Metsä herää eloon // Loppu//

//Pitäsköhän meijän piakkoin hyppätä Hetun/Noen yli? :/ //

// En tiiä :o Het ei oo tainnu käydä täällä nyt vähään aikaan, mutta jos se kohta tulis? //

//Ei kyllä ookkaan, oon kyllä muistuttanut sitä että kävis täällä mutta tällä hetkellä se ropettaa aktiivisemmin yhessä soturikissat ropessa ;P//

//Älkääs nyt hätiköikö ;P Mutta juu anteeksi kovasti kestosta, pitäisi vähän aktivoitua...//

Musta narttu silmäisi Orvokkia myötätuntoisena. Sopeutuminen oli varmasti vienyt oman aikansa... "Sitä elämä joskus on..." Noki huokaisi puoliksi itsekseen. Tosiaankin, onnenlahjat eivät näyttäneen käyvän tasan.
Tummaturkki räpäytti silmiään hyvillään siitä, ettei menneisyydestä kertominen nostannut Kastehelmen tunteita pintaan. Jos siltä itseltään olisi kysytty tuota samaa, Noki ei olisi ollut varma, olisiko se pystynyt kertomaan siitä. Tässäkin asiassa neiti tunsi pienoista kateutta Kastehelmeä kohtaan, narttu vaikutti kovin avoimelta itsensä suhteen. Se nyökäytti päätään valkealle sudelle.

Noki ensin hiukan sävähti Kastehelmen kysymystä, mutta rauhoittui sitten. Eihän toinen ollut kysynyt mitään nartun menneisyydestä, onneksi. Neiti katsahti tähän luottavaisesti kirkkailla silmillään.
"En ole syntynyt täällä", tummaturkki aloitti hiukan kierrellen. "Saavuin tänne jonkin aikaa sitten, joten voisi sanoa että siltä väliltä", Noki naurahti huvittuneena. Samalla sen kita avautui haukotukseen, joka paljasti sen terävän hammasrivistön. Lintu lennähti ilmaan puunoksalta ja samassa narttu muisti omankin saaliinsa. Se siirsi katseensa kaksikkoon.
"Jos suotte minulle hetken aikaa, söisin mielelläni saaliini", musta narttu pyysi kohteliaasti. "Onko teillä nälkä?"

Hilja siinä istui valkea narttu kuunnellen muiden keskustelua, mieli palasi menneisyyteen ja nartun sai kaipaamaan. Orvokin menneisyys ei ollut ruusuilla tanssimista, mutta oli siinä hyvätkin muistot jäljellä.

Noelle Orvokki heilautti häntäänsä hyväksyvästi ja nuuhki sitten ilmaa. Yllättäen vahva mäyrän tuoksu sai nartun valppaaksi ja hieman varautuneeksikin. Valkea susi yritti paikantaa tuon otuksen sijaintia, mutta se oli hieman haastavaa. Orvokki kyllä tiesi ettei mäyrä kävisi kolmen suden päälle, mutta uhitella se saattoi jos hullu olisi.

//sori hieman lyhyt ja Het sie palasit :D

Kastehelmen häntä heilahteli hiljaksiin ja korvat värähtivät aina silloin tällöin kuunnellen metsän ääniä. Noen reaktio Kastehelmen kysymyksestä johtuen ei jäänyt tarkkaavaiselta nartulta huomaamatta. Toinen vaikutti jotenkin ahdistuneelta kysymyksestä. Kastehelmi kuitenkin jätti asian sikseen eikä udellut enempää. Noki oli siis ollut laaksossa kauemmin kuin Kastehelmi, muttei silti syntynyt siellä. Se riitti neidille, joka nyt ruskein silmin katsoi metsän kasveja.

Tumman nartun kysymykseen Kastehelmi ei heti vastannut. Se odotti Orvokin vastaavan Noelle ja tämä ilmaisikin hyväksyntänsä hännän heilautuksella. Eihän Kastehelmellä ollut mitään sitä vastaan että toinen söisi, joten se heilautti korviaan ja liikautti päätään hyväksyvästi. Noen kysymykseen se vastasi iloisena. "Ei. Söin itse hieman aijemmin." Sitten Kastehelmi peruutti hieman antaen toiselle enemmän tilaa ruokailla.

Kastehelmi uppoutui ajatuksiinsa. Se mietti tilannettaan. Pitäisikö sen hankkiutua laumaan? Mutta ei se halunnut mihin tahansa laumaan. Ja nyt oli kevät. Kyllä narttu keväästä yksin selviäisi. Neiti tunsi suurta mielenkiintoa laaksoa kohtaan, joten sehän voisi tutkailla ympäristöä, maastoa ja tehdä uusia tuttavuuksia. Samassa Kastehelmi huomasi Orvokin hieman jännittyneen ja valpastuneen. Kastehelmi teroitti kuuloaan ja haisteli ilmaa. Mitä sinisilmäinen narttu oli huomannut?

'Hyvä', Noki tuumasi itsekseen kuultuaan molempien susien myöntävän vastauksen. Sen maha murahti ikävästi. Narttu kääntyi toisiin selin heilauttaen vielä häntäänsä. Nyt se pystyisi aterioimaan rauhassa! Noki lipaisi nautinnollisesti huuliaan. Harvemmin sitä nappasi näin makoisen näköistä saalista. Neiti kumartui saaliinsa ylle repäisten suuren kimpaleen lihaa irti tästä. Mureat lihanpalat katosivat nartun kitaan yksi kerrallaan. Nälkä oli korventanut Nokea monta päivää ja nyt se söi hyvällä halulla.

Pian jänis oli kadonnut tummaturkin kitaan ja vain kasa kaluttuja luita lojui sen ympärillä. Noki nuolaisi nopeasti viimeiset rippeet viiksistään ja nousi sitten ylös ravistellen kangistuneita jalkojaan. Se kääntyi takaisin narttuja kohti. Orvokki vaikutti hiukan hermostuneelta ja Kastehelmikin valpastui äkkiä. Noki vilkuili ympärilleen nähdäkseen sen, mikä oli tehnyt Orvokin levottomasti. Samassa mäyrän pistävä haju tulvahti senkin sieraimiin. Tummaturkki värähti inhosta. Se ei pitänyt mäyristä alkuunkaan, ehkä jopa hiukan pelkäsikin niitä... Kohottaen kuononsa Noki toivoi, ettei sen saalis ollut houkutellut otusta paikalle... Noki loi huolestuneen katseen kaksikkoon.
"Haistatteko tuon?" narttu haukahti levottomasti ympärilleen pälyilleen. Haju voimistui ja Noki oli jo valmiina hyökkäämään ja puolustamaan itseään sekä juuri tapaamiaan ystäviään.

//Sanon nyt täällä, mutta tällä viikolla en varmaan ehdi vastata, kun nyt on ihan JÄRJETÖN kiire koulun kanssa kokeita on liikaa. Ehkä sunnantaina pääsen :D Ja sitten lauantai on niin täyteen pukattu että huhhuh... Anteeksi kun joudutte odottamaan :( //

Mitään näkemätön katse kiersi ympäristössä, kuin epätoivoisesti yrittäen nähdä jotain. Tuoksu voimistui hitaasti ja se sai nartun vielä enemmän hermostuneeksi. "Mäyrä" Se vastasi nopeasti Noelle ja tarkensi kuunteluaan.
Pian pusikosta kuului tyytymättömän kuuloisen mäyrän murahdus ja sitten tuhahdus. Otus kömpi ulos pensaasta hyökkäys valmiina, mutta siittä saattoi huomata pelkoa ja epäröintiä.

Linnun olivat hiljentyneet kuin näytelmää katsomaan. Mäyrä nuuhki ilmaa tarkkaavaisena. Orvokin mieleen tuli ajatus mäyräthän ovat kuin minä, huono näköisiä hieman arkoja... ajatus huvitti narttua ja se hymähti hiljaa huvittuneena.

//aattelin vastata nyt kun ehdin ja sori vielä kun jouduitte odotteleen :/ //

Kastehelmi oli saanut mäyrän kitkerän hajun kirsuunsa jo ennen kuin Noki huomasi mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Tumman nartun levottomaan kyselyyn ei Kastehelmi kokenut syytä vastata. Orvokki oli jo vahvistanut kaikkien jäljittämän hajun mäyräksi. Tuon otuksen valko-musta raitaisen pään ilmestyessä pensaikosta Kastehelmi oli täysin valpas ja valmiina puollustautumaan. Kolmisin he kyllä löisivät paikalle rämpineen mäyrän. Valkean nartun niskavillat sojottivat pystyssä ja kurkusta kohoava murina varoitti mäyrää saapumasta lähemmäs. Kastehelmi ei pelännyt, ei ollut oikeastaan hermostunutkaan. Heitä oli kolme ja mäyrä oli yksin, olihan? Samassa narttu keksi että jos täällä oli yksi mäyrä mikä esti toisenkin mäyrän mahdollisen läsnäolon. Kastehelmen lihakset olivat jännittyneet nartun haistellessa ilmaa vieläkin tarkemmin. Pistävä mäyrän lemu täytti nartun kirsun ja esti haistamasta oikeastaan mitään muuta. Nartun oli lähes mahdoton yrittää selvittää oliko paikalla toinenkin mäyrä. Kastehelmi toivoi ettei ollut, todella toivoi.

Kastehelmi seisoi paikoillaan, jalat suorina, turkki pystyssä ja jokainen lihas jännitettynä. Häntä oli korkealla ilmassa ja korvat suoraan eteenpäin. Kastehelmi ei epäröinyt. Ei hetkeäkään. Narttu tuijotti kiinteästi mäyrän mustiin pieniin silmiin. Yksikin liike lähemmäs ja narttu olisi mäyrän niskassa. Vaikka eiväthän mäyrät kolmen täysi kasvuisen suden päälle käyneet. Silti nartun mieltä kutkutti ajatus siitä että mäyrällä saattoi olla pienokaisia hoidettavanaan ja puollustettavana. Juuri tähänhän aikaan pennut syntyivät. Ja jostakin syystä narttu ei päässyt eroon tunteesta ettei mäyrä ollut yksin. Kastehelmi ei pitänyt tappelemisesta, ei sitten yhtään, mutta jos se olisi ainoa tapa häätää mäyrä narttu ei epäröisi sekuntiakaan. Sillä hetkellä Kastehelmi oli erittäin varma itsestään, kuten yleensäkkin, vaikka kyllä valpas.

Valkea narttu tuijotti pysähtynyttä mäyrää joka haisteli ilmaa. Kastehelmi pysyi täysin samassa asennossa, valmiina puollustautumaan. Kastehelmi murahti toisille katsettaan liikuttamatta "Onko tuo yksin?" Narttu ei päässyt eroon tunteesta että jokin suurempi vaara uhkasi heitä, kun vain tuo yksi mäyrä. Sen sanoi sudenvaisto, jota Kastehelmi oli oppinut kuuntelemaan.

// Oho, tästä tulikin vähän pidempi :) //

//hyvä se vaan on, välillä pitkääkin :D

Tummaturkkia puistatti kun se ajatteli, miten Orvokki pärjäisi, jos mäyrä ilmaantuisi näkäpiiriin. Narttu vilkaisi vaaleaa sutta huolissaan, muttei sanonut mitään. Mäyrän kömpiessä esiin pensaikosta, Noki ensin säpsähti. Miten se tuolta tuli esiin, hajuhan oli tullut aivan toisesta suunnasta..? Hetken narttu tuijotti ihmeissään mäyrää, aivain kuin se olisi voinut antaa kysymykseen vastauksen. Sitten Noen läpi kulki voimakas puistatus, kun neiti tajusi jotain kamalaa. Tuo mäyrä ei ollut yksin. Muutkin olivat ilmeisesti huomanneet jotain epätavallista. Ainakin Kastehelmi vaikutti hermostuneelta ja esittikin pian kohtalokkaan kysymyksen.
"Empä usko..." Noki sanoi ääni värähtäen. "Haistoin ilmeisesti eri hajun kuin sinä. Tuolta koivikosta tulvii lisää mäyrän lemua", narttu jatkoi ja viittasi päällään puiden joukkoon. Se kääntyi ympäri varovasti katse kiinni toisesssa mäyrässä. Narttu hiipi varovasti kohti koivikkoa. Samassa karvainen otus pöllähti sen kuonon eteen lohkareen takaan.Noki säikähti niin, että loikkasi roimasti taaksepäin. Siitä mäyrä tiesi, että oli oikea hetki hyökätä. Sihisten otus ponkaisi nartun rinnuksiin kiinni. Tummaturkki ulvahti, mäyrä ei hyökkäisi noin jollei sillä olisi jotain mitä puolustaa. Narttu heittäytyi kiveä päin yrittäen saada otuksen irti itsestään ja samalla tarrasi siihen hampaillaan. Mäyrä ärähti tuskaisena, mutta piti otteensa. Noki hengähti voimakkaasti kun eläin raapaisi sitä jalkaan. Vihaisesti ärjäisten mustaturkki alkoi raapia mäyrän kylkiä ja toivoi samalla hartaasti, ettei toinen mäyrä olisi hyökännyt...

Orvokki istui hiljaa kuunnellen ympäristöä sillä välin kun toiset tai lähinnä Noki puhui. Narttu yritti keskittyä ja aistia missä suunnassa olisi se toinen mäyrä joka vaani heitä puskissa.
Hetkessä sokea narttu kuulikin jo mäyrän hyökänneen Noen kimppuun, pienoinen pelko käväisi nartun sisällä ja se saikin toisenkin mäyrän astumaan esiin päin vastaisesta suunnasta mistä ensimmäinen oli tullut. Orvokki yritti kerätä itseään ettei joutuisi hyökkäyksen kohteeksi, sokeanan se olisi lähes puollustus kyvytön.

Kastehelmi hymähti Noen vastaukselle ja tarkkasi toista tämän siirtyessä toisen mäyrän hajun suuntaan. Narttu tarkkasi samaan aikaa edessään seisovaa mäyrää, eikä antanut keskittymisesnsä herpautua vaikka se suuntautui kahtaalle samaanaikaan. Kastehelmi oli juuri varoittamassa Nokea kun mäyrä höykkäsi kiinni tämän turkkiin. Myöhäistä, ensimmäinen oli hyökännyt. Kastehelmi toimi saman tien. Narttun nopea vilkaisu sokean Orvokin suuntaaan kertoi että pienoinen pelko oli levinnyt sinisilmäiseen narttuun. Samalla Kastehelmi huomio sen että toinen vielä hyökkäämätön mäyrä oli käynyt rohkeammaksi ja sihisi nyt kuin hyökkäämässä, vielä se kuitenkin seisoi aloillaan. Tappelun äänet nartun takaa kertoivat miten Noki pärjäsi. Noki oli kaiketi loukaantunut, mutta taisteli urhollisesti vihaista mäyrää vastaan. Kastehelmi toimi luonteensa omaisesti, se oli toimivaa sorttia eikä niitä jotka jäivät miettimään mitä kannatti tehdä, Kastehelmi toimi eikä miettinyt. Ja sitä tilanne vaatikin.

Kastehelmi perääntyi kohti Nokea vähitellen, silmät kiinni sen edessä seisovassa mäyrässä. Vaalea narttu huomio myös nyt mäyrää lähempänä olevan Orvokin. Kastehelmi käänsi päätään, jotta näkisi paremmin Noen ja tämän kanssa kamppailevan mäyrän, se osoittautui kuitenkin virheeksi, koska silloin aloillaan seissyt mäyrä katsoi tilaisuutensa tulleen ja loikkasi ähinää pitäen kohti sokeaa Orvokkia. Kastehelmi reagoi salaman nopeudella. Narttu käännähti ja loikkasi kovalla vauhdilla kohti hyökkäyksessä olevaa mäyrää ja saattoi vain toivoa ehtivänsä sen kimppuun ennen kuin tämä tavoittaisi Orvokin turkin. Samalla Kastehelmi mietti miten Noki pärjäsi.

// Noniin, anteeksi pienoinen kesto! :)

Mustaturkki vetäisi terävästi henkeä kun huomasi toisen mäyrän, joka äsken oli vielä ollut aloillaan, hyökkäävän päin Orvokkia. Narttu oli juuri rynnistämässä auttamaan Kastehelmeä, joka urhoollisesti oli yrittänyt suojella sitäkin, kunnnes raivokkaasti sähisevä mäyrä iski pienet terävät hampaansa neidin takakoipeen. Noki ulvahti hädissään ja yritti potki voimaakkasti otusta jalastaan irti. Rimpuilu ei kuitenkaan tuottanut tulosta. Kipu sumensi tummaturkin katseen. Sokeasti se heittäytyi kivenlohkaretta vasten ja kuin ihmeen kaupalla mäyrän ote heltisi. Noki oli aikomassa lähteä auttamaan Kastehelmeä ja Orvokkia, mutta päättikin toisin. Tärkeämpää olisi nyt pidellä toista mäyrää, ettei sekin pääsisi satuttamaan sokeaa Orvokkia. 'Ajan tuon hirvityksen matkoihinsa', Noki päätti nopeasti. 'Kyllä Kastehelmi pärjää!'

Kiukkuisesti murahtaen mäyrä teki uuden nopean hyökkäyksen kohti neidin rintamusta. Tällä kertaa musta narttu osasi ennakoida ja väisti salamana mäyrän mätkähtäessä kiven juurelle. Noen sisällä pulpahti voitonriemu kun se syöksähti otuksen kimppuun pureutuen sen toiseen takajalkaan. Tummaturkki lähti raahaamaan vihaisesti kihisevää mäyrää pois, mahdollisimman kauas Orvokista ja Kastehelmestä. Elukan tunkkainen haju täytti nartun sieraimet ja tämän teki mieli vain sylkäistä rimpuileva otus suustaan. Sitä narttu ei kuitenkaan tehnyt vaan jatkoi retuuttamista niin että kuiva maa pöllysi. Mäyrä ärisi ja potki takajaloillaan ja lopulta Noen ote lipesi kun mäyrän pitkä kynsi osui sitä kipeästi kuonoon tehden siihen komean viillon. Neiti tunsi lämpimän veren pulpahtavan haavasta ja puri hampaansa tiukasti yhteen. Mäyrä oli kuitenkin saanut tarpeeksi höykytyksestä. Se lyllersi metsän suojiin kiukkuisesti tuhisten niin nopeasti kuin jalat kantoivat. Noki katseli sen menoa tyytyväisenä, mutta muisti sitten kaksikon ja harppoi pitkin loikin valkoisten narttujen luokse.

Orvokki istui siinä hiljaa, se vain aisti mitä ympärillä tapahtui. Yhtäkkiä se tunsi jo terävät piikit kyljessään, narttu oli onnistunut väistämään sen verran että mäyrän isku ei osunut kaulaan. Nopeasti ulvahtaen se käänsi päätään ja onnistui iskemään hampaansa mäyrään. Mäyrä vain sähähti vihaisena ja siirsi purentaansa lähemmäs kaulaa. Orvokki ravisteli mäyrää ja onnistui saaman mäyrän irti. Hetkessä tämä kuitenkin aloitti uuden hyökkäyksen ja onnistui saaman nartun niskasta otteen. Orvokki yritti päästä eroon otettaan tiukentavasta petoeläimestä.


//anteeks tönkkäisyys//

Kastehelmi ryntäsi Orvokin apuun ja tarrasi mäyrää niskasta tämän roikkuessa kiinni vaaleassa nartussa. Kastehelmi iski leukansa kiinni ja ravisteli mäyrää kaikilla voimillaan. Peto irrotti murahtaen hampaansa Orvokista ja yritti kääntyä iskeäkseen kiinni narttuun, joka retuutti sitä. Kastehelmi vinkaisi mäyrän teräviä kynsiä täynnä olevan tassun iskeytyessä kivuliaasti nartun kylkeen. Narttu heitti mäyrän kauemmas saadakseen lisääaikaa puollustautua otteen hellittyä. Mutta vaalean nartun voimat eivät riittäneet singauttamaan otusta kovin kauas joten tämä oli taas hetkessä kiinni nartussa. Kastehelmi horjui otuksen iskeytyessä voimalla nartun kylkeen. Narttu siirtyi kauemmas ja huomasi juuri ajoissa mäyrän uuden hyökkäyksen. Otus oli sitkeä. Kastehelmi väisti ketterästi ja sinkoutui otuksen perään tarrautuen tämän takajalkaan. Mäyrä kääntyili ja onnistuikin puremaan nartun etutassua. Kastehelmi murahti ja päästi otteensa irti. Samassa narttu kuuli Noen tulon ja helpottui. Nyt heitä oli kolme ja vain yksi mäyrä, niinhän? Lemuava otus oli kääntynyt ja sihisi paikoillaan, mutta huomattuaan alivoimansa se kääntyi ja lyllersi puhisten kauemmas. Otus sai kuitenkin vielä murisevan Kastehelmen peräänsä vauhdittamaan lähtöä. Narttu pysähtyi vielä katoavalle otukselle muristen ja tämän kadottua kokonaan näköpiiristä Kastehelmi kääntyi katsomaan muita. Olivatko kaikki kunnossa?

Nartun etutassu oli kipeä, joten Kastehelmi vältti painon laskemista sille. Kyljestä tuli kaiketi verta ja kipu jäyti narttua. Hengenvaarallisia haavoja narttu ei ollut saanut. "Kunnossa?" Se henkäisi toisille näitä tarkkaillen. Orvokilla oli haava ainakin niskassa ja Noella jalassa sekä kuonossa. Narttu katsahti vielä pusikkoon jonne mäyrä oli kadonnut kuin varmistaakseen ettei se palannut. 'Minä vihaan mäyriä!' Kastehelmi ajatteli murahtaen.

Kun Noki saapui, Kastehelmi oli jo ajamassa toista mäyrää matkoihinsa. Narttu murahti itsekin pari kertaa tuolle inhottavalle otukselle, joka oli hyökännyt kolmikon kimppuun. Mäyrät olivat kerta kaikkisen vihattavia... Noen sisällä paloi raivo, kun se huomasi Orvokin haavoittuneen. Tummaturkki kipitti tämän luokse huolissaan, mutta samalla vihoissaan.
"Oletko..." Noki aloitti, kunnes kuuli Kastehelmen esittävän saman kysymyksen takanaan. Narttu kääntyi vaivalloisesti ympäri kiroten haavoittunutta jalkaansa mielessään.
"Jota kuinkin..." se vastasi vaalealle nartulle ja yritti tekaista naamalleen jotain hymyntapaista. "Entä sinä itse?" Sitten sen katse siirtyi taas Orvokkiin. Toivottavasti toinen oli kunnossa... Noki kiintyi voimakkaasti toisiin susiin jo heti ensi tapaamisellaan ja sille luonnollinen reaktio oli pitää ystävistään huolta. Ei se tosin tiennyt, pitivätkö Orvokki tai Kastehelmi sitä ystävänään...
Noki silmäili ympärilleen. Karvatuppoja lojui joka puolella aukiota. Mustia, valkoisia sekä mustavalkoisia. Veritahrojakin näkyi muutamia ympäriinsä. Nartun omakin turkki oli hieman veressä haavojen kohdalta. Se kumartui nuolaisemaan pari kertaa jalkaansa, jotta saisi veren valumisen lakkaamaan. Sitten se kääntyi taas ystäviensä puoleen.

Orvokki istui vain hiljaa, veri valui hitaasti sen valkeaa turkkia pitkin kyljestä. Otus oli lähtenyt kun Kastehelmen tultua apuun ja narttu oli hieman järkyttynyt, sekä shokissa, mutta muuten kunnossa. Toisten kysymykseen en kyennyt heti vastaamaan, mutta kokosin itseni nopeasti "Pari naarmua, muuten kunnossa" sanoin omalla hennolla äänelläni ja hieman pelästyneenä.
Valkea narttu tunsi pientä kipua kyljessään, niskassa ei ollut kunnollista haavaa sillä paksut niskaviluset olivat suojelleet sen nahkaa. Orvokin mitään näkemätön katse seilaili edes takaisin kuin epätoivoisesti yrittäen nähdä jotain, edelleen se kaipasi näköään, vaikka olikin tottunut elämään asian kanssa se edelleen tuntui ikävältä.
Surullinen katse ei varmaan ikinä löytäisi sitä onnea, mitä narttu tarvitsi iloisen pilkkeen löytämiseen. Vaikka sisaren löytäminen oli ollut ihanaa, ei siitä voinut nauttia kun ei nähnyt tai edes voinut viettää aikaa toisen kanssa.

//Anteeks kestosta, hieman ollut ahdistava ja masentava viikko...//

// Eipä mitään. Ehkäpä seuraava on parempi :) //

Kastehelmi kääntyi noulemaan kylkeään, jota mäyrän tassun kaikki terävät kynnet olivat repineet. Samalla se kuunteli toisten vastaukset korviaan höristellen. Verenvuoto hyytyi, mutta kipu oli armoton. Vaalean nartun oikea kylki oli veren tahrima ja punainen näytti tavallistakin kirkkaammalta vaalealla turkilla. Narttu totesi että kynsistä vain kaksi olivat repineet myös lihaa pelkän pintanaarmun sijaan. Kun Kastehelmi nosti katseensa hän tarkkasi ensimmäisenä vaitonaista Orvokkia ennenkuin siirsi ruskean silmäparinsa Nokeen. Tumman nartun tassu vaikutti tosiaan kipeltä, tämä näytti ontuvan sitä kääntyessään. Kastehelmi laski hieman painoa toiselle etutassuistaan ja totesi että kipu oli jo lähes lakannut. Jalka ei siis olisi ongelma, mutta haavat kyljessä olivat osuneet arkaan kohtaan ja satuttaneet pahasti, onneksi verentulo oli jo lakannut. Samassa narttu havahtui ja muisti Noen esittämän kysymyksen. "Ihan kunnossa joo." Narttu vastasi ja laski painonsa etutassulleen, kävely kelpoinen, mutta kylki vaaleaa narttua oikeasti huoletti. Kastehelmi oli laumaton eikä hänellä näin ollen ollut varaa loukkaantumiselle, joskin vuodenaika ei sentään ollut pahin mahdollinen. 

Kastehelmi tutkasi vielä Nokea, mutta totesi sitten että tämä taisi olla jalkaa lukuunottamatta selvinnyt vain pintanaarmuilla. Naaras kääntyi kohti Orvokkia ja asteli hieman huolestuneena sinisilmäisen nartun luo. Narttu piti hienovaraisesti huolen siitä että Orvokki kuuli Kastehelmen tulon. Tarpeeksi lähelle päästyään narttu lipaisi pariin kertaan kielellään toisen haavaa kyljessä, jossa pari sinnikästä verinoroa tahrivat valkeaa turkkia. Samalla Kastehelmi tarkkasi toisen reaktiota, jotta voisi heti vetäytyä kauemmas, jos Orvokki ahdistuisi tai jotain muuta. 

Kastehelmi toivoi molempien olevan kunnossa ja käänsikin pian katseensa Nokeen ja tämän jalkaan, arvioiden oliko toinen vähätellyt haavaa. Kastehelmi piti näistä nartuista ja halusi enemmän kuin mielellän että he olivat molemmat kunnossa. Uusista tuttavuuksista oli tullut jo ystävän veroisia nartun mielessä ja tälle oli ajattelemattakin selvä että jos jompi kumpi joskus tarvitsisi apua oli Kastehelmi aina valmis auttamaan miten parhaiten taisi.

Noki tarkkaili Kastehelmen tavoin Orvokkia hieman huolestunut pilke silmissään. Vaalea narttu vaikutti järkyttyneeltä, joten mustaturkki ei uskaltanut lähestyä tätä, ties mitä Orvokki voisi hätäpäissään tehdä. Eikä narttu kaivannut enempää naarmuja. Neiti oli helpottunut, ettei sen jalalle ollut käynyt pahemmin. Verenvuotokin oli melkein kokonaan lakannut. 'Kyllä se paranee' mustaturkki yritti vakuuttaa itseään. Noki katsahti ihaillen Kastehelmeen. Narttu oli heti auttamassa muita, vaikka haava sen kyljessä ei ollut aivan pieni... Nokikin nousi jaloilleen Kastehelmen astellessa Orvokin luo ja alkaessa nuolla tämän haavaa. Narttu itse ei olisi kyennyt moiseen. Se pysytteli turvallisen välimatkan päässä odottaen Orvokin reaktiota. Pilvet kerääntyivät taivaalle, sade oli tulossa.

Samassa Noki kuitenkin tajusi, että Kastehelmi ja tietenkin se itse olivat kutsumattomia vieraita Nuormetsän alueella. Siitä ei seuraisi mitään hyvää, jos joku Nuormetsäläinen saisi kuulla tappelusta laumansa reviirillä. Ei Orvokille eikä ainakaan laumattomalle kaksikolle. Hätäisesti se vilkuili ympärilleen, muttei helpotuksekseen havainnut ketään vierasta. Pienoisen hätäännyksen puristaessa rinnassaan neiti kääntyi puhuttelemaan Kastehelmeä.
"Luulen, että meidän on pian lähdettävä", mustaturkki sanoi hätäisesti. "Meistä ei jää mitään jäljelle jos Nuormetsäläiset saavat meidät kiinni reviiriltään!" Vaikka narttu olisi halunnut jäädä Orvokin luo, se ei halunnut ottaa riskiä ja toivoi että myös Kastehelmi ymmärtäisi sen.

//Alkaisikohan tämä peli olla kohta paketissa?

Orvokki kuuli kuinka Kastehelmi tuli sen luokse ja heilautti häntäänsä hyväksyäkseen toisen läsnäolon, toisen lipaistessa nartun valkeaa kylkeä tämä värähti hieman sillä kipu viilsi sen läpi. Orvokki sulkisilmänsä hiljaa ja puri hammasta kun kipu valtasi tämän kehon, samassa narttu tajusi kuinka kauan se oli ollut lauman luota poissa. Kaipuu turvallisen lauman luokse iski narttuun ja tämä avasi sokeat silmänsä. "Minun on aivan pakko mennä, mutta haluaisin tavata teidät vielä joku päivä" vinkaisi narttu ja lähti nenä maassa hieman vaivalloisesti kulkemaan kohti reviiriä, sekä omaa rakasta laumaansa jos muilla ei olisi mitään lisättävää.
Orvokki yritti peittää kipuaan jottei herättäisi turhaan huomiota.

//Alkaa varmaan joo //

Kyljen kipu sai liikkeet jäykiksi, mutta haavat eivät tainneet olla kovin syviä, joten kyllä ne paranisivat. Eriasia oli se miten hän saalistaisi sen aikaa kun haava oli vielä tuore. Kastehelmi peruutti Orvokista kauemmas ja käänsi valkean päänsä Noen suuntaan kulemaan mitä tuolla oli kerrottavanaan. Narttu nyökäytti päätään ja heilautti häntäänsä ilmaisten olevansa samaa miltä, kyllähän hän ymmärsi mitä Noki sanoi. Ei olisi viisasta jäädä ja narttu tajusi kyllä tuon hingun pois rajoilta. Hänkin tuntisi olonsa varmemmaksi kauempana toisen lauman alueista, vaikka oli itsevarma nytkin.
Vaitonaisena Orvokkia kuunnellen narttu kääntyi lähteäkseen hiljaksiin poispäin. Sokea narttukin teki lähtöä eikä Nokikaan halunnut paikalle jäädä. Huolestunut vilkaisu saatteli Orvokin matkaan Kastehelmen arpoessa kuinka paha vaalean nartun haava todella olikaan. No, hän saisi hoitoa ja turvaa laumansa suojissa toisin kuin muut kaksi.

"Hei sitten. Oli kiva nähdä ja tosiaan toivon samaa kuin Orvokki. Pitäkää huoli itsestänne." Viimeinen lisäys sai nartun värähtämään pienesti, mutta pian tuo olikin jo liikkeellä lähteäkseen pois. Vilkaisu lavan yli etsi Nokea kuin kysyen oliko tuo tulossa tähän suuntaan vai menossa muualle. Kenties toisella olisi pesä jossain.

Noki katseli koko ajan kauemmaksi katoavan Orvokin loittonevaa selkää. Hiukan haikein mielin se kääntyi Kastehelmeä kohti ja kohtasi viimeisen kerran tämän katseen.
"Pidä sinäkin huoli itsestäsi. Kyllä me vielä tapaamme, lupaan sen!" Sen sanottuaan mustaturkki käännähti ja lähti reippaasti ravaamaan poispäin Nuormetsän rajoilta, rajoilta, joilla se oli tavannut kaksi uutta ystäväänsä.

//Kiitos pelistä :))

//Kiitos itsellesikin, ja susulle myös! Oli oikein mielenkiintoinen peli :) //

// Jep jep, lisää näitä! :)) //