Turren tie tekee loppuaan? ( Kaiklle halukkaille vapaa peli ) - loppu-

auringon laksiessa suureten vuorten taakse Vanha herra Turre oli hinannut itsenä järven rantaan. Hukka herra oli väsynyt ja nälkäinen. se oli ollut viikko tolkulal syömättä juomatta hyvin huonosti. sen halvaantunut takapää ei antanut paranemistaan Turre ei kyennyt enää nosuemaan nelin jaloin. turre joi vuolaasti järven pinansta vettä pitäen eturuumiinsa pystyssä etutasujensa varalla. Pian turre lakseutui niiden varaan maata vasten makamaan. Turren olemsu oli kaikonnut ätysin se oli lahtunut, riutunut sen kasvot olivat jotenkin erinäköiset silmät oliva suorastaan valahtaeen silmä kuoppiin Turre ei tosiaan oltu mikään kaunis näky. Ei enää.

Turre nosti kuonosa kohti kesäistä taivasta ja alkoi ulvoa, Turren ulvonta kertoi kaipuusta sen lähimmäsiistä. Jokaisesta jota se joskus rakasti. Turre ulvoi ja ulvoi ja ulvoi. SEn silmäkulmaan tipahtaisi kyynel jos Turre osiais itkeä. Se ei pelännyt mitään vaan se ikäsvöi. Turre tunsi pian kun sen aksvoille alkoi tipahdella pisaroita. Hento kesässade tiputteli vettä maahan ja sai turren kasvoilel susimaisen hymyn. ulvonta loppui hetkellisesti mutta alkoi pian uudestaan. Turre toivoi että edes joku jäisi sitä kaipamaan. Turren kasvot tippuivat vettä herran ulvoessa.

[[Katala ja Koko voisivat eksyä paikalle! Ehkä Haukkakin nähdään, niin voidaan lähteä toteuttamaan The Great Plania))

Katala oli musertunut susi. Sillä oli ollut kaikki ja nyt... nyt sillä ei ollut enää mitään. Se oli menettänyt laumansa, paikkansa, pentunsa ja alfansa. Sen elämä oli laumattoman suden merkityksetöntä vaellusta. Ruokaa oli kesällä runsaasti jopa laumattomille, mutta entä, kun tulisi talvi? Mitä se sitten tekisi? Sillä oli huolehdittavia mukanaan. Vaikkei se ollut enää beta, se oli oman pikkuruisen laumansa ylin susi. Eikä niillä ollut edes reviiriä.

Aurinko oli laskemassa ja se välkehti järven pinnalla. Katala ei nostanut katsettaan. Vielä viikko sitten se oli juossut ylpeänä järven toisella puolella ja merkinnyt rajoja. Se oli ollut laakson suurimman lauman beta. Nyt se oli mitätön laumaton. Ainoa lohtu tässä loputtomassa kurjuudessa oli sen veli, Koko, joka oli viimein palannut. Koko seurasi sitä nytkin. Sen jalalla ollut iso haava oli jo vähän paranemaan päin. Susi kykeni liikkumaan, joskaan ei vielä saalistamaan, ja se oli koko ajan ärsyttävänm pirteä. Ehkä se yritti piristää Katalaakin, siinä onnistumatta. Järven vesi tuntui vilpoisilta tassuissa. Katala kahlasi veteen ja kumartui juomaan, kun jostakin läheltä kajahti äkisti kaikumaan ulvonta. Katala nosti päänsä ylös ja silmiin syttyi hetkeksi terävä katse. Se ei vielä ollut päässyt betan luonteestaan; kaikki oudon suden päästämät ulvahdukset olivat sille uhka. Merkki rajarikkureista.

Ilkeä totuus paljastui taas ja entinen beta laski katseensa välittämättä. Sen juodessa Koko kuitenkin kulki vähän pidemmälle ja kurkkasi joenpenkereellä kasvavien pusikoiden taksaa: "Hei Katala. Katala hei. Katala..."
"Minä kuulen ensimmäisellä. Mikä siellä nyt taas on?" Katala murahti kyllästyneesti. Koko katseli pusikoiden taakse valppaana: "Täällä on joku susi. Hetken matkan päässä. Se taitaa kuolla."

Katala nosti kasvonsa ja kahlasi pois vedestä. Se jolkotti veljensä seuraan ja pisti päänsä pusikosta. Toden totta, järjen rannalle oli raahautunut joku. Se näytti vanhalta ja huonokuntoiselta ja laihalta. Raihnaiselta.

Kaiken menettäneeltä, Katala ajatteli väkisinkin. Tuollainenko Katalastakin tulisi viimein? Susi luimisti korviaan. Ei ikinä!

"Mennäänkö katsomaan?" Koko uteli varovasti. Katala mietti hetken. Miksi ei? Laumaton sekin oli ja niin olivat, valitettavasti, hekin. Urokset tulivat esiin pusikosta ja Katala haukahti kylmän tervehdyksen järven rantaan raahautuneelle.

( koska mutia ei nähtävästi tänen ilmaantunut päivän aikana niin vastaan nyt ainakni vielä tähän XD )

turre lakkasi ulvomasta pian . Se laski päänsä lähelle maata. ssen takaruumsita särki sen luikkuinen olemus oli karmivaa katseltavaa verrattuna siitä mitä se oli ollut ennen. Herramme kuitenkin haistoi että lähistöllä oli muitakin. katala sekä Koko oli sapaunut lähistölle. " Kuka siellä " turre tuhahti ei mitenkään kiukkuisesti vaan rauhallisesti ja tyynesti. Turren elämä teki loppuuan mutta vielä se kykeni puhumaan. Turre tiesi etät sen oli turha edes havitella elämänsä jatkamista vain kahdestoista ihme voisi sen tästä tilasta pelastaan. Takapää halvaantuneena susi oli turha eläin vaikka jo yksin eläjänäkin.
Turre havitteli katseellaan kahta tulijaa tuliko ne Turre kohti vai eivät.

Koko oli paljon uteliaampi menemään lähelle. Katala sen sijään jäi pidemmälle; mitä se muka voisi hyötyä jostain elonsa loppupuolella olevasta laumattomasta? Tehkööt veli tuttavuutta, jos se katsoi siitä jotain saavansa.

"Minä olen Koko", Koko esittäytyi ja kulki Turren viereen. Se silmäili sutta hyvän aikaa, ennen kuin totesi viisaasti: "Sinä taidat olla kuolemassa, laumaton." Suden ääni ei ollut mitenkään ivaava eikä töykeä. Se vain totesi asian, niin kuin sen näki. Ja kun vieras susi kerran oli maassakin, niin turha sille olisi edes mahtailla. Ei Koko tosin olisi mahtaillut, vaikka se olisi ollut kunnossakin. Koko halusi tulla toimeen muiden susien kanssa, toisin kuin Katala. Katala tuntui aina tahtovan pomottaa kaikkia. Olla johtajana. No se sopi Kokolle, Koko mieluummin seurasi.

Turre heilautti korvansa " Olen Turre haukan lauman Beta. tai piekmminkni entien beta. Takapääni halvaantui metsätyksessä enkä kykene liikkuman joten syöminen on hankalaa kun ruoka ei kävele luokse. 2 turre kähisi olihan Turrella ikääkin jo kylliksi Turre ei ollut yhäkään pelokas jos noista kahdesta jompi kumpi hlausi hyökätä siinä hyökkäisivät Turre olisi helppo saalis, toki sillä hampaat oli tallella. niistä tuskin vain olisi mitänä hyötyä. kun takapää ei liikkunut tahdostasuuntaan tai toiseen.

Koko luimisti korviaan. Hetken seisottuaan se istahti kuolevan, vanhan suden viereen. Se ei ollut kovinkaan sanavalmis, mutta utelias senkin edestä. Vai oli laaksossa kolmaskin lauma. Haukan lauma. Ja sen beta tämä Turre oli ollut. Koko oli juuri kysymässä, miten Turre sitten oli oikein halvaantunut metsästäessään, kun Katala marssi takaa sen eteen.

"Onko laaksossa kolmaskin lauma?" se kysyi ja Koko kuuli veljensä äänessä tukahdutettua intoa.

Haukan lauman beta makasi hänen edessään kuolemassa. Tämä oli liian hyvää ollakseen totta! Katala etsisi käsiinsä sen Haukan, varsinkin, jos sillä oli reviiri ja yrittäisi liittyä laumaan. Betan paikka oli vapaana ja Katala tiesi, että sillä oli hyvät mahdollisuudet hankkia se paikka itselleen. Tietenkin piti varmistua siitä, että tämä Haukka okli hyvä susi. Katala ei kumartanut niitä, jotka eivät sen kunnioitusta ansainneet.

"Minä ja veljeni etsimme laumaa, johon liittyä", Katala totesi, jättäen kertomatta oman nimensä. Se ei ollut olennaista. Ei nyt.

Turre huokaisi syvään sillä sen tunnoton takapää ei noussut vaikak se olisi halunnut turre nousi etujalkojensa varaan ja katsahti Katalaan joka tuli paikalle. " On, Haukan reviiri löytyy tuolta päin. Uskon että haukka ottaa teidät vastaan ilo mielin. 2 Turre puhui Katalalle. Saattoihan betan menetys olal rankkaa pienehkölel aloittavalle laumalle. Mutta ei se turren vika ollut turre ei voinut asialle mitänä eikä se ovisi sen eteenkänä tehdä mitään.
Turre piti itsensä etutassujen varassa ylhäällä j kuuli miten tuon maha murisi. Turren oli nälkä, se halusi liikkua se hlusi elmänsä takaisin, se oli kuitenkin täysin mahdoton ajatus kuolemaa tekevä Turre ei kyennyt hankkimaan itse ruokaansa siksi se kuolisi hyvinkin pian. Luihuksi ja luiseksi tullut Turre ei ollut enää kovin kaunista katseltavaa. Se katsoi Katalaa miettivästi. TOinen tuntui varsin innostuneelta turre arveli mielessään että jos tämä kaksikko mensiihaukan luo ei turre enää siihen kuuluisi.

Turre oli viime aikoina oppinut jopa arvostamaan Haukkaa eri tavalla sille se oli nyt alfa. Vanhana alfana turre ei kyennyt ajattelemaan asioita betan kannalta samalla tavallu ehkä kuni katala. Se ajatteli aina alfamaiseen tyylinsä. Nyt sillä ei kutienkaan luamaa ollut betan sija oli luonut sille oman rauhan ja pitkään. mutta nyt sekin saattoi olal loppu. Turre laski etu ruumiinsa maahan ja huokaisi jälleen turren laski pian päänsäkkin eturaajojensa päälle. Turre tunsi hytisevää kylmyyttä kesekllä kesää. oliko tien pään tullut vastaan?

Katala käänsi katseensa Turren viitoittamaan suuntaan. Hienoa! Haukan lauma, ja tuolla päin. Palaset alkoivat loksahdella kohdalleen. Sen pitäisi puhua Kaikun kanssa ja hoitaa asiat sen jälkeen taas kuntoon. Haukan lauman betan paikka olisi pian Katalan. Ja sitten joskus... joskus se kannattajineen palaisi ja ottaisi Varpulta sen, mikä sille oikeutetusti kuului. Läntisen puolen laaksoa.

"Tule, mennään", Katala totesi Kokolle ja katosi rannalta sinä silmänräpäyksenä. Koko nousi itsekin ja vilkaisi veljensä perään: "Minä tulen ihan pian!" se huikkasi ja kääntyi sitten katsomaan Turrea. Susi oli kovin laiha. Tuskinpa se enää kauaa eläisi, mutta Koko halusi olla ystävällinen. "Minä ja veljeni kaadoimme jalkansa rikkoneen kauriin edellispäivänä. Jos me lähdemme Haukan laumaan, emme tee ruholla mitään. Haluaisitko sinä sen? Voisin käv... öh, ryömiä sen luokse. Se on ihan lähellä, tuolla", Koko katsoi Katalan perään: "Kannon alle kätkettynä. Haistat sen kyllä."

( oi, Koko on ihana XD )

Turre katsoi Katalaan joka otti ja läksi kohti haukan laumaa. Koko joka jäi Turren luo sai vanhan uroksen nostamaan jälleen etu ruumiinsa ylös / Siinä varsin kiltti yksilö. / turre ajatteli " kiitos. vositko viedä Haukalle minulta terveiset ?" Turre snaoi ja käänsi ruhonsa kohti kantoa. " Jos kuolen joka on melko ilmeistä. haluan että haukka toetuttaa haaveensa luaman suhteen, ja mustiaa olal varovainen laakossa on joukko joka ei pidä sen suunnitelmista. " turre snaoi jatoivoi että koko veisi terveiset perille. Turre lähtisi hinaamaan ruhoaan kohti kantoa jos suinkin jaksoi. Vasta kun Koko ja Katala olivat posituneet .

[Koko on symppis kaveri. Sen isoon rintaan mahtuu iiiiiiso sydän :D. Mutta päähän ei mahdu kovin suuria aivoja]

Koko heilautti häntäänsä Turrelle kertoakseen, että se kyllä veisi terveiset perille. Tai sitten se sanoisi ne Katalalle ja Katala veisi ne perille. Katala tiesi aina parhaiten, koska piti puhua. Koko oli mieluummin hiljaa. Kyllähän suuri susi senkin tiesi, että Katala usein käytti sitä vähän hyväkseen. Hyötyi siitä. Ellei sen voimasta, niin sen kyvystä tehdä ystäviä. Katalakin teki ystäviä, mutta se ei osannut olla kovin vilpitön ja avoin. Kokolle sellainen oli luontaista.

Mutta, mikäpä siinä. Heidän järjestelynsä toimi ja Koko tiesi veljensä kuitenkin pitävän ja arvostavan sitä. He olivat hyvä tiimi. Hyvä pari.

Koko ei ainakaan halunnut siihen mitään narttua sekoittamaa heidön välejään... siksi se oli ollut vähän mustasukkainen, kun Katala kertoi pennuista. Mutta Katalalla ei ollut narttua ja pennut olivat sen ottopentuja, joten Koko saisi yhä edelleen pitää veljensä täysin itsellään.

Vielä ennen kuin pinkaisi Katalan perään Koko toivotti Turrelle onnea: "Minä toivon, että sinä selviät."

Oikeastaan se ei olisi saanut toivoa sellaisia asioita. Katala selvästi aikoi hyötyä siitä, että Haukan lauman beta oli kuolemassa. Mutta toivoipa Koko silti. Varmasti Katala oli kyllin ovela päästäkseen betaksi, vaikka tuo susi selviäisikin.

( Koska minulla on vakvaia oireita Turren kohdalla pakko ilmoittaa että se ei ole kuolemassa XD mutta noh se selviää aikanaan tässä pelissä XD )


Turre katsoi Kokon perään kun tuo ilmeissesti teki lähtöään Turre sen sijaan hinasi peräpäätään kohti saalista josta Koko oli silel kertonut. Vaikak susi olisi kuinka sairas se ei voisi jättää ruokaa syömättä. Turre pääsi saaliin luo ja nälän himosta se riuhtoi paloja saaliista minkä ehti. Se söi itsensä kyllikseen ja kellahti sitten maahan. Moni luulisi varmasti että tämä hukka olisi kuollut ellei tulisi lähenpää katosmaan. Turre harmitteli vakvasti peräpäätään mutta nyt se olo oli jo hivenen parenpi luikkumainen se kyllä oli ruoattomuus veisi aikansa enenkuni palautuisi pitkän paaston jälkeen. Turre lekotteli ruokailunsa jälkeen tyylikkäästi ruhon vierellä.

( jatkan tässä nyt itsekseni kun ei muita tähän väliin ilamantunut halan edetä tässä eteenpäin ja tämä jounen käänen saa asian etenemään. )

Turre oli nauttinut ateriansa ja saanut elmän ilonsa takaisin täydellä vatsall herra heilutti pätään. outo tunne valtasi Turren aivan kuin veri kiertäisi normaalia nopeamin. Edes lähes kymmen vuotias uros ei ollut tuntenut mosita tunnetta aijemmin. Turren sisäinen vaisto pakotti sen nousemaan. Turre nousi etu ruumsitana punaan käyttäen mutta lysähti pian alsa uljaan rusahduksen saattelmana. Rusahdus sai uroksen karjaisemaan äänekkäsäti kivusta. kipu ei kuitenkaan ekstänyt kauaa. turre käsitti pian että se tunsi kipua takapäässään. Turren perä pää ei sisi ollutkaan halvaantunut vaan veren kierto oli tehnyt lakon.
Hirven sarvet olisivat siis paukauttaneet turren peräpäähän inhasti ja vetnyt sen pois paikoiltaan hermosuonien päälel jatäten veren kierto oli lakannut tai ollut hyvin heikko jokao li aiheuttanut puutumisen. Turren kasvoilel nousi susimaine hymy. Turren kesä ei olutkaan viimeinen.

Ei menynt aikakaan kun turre seisoi neljällä jalalla hivenen takajalkaansa aristaen. Se katsahti kohti haukan reviiriä. e aikoi palata. Turre aikoi pitää Betan sijansa ja tyytyä siihen nyt sen tulisi vain huoelhtia siitä että haukak olisi turvassa. Turre käännähti varovaisesti kohti haukan reviiriä ja suutnasi rauhallisen käyntinsä sinne.

- Turre siis posituu järveltä ja suutnaa haukan reviirille -