Alfa palaa mailleen. KAIKKI LAUMALAISET TÄNNE

Syksy toisensa jälkeen ei ollut yllättänyt vanhaa valkeaa alfaa aarnimetsän uumenissa. Pitkän ja varsin tapahtuma rikkaan elämän keskellä Valta oli kokenut paljon asioita jotka olisivat voineet horjuttaa sen asemastaan nuoremmalle. Tätä ei ollut kuitenkaan vielä ehtinyt tapahtua. Ensimmäinen ja tähän astisista viimeisin jokao li piakkaa havitellut oli Tuho Vallan kasvatti poika joka kivisen tien päättyessä antoi henkensä lauman puolesta. Tätä menetystä Valta oli surrut kovasti ja sen oli varmasti myös lauma huomannut ettei alfaole ollut niin läsnä mitä oli aikoinaan laumalleen luvannut. Unohtamattakaan lauman alfa narttua.

Valkea susi uros kulki polkuja pitkin kohti litteän näköistä kiveä ja loiakhti kepeästi sen päälle. Se ulfahti kerran jos toisenkin kutsuakseen laumalaisensa kasaan. jälleen kerran tehdäkseen tilanne katsausken sekä varmistaa lauman jäsen määrää.
Se oletti saavan myös puolisonsa paikalle ja tällä toivottavasti olisi poissao lleelle urokselle uutisia laumasta. Vallalla oli paljon selitettävää alamaisilleen ja se oli valmistautunut tähän parhaansa mukaan. Ehkä ensimmäinen joka olisi vailla vastauksia oli alfa narttu itse jolle Valta oli suorastaan jättänyt kaiken lauman asiat hoidettavaksi kadotessaan laakson uumeniin.

Aarnimetsän lauma oli selvästi käynyt pieneksi. Kuura, tuo valkoturkkinen kaukaisen pohjoisen susi, oli viettänyt viime ajat koluamalla reviiriä ympäriinsä, eikä ollut kohdannut käytännössä ketään. Parhaansa mukaan uros oli kuitenkin pyrkinyt pitämään tunkeilijoita loitolla, tosin ei susi ollut kohdannut käytännössä näitäkään. Oliko kyse sitten metsäpalon aiheuttamasta susikannan harvenemisesta vai silkasta sattumasta, sitä ei uros osannut arvioida. Joka tapauksessa vaikutti miltei siltä, kuin koko laumaa ei olisi ollut enää olemassa. Ajatus oli huolestuttava.

Siksi oli milteipä helpottavaa, kun Kuura tavoitti korviinsa ulvonnan, joka oli selvästikin lauman alfan aikaansaannosta. Hetken aikaa kuulosteltuaan uros onnistui paikallistamaan oikean suunnan, ja vielä hetken aikaa taivallettuaan onnistui susi pääsemään Rantatörmän kohtaamispaikalle. Siellä näkyikin tuo valkoinen susi, Valta, alfa. Kuura, toinen valkoturkki, pysähtyi hetkiseksi, mietti, tuli sitten lähemmäksi ja tervehti johtajaa. Sitten uros astui taas sivummalle. Oliko täällä enää ketään muita kuin he kaksi?

#...Ratkie onnistui vihdoin raahautumaan paikalle. Vai miten se meni.#

//Täältä saapuu Kaisla ja Ruusu... ;) //

Kaisla oli ollut lauman pesillä tylsistyneenä ja toivonut hartaasti että joku saapuisi, mutta turhaan ketään ei näkynyt. Nuorukainen oli juuri nukahtamassa erääseen koloon johon se oli ryöminyt lepäämään, kun se kuuli tutun ulvonnan. Kirjava narttu lähti ripeästi kolosta ja ampaisi juoksuun yhtä innoissaan kuin pikku pentu joka pääsi ensimmäistä kertaa saalistamaan mukaan. Hengästyneenä se hiljensi vauhtiaan, kunnes lopulta jolkotti kohtaamispaikalle ja huomasi siellä kaksi hukkasta.
Kaisla tervehti nöyrästi pää matalalla Valtaa ja meni sitten Kuuran luokse ylväästi häntäänsä heilauttaen, nuorukaisen itseluottamus oli huipussa teini iän myötä ja sen oli vaikea kunnioittaa oikein ketään. Kaisla oli kyllä saanut opetuksen Surmalta, mutta se ei paljoakaan muuttanut nuorta hukkaa muita susia kohtaan.

---
Ruusu oli jolkotellut levottomana reviirillä ja yrittänyt epätoivoisesti selvittää miten lauma voi, sekä tietenkin etsiä itse Valtaa. Turhaan narttu oli etsinyt, se oli löytänyt vain satunnaisia hajuja laumalaisista.
Suuri helpotus paistoi nartun koko olemuksesta kun se kuuli puolisonsa kutsuvan laumaa. Ruusu lähti reippaasti jolkottaen kohti rantatörmää, se oli varsin kaukana joten se ei aikonut juosta väsyttääkseen itsensä. Narttu ei olisi malttanut odottaa näkevänsä lauman ja Vallan taas.

// Vastaan nyt tähän väliin, jos on joku vielä tulossa niin mukaan vain. //

Valkea hukka herra seisoi paikallaan epätoivoinen katse kiri maisemia pitkin. Oliko lauman tilanne todella näin huono. Alfa ei kuitenkaan antanut tämän huolen paistaa läpvitseen. Valko turkki katsahti pian tutuhkon äänen suuntaan askeleet kertoivat että paikalle saapuva susi oli lauman jäsen ja haju taas kertoi että tulija oli Kuura. Valta laski katseensa tulijaan ja kunnioittava tervehdys kera pienen ulahduksen se asteli kuuraa kohti. " Hyvä että kuulit kutsun ja saavuit paikalle. Tilanteemme on näyttävästi huonossa kunnossa ja meidän täytyy nyt pitää yhtää tiiviimmin. Lauman jäsenmäärä näytää huikeasti laskulta. Odotetaan vielä hetki jos muita olisi vielä tulossa."

Pitkään alfa ei lauseensa jälkeen saanut odottaa kun sen silmäteräksi päätynyt Kaisla tuli paikalle. Iloinen hännän heilautus ja lempeä irvistys Kaislalle. " Kas, itse lempi kasvattini. Näytät hyvin voivalta." Valta lausahti ja nosti pian katseensa kauempaan saapuvaan Ruusuun itse puolisoonsa. Helpotus uroksen sisimässä sai sen pulssin lepattamaan kun lauman alfa narttu oli hengissä. Se oli suuri helpotus. Hymyä muistuttava ilme käväisi uroksen suupielillä. " Ruusu." Se totesi hiljaisena, kunens kääntyi kolmikkoa kohti yhtenäisenä kasteenä.

" Jokaisen henki on minulle tärkeä ja olen iloinen että olette nyt tässä. Tekemistä riittää jos kokoonpanomme on tässä. Uskon että aarnimetsän tuolla puolen on susia jotka halajavat reviirejä. Ja mitä minulla on tiedossa laakson laumat ovat harventuneet rutkasti ja tämä pätee myös meidän laumaamme. Onko teillä tietoa muista?" Valta puhui ja esitti kysymyksen äänen sävyssä pieni huolen aihe. Lauman Beta oli ainakin hukassa ja useampi jäsen myös. Jos tämä oli luaman kokoonpano Valta tekisi uuden järjesetelyn että saisi laumansa toimimaan. Talvi ei olisi helpoin pala elämää laaksossa ja vaati usein monen suden hengen.
Valta joutuisi todennäköisesti tekmeään suuria päätöksiä laumansa vuoksi jotta he selviäsivät.

#Olenkohan nyt odottanut tarpeeksi kauan että voin vastata viemättä intoa joltakulta, joka on mahdollisesti vielä tulossa topiciin...#

Kuura kuunteli Vallan tervehdyssanat ja oli hiljaa itsekseen samaa mieltä, ja koska siihen ei ollut mitään lisättävää, ei uros myöskään nähnyt tarpeelliseksi lisätä siihen mitään. Eikä moiseen olisi ollut paljoa aikaakaan, koska paikalle saapui lisää susia... tosin aivan liian vähän. Valkoturkki tunnisti kyllä Ruusun, ja tervehtikin tätä samalla tavoin kuin Valtaa. Kaisla sen sijaan herätti uroksessa hivenen levottomuutta. Ei tosin määrätietoislla eleillään, vaan yksinkertaisesti tunkemalla itsensä liian lähelle Kuuran henkilökohtaista tilaa. Näin ollen uros siirtyi pari askelta sivummalle saadakseen itselleen enemmän tilaa hengittää.

Johtajan huolestuneisuus oli varsin ymmärrettävää. Jos Kuura itse olisi ollut lauman alfa, olisi hänkin ollut varsin huolissaan mikäli lauma olisi kadonnut käytännössä olemattomiin... ja mielellään susi olisi tarjonnut Vallalle hyviä uutisia, mutta koska niitä ei ollut tarjolla, ei niitä tietenkään voinut myöskään tarjota. "Minä en ole ainakaan tavannut ketään lauman jäsentä pitkiin aikoihin, ennen kuin nyt", uros totesi vaimeasti. Susi ei ollut aivan varma olisiko sen pitänyt antaa Ruusun puhua ensin, mutta koska Kuura oli ehtinyt paikalle ensin, oletti uros voivansa myös puhua ensin. Niin tai näin, nyt oli myöhäistä katua sitä.

//Minun mielestä olet, koska ei mikään estä porukkaan tulemasta vielä tässäkin vaiheessa mukaan :D //

Vallan lausahdukselle Kaisla virnisti susimaisesti iloisena.
Kaisla huomasi Ruusun saapuvan ja meni tervehtimään tätä yli onnokkaasti kuin pentu. Ruusu vilkaisi hieman käskevästi nuorukaista kertoen tälle, että alfaa oli tervehdittävä ensin. Kaisla jäi odottamaan että Ruusu oli nopeasti vaihtanut muutaman sanan Vallan kanssa. Sitten tosin vasta Kuuran jälkeen Ruusu tuli tervehtimään sitä nopeasti.
Kaisla ihmetteli Ruusun toimintaa, koska nuorukainen ei ymmärtänyt olevansa arvoasteikossa Kuuran jälkeen vaikka olisikon alfaparin kasvatti.

--
Ruusu saapui pesälle ja helpotus valtasi ruskean nartun kun se näki Vallan voivan hyvin. Ruusu komensi nopeasti Kaislaa, koska ei halunnut tämän tuossa iässä oppivan kuvittelemaan olevansa korkeassa asemassa ja pomottamaan muita vain siksi, että alfapari kasvatti häntä. Ruusu halusi Kaislan ansaitsevan paikkansa laumassa ihan itse ja tekemään töitä sen eteen.
Narttu meni Vallan luokse ja tervehti tätä aidosti onnellisena. Nopeasti Ruusu heilautti häntäänsä Kuuralle ja sitten kasvatilleen, marssien samalla tuon lähelle istumaan. Ruusu kuunteli Valtaa välittämättä Kaislasta ja tämän yli innokkaista eleistä, toisen pitäisi oppia hillitsemään itsensä ja rauhoittumaan tilanteissa jotka sitä vaativat.

Valkea alfa katsoi kanssa olijoitaan kutakin kunnioittavasti yksi toisensa jälkeen.
Se ei voinut muuta kuni myöntää että tilanne oli todella huono ja kenelläkään ei ollut mitään tietoa siitä mihin kaikki olivat kadonneet.
"Tilanne on huono eikä sitä rajojen tuollapuolenkaan kukaan epäröi käyttää hyävkseen jos sikseen tulee. Siksi haluan eritoten että me pidämme pintamme ja näytämme että osaamme toimia vaikka laumassamme on tilanne kriittinen. Kadonneet jäsenet jotka ilmaantuvat tämän kohtaamisen jälkeen on kuulusteltava. Tahdon tietää missä he ovat olleet. Mikäli mitään järkevää vastausta ei tule he eivät palaa laumaan ilman suostumustani. Tämä välttääksemme ongelmia vastarinnan syntymistä. Olen itse laiminlyönyt asemani ja olen erittäin pahoillani asiasta. Ja kiitäs Ruusua suuresti että hän on pitänyt pintansa ja parhaansa mukaan hoitanut oman asemansa alfa narttuna." Alfa puhui yleisesti kaikille kolmelle eikä yksittäisin kenellekkään. Se liikkui jäntevin aseklin lähemmäksi laumalaisiaan.
" Kuura, Otatko vastaan Beta suden viran ja siitä seurauksena tulevan vastuun? Tarvitsen beta sutta moniin erillaisiin tehtäviin ja eritoten mukaani rajojen vahvistamiseksi. " Valta lausahti tosissaan katsoen nyt ehkä ensimmäistä kertaa Kuuraa silmiin ellei tuo kaihtanut katsetta.
Kun alfa olisi tähän saanut vastauksen se kääntyisi Kaislan puoleen. " Kaisla, Sinä tulet tämän jälkeen mukaani katson miten osaat metsästää. Emme ole syöneet yhdessä aikoihin. Katsotaan onko sinusta vastaamaan ruuastamme. " Valta sanoi nuorikkoa katsoen. Se oli aikoinaan opettanut Tuhon metsästämään ja se oli jättänyt ikusiet muistot alfan sisimpään.
Viimeisimpänä muttei vähäisempänä uros katsahti Ruusuun. " Ruusu, Sinut tapaisin erittäin mielelläni myöhemmin kahden voisimme puhua lauman tulevaisuudesta. " Alfa sanoi ja kääntyi jälleen jokaista kohti. Sen olemus oli rento ja vahva vaikak tilanne oli todella huono. Uros itse oli iäkäs eikä se yksin voisi suojella enää laumaansa niin kuin ennen. " Jokainen teisät on tärkeä. Muistakaa aina kulkiessanne että me olemme se lauma joka ei lannistu, me olemme niitä jotka pitävät jalkansa maassa vaikka tapahtuisi mitä. Olemme menettäneet paljon reviirimme on lähes unohdettu. Mutta me emme luovuta. Emmehän? " Valta puhui ja hilajeni sitten kuulemaan muita.