Muisto - Kuollut

by mape_s, flickr.com

Nimi: Muisto
Sukupuoli: Uros
Ikä: 3
Ystävät: Halla
Lauma: Sysimetsän lauma
Arvo: Laumalainen
Ulkonäkö: Ruskea turkki, missä on tummia ja vaaleita kohtia siellä täällä. Ystävälliset, kellertävät silmät omistava susi, jonka turkki on melko ohut. Oikea korva on hieman lurpallaan, kuka tietää miksi. Rakenne ei ole enään hoikka ja pentumainen, mitä se oli laaksoon saapuessaan. Silti uros on varsin ruipelon näköinen, eikä lihaksilla saati paksulla turkilla paljon komeilla. Muiston ulkonäkö on kuin kopio hänen isästään ja siitä hänen nimensä tulee. Hän on kuin muisto joskus eläneestä sudesta. Laakson palossa Muisto saa muutamia varsin mittavia palovammoja varsinkin pään alueelle. Näissä muutamissa kohdissa ei kasva enää karva, vaan se on paljaana, tehden sudesta varsin karun näköisen. Varsinkin talvella nämä kohdat ovat vaarassa saada paleltumia ja kesällä palamisen vaara on kasvanut.

Luonne: Ystävällinen, hyväuskoinen mutta ei kovin rohkea. Kuitenkin osaa ja ennen kaikkea kykenee lähestymään muita susia ja solmimaan siteitä niihin. Ei haasta lähes koskaan riitaa kenenkään kanssa, ennemmin se alistuu tai yrittää puhua. Perheen tai ystävien halveeraaminen saa kuitenkin Muistolta veren lähes kiehumaan suonissa. Vaikka suden ruumis vastaa jo aikuisen suden ruumista, ei mieli ole fyysisen muutoksen tavoin muuttunut juuri ollenkaan.

(Myös Hohdon) Historiikki: Muiston ja Hohto syntyivät laumattomana alueelle, jonka sen vanhemmat olivat saaneet vallattua läheltä (meidän kaikkien hyvin tuntemaa) laaksoa. Heidän isä kuitenkin kuoli pari päivää sisarusten syntymästä reviirikiistoissa saamiinsa vammoihin, joten he eivät tunne isäänsä. Äidiltään kuulemat tarinat kuitenkin ovat muodostaneet lähes sankarillisen kuvan heidän isästään, jonka takia Muisto ihailee isäänsä yli kaiken, Hohto taas ei usko tarinoihin vaan uskoo heidän isänsä olleen heikko, kun ei pystynyt suojelemaan reviiriä paremmin. Erimielisyyksien takia he eivät puhu isästään paljon, vaan pitävät mielipiteensä omassa mielessään. Muuten he tulevat todella hyvin toimeen ja kumpikin on hyvin tärkeä toiselle.
Kasvettuaan hieman Muisto kaipasi suurempaa laumaa ympärilleen ja päätti lähteä etsimään sellaista. Hohto lähti Muiston mukaan, katsomaan tämän perään.  Heidän äitinsä päätti jäädä vanhalle ja pienelle reviirilleen.
Kauaa heidän ei tarvinnut harhailla, sillä muiden susien hajut kantautuivat kauas ja he suuntasivat suoraan laaksoon. Jos paikka vaikuttaisi mukavalta, niin ehkä jonakin päivänä he voisivat hakea heidän äitinsä myös laaksoon.  Kaksikko liittyi Sysimetsän laumaan ja yrittävät nyt tutustua muihin susiin ja sopeutua uuteen elinympäristöönsä. Laaksossa riehunneet tulipalot aiheuttivat Muistolle paljon harmia: pieni uros päätyi liekkien keskelle ja ainoa vaihtoehto oli juosta lieskojen läpi. Eniten vauriota sai päänseutu ja nyt Muisto elelee arpiensa kanssa ja koittaa pärjätä helteellä sekä pakkasella parhaansa mukaan.

Muisto lähti itsekseen tutkimaan alueita ja sai surmansa puuman hyökätessä sen kimppuun.
 
Motto: "Jonakin päivänä tulen isäni kaltaiseksi."