aivan kuin tämä ei olisi ymmärtänyt sitä laisinkaan. Se ei välittänyt toisen ärhentelyistä, vaan murahti toiselle sanoen "Miten haluat, minä menen saalistamaan. Kerta neiti ei halua ruokaa, näistä peuroista." Hiili katsoi toista keltaisillä silmillään pistävään sävyyn ja sanoakseen toiselle kuinka lapsellista tuon käytös uroksen mielestä oli. Hiili oli jo puoliksi kääntynyt pois päin nartusta, mutta oli silti varuillaan jos toinen hyökkäisi.

//anteeksi kestosta//

Riekko tuhahti äänekkäästi uroksen sanoille, katsoen, kun toinen teki lähtöään.

"Itseasiassa olin täällä saalistus-aikeissa, ja peurat minulla lähinnä olivat mielessä. " Naaras sanahti kireästi, silmiään siristellen hitusen ärsyyntyneesti. Mustaturkki saattaisi viedä peuran neitosen tumman kirsun edestä !

Tästä suivaantuneena Riekko otti pari keveää juoksuaskelta, jotta pääsi pari askelta urosta edemmäs, hidastaen sitten kävelyksi. Nälkänsä tähden hukka päätti vaihtaa taktiikkaansa herran suhteen.

Ensin Riekko laski tuuhean häntänsä hieman vaakatason alle, ja piilotti ärtymyksen & muut negatiiviset ilmeet kasvoiltaan, katse eteenpäin suunnattuina.

" Joten, mikä on nimesi ? " Naaras kysäisi, kuitenkaan vaivautumatta katsomaan urosta.



// Olen sitten reilun viikon matkalla, joten en välttämättä pääse koko aikana vastailemaan.

//Juu ei mitään kiirettä, itsellänikin hieman kesti kun on kesätöitä ja reissaamista siellä sun täällä.//

Hiili oli jotenkin arvannut nartun reaktion tilanteen suhteen ja lausahti puoliksi itselleen "Olet hyvin arvattava reaktioltasi ja toisinaan pentumaisin narttu johon olen törmännyt." Tummaturkki tuhahti huvittuneesti toisen kysyessä sen nimeä. Se ei nähnyt syytä vastata Riekolle ja keskittyi olennaiseen, eli saalistukseen.

Peurat olivat juuri tulleet näköpiiriin ja ne näyttivät rauhallisilta. "Oletko nopea juoksemaan?" Herranen kysäisi jopa hieman ystävällisempään sävyyn, mutta ei vilkaissutkaan nartuun jonka ohi se oli hiippaillut jolkotellen hieman tätä nopeammin. Hiili itse mieluummin kaataisi peuran, sillä oli narttua massiivisempi ja se ei niinkään pitänyt juoksemisesta.

Riekko ei ollut usko korviaan kuullessaan toisen sanat, ja louskautti pariin otteeseen ärtyneesti leukojaan, korvansa hitusen taaksepäin luimistaen. Miten uros kehtasikaan puhua naaraalle tuolla tavoin!

Hetkisen neiti katseli erittäin arvioivasti urosta meripihkaisilla silmillään, huvittuneesti murahtaen.
" Juoksen ainakin nopeammin kuin sinä.. Siihen ei kyllä paljoa vaaditakkaan." Riekko vastasi, kääntäen katseensa peuroja kohti, häntäänsä ylpeästi kohottaen. Naaras todellakin oli nopea juoksija, siinä asiassa ei kukaan voisi väittää vastaan.

Sanaakaan sanomatta Riekko lähti kiertämään peurojen sivulle, ajatellen uroksen olevan tarpeeksi älykäs nappaamaan suunnitelmasta kiinni ihan omin avuin. Hiljaa hiippaillen, tuulen alapuolella astellen, naaras vältteli astumasta oksien ja lehtien päälle, lähestyen peuroja varmoin liikkein, tarkoituksenaan saada ajettua saalis tummaturkkia kohti.


// Takaisin maisemissa jälleen. (: //

//Anteeksi kamalasti kestosta ja lyhyydestä//

Hiili jätti toisen kommentin väliin ettei se menettäisi hermojaan nyt, se tietäisi saaliin katoamista. Se jäi odottamaan toisen liikkeitä ja siirtyi itse pienen sammal kumpareen taakse odottamaan. Se ymmärsi varsin nopeasti mitä toisen mielessä liikkui ja ymmärsi odottaa vain hiljaa.

Kun Riekko alkoi ajaa peuroja urosta kohti se etsi keltaisilla silmillään heikkouden merkkejä ja jännitti lihaksensa valmiina hyökkäykseen.