Uusi hukka (tutustumispeli - avoin; loppunut)

Katalalla ei enää ollut sanottavaa Viimalle eikä sillä ollut kiinnostusta kaveerata kenenkään muunkaan kanssa juuri nyt. Hetken Viiman rinnalla seisottuaan uros soi alfalleen nopean katseen kuin selventääkseen, että se oli nyt lähdössä, ja lähti sitten jolkottamaan kohti avointa lumiaroa. Se menisi tarkistamaan rajamaita ja samalla etsimään mahdollisia jälkiä saaliista. Pian olisi taas aika saalistaa ja silloin olisi hyvä tietää jo etukäteen, missä riista kulki.

Mennessään ruskealla betalla oli myös aikaa ajatella Sammalta ja Tuiskua. Tuisku oli kaiken kaikkiaan tuntunut ihan kelvolta nuorukaiselta. Kaipa siitä hyvä susi kasvaisi lauman avustuksella. Sammalesta uros ei ollut vielä ollenkaan varma.

Näissä ajatuksissa ruskeaturkki jatkoi matkaansa, kunnes se oli enää pieni läntti vasten muuten niin valkeaa maisemaa.

[[Katala kiittää, over and out ;). Anteeksi vastauksen kesto. Calarma, tuosta pentupelistä voisi varmasti väkertää samaan syssyyn sen pelin, jossa Katala ja Sammal juttelevat vähän enemmän keskenään ja tutustuvat paremmin. Kun nyt kerran tilaisuus tarjoutui pentujen syntymän myötä))

Äkkiä Tuisku jarrutti. Se katahti Loskaa, ja ajatteli lähteä tutkailemaan pesäluolia omin päinkin välillä. Olihan se jo tutustunut Sammaleeseen, Katalan tavannut ja saanut Loskasta hyvän ystävän.
"Loska, luen sinut nyt ystäväkseni. Oletan, että voi odottaa sinulta samaa?" Tuisku piti Loskasta toden teolla. Toinen vaan ei millään näyttänyt haluavan lopettaa leikkiään vaikka Tuisku alkoi vähän väsähtää.
Olihan Tuisku vanhempi, mutta Loska oli sen päivänpiristäjä huolimatta ikäeron aiheuttamasta eri kiinnostuksen kohteista.
Tuisku mietti että olisi ihanaa olla Loskalle isovelihahmo, koska se oli yrittänyt olla sitä pikkuveljelleen Ruskolle, tuloksetta. Rusko oli niin itsenäinen ettei halunnut veljen huolehtivan ja neuvovan kokoajan, ja tästä syystä Tuisku oli ollut myös paljon serkkunsa kanssa.
Nyt Tuisku käveli Loskan luo ja tuuppasi hellästi tätä kaulaan. "Pärjäile, Loska. Oli todella mukava tutustua sinuun ja toivon että tapaamme vielä." Tuisku asteli vähän kauemmas, lähemmäksi Viimaa. "Leikki kuitenkin loppuu nyt. Jatketaan sitä jos tahdot myöhemmin." Tuisku meni Viiman luo ja oli sen näköinenkin, että sillä oli kysyttävää.

"Viima.. Miten teillä menee saalistuksen kansssa se..niinsanottu ikäraja?" Tuisku alistui, mutta kuka tahansa olisi voinut päätellä että Tuisku rakasti saalistusta. Niin se rakastikin. Tuisku nimittäin oli saalistanut vain pikku-nisäkkäitä ja suuret saalit kiinnostivat sitä nyt, kun se on kasvanut täyteen mittaansa eikä ole enää mikään pentu lihaksienkaan kannalta. Oikeastaan Tuisku oli hyvinkin voimakas ja lihaksikas. Tanakasta rakenteesta huolimatta oli jaloissakin voimaa. Vaikkei Tuisku ollut mikään maailmanmestari nopeudessa niin vauhti oli hyvinkin varteenotettava jahdeissa.
Tämä kaikki oli siis tehnyt Tuiskusta hyvän metsästäjän, enää oli päänkin kunnostauduttava: Tuiskun piti opetella hallitsemaan kehoaan ja tekemään tilanteen mukaan oikein. Se ei ollut mikään tappokone luonteeltaan. Mutta kuitenkin oli, kuten luonnollista, hyvin kiinnostunut metsästyksestä.

Tuisku jatkoi lausettaan nopeasti, tarkentaakseen: "..Ja jos minua ei vielä huolita mukaan niin olisi oikein mielenkiintoista jos joku viitsisi vähän opettaa isojen saaliiden metsästystä."
Tuisku sanoi, ja katsoi Viimaa merkitsevästi. Nuoruudestaan huolimatta osasi sekin ajatella ihan järkevästi.

Sammal tunsi olonsa jotenkin yksin jätetyksi. Loska keskittyi enemmän Tuiskuun ja Katala lähti paikalta. Sammal katsahti ympärilleen ja päätti sitten lähteä itse pesäluolille nukkumaan ja rauhoittumaan päivän leikeistä.

¤Katala, kyllähän tuo käy.¤

Loska pysähtyi ja istahti aloilleen kallistaen päätään. Loppuiko leikkiminen nyt jo? Vastahan oli alkuun päästy. Nuorukainen pettyi hieman leikin loppuessa. Se otti vastaan mielissään kuitenkin Tuiskun kuonotuuppauksen. Tuiskusta saattaisi tulla erityisen mieluisa leikkitoveri. Loska jäi aloilleen, kun Tuisku lähestyi alfaa. Nuori uros jäi mielenkiinnosta seuraamaan.

Viima katsahti Tuiskuun, joka oli tullut puhuttelemaan naarasta. Alfa kuunteli, mitä uroksella oli sydämellään. Kyse oli siis saalistuksesta. Mustaturkin ei tarvinnut kauaa miettiä vastausta, sillä alfana tämä oli jo organisoinut hieman. Laumassa oli monta nuorta sutta, jotka eivät olleet vielä päässeet suurriistaa saalistamaan. "Pääsette toki aikananne. Mutta nyt talvella kuitenkin kun ruokaa on muutenkin hankala löytää, niin aiemmin saalistaneet hoitavat homman. Meillä ei ole varaa ottaa sitä riskiä, että saalis pääsee karkuun kokemattomien takia", alfa aloitti. Tämä saattoi kuulostaa oudolta, jopa Loska oli sitä mieltä ja tunsi itsensä hyödyttömäksi. Viiman ei ollut tarkoitus loukata nuoria susia osaamattomuudellaan, mutta sitä riskiä ei yksinkertaisesti alfa voinut ottaa. "Mutta älkää murehtiko. Kun keväällä karibut palaavat, teitä nuoria aletaan ohjastamaan suurriistan kaatoon. Joudutte odottelemaan vielä maltillisesti, mutta odotuksenne palkitaan", Viima jatkoi. Musta alfa venytteli raajojaan ja lähti askeltamaan luolia kohti. Naaras päätti ottaa torkut ennen kuin lähtisi suden hetkenä, yön pimeimpänä tuntina, rajapartioon.

>>Noin ikkäästi minun osaltani ohitse. Käyn laittamassa pelihakuun rajapartiopelin, sillä muistaakseni muutaman kanssa piti tällainen peli pelata.<<

Tuisku nyökkäsi alfalleen. Se kyllä jaksaisi pysyä nahoissaan helpostikin. Ei se niin innoissaan olisi, jos metsästykseen menisi aikaakin.
Ja tietenkin se ymmärsi ettei talvella voinut riskeerata, nuorten kokemattomuuksien takia. Tuisku ainakin itsessään tunnisti sen ettei ollut vielä paljoakaan oppinut suurriistasta. Laumasaalistus olisi varmastikin erilaista kuin yksin saalistaminen. Piti kuunnella ohjeet tarkasti ja tehdäkin niiden mukaan.

Mutta olihan tuo varmaan hauskaa.

Viiman lähtiessä Tuisku ajatteli että tämä olisi nyt tässä. Loskan se varmastikin haluaisi vielä tavata, vaan vähän toisenlaisessa tilanteessa.
Tuiskukin lähti paikalta. Vähän samoihin suuntiin kuin Viima, muttei kuitenkaan täysin.

"Hei sitten Sammal" se vielä sanoi ja vilkaisi tiineää sutta olkansa takaa, jatkaen sitten matkaansa.

((Eli the end. Katson kyllä Calarman vastauksen vielä, jos Sammaleella on jotain sanomista.))

¤? Vein Sammaleen jo pois pelistä ;)