Rajapartiointia //Loppu//

// Eli susu98 tänne suttensa kanssa :) //

Musta suurehko uros jolkotteli rauhallisesti eteenpäin jatkuvasti kylmenevässä ilmassa. Päivä oli jo lopuillaan ja koska talvi oli jo tulossa oli metsään laskeutunut jo pimeys. Maahan satanut pehmeä ensilumi miellytti Korpinkutkaa. Tällä hetkellä taivas oli kirkas ja ilma oli kylmä. Ensimmäiset tähdet olivat jo syttyneet taivaalle, kun Korpinkutka hidasti vauhtiaan.

Tumma uros pysähtyi ja kohotti kuononsa kohti taivasta. Viileä, vuorilla puhaltava tuuli toi Korpinkutkan väpättävään kirsuun uusia hajuja. Uros ei silti havainnut lähettyvillä muita susia, tai edes saaliita. Se oli lähtenyt tutkiskelemaan rajoille ja saalistanut siinä samalla jonkin pienoisen jäniksen, josta oli saanut hieman ravintoa. Uros ei ollut täysin tyydyttänyt nälkäänsä, mutta päätti silti jatkaa kierrosta rajoilla. Uros ei kulkenut aivan rajoja pitkin vaan se jolkotteli hieman niiden ulkopuolella, koska se ei ollut tavannut saalista lähempää.

Kun metsän varjoihin sulautuva uros ei ollut hetkeen saanut mitään uutta hajua kuonoonsa tai kuullut mitään tavallisuudesta poikkeavaa, sen aika alkoi käydä pitkäksi. Eihän kaikki saaliit voineet olla alhaalla laaksossa. Uros jatkoi matkaansa hieman tympääntyneenä, mutta yhä luontoa kuunnelen.

//täältä saapuu Toivo susille maan xD Pilvi tulloo myöhemmin :) //

Toivokin oli lähtenyt rajoille partioimaan ja mietti samalla kahta laumalaistaan. Molemmissa oli paljon hyviä puolia, minkä takia uros oli alkanut miettiä haluaisiko toinen heistä betan paikaan. Vaalea turkki aikoi kuitenkin vielä tarkkailla molempia ja etsiä merkkiä halukkuudesta, sekä kyvystä siihen vastuuseen.
Alfa oli liikkeellä hieman rajojen ulkopuolella toiveenaan löytää joku susi, uros halusi muidenkin saavan tietää sen laumasta jotta siihen liittyisi lisää susia. Toivo nuuhkaisi ilmaa, mutta ei löytänyt vielä mitään tuoksua siittä. Kauaa Toivo ei kerinyt jolkottaa kun huomasi maassa tuoreita suden jälkiä. Nuuhkaistuaan niitä uros tunnisti ne Korpinkutkan jäljiksi. Uros alkoi juosta ottaakseen toisen kiinni, partiointi olisi mukavempaa toisen kanssa.
Jonkin aikaa Toivo ehti juosta kunnes näki toisen edellään, uros hidasti hieman vauhtiaan ja ulvahti ilmoittaen läsnäolonsa laumalaiselleen. "Hei, onpa mukava nähdä sinua taas. Mitäs olet tehnyt?" Uros laudahti toverillisesti toiselle ja heilautti häntäänsä muutaman kerran.

Korpinkutka askelsi rauhallisesti eteenpäin, saamatta vieläkään vainua toisista susista. Uros oli toivonut törmäävänsä edes johonkuhun retkellään, mutta toistaiseksi niin ei ollut käynyt. Uros mietti kuinka kauas sen pitäisi mennä ennenkuin se kohtaisi jonkun. Se oli niin uppuotunut mietteisiinsä ettei huomannut lähestyvää sutta. Tumma uros havahtui vasta kuultuaan toisen ulvahduksen. Siinä samassa uros kohotti päänsä ja kääntyi nopeasti ympäri. Sen helpotukseksi se tunnisti toisen oitis ja rentoutui. Toivohan se sieltä jolkotteli. Uros ei ollut tunnistanut Toivoa sen äänestä, mutta tuoksusta ei voinut erehtyä.

"Hei sinullekin." Korpinkutka vastasi iloisena toisen läsnäolosta ja laski päätään sekä häntäänsä hieman alemmas osoittaen kunnioitusta alfalleen. "Ei tässä sen ihmeempiä ole tullut tehtyä" Uros vastasi vaalealle urokselle. "Päätin tänään lähteä rajoja ja saaliita tutkimaan, kuten varmaan jo huomasitkin" Uros lisäsi rennosti. "Onkos itselläsi uutisia?" Korpinkutka kysyi iloisena, mutta hieman ihmetellen miksi alfa etsi hänet. Ehkä Toivo oli sattunut kuljeskelemaan täällä päin jo valmiiksi Uros ajatteli tyytyväisenä. Miten tahansa alfa olikin tänne päätynyt oli Korpinkutka iloinen siitä, ettei sen tarvinnut jatkaa matkaansa yksin.

Toivon syy pielille tuli suden hymy kun se kuuli laumalaisensa ottaneen ohjeen vastaan heti ja lähtenyt tutkimaan missä saaliit liikkuivat. Vaalea alfa oli myös tyytyväinen siihen että toinen piti rajoja silmällä. "Ei minullakaan mitään uutisia ole, suhteellisen rauhallista täällä vuorilla on. Toisaalta se on hyvä toisaalta ei, sillä nyt monikaan susi ei tiedä läsnäolostamme eikä laumassa ole kovinkaan montaa sutta." Toivo puhui rennosti Korpinkutkalle, uroksen häntä roikkui rentona ja korvat olivat uteliaana eteenpäin. Uros ei mahtaillut toiselle, koska luotti tähän.

Toivo vilkaisi suuntaan johon Krpinkutka oli ollut matkalla ja lausahti vitsikkäästi "Jatketaanko matkaa, ei reviiri itse itseää tarkasta." Vaaleaturkki lähti askeltamaan reippaasti ja ryhdikkäästi reviirin rajoja myötäillen.
Vähän aikaa uros ehti jolketella kunnes se kysäisi Korpinkutkalta "Jos olisit korkeammassa asemassa, missä asemassa olisit, mitä mieltä olisit ja miten toimisit?" Toivo esitti kysymyksensä mahdollisimman luonnollisen oloisena, mutta samalla se arvioisi toista. Jos toinen olisi kiinnostunut korkeammasta, Toivo uskoi toisesta olevan siihen jos tämä sitä halusi.

Korpinkutka kuunteli Toivoa tämän vastatessa uroksen kysymykseen. Toivon selostellessa lauman tilannetta Korpinkutka pohti asiaa. Vaikka Toivo ei mitään ollut kysynytkään musta uros jakoi mietteensä tälle. "Ehkä asialle voisi tehdä jotain. Voisimmeko vaikka tehdä reissuja alemmas täältä vuorilta ja koettaa näin saada muut tietoisiksi laumastamme? " Uros oli itsekkin epäileväinen ja tämä oliva vain sen miete, mutta jos he haluaisivat jonkun tietävän laumasta olisi myös tehtävä jotain. "Ei se välttämättä toimisi, mutta voisihan sitä aina yrittää" Korpinkutka lisäsi toiveikkaana.

Toivon maininnalle reviirin tarkastamisesta uros hymähti itsekseen iloisena ja lähti tassuttelemaan alfansa perään. Toivon avatessa taas suunsa Korpinkutka kuunteli ihmeissään alfan kysymykset. Korpinkutka piti kysymystä hieman outona, mutta kaipa alfa vain yritti tutustua paremmin. "Hmm.." Korpinkutka vastasi alfalle mietteliäänä. "Eipä ole ennen tullut tuollaista mietittyä." Uros lausahti rennosti ja piti sitten tauon miettiessään vastausta. "Noo...En ihan alfana kuitenkaan, mutta ehkäpä joku alfan luotto susi...Riippuu tietenkin täysin siitä millainen alfa olisi." Korpinkutka vastasi varovaisesti. Se ei tosiaankaan ollut varma sillä se ei usein miettinyt tulevaisuutta niin pitkälle. "Ja no mitä mieleen olemiseen tulee niin olisin tietenkin tyytyväinen paikkaani laumassa." Uros lisäili vastaten alfan toisena esittämään kysymykseen. Ja viimeiseen se vastasi lyhyesti, mutta totuudenmukaisesti "Toimisin arvoni mukaisesti." Korpinkutka ihmetteli toisen kysymyksiä hiukan, mutta vastasi tälle sujuvasti.

Tämä parivaljakko oli varmasti hauska näky. Vaalea ja musta susi kulkivat vieretysten rauhallista tahtia eteenpäin.

"Voisi toimia, mutta minä en mielelläni lähetä laumalaisia pois täältä. Silloin en voi olla varmistamassa että se susi on kunnossa ja jokainen susi joka on pois täältä on heikkoudeksi meille." Toivo puheli mietteliäänä. "Kukahan sen tehtävän edes haluaisi ottaa vastuullen? Sillä sekin vaatii aikaa ja luottamusta" Vaaleaturkki kysäisi, vaikkei odottanut toisen osaavan sanoa siihen mitään.

Toivo kuunteli Korpinkutkan vastaukset ja sai varsin mukavan kuvan toisesta. Hieman itse varmempi toki saisi olla, mutta ehkä se johtui siittä että he eivät tunteneet kovin hyvin ja Toivo oli toisen alfa. Vaalea uros pysähtyi välillä merkkaamaan puita ja kiviä.
Kauaa kaksikko ei ehtinyt kulkea kun Toivo huomasi heidän edestään menneen jonkun, se oli vieras susi sillä Toivo ei tunnistanut tuoksua Luumuksi, eikä se voinut olla Korpinkutkakaan. Jälki oli tuore. Ruskea silmäinen uros katsahti Korpinkutkaan ja lähti seuraamaan vieraan suden jälkiä.
......................................................................................................................................................
Pilvi oli tullut vuorille, etsimään siellä asuvaa laumaa. Vanha narttu oli kuullut laumasta sen perustamisen alku vaiheilla, itse alfalta. Nyt vanha rouva oli tullut etsimään paikkaa missä voisi viettää loppu elämänsä, vanhuuden päivät laumattomana eivät olisi helppoja. Iän harmaannuttama turkki heilahti hieman tuulen osuessa siihen. Narttu uskoi olevansa hyödyksi tuoreelle laumalle, tuomalla viisauden ja kokemuksen mukanaan. Tosin olihan Pilvi jo vanha eikä pystyisi saalistaessa olemaan kovinpaljoa hyödyksi, mutta se tekisi parhaansa. Pilvi askelsi rauhallisesti eteenpäin etsien jotain toisista susista.

//sori jos on tönkkä//

Korpinkutka asteli eteenpäin samalla Toivoa kuunnellen. Korpinkutkan ehdotus oli ollut juuri tyypillisiä sen ajatuksia. Rohkeita ja vaativia, omistautuvia ja uhrautuvia. Osasihan uros toki ajatella eritavallakin, mutta näin se yleensä ajatteli. Mutta kuten Toivo mainitsi se heikentäisi laumaa, eikä takuita toimivuudesta olisi. Mutta toisaalta elämähän oli yhtä uhrautumista, riskien tekoa. Mutta musta uros kyllä ymmärsi täysin alfan kannan eikä vastustanut sitä. Näitä mietteitä uros ei toiselle kertonut, nämä se piti omana tietonaan.

Kaikkea tätä pohtiessaan uros huomasi lumisessa maassa tassun jälkiä, tuulen muokkaamia, mutta silti suden jälkiä. Mustan uroksen ei tarvinnut kuin vilkaista pikaisesti alfaa tietääkseen, että toinen oli jo huomannut jäljet ja ettei Toivo tuntenut sutta. Tumma uros vetäisi vieraan suden jättämää hajua kirsuunsa, katsahti vielä alfaa ja lähti seuraamaan tätä. Ilman puhettakin asia oli selvä. Toivo ja Korpinkutka ottaisivat selvää siitä kuka täällä oli.

Lähtiessään seuraamaan toista korpinkutka kohotti häntäänsä automaattisesti. He olivat omilla maillaan ja kuka tahansa sinne olikin tullut oli vieraalla maalla. Korvat tarkkaavaisesti pystyssä musta susi jolkotteli eteenpäin.

//anteeksi kestosta ja siittä että tuli aikas lyhyt... :/ //

Toivon häntä oli korkealla osoittamassa asemaansa ja niskaviluset olivat hieman pystyssä, uros huomasi nartun edellään ja ulvahti lyhyesti. Vaalea turkki askelsi lähemmäs ja yllättäen tunnisti vanhan nartun, uros laski niska vilusensa ja heilautti häntäänsä rauhallisesti. "Mitäs kaltaisenne vanha narttu tekee näin karuissa oloissa?" Toivo kysäisi ja vilkaisi Korpinkutkaan. Toivo otti pyhdikkään asennon ja tarkkaili narttua ruskeilla silmillään. Toivo vilkaisi Korpinkutkaan osoittaen että toinen saisi tehdä seuraavan siirron. Toivo jäi odottamaan mitä Korpinkutka tekisi hieman yllättävässä tilanteessa.
-----------
Pilvi kuuli takaansa terävän ulvahduksen ja kääntyi salamana ympäri, se tunnisti pian Toivon ja näki myös tämän takana tulevan suden. Narttu katsahti hymyillen molempiin uroksiin ja oli iloinen Toivon puolesta, nuori alfa oli näköjään saanut jo laumalaisia. Pilvi laski päätään kunnioittavasti ja heilutti häntäänsä alistuneesti. "Tämä vanha narttu on tullut tänne etsimään laumaa ja sen alfaa, liittyäkseen siihen" Pilvi lausahti ystävällisellä sävyllä.

//Eipä mitään :)//

Musta uros piti eleensä mahtavina, muttei liioitellut niitä. Vaalea vieras käännähti nopeasti kuultuaan Toivon ja sai näin Korpinkutkan varautuneeksi. Toivon äkillisesti muuttunut käytös hämmensi urosta, mutta tämä ei antanut sen näkyä. Musta uros pysyi valppaana, muttei uhkaavana. Toivo vaikutti tuntevan toisen tai ainakaan alfa ei pitänyt narttua uhkana. Mutta toisaalta, eihän alfa olisi noin tuttavallisesti vaalealle nartulle puhunut jos ei olisi tavannut tätä aiemmin. Korpinkutka silmäili toisen nopeasti arvioiden. Narttu ei ollut uhkaava ja alistui alfalle. Toinen oli myös nartuksi iso, mutta sen silmissä taisi piilotella tieto. Narttu ei epäilemättä ollut tyhmä.

Tämän puhuessa alfalle Korpinkutka laski hieman häntäänsä, mutta piti silti vahvan asentonsa. Narttu puhui ystävällisesti ilman kiertelyä. Kookas uros vilkuili alfaansa lakkaamatta. Mitä sen pitäisi tehdä? Alfa tunsi toisen, mutta Korpinkutka ei. Toisaalta jos alfa ei pitänyt toista uhkana, miksi Korpinkutkan pitäisi olla toista mieltä? Jokin nartussa värisytti sitä, mutta narttu ei näyttänyt häijyltä. Nartun esitettyä liittymis halukkuutensa uros yllättyi. Toivo selvästi odotti että uros tekisi jotain, mitä tahansa. Mutta Korpinkutka ei vain tiennyt mitä sen pitäisi tehdä, sen punnitsi vaihtoehtoja nopeasti mielessään. Se voisi toki tervehtiä narttua, mutta eihän sekään ollut urosta kummoisemmin huomioinut. Näimpä ollen uros pysyi paikoillaan alfansa vieressä, mutta avasi lopulta suunsa. "Iltaa nartulle" Se tutkasi vielä narttua, mutta siirsi katseensa vielä alfaansa, kuin kysyäkseen halusiko tämä sanoa jotain. Halusiko alfa Kropinkutkan tekevän jotain merkittävää vai halusiko alfa itse hoitaa asian, sitä ei uros voinut tietää. Jos alfa ei olisi seissyt uroksen vieressä olisi ollut selvä mitä Korpinkutka olisi tehnyt. Se olisi kysellyt nartulta tärkeitä tietoja ja saattanut viimein johdattaa toisen alfan luo, mutta alfa oli nyt jo vieressä. Mutta toisaalta taas, mitäpä alfa tuossa vieressä asiaa muutti?

Toivo ymmärsi ettei Korpinkutka voinut tietää mitä tehdä, joten otti tilanteen omiin tassuihinsa. "Miksi haluaisit liittyä juuri tähän laumaan ja miten lauma voisi hyötyä sinusta?" uros esitti kysymyksiä Korpinkutkan tervehdyksen jälkeen ja ruskeilla silmillään arvioi suurta, vanhaa narttua. Toivo mietti olisiko vuoristo paras paikka vanhalle nartulle.
Toivo uskoi kuitenkin Pilven tietävän millaista olisi elää karuilla vuorilla. Alfa heilautti häntäänsä Korpinkutkalle merkiksi ettei tämän tarvinnut hätäillä. Pimeässä uroksen korvat liikuivat jatkuvasti ympäristö tutkaillen. Taivaalla tuikkivat tähden ja ilma oli kylmä. Pakkanen alkoi hiljaa paukahdella pimeässä metsässä, mikä sai alfan entistäkin varautuneemmaksi. Toivo katsahti lempeällä ruskealla silmäparillaan laumalaiseensa ja nyökkäsi tyytyväisenä, toinen oli toiminut hyvin oudommassakin tilanteessa.
----------------------------------------
Pilvi käänsi katseensa Korpinkutkaan tämän tervehtiessä tätä ja heileutti häntäänsä tervehdykseksi toiselle, narttu oli vastaamassa tummalle urokselle, mutta Toivon kysymyksen estivät narttua. "Minä haluan liittyä tähän laumaan, koska täällä vuorilla on mielenkiintoista. Sitä paitisi minä kaipaan haasteita elämääni ja teidän lauma vaikutti sopivalta. Minä olen vanha ja sen takia kokenut. Saalistaminen ei ehkä kuulu enään minun parhaisiin puoliini, mutta yritän kyllä parhaani" Pilvi haukkui ja ulvahteli syitään miksi halusi juuri tähän laumaan. Narttu katsoi vuoron molempia uroksia ja heilautteli häntäänsä silloin tällöin. Pilvi katsahti sitten Korpinkutkaan ja esittäytyi toiselle ystävällisesti edelleen pää alahaalla "Me emme tunnekaan. Minä olen Pilvi, mukava tavata." narttu osoitti kunnioitusta kummallekin urokselle, mutta sen silmissä oli pilkahdus sen omaa egoilu luonnettaan.

Korpinkutka kuunteli nyt alfaa tämän esittäessä kysymyksiä nartulle. Jos Korpinkutka joskus yksin tapaisi suden joka haluaa liittyä laumaan, tämä kyselisi ilman pienintäkään epävarmuutta juuri samat kysymykset. Ja olisi saattanut ne nytkin kysellä, mutta se että alfa tunsi toisen oli saanut uroksen vaikenemaan. Nyt Korpinkutka oli kuitenkin jo oma varma itsensä. Korpinkutka ilmaisi huomanneensa alfan katseen ja nyökkäyksen, mutta siirsi silti katseensa takaisin narttuun.

Narttu vastaili alfan kysymiksiin määrätietoisesti ja varmasti, mutta Korpinkutka jäi miettimään mitä narttu oli sanonut vuorilla elämisestä. Mielenkiintoista, ehkäpä niinkin, mutta myös vaikeampaa, kuin alhaalla. Olisiko vanhasta nartusta siihen? Narttu oli kyllä kokenut, se täytyi myöntää, eikä narttu avutonkaan ollut, mutta riittäisikö se kylmää ja karua vuorielämää vastaan? Nartusta voisi kyllä olla apua, saalistuksessakin. Vaikka narttu oli jo vanha oli se silti yksi susi lisää saalistus reissulle. Ja laumassahan ei ollut vielä ketään vanhaa ja kokenutta jakelemassa elämän viisauksia. Ehkä nartusta olisikin todellista hyötyä laumalle. Korpinkutka pohti asioita monilta kanteilta ja päätyi lopulta siihen tulokseen että narttu olisi varmasti kelpo lisä laumalle.

Nartun esittäytyminen katkaisi uroksen mietteet. Narttu osoitti kunnioitusta esittäytyessään, mutta ei silti nöyristellyt liikaa. Se oli mustan uroksen mieleen. "Ja minä puolestani olen Korpinkutka." Uros vastasi nartulle häntäänsä heillauttaen ystävällisesti. Se ei nähnyt mitään syytä isotella toiselle.

Toivoa mietitytti sama kuin Korpinkutkaa, nartun sana mielenkiintoista joten päätti kysyä mitä tuo tällä tarkoitti "Mitä tarkoitat sanalla mielenkiintoista?" Uros nosteli tassujaan viileässä ilmassa ja odotti vastausta. Toivo alkoi olla varma mitä tekisi Pilven kanssa mutta halusi vielä tietää tästä sanasta "mielenkiitoinen".
------------------------------
Pilvi nyökkäsi Korpinkutkalle ja kääntyi sitten katsomaan Toivoon päin tämän esittäessä kysymyksen. Pilvi mieti hetken miten vastaisi ja vastasi sitten "Tarkoitin sitä että täällä riittää haasteita, minusta ei ole elämään helppoja kesä aikoja laaksossa. Pidän haasteista ja sen takia vuorilla on mielenkiintoista" Narttu laski takamuksensa alas ja piti pään alempana kuin muiden susien merkiksi kunnioituksesta.

//Anteeksi! Tuli hirveän lyhyt mutta en halunnut pitkittää tätä enempää, niin ja tulin juuri kotiin että aivot lyö tyhjää... :( //

// Eipä mitään. Ihan sopivaa tahtiahan tämä peli etenee :) //

Korpinkutka kuunteli Toivon nartulle suuntaaman kysymyksen ja kääntyi sitten narttuun päin vastausta odotellen. Sen mielessä oli sama kysymys kuin alfalla, joten se saisi samalla vastauksen. Pilven vastatessa uros tutkaili narttua ja tämän tapaa kertoa asiansa. Narttu antoi selvän ja suoran vastauksen. Korpinkutka oli suhteellisen tyytyväinen Pilven vastaukseen.

Musta uros oli nyt itse sitä mieltä että Pilven voisi hyväksyä laumaan. Narttu ei selvästikkään aikonut vain elää lauman siivellä ja narttu vaikutti muutenkin ihan mukavalta. Uros osoitti mielipiteensä nartusta Toivolle silmien tuikkivalla katseella ja hännän hyväksyvällä heilautuksella. Mikäli alfa olisi sitä mieltä että narttu otetaan laumaan, Korpinkutka kannattaisi päätöstä iloisena. Oman päätöksensä se oli jo tosin tehnyt, jos sillä olisi valta päättää se ottaisi nartun laumaan, mutta alfa kun se ei ollut, se odotti Toivon mielipidettä kuuliaisesti. Mitä tahansa alfa päättäisikin, se olisi niin ja sillä mentäisiin.

Jatkuvasti viilenevä ilma ja kylmänä puhaltava tuuli saivat mustan uroksen ravistamaan turkkiaan. Talvi ei tosiaankaan ollut turhan lämmin.

Toivo kuunteli Pilven vastauksen tyytyväisenä ja heilautti myös häntäänsä hyväksyvästi. Vaalea alfa lausahti ystävällisesti vanhalle nartulle "Olet tervetullut laumaan, toivottavasti viihdyt täällä." Uros heilautti häntäänsä vielä Pilvelle ja katsahti sitten Korpinkutkaan.

"Minun täytynee jatkaa matkaa pesille päin, tuletteko mukaani vai mitä teette?" Uros katsahti molempia susia vuorollaan ja sitten katsahti pesille päin. Kylmä tuuli sai alfankin haluamaan jo liikkeelle.
------------------------------
Pilvi odotti hieman malttamattomana vastausta siihen pääseekö se laumaan vai ei. Kun Toivo viimein antoi vastauksensa narttun suupielille nousi pieni hymy ja se heilautti häntäänsä innokkaasti edestakaisin. "Kiitos, viihdyn varmasti" Vaalea narttu vastasi kunnioittavaan sävyyn. Se jatkoi sitten vastaten alfansa toiseen kysymykseen "Minä taidan vain mennä tutkimaan reviiriä, jos se sopii" Pilvi siirsi katseensa maisemaan ja nuuhki ilmaa tarkkaavaisena.

//olisikohan tämä tässä vai haluatko jatkaa vielä? :) //

// Tässä tämä taisi olla :) Kiitokset mielenkiintoisesta pelistä //

Korpinkutka katsoi tyytyväisenä uutta laumalaista. Narttu oli tosiaankin tervetullut. Vaalean alfan esitettyä kysymyksen, Korpinkutka odotti ensin Pilven vastauksen ja lisäsi siihen sitten omat aikomuksensa. "Minä taidan jatkaa omia tutkimus matkojani" Musta uros totesi tyytyväisenä.

Korpinkutka nyökkäsi vielä Pilvelle sekä Toivolle ja suuntasi sitten kuononsa kohti uutta suuntaa. Se jatkaisi vielä saaliiden seuraamista. Niimpä se poistui iloisena metsikköön jättäen laumalaisensa kaksin.

//Jep kiitos sinullekin :D//

Toivo nyökkäsi kummallekin laumaleiselleen ja lähti sitten itsekin paikalta kohti pesiä.


Pilvi katsoi kun sen alfa ja Korpinkutka lähtivät omiin suuntiinsa. Myös narttu katosi yön pimeyteen.