Adrenaliini tekee temppujaan. - Loppu slut.

Hiekka, keskikokoinen meksikonsusi jolkotteli pitkin järvenrantaa pitkin ja keveäliikkeisin askelin. Se ei tarvitsisi ketään rinnalleen vaan selviäisi yksin, tai niin ainakin se uskoi, en sen ainakaan pakko ollut puolisoa hankkia vaikka se pilvestä pitikin.

Vaikka uros oli keskikokoinen löytyi sillä ketteryyttä ja voimaa kokonsakin edestä, ei sitä voinut luetella heikoksi. Vaan raivokkaaksi taistelijaksi joksi se oltiin siis opetettukkin, mutta Heinän '' kasvatus '' oli mennyt pieleen Mustaturkin osalta. Uros pysähtyi viimeen ja katsahti puoliksi sulanutta järveä, murahti matalasti ja nosti päänsä korkealle kuullessaan pienen räsähdyksen läheltä. Pörhisti karvansa ja murisi matalalta ja kumeasti.

Vaikka Ruoska olikin vain kävelemässä niin tätä raivostutti sen verran että kuului karjaisu ja
pian esiin astahti hukka ken oli pimeä kuin varjo. " RAWWR!!! Onko kaikesta heti tehtävä
tällaista kamalaa showta!!!". Koska Ruoska oli jo sen verran taisteluista tarpeekseen saanut
niin tämä ei niitä enempää kaivannutkaan.

'' Mitä sinä huudat oikein ?! '' Räyhähti Hiekka takaisin korvat luimussa tiukasti. Epämiellyttävä tyyppi suorastaan, tai Hiekka sai ainakin huonon ensivaikutelman tuosta hukasta ja taistelulta ei varmasti vältyttäisi. Uros askelsi jäykästi edemmäs ja korvat luimussa, häntäänsä nosti terhakkaasti ylemmäs muttei halunnut taistella. Ei ikinä tiennyt milloin olisi aika käydä huonosti, mutta tarpeen tullen hyökkäisi Hiekka raivokkaasti.

Ruoska ärähti ja teki äkkinäisen liikkeen eteenpäin jotta säikäyttäisi vastustajaansa
sekä varoittaisi. Hukka nosti profiiliaan laiskasta vetomuksesta maahan, nousemalla
ylös,suoristamalla selän,nostamalla hännän ylös, pörhistämällä turkkiaan ja kaiken lisäsksi
tämä murahti/karjaisi vielä pelotuksesksi.

'' Mitä sinä luopio yrität ja haluat ?! '' Hiekka ärisi ja mulkoili edessään olevaa.

Uros pörhenteli vaaleanruskeita, hiekanvärisiä karvojaan vielä enemmän ja murisi matalalta. Tämä ei varmaan päättysi hyvin, tai miten sen tietää. Ainakaan Hiekka ei halunnut heittää nyt veiviään.

Ruoska alkoi äristä vihaisesti ja karjaisi kovaan ääneen " Sinä et ymmärrä sanojeni tarkoitusta vai? Noh tästä saat vähän ymmärrystä!!!!" Pian hukka alkoi täristä ja pää sätkiä aivan kuin olisi saanut piikin adrenaliinia,kunnes tämä astahti taka tassullaan itsensä takaisin tasapainoon jotenkuten ja alkoi juosta päin

Mustaturkki oli silti sen verran kaukana että kyllä Hiekka ehtisi väistää,mutta ehtoja on silti sillä voi olla että vihamielisyys saa sen nopeammaksi ja entistä raaemmaksi.Ensiksi tämä varmaan yrittäisi iskeä joko niskaan,
kurkkuun tai takajalan jänteeseen jolloin kivut olisivat kovat.

//Shhh..Ai ai ai//

Hiekka katsoi toista hetken kuin kummajaista mutta säpsähti valkeille huomatessaan toisen hyökkäävän.
Onneksi keskikokoinen uros ehti alta nipin napin sillä oli jo tekemässä vastarintaa, tästä ei hyvää seuraisi. Toinen kohisi adrenaliinia luita ja ytimiään myöten ja Hiekkaa ei huvittanut tapella, sillä oli jo tarpeeksi sydänmurheita jotka saivat sen heikommaksi. Ailahtelevammaksi.

Uros yritti iskeä hieman hajamielisesti mutta tulta ja tappuraa täynnä hammasrivistönsä toisen kurkkuun, mistä saisi puristeltua henkitorvea. Kumminkin Hiekka ei ollut toista tappamassa.

// Kävisikö niin että taistelusta tulisi tasavertainen ja lopulta molemmat makaisivat umpiverisinä ja umpiväsyneinä avuttomina maassa. Ja että taistelun jälkeen kaksikolle kumminkin vihasta huolimatta tulisi luja ystävyydenside ? Ja myös putsaisivat toistensa haavat... Mikäli tämä ei ole Ruoskan luonnonvastaista ja kun Unenhan tämä tapaa sitten myöhemmin toisessa pelissä niin ainakin se hyväuskoinen narttu voi auttaa haavojen putsaamisessa? ^^ //

//Juu//
Ruoskan ja Hiekan taisto eteni tahdittomasti,mutta loppujenlopuksi volemmat olivat tasoissa,
toisin ei niin hyvässä kunnossa,sillä volemmat makasivat puolikuolleina läähättäen ja verta valuen
räntäisessä maastossa.

Ruoska itse sätki vielä jonkin verran jaloista ja päästä.Tätä ympäröi veri ja maa.Hukan näkö sumeni
ja tämä sulki silmänsä. Uros alkoi hiljalleen nousta ja äristä tuskasta. Veri valui ja valui selästä,vatsasta
ja otsasta. Ruoska alkoi yhtäkkiä nauraa mielipuolisesti ja sanoa ääni rähisten samalla kävellen poispäin.
"HAHAHAAAAA!!! Minäpä voitin sinut,senkin aivoton rakki,NYAHAHAAAAAAAH ja tämä kaikki vain koska
eräs hukka oli huolimaton."

Vaikka Ruoska olikin iloinen voitostaan niin tämä pian katsoi taakseen ja huokaisi kuinka saattoikaan olla
sellainen imbesilli että jättää toveri (kuvainnollisesti) ilman apua.

Taistelu oli ollut pitkä ja hyvin uuvuttava, oli tullut tasapeli ja nyt tuo vieras susi väitti voittaneensa. Hiekka makasi kyljellään kieli ulkona ja läähätti raskaasti, sitä ympäröi tumma verilammikko ja se oli heikentynyt mahdottoman paljon verenhukasta. Onneksi veren tulo oli hiljalleen loppunut ja uros kierähti makuulleen. '' Kuinka sinä uskallatkin jättää minut tähän puolikuolleeksi?! ONKO SINULLA YHTÄKÄÄN MYÖTATUNTOISTA LUUTA SISÄLLÄSI?! '' Uros huusi ja kierähti sitten moisen huutamisen jälkeen taas raskaasti kyljelleen.

Uros läähätti raskaasti, se oli huonossa kunnossa, erittäin huonossa kunnossa. Muttei ainakaan kuolisi jos pääsisi jonnekin parantelemaan haavojaan pariksi päivää, kai se sen aikaa pärjäisi ilman ruokaa.

Koska hukka ei oikeastaan ollut uroksille mitenkään myötätuntoista tyyppiä
niin hän ärähti " TURPA UMPEEN!! pelastan sinut, mutta vain jos tämä asia ei
sitten kuonostasi pidemmälle kulje." ja nosti toverinsa hartijoilleen kantaak
seen tämän turvaan.

Huhtikuu oli jo keskiväleillä joten oli jo suhteellisen lämmintä..mutta oli silti jotenkin poikkeuksellisen
kuuma.Linnut lensivät länteen ja Ruoskalla oli paha aavistus olallaan. " Olenko vain liian
huolissani vai onko jokin pielessä." hän sanoi,mutta vaikeni koska Hiekka oli tajuton niin mustaturkki
kyllä tiesi ettei vastausta kannata odottaa..

'' Ei kulje ei... '' Uros mumahti synkästi ja vaikeasti kun jo melkein täysin velttona kulki Ruoskan hartioilla, toinen oli vahva, sen täytyi Hiekka myöntää.

Pian verenhukka teki temppunsa ja Hiekka vaipui tiedottomuuteen liiankin nopeasti, sille jäi epäselväksi päättäisikö tuo tuntematon Ruoska sen elämän lopullisesti nyt kun sillä oli mitä hyvin mahdollisuus siihen. Uros vuoti verta koko matkan, ja jätti verivanan jälkeensä.

Myöhemmin hukka löysi vihdoin sopivan varjoisan lepopaikan
jonne hän ventovieraan toverin jättäisi.Varjoa tummempi hukka
katsoi vielä tätä pahalla silmällä kunnes lähti kävelemään kohti
järveä.virkistävää järveä. Kuvitteli niin iloisena Ruoska ken oli jo
kovan taakan selässään kantanut.

Vieläkin tajuttomana maahan romahtavan Hiekka jäi varjoon toisen lähtiessä järveä kohti.

Uros siirsi hieman etustaan, se oli puolitajuissaan muttei silti tiennyt sitä vaan havannoi vaan luonnon äänet vaimeina humahduksina. Silmiään hukka yritti avata muttei jaksanut, se oli menettäny todella ison annoksen verta.

Sillä aikaa kun Ruoska nautti vedestä ja otti vihdoin lomaa
kivuistaan niin neiti Sulka oli löytänyt Hiekan "raadon".

Sulka siis jolkotteli Ovelan rajoilta uteliaisuutaan tutkimaan
uusia alueita Ablupuksen saarella.
Jolkottelu päätyi kuitrnkin näin ensiksi ihme ja kumma juuri
samalle kololle kuin Hiekka verilätäköineen.
"Kauhistus,vaivaako sinua jokin?" kysyi narttu peloissaan
" Auttaa voin sinua,jos tarvitset apua minun!"

Täysin puolitajuttomana nosti Hiekka päätään äänen suuntaan.

'' Mi-mitä? '' Sai Hiekka huonokuntoisena änkytettyä surkeasti, sen katse oli päättävä ja sen silmiinkin oli valunut sylikaupalla verta ja Hiekka näki sumeasti. Uros yritti ylös mutta kellahti selälleen takaisin samaiseen verilammikkoon, se haistoi selvästi oman verensä ja uroksen kieli vierähti ulos suusta, uros hengitti edelleen raskaasti.

//Ruoska nyt meni vaikka kulissien taakse maskeeraamaan XD//

Sulka katsoi hätääntyneenä hukka ressua ja kysäisi.
" Nimesi mikä lienee on? Omani Sulka on "
Tuon jälkeen narttu pyörähti uroksen ympärillä ja yritti
nostaa tätä mutta ei kyennyt.Siksipä tämä sanoi "Minua
odota,jookos.Tulen takaisin pian." ja lähti etsimään metsästä
viimeisiä lumikasoja josta saisi nestettä vieraalle.

// Hehe, joo sopii :D //

Hiekka vastasi hieman karhealla äänellä toisen esittäessä kysymyksen. '' Nimeni on Hiekka... ''

Nartun hävitessä metsään silmäili Hiekka paikkaa mihin oli joutunut, luimisteli korviaan ja hengitti raskaasti. Keskikokoinen uros yritti pari kertaa nousta pystyyn mutta ruumis ei kestänyt. Pannahinen... miten minä tästä selviän? Kuolen varmaan näin kauniina kevätpäivänä. Ajatteli Hiekka rauhallisesti ja odotti että Sulaksi esittäytynyt narttu palaisi, vaikkei Hiekka voinut tietää mitä se mukanaan toisi.

// anteeksi, mutta pääsenkös Pilvellä mukaan?? ei ole pakko päästää!//

//juu tule vain. Vuorosi on vaikka nyt//

// Ajattelin kyllä pitää tämän ihan Hiekan ja Sulan ja Ruoskan välisenä pelinä, mutta käy. Susu saa tunkee tähän väliin. //

//jos ei toinen minua halua niin potkaiskaa pois se ei haittaa katsos ajatelin että Pilvi tulisi auttamaan Hiekkaa :) //


Pilvi jolkotteli mietteissään kunnes näki kauempana suden makaavan maassa, narttu jolkotti sutta kohti. "Hiekka!" Pilvi huudahti kauhuissaan tunnistaessaan suden Hiekaksi. "voi mitä on käynyt?" Pilvi kysyi retorisen kysymyksensä koska tiesi ettei toiselta vastausta pitäisi odottaa.

//lyhyt alku teksti//

Hiekka turhaantui kuullessaan Pilven äänen.

'' Mitä sinä täälä? En halua kuunnella tyhjäpäistä valitsuta ja kiusaamistasi... '' Hiekka yskäsi verta suustaan, sillä oli pahoja verenvuotoja ja Hiekka sai kiittää luojaa siitä että tulisi selviämään hengissä, tavallisesti susi menehtyisi verenvuotoihinsa mutta Hiekka sinnitteli yhä sitä vastaan ja onneksi verenvuodot, melkein kaikki niistä, olivat jo tyrehtyneet.

Sulka oli tulossa iloisesti jolkotellen kohti Hiekkaa fasaani olallaan ja lumikokkare suussaan.
Narttu juoksipian kololle ja huusi " HIEKKAAA!! " Kävelykin loppui kun hopeaturkki huomasi
tunkeilijan kololla " Koske älä häneen tai maksaa saat suuren hinnan! "

"en minä tullut sinua kiusaamaan tulin auttamaan" Pilvi sanoi huolehtivasti ja katsoi toista, se halusi auttaa ihan miten vain toista olihan Hiekka Pilvelle ystävä.
Pian nartun katse kääntyi äänen suuntaan ja se alkoi selittää ettei sillä ollut pahoja aikeita "Hei minä en satuta Hiekkaa, hän on minun ystäväni ja vaadin auttaa jos voin" Pilvi katsoi toisella olevan jo mukanaan paljon ja Pilvi tunsi ettei sitä tarvitaisi täällä, narttu hieman surustui kun ei välttämättä voisikaan auttaa ystäväänsä.

Hiekka kapsahti kun kuuli juuri tavanneen nartun huutavan nimeään, kamala sentään pikä suojeluvaisto sillä olikaan. Mutta eikai se ollut pahasta. Uros makasi kyljellään edelleen ja ummisti silmänsä, pannahisen Ruoska joka oli purrut ja raapinut sen näin huonoon kuntoon ja itse pystyi vielä kävelemään, vaikka Hiekkakin teki vahinkoa.

Uros aukaisi silmänsä hetkeksi silmäilläkseen varjoa ja verilammikkoa. Silmäluomet tuntuivat niin raskailta että uros painoi ne takaisin kiinni, se oli täysin uuvuksissa.