Odotettu tapaaminen - loppu

Kauhu tuijotti Hirveä joka oli saatu jäljiteltyä. se käänsi katseensa sivu silmällä KAtalanaan " Teemme näin. " Se sanoi nyökkyttäen ja lähtisi pian Katalan johdolla ajamaan Hirveä kivikkoon.

Kauhu oli saanut itseluottamustaan takaisin pienen draaman jälkeen. Se oli tehnyt itsetään Katalalle oman laisensa kuvan jota se halusi nyt hyvittää. Kauhuodotti että Katala lhäti liikkumaan kohti hirveä ja lähtisi heti perään ajamaan hirveä yhdessa betansa kanssa. Hirvestä todella riittäisi ruokaa kaksikolle ja jäisi vielä muillekin.

Beta oli tyytyväinen siitä, ettei suunnitelmaan tehty muutoksia. Olihan se kaiken kaikkiaan hyvä suunnitelma. Siinä Kauhu oli toki oikeassa, että beta oli itsekäs. Olihan se itsekäs, nuorempana ollut varmasti pyrkyrikin, mutta ei koskaan fyysisellä voimalla pätijä. Se luotti siihen, että älyllä ja luonteella sai haluamansa. Fyysisestä voimasta ei tietenkään ollut haittaa. Nyt saavutettuaan betan paikan ja nähtyään, mitä se todella tarkoitti, se ei olisi vaihtanut hommaansa mistään hinnasta. Tämä oli sitä, mitä se halusi tehdä.

"Mene sinä väijymään sitä korkeammalle. Minä ajan sen sinulle ja sinä yllätät sen. Sinulla on paljon massaa." Katala totesi. Se tiesi, että oli itse liian heiveröinen kaatamaan kookasta hirveä, vaikka tuo sairas olikin. Kauhu sen sijaan oli hyvinkin iso ja varmasti sai hirven horjumaan. Yhdessä Katalan kanssa urokset onnistuisivat varmasti.

Ruskea beta kyyristyi ja lähti hiljaa kohti hirveä. Se pysytteli tuulen alapuolella risukossa ja yritti liikkua niin hiljaa, ettei hirvi kuullut sitä. Yllättämään se ei pääsisi, mutta ajoa tässä yritettiinkin.

Kauhu nyökkäsi ja lähti kohti päämääräänsä se jäi varjostamaa nhirveä kunens se olis tarpeeksi lähellä Kauhu hyökkäisi sitä kohti ja odottaisi KAtalan tulevan apuun. Vaikka Kauhu oli kookas kooltaan ei se tarkoittanut että se mikään mahti metsästäjä ja kykeni kaatamaan hirven yksin tuosta vain.

Hirvi oli kookas eläin oli se terve tai sairas sen eteen täytyi tehdä töitä. Kauhu kyyristyi pusikoiden lomiin ja odotti hirven lähestyvän. Kun aika olisi tullut se loikkaisi kohti hirveä yllättävästi kaataen tuon ja oitis tarttuen kyljistä ja kaulasta toivoen että Katalan tulisis pian apuun.


Kun hirvi olisi yllätetty Kauhu pitäisi otteestaan kiinni niin lujaa kuin kykeni. toivosta huolimatta hirvi potkaisi kauhua leukaan ja mahtava loksahdus kävi ääneti. Heti perään viknaisu ja pieni muotoinen perääntyminen. Kauhu ravisti päätään sen leukaa särki mutta se ei halunnut tuottaa betalle pettymystä vaan hyökkäsi särystä huolimatta hirven kimppuun. kookkaaksi eläimeksi hirvi saattoi olla niitä vaarallisinpiakin otuksia viakka kasvis syöjä olikin. Kauhu sulki silmänsä toivoien että KAtala iskisi hampaansa pian hieveen. Kun aika tulisi Kauhu loikkaisi hiven niskan taka suuntaan taittaakseen sen. Se kun oli Kauhun taktiikka.

Kun hirvi olisi kuollut Kauhu lyhähtäisi maahan sanomatta sanaakaan, sen leukaa särki eikä se kyennyt avaamaan suutaan.

Katala lähestyi hirveä matalalta, käyttäen hyväkseen maaston pieniä möykkyjä. Lopulta, kun hirven ja suden välillä oli enää parisenkymmentä metriä, beta ponnahti juoksuun. Se oli kiertänyt hirven taakse niin, että elikko valitsisi luonnollisesti poistumistiekseen vastakkaisen suunnan. Tässä tapauksessa kivikkoisen polun, joka päättyisi umpikujaan. Aivan, kuten Kauhu ja beta olivat halunneetkin. Katala saattoi maistaa hirven hajun suussaan ajaessaan sitä takaa. Se saavutti vanhaa, sairasta hirveä joka askelella, ja viimein oli ihan takana. Susi ei kuitenkaan hyökännyt, ei ennen kuin Kauhu puuttui tilanteeseen.

Aivan kuten sovittu oli, Kauhu hyppäsi hirven niskaan korkealta ja elikko horjahti rajusti. Sen silmät muljahtelivat kauhusta ympäriinsä raskaan ruhon iskeytyessä vasten lumihankea ja sen alla olevia kiviä. Odottamatta enää hiukkaakaan Katala hyökkäsi kiinni hirven ruhoon ja repi sitä, pyrkien katkaisemaan sen suuret suonet. Se kuuli Kauhun vingahtavan, mutta koska kookas uros hyökkäsi heti takaisin hirven kimppuun, uros ei kiinnittänyt siihen enempää huomiota. Viimein Kauhu näytti saavan kunnon otteen hirven kaulasta. Yhdellä pyörähtävällä riuhtaisulla se katkaisi hirven niskan. Kumea naksahdus oli kuin musiikkia Katalan korville. Hirven silmät lasittuivat ja sen jalat lakkasivat potkimasta. Toinen takajalka nyki vielä, mutta Katala tiesi saaliin jo kuolleen. Sen veri oli värjännyt ympäröivän lumihangen ja betan kasvot ja tassut punaisiksi.

Katalan voitonriemu kääntyi hämmästyksen kautta huolestukseksi, kun Kauhu lysähti maahan katkaistuaan hirven niskat. Beta loikkasi ruhon yli ja kulki matalana ja nopeasti Kauhun viereen: "Mitä nyt?"

Hirvi oli kaadettu onnistuneesti Kauhun suupielistä valui verta osaksi hirven verta osaksi kauhun kuonosta.

Kauhun kuono saattoi olla jopa murtunut sillä avatessaa nsuuta se se vingahti äänekkäästi ja sulki suunsa. Se ei kyennyt kertomaan KAtalalle mihin sitä sattui. Kauhu yritti tunkea kuonoon lumeen helpottaakseen kipua mutta kuonon liikuttaminen maata vasten teki kipeää. Kauhun silmissä näkyi miten paljon kipu tuntui.

Hirven ruho makasi elottomana susien vierellä KAtalan ilmeisesti seisoen Kauhun lähellä. Kauhu nosti katseensa kohti betaa " kuononi " se suhisi hiljaa saadakseen ääntä kertoakseen toiselle mikä oli vikana. Kauhua harmitti suuresti että mahtava saalistus päättyi kivulaaseen kipuun. Oliko Kauhun osalta saalistus tässä, vai kykenikö se hetken kuluttua avaamaan kuonon syödäkseen. Kauhu nousi ylös sulkien silmänsä pelkästä kivusta. Pian kuitenkin kaatuen takaisin maahan. Kipu oli sen verran korkea että AKuhu ei kyennyt seisomaan sitä suorastaan pyörrytti sen silmissä sumeni joten se jäi vatsalleen makamaan tuijottaen kuin sokea tyhjyyttä.

Katala tunsi kauhun kipristelevän sisällään. Riski oli ollut suuri ja joskus näin kävi, mutta oli ollut virhe siltä luottaa liiaksi omiin ja Kauhun taitoihin. Uros kiersi kookkaan laumatoverinsa kerran ympäri ja tökki tätä kuonollaan saadakseen tämän hiljaa virkoamaan. Se ei nähnyt vakavia vammoja ulkoisia vammoja missään. Tuskinpa Kauhun leukakaan suuresti rikki oli, sillä tuo oli kuitenkin kyennyt vääntämään hirven niskan poikki. Mutta sen oli kuitenkin oltava jotenkin hajalla, jos se noin suuresti sattui.

Hirven ruho makasi verisenä heidän vierellään. Katala ei kuitenkaan aikonut syödä siitä palaakaan, ennen kuin Kauhu heräisi. Se ei voinut tehdä mitään auttaakseen, ei muuta kuin kierrellä kookkaamman uroksen ympärillä ja vahtia, ettei kukaan yllättänyt tätä. Aina välillä beta pysähtyi nuuhkimaan ja tökkimään. Se toivoi, ettei sorkka ollut rikkonut mitään Kauhun kallon sisällä. Katala oli nähnyt susien kuolevan saalistuksissa samoista syistä.

Kauhu tunki kuonoaan epätoivoisesti hankeen ja ravisteli sitä vähän väliä. Kauhulla oli suuri elämän tahto eikä sen elämä voisi päättyä näin. Kauhun nousi hiljaisean ja heikkona ylös. pitäen yhä silmiään kiinni. se käänsi sokean katseensa katalan suuntaan pitäen yhä silmiään ja kuonoaan kiinni.

Kuono tuskin oli murtunut sen pahemmin että kipu ei loppuisi muutamassa päivässä. mitään suurenpaa ei varmastikkaan ollut mennyt rikki. Kauhu avasi silmänsä jotka näyttivät puisiltä aivan kuin hukan silmät olivsivat vahingoittuneet. Kuitenkin hukka näki kaiken vaikkakin päässä pyöri. Sen suuri elämän tahto oli auttanut sitä kaatamaan hirven ja nostanut maasta. Kuonoaan yhä kiinni pitäen KAuhu seisoi paikallaan.

Hetken hiljaisuuteen " ei tämä näin poitänyt päättyä " Kauh totesi viksiten matalasti, kuonoon sattui yhä mutta ei kivulle voinut tehdä muutakaan, KAuhun oli syötävä ellei halunnut kuihtua nälkään. moneen päivään ei Kauhu ollut syönyt mitään. ruoka oli siis tarpeen. Kauhu katsoi KAtlaan " Ei tässä kai mitään suurenpaa, yritän slevitä tästä kivusta. aivan kuin kalloni olisi halki " KAuhu snaoi yhä varovasti puhuen väletellen suurempia suun liikuttamisia.

Kauhun viimein noustessa beta oli uskomattoman tyytyväinen. Toinen kykeni pitämään ääntä ja vaikka kuonoa varmasti särkikin moisen potkun jäljiltä, kipu hellittäisi muutamassa päivässä. Tyytyväisenä beta kääntyi hirven ruhon kimppuun ja repi hetkessä sen vatsanpeitteet auki. Se upotti kuolena pehmeään ja lämpöiseen lihaan ja nautiskeli pitkästä aikaa kunnon aterian. Veri värjäsi sen vaaleanruskean turkin punaiseksi ja sulatti hangen ruhon alta.

Syötyään hetken aikaa uros lakkasi repimästä lihasta riekaleita. Se kääntyi vilkaisemaan Kauhua ja heilautti tälle häntäänsä sen merkiksi, että toinen voisi liittyä ruokailuun. Heitä oli vain kaksi ja Kaihu oli osoittanut olevansa betan alapuolella. Niinpä Katalalla ei varsinaisesti ollut syytä korostaa omaa asemaansa. Muun lauman ollessa paikalla tällainen ei tietenkään olisi käynyt. Mutta nyt se kävi varsin mainiosti.

Vaikka Kauhun kuonoa särkikin se ei voint olla syömättä se oli ollut jo muutaman päivän syömättä ja kolmas voisi olla kohtalokas. Se asteli vaivaloisesti kuonoaan riiputtaen kohti Ruhoa yrittäen repiä palaa itselleen, kuitenkin touhu kävi liian kivuliaaksi ja KAuhu yritti tassullaan kuonoon sijaan saada lihan palaa irti sekään ei kuitenkaan onnistunut.

Kauhu huokaisi syvään ja käänsi katseensa Betaan. " voisitkohan auttaa " Kauhu kysyi. aikaisemmin ei olisi tullut kyseeksikään että Kauhu olisi pyytänyt apua, varsinkaan Katalalta. Mutta nyt KAtalasta oli tullut KAuhlle jollain tapaa tärkeäkin hukka. Kauhu katsoi ankeasti hirven ruhoon toivoen että Katala voisi repiä palan ruohsta Kauhulle irti kun se oli sille itselleen tällähetkellä hyvin vaativaa.

Kauhun onnettomat yritykset ruokailla päättyivät siihen, että hukka pyysi apua betaltaan. Katala mietti hetken. Tottahan se voisi repiä ruhosta kimpaleita, mutta niiden syöminen olisi varmasti Kauhulle tuskallista. Pahimmassa tapauksessa se ei saisi irti mitään. Niinpä Katala hetken mietinnän jälkeen kakoi ja okensi pian Kauhun eteen valmiiksi syötyä ruokaa, kuten olisi ruokkinut pentuja. Uros vetäytyi pidemmälle ja katseli Kauhua lipoen huuliltaan hirven verta. Kerran syöty ja jo hiukan sulanut ruoka olisi huomattavasti helpompaa syödä, kuin tuore, sitkeä liha. Katala oli viime aikoina kuljettanut pennuilleen usein ruokaa saalistuksien jälkeen samalla tavalla. Se osasi jo oksentaa spontaanisti, vaikka ele olikin aluksi vaatinut hiukan harjoittelua.

Jos kauhulle tämä tapa olisi ollut normaali käytäntö susien elämässä olisi saattanut yököttää. Totta oli että kimpaleiden syöminen olisi voinut olla raskasta. Vaikka kauhua omalla tavallaan etoi syödä tosien jo kerran syömää ryokaa sen ei auttanut valittaa, pisteli kivuliaasti puoliksi sulaneen ja valmiiksi järistyn ruuan suuunsa valittelematta. Se olisi Katalalle kiitoksen velkaa ja se aikoisi sen myös hoitaa pikimmiten pois alta.

Kauhun syötyä se sulki kuononsa ja silmänsä hetkellisesti pian avaten silmänsä suunnaten KAtalaan kiittollisen katseen. Katse kertoisi KAtallalle etät Kauhu oli kiitollinen ja pieni alistuneisuuskin saattoi näkyä Kauhun katseesta.

Kauhu nousi seisomaan vältellen kuitenkin liiallsitä kuononsa nostelua sillä se tuntui pikemmin siltä että veri olisi pakkautunut päähän ja taju voisi lähteä. Hukka oli kuitenkin sinnikäs tapaus ja jaksoi yrittää. " kiitos " Se lausahti viimein betalleen.

Tilanne olisi voinut olla toinenkin. Kauhu tuskin olisi kenekän tahansa seurassa syönyt jo kerran jonkun vatsassa käynyttä lihaa vaikka seo likin susille normaalia. Kauhun kuono näytti vähän turvonneelta pieniä naarmuja saattoi näkyä siellä täällä mutta mitään suurenpaa vauriota ei näkynyt. Kipukin alkoi hiljalleen helittämään. sillä puhuminenkaan ei sattunut AKuhua enää niinkään paljon. Kuitenki sitkeän lihan popsiminen saattaisi vielä olla liian riski altista. " Aijotko viedä perheellesi tulijaisia " Kauhu kysyi sitten hieman arkaluontoisesti ja haikeasti. Tietnekin se oli yhä osittain kade betalleen että Sammal oli valinnut juuri KAtalan pentujen isäksi. Mutta turhia sitä olisi enää haastaa asiasta riitaa Kauhu antaisi siis asian olla.

Kauhun kiittäessä Katala heilautti häntäänsä kerran sen merkiksi, että oli kyllä kuullut. Hetken mielijohteesta se pian asettui makuulle lumihankeen. Sen vatsa oli täysi ja sen teki mieli levätä. Kauhun kysymys perheestä sai sen muistamaan pentunsa taas. Totta kai hän halusi viedä penikoilleen ruokaa. Sammalellekin mahdollisesti. Narttu oli viime aikoina tullut urokselle pentuja hoitaessa melko tutuksi. Eivät he edelleenkään ylimpiä ystäviä toisilleen olleet, mutta jonkinasteisia tovereita kumminkin. Kumpaakin ajoi eteenpäin ajatus pentujen hyvästä.

Katala oli huomannut, että pentujen hoitaminen osasi olla ihan hauskaakin. Se oli oma jähmeä ja ylpeä itsensä penikoidensakin kanssa, muttei se tarkoittanut sitä, etteikö se olisi pentuja rakastanut. Ne olivat sille hyvin tärkeitä. Se ei osannut nimetä suosikkiaan niistä eikä kai tarvinnutkaan osata. Katala oli ollut oman isänsä suosikkipoika, koska vastasi luonteeltaan hyvin paljon isäänsä. Isän suosiminen oli vain vahvistanut sitä käsitystä, että Katala oli kaiken yläpuolella.

"Vien heille ruokaa, jahka katsot pääseväsi liikkumaan. Kerron myös muulle laumalle saaliistamme, niin pääsevät nauttimaan siitä." Katala totesi ja tarkkaili Kauhua kiinteästi.

"Sinä taidat pitää Sammalesta?" se kysyi lopulta, ristien etutassunsa.

Kauhu nosti piankin katseensa maasta Katalaan kun tuo puhui musuta laumasta. " Tuskin osaavat osottaa että me olemme kaataneet heille ruuan. " Kauhu naurahti ääni oli vaimea sillä hukan kuonoa vielä hivenen jomotti, seuraavat päivät saattoivat olla vähän ruokaisia johtuen kuonosta. Mutta kauhn luonne oli sinnikäs eikä se aikoisi helpolla luovuttaa. Sitä paitsi se oli oppinut Katalan seurassa melko paljon itsestään sekä Katalasta.

Katalan puhuessa Sammaleesta Kauhun katse suorastaan jähmettyi. Se ei osannut vastata kysymykseen sillä se ei itsekkään tiennyt siihen vastausta. Sammal oli KAuhun mielestä erikoinen narttu monellakin tapaa. Mutta Kauhu ei osannut luokitella tunnettaan mitenkään erikosieksi tai pikemminkin Kauhu ei osannut myöntää sitä itselleen mikä oli totuus. Katala saattoi nähdä Kauhusta jotian mitä Kauhu ei itsekkään tiennyt. Kauhu jätti siis vastaamatta näyttäen hyvin mietteliäältä. Sen se haluaisi tietää itsekkkin.

Jonkin ajan kuluttua Kauhu kuitenkni rikkoi hiljaisuuden. " Miten niin ? " Kauhu kysyi.

"Sokea karhukin näkee sen ties miten pitkän matkan päähän." beta totesi huvittuneena ja heilautti häntäänsä. Sitä huvitti Kauhun reaktio. Ikään kuin uros ei olisi itsekään ollut ihan täysin varma siitä, mitä tunsi. Katala oli kuitenkin varma, että Kauhu olisi mieluusti isäillyt Sammalen pentuja ihan muusta syystä, kuin siitä että tunsi pakottavaa tarvetta olla isä. Se piti Sammalesta. Se olisi kai mieluusti pariutunutkin Sammalen kanssa tulevaisuudessa. Laumassa se ei tietenkään voisi narttunsa kanssa lisääntyä, koska se homma kuului joko Katalalle (joka oli ovelasti luistanut velvollisuudestaan etsiä puoliso nyt, kun se isännöi Sammalen penikoita) tai Viimalle. Mikäli Kauhu haluaisi pentuja Sammalen kanssa, sen ja nartun pitäisi jättää lauma.

Katala olisi mieluusti pitänyt kummatkin laumassa ihan jo voimasuhteidenkin takia. Mutta kyllä se antaisi noiden mennä, jos ne sitä joskus haluaisivat.

Kauhu vaikeroi itsekseen. " Ai. en edes itse tiedä mitä tunnen ja ketä kohtaan " se viimein tuhahti. Kauhu tiesi kyllä että sen oli mahdoton lauman sisällä paritua Sammaleen kanssa, millään tasolla. Sen lisäksi se tiesi että Sammal ei juuri Kauhusta piitannut. Eikä Kauhu antanut asian sen koommin häiritä itseään. paitsi vasta nyt kun Katala ol iaiheeta muistuttanut. Kauhu tunsi itsensä jotenkin vaivautuneeksi.

Se yritti kuitenkin vältellä aihetta betansa kanssa. Mutta oli näemmä epä onnistunut. " Ehkä, pidän, mutta en samalla tavalla kuin jotkut luulevat, hän on mukava ja rauhallinen..... * KAuhu alkoi mutista jotain itsekseen, mutta jos KAtlaa kuunteli tarkaan se saattoi kuulla mutinasta jotain. Kauhu parka oli mennä sekaisin kun beta otti puheeksi mosen nartun.

Katala lipaisi huuliaan Kauhun närkästykselle. Se uskoi kyllä tietävänsä, mistä tässä kaikessa oli kyse, mutta antoi Kauhun kuitenkin pitää päänsä. Olisihan typerää ruveta kinaamaan tällaisesta. Sitä paitsi Kauhu oli juuri hyvöksynyt paikkansa hänen alapuolellaan ja tuntui muutenkin olevan kaikin puolin parempi susi ja laumalainen, kuin mitä Katala oli uskonut. Hän halusi pitää tähän edes nykyiset välit. Beta nousi ylös ja ravisteli turkkiaan, katsellen sitten kaadettua saalista.

"Aivan miten vain. Palataan pesille ilmoittamaan toisille." Katala totesi ja kävi haukkaamassa vielä hiukan lihaa penikoita varten. Se pystyi tuskin liikkumaan syötyään niin paljon, ja matka takaisin ottaisi vähän aikaa kun piti jilkotella hitaasti.

Tuhahdus pääsi KAuhun suusta kun Beta ei enenpää asiaan puuttunut. Olisi se ehkä kiusallinen tilanne KAuhulle, mutta nyt se oli kiitollinen että asista ei tämän enenpää puhuttu. Sisällään se toivoi ettei Sammal itse saisi koskaan tietää asiaa. Kauhu kun tiesi miten lauman sisällä elettiin tälläsiten asioiden suhteen.

" SOpii minulle" Kauhu lausahti hivenne kivuliaaseen sävyyn, eihän tuon leuka kipu mihinkään ollut kadonnut. saattoi olla että leuka oli lievästi murtunut taikka vain ijoiltaan. Kauhu käväisi itsekkin vilä raadon luona ihan vain nuolaisemassa verta lihojen päältä, mitä siitä nyt oli jäljellä. KAuhun kun ei juurikaan pystynyt lihanpaloja jäystämään. Se oli kuitenkin saanut syödäkseen ja oli siitä kiitollinen Katalalle. ja oman paikkansa se oli löytänyt laumasta katalan alpuoelta kylläkin, mutta vielä joskus se kapuaisi laumalaisen paikalta edes saalistus joukkoihin jos yllemäksi ei pääsisi.

Kauhulle katala oli nyt yksi niistä tärkeistä henkilöistä laaksosa Viiman lisäksi. Juurikaan Kauhulla ei näitä ystäviä ollut. Kuitenkin se oli tyytyväinen että tämä tapahtuma oli käyty läpi nyt eikä myöhemmin. Se oppi kunnioittamaan KAtalaa tämän kautta. ja näin se teki jatkossakin.

Katala odotti, että Kauhu sai vielä lipaistua maukasta verta ja lähti sitten verkkaisesti kohti lauman pesäkoloja. Kun saavuttiin sille kohdalle, jossa Kauhu oli tajunnut paikkansa ja alistunut beta vilkaisi taakseen. Se oli tyytyväinen saatuaan jälleen kerran luonteellaan selätettyä fyysisesti vahvemman suden. Katala ei ollut hintelyytensä vuoksi omimmillaan silloin, kun ongelmat menivät fyysisiksi. Osasi se silloinkin olla sisukas ja sisukkuuden ansiosta se oli voittanutkin taisteluita. Jokainen uusi olisi kuitenkin riski, ja vaaraksi paitsi asemalle niin myös terveydelle.

"Kun seuraavan kerran saalistamme, olisin mielissäni jos tulisit minut ryhmääni." beta totesi kuin ohimennen ja jättäytyi liikkumaan Kauhun vierelle: "Kaadoimme hirven hyvin. Minusta tuntuu, että sinä olisit mainio lisä ryhmääni. Meidän tehtävämme on yleensä väijyä saalista sen reitillä ja kaataa se, kun se juoksee ansaan." Katala selitti. Se piti saalistuksessakin siitä, kun sai käyttää päätään ja yllättää saaliinsa. Ja Kauhu oli hyvin suurikokoinen, sen lisäksi että sillä nyt oli hivenen tavallista enemmän järkeäkin. Se olisi suuri apu kaadossa.

Kauhu asteli Katalan perällä lipoen suu pieliään. pian katalan puhuessa Kauhu nosti päänsä jajatuksistaan ja kuunteli beettaansa tarkasti. " Kuuluisin erittäin mielelläni ryhmääsi. " KAuhu lausahti luotettavasti betalle ja hymyili susimaisesti tuolle. kuin tilauksesta Katala oli KAuhulle asian sanonut. Kauhu oli juuri samalla hetkellä haaveillut kuuluvansa saalistus joukkoihin, ja nyt itse beta sitä pyysi hänen joukkoihinsa.
Josta Kauhu oli varsin tyytyväinen, ja teki sen erittäin mielellään. Vaikka Kauhu alun perin havitteli betan paikaa, tosin se johtui tuolloisista huhu puheista. Nyt KAuhu oli aivan toista mieltä KAtalasta, mitä se oli aijemmin ollut. Katala oli Kauhulle hyvin tärkeä hahmo lauman sisällän. Edes Sammal ei ollut Kauhulle yhtä tärkeä.
" Lupaan että et tule pettymään " Kauhu vielä lisäsi hetken hiljaisuuden jälkeen KAtalalle. ja hiljeni sitten itsekkin astellen kohti pesiä Katalan takana, lähes rinnalla mutta huomattavasti taaenpana kuitenin.

Ilmao li raitis ja lumi teki sulamistaan hyvään tahtiin, edessä saattaisi kuitenkin vielä olla koviakin pakkasia.

Katala avasi suunsa ja antoi kielensä roikahtaa alas, suoden Kauhulle harvinaisen, susimaisen hymynsä. Se oli varma, ettei tulisi pettymään Kauhuun ryhmänsä jäsenenä. Kauhu oli osoittanut olevansa susi, johon se saattoi luottaa ainakin taitojen ja luonteen perusteella. Ehkäpä ajatus ystävänäkään ei olisi ihan tolkuton. Ehkei ihan vielä, mutta joskus. Kumpikin heistä taisi tarvita vielä vähän totuttelua uuteen tilanteeseen.

"Minä olin väärässä sinun suhteesi." ruskea beta totesi sitten hetkeä ennen pesiä. Se pysähtyi katsomaan Kauhua häntä ylpeästi pystyssä. "Et sinä ole ollenkaan huonompi laumalainen, nyt kun asiat on puitu halki." uros totesi. Se kääntyi ja hypähti kiven päälle, odottaen josko Kauhulla oli vielä sanottavaa. Uros menisi seuraavaksi tapaamaan penikoitaan. muuten kaikki sen syömä ruoka ehtisi jo kukua vatsassa eikä pennuille jäisi oksennettavaksi palastakaan.

Kauhu kulki pesiä kohti Katalan perässä. " ETkä sinäkään ole huono beta, päin vastoin. olet harvinaisen kylmä päinen, en olisi ehkä tilanteessasse jonka kävimme läpi kyennyt ajattelmaan sinun laillais " kauhu snaoi alistuvasti. se oli löytänyt paikkansa metsästäjissä KAtalan ryhmässä ja tyytyi nyt siihen.
" Mutta ehkä me vielä opimme tuntemaan toisemme sellaisenaan. Veriveli " Kauhu sanoi ja pesille päästyään tuo katsahti ympärilleen. " Mutta jätän sinut nyt sulattelemaan ruokaa, menen tästä itse lepäämään jahka leukani alkaisi olla huomenan parenpi. " Kauhu sanoi ja kiitti kumartamalla katalaa seurasta ja hipsi kohti koloaan ja painui unten maille.

( Kiitos erittäin mielenkiintoisesta pelistä. xD)

((Kiitos itsellesi! Ja anteeksi lopun pitkiksi venyneistä tauoista...))

(( Ei se mitään, peli oli kaikinpuolin erittäin hauska :P ))