Jälleen kohtaaminen rajaasioissa ( kutsupeli Shui ja Huurre )

Kauhu kulki reteästi eteenpäin Rinnemetsän rajoilla Huurre perässään. Jokainen asekl oli kuin ansa, yhtenään joutui herramme katsoa mihin jalkansa laski. Toisen lauman reviirillä ei ollut helppo liikkua joten varovaisuutta täytyi pitää mukana. Askel askeleelta yhä lähemmäksi Harakansilmän rajoja kaksikon kulkiessa herrran hengitys hitusen epätasaantui vain koska se huomasi että Harakan silmä oli jo vallannut osan Rinnemetsää itselleen. se ehkä saattaa hankaloittaa tapaamista ken tietää.

Kauhu katsahti perässä kulkevaan Kastehelmeen " olemme pian perillä " se sanoi ja jatkoi kulkemistä lähes tulkoon joen rantaa pitkin välttääkseen astumista toisen reviirille. Kyllin perälle laakson sisinpääppoukama saapunut kaksikko saattaisi saada koska tahansa seuraa joten kookas Kauhu oli varuillaan ja tarkkana jokaiseen rasahdukseen. Korppi oli liian lähellä eikä kauhu ole ollut tarkistamssa tuon lauman tilannetta hetkeen. Noh pian he saapuivat kuitenki Harakansilmän reviireille kun hajut olivat tarkat ja selkeät. Kauhu ei vielä nähnyt mitään joten se haukahti toisen reviirin suuntaan ikään kuin ilmoittaakseen sapaumisestaan ja ettei olisi aikeissa hyökätä vaan halusi alfan paikalle. " odotetaanko tässä kunnes Harakansilmä saapuisi? " kauhu kysyi Kastehelmeltä ja tuijotti toistaiseksi tyhjään rajamaastoon.

Kauhun oloa ei helpottanutl ainkaan että vettä tihrusti ikävästi ja takana olisi laakson suurinpiin laumoihin kuuluva Ovela ja tuon laumalaiset, Harakna tapaamisesta uroksella ei ollut tietoakaan mikä oli vastaan otto. eikä korppikaan ollut järin kaukana. hitusen ehkä jännittynyt uros jäi kuitnekiin odottamaan vastausta haukahdukseensa siinä toivossa että rajoilleen saapuisi itse alfa eikä turhia komplikaatioita syntyisi.

*( jos vaikka Huurre tähän jälkeen (olemme sopineet tästä autohittauksesta perässä kulkemiseen ))

// Tässä sitä nyt tullaan! :) //

Kastehelmi seurasi Kauhua tarkkaavaisena. Se huomasi uroksen jännittyneisyyden ja varovaisuuden, joten tarkkaili itsekkin askeleitaan ja sovitti ne varovasti maahan. Kastehelmi kulki Kauhun rinnalla jättäytyen hieman taaemmas, mutta pitäen uroksen silti kokoajan lähellään. Kastehelmi jännittyi itsekkin huomatessaan heidän todella kulkevan toisten reviirillä. Kauhun kertoessa, että he olisivat pian perillä Kastehelmi kiinnitti kaiken huomionsa maastoon ja urokseen, jota seurasi.

Kastehelmen häntä heilahteli vaisusti selän jatkeena, ja nartun korvat olivat tarkkaavaisina pystyssä, ruskeiden silmien pyyhkiessä maastoa. Kastehelmen valkea puhdas turkki erottui metsän kirjavasta ulkoasusta selvästi, ja narttu oli varma, että se näkyisi kauas. Kastehelmi ei kulkenut aivan yhtä lähellä jokea kuin tumma uros, mutta vältti silti liikkumasta syvemmälle toisten reviirille.

Kastehelmi otti oppia Kauhun varautuneisuudesta ja keskitti nyt jo lähes kaiken huomionsa maastoon ja mahdolliseen vieraaseen. Kastehelmi sävähti hieman toisen haukahdusta, koska oli uppoutunut tarkkailemaan maastoa. Kauhun esittäessä nartulle kysymyksen Kastehelmi siirsi katseensa vieressään seisovaan urokseen ja vastasi tälle "Joo, eiköhän se ole viisainta" Pian vaalea narttu kiinnitti taas huomionsa maastoon tiiraillen satavan veden läpi. Pitääkin sataa juuri nyt Kastehelmi ajatteli turhautuneena. Kastehelmi seisoi rennosti häntä heilahdellen ja pitäen päänsä korkealla. Jos joku näkisi heidät nyt, pitäisi sen jonkun tajuta, että he olivat tulleet tarkoituksella. Narttu katsahti aina välillä Kauhua pitäen silmällä toisen liikkeitä. Uros vaikutti hieman hermostuneelta. Narttua ei pelottanut, mutta sen sisällä velloi silti ikävä tunne siitä, että kohtaamisessa voisi tapahtua mitä vain.