Hylkiö [tarkastakaa vielä tuo menneisyys uudelleen]

NIMI: Hylkiö
IKÄ: 1 vuosi 3 kuukautta
SUKUPUOLI: Narttu

LAUMA: Laumaton
TUNNUSKAPPALE: Uniklubi - Niin kuin Kaikki muut

LUONNE: Sana arka kuvaa Hylkiötä hyvin. Kovia kokeneelle nartulle on kasvanut vahva ulkokuori, jonka alle hän peittää oman itsensä. Lähelleen tuo ei päästä ketään, ilman pidempää tuntemista. Hylkiö ei myöskään kykene luottamaan kunnolla kehenkään ja pitää itseään arvottomana muiden rinnalla. Kova ulkokuori takaa sen, ettei kuka tahansa pääse häntä satuttamaan. Vain harvat ovat tuon ulkokuoren pystyneet rikkomaan ja pääsemään Hylkiön lähelle, mutta ovat syystä tai toisesta jättäneet tämän lopulta yksin. Yksinäisyys ei haittaa pelokasta nuorta, mutta tämä toivoo ja uskoo löytävänsä vielä paikan, missä hänet hyväksytään sellaisena kuin hän on, eikä sellaisena kuin hänen halutaan olevan. Hylkiö uskoo, että jokaisessa on hyvä puolensa, eikä tämä halua tuomita ketään ensisilmäyksellä. Toisinaan hänen valintojaan arvostellaan raa'alla tassulla ja hänen päätöksensä tuomitaan, vaikka ne liittyisivät vain hänen omaan elämäänsä. Muiden mielipiteet eivät Hylkiötä kuitenkaan kiinnosta, vaan hän elää elämäänsä juuri kuten itse haluaa. Tuli siitä sitten hyvää tai huonoa jälkeä. Usein hän saa tosin kärsiä tästä luonteenpiirteestään. Hylkiö myös syyttää itseään usein kaikesta tapahtuneesta, vaikka tietäisi ettei syy ole hänessä. Pessimistisyydestä suorastaan kärsivä narttu saattaa toisinaan itsesäälinsä keskellä purskahtaa itkuun ilman minkäänlaista syytä ja suutahtaa muille turhasta. Rauhoituttuaan neito kyllä pyytää anteeksi, vaikka se onkin aina hakemisen takana. Ystävät ovat hänelle kaikki kaikessa. Vaikka niitä hänellä ei olekaan paljon, ei hän kaipaakaan heitä yhtään enempää. Hylkiön motoksi voisi sopia: "Koske ystäviini niin saat liittää itsesi vainajiin".

MENNEISYYS: Hylkiö syntyi laakson pohjoispuolella, vuoristossa. Karu ympäristö vaati joka pentueesta aina veronsa ja Hylkiö säilyi veljensä kanssa ainoina viiden pennun pentueesta. Puroissa pompahtelevat kalat maistuivat aina lauman pienimmille, mikäli aikuiset niitä sattuivat saamaan kiinni. Alas laaksoon nimittäin tällä pienlaumalla ei ollut asiaa, kolmen suuremman lauman hätistettäväksi. Hylkiön elämä alkoi rankasti ja jatkui aina rankempana. Lähistöllä asusteli myös toinen hieman suurempi susilauma, joka oli jo pitkään halunnut vallata Hylkiön lauman alueen noiden kalaisten purojen vuoksi. Hylkiön ollessa puolivuotias, lauma hyökkäsi, voittaen taistelun. Ne jotka susista eivät ehtineet pakoon, tapettiin, mikäli nämä eivät suostuneet kulkemaan uuden johtajan vallan alla. Hylkiö seurasi vierestä, miten tämän veli tapettiin ja hän itse joutui pakenemaan emänsä kanssa. Isästään tällä ei koskaan mitään tietoa ollut ja veljenkin kuolema unohtui pian. Pieni määrä susia vaelsi kuukauden verran vuorilla etsien hyvää reviiriä, mutta koska sellaista ei löytynyt, oli edessä väistämätön. Susien pitäisi vaeltaa alas laaksoon suurempien laumojen sekaan ja toivottava, ettei heitä huomattaisi. Toisin kuitenkin kävi, kun muuan susiviisikko huomasi laaksoon "eksyneet" sudet. Viisikko koostui siis viidestä nuoresta, vahvasta ja tummasävyisestä sudesta, jotka olivat jo vuosi aiemmin käyneet terrorisoimassa tämän pienoislauman elämää vuorilla. Jälleennäkeminen ei ollut kovin toivottu, joten se mitä laumasta oli jäljellä, päätti ensin koettaa kartella tätä viisikkoa, mutta kuukauden kuluttua taistelu oli välttämätön. Hylkiön oma emä piti huolta jäljelle jääneistä pennuista sillä aikaa, kun neljä sutta yritti taistella viisikkoa vastaan. Tulos oli murheellinen ja Hylkiön piti muiden pentujen, sekä emänsä kanssa myöntyä viisikon tahtoon. Pari kuukautta elettyään suhteellisen rauhallisesti viisikon rinnalla, liittyi heidän joukkoonsa pari uutta sutta. Silloin Hylkiö ymmärsi, että viisikko oli alunperin laumoista hylättyjen, nuorten urossusien perustama yhteisö, missä sudet saivat mennä miten haluavat, ilman lauman asettamia säädöksiä. Kyseessä ei siis ollut lauma, vaikka Hylkiö niin oli aluksi luullutkin. Toinen saapuneista susista päätti ottaa viisikon kuitenkin haltuunsa ja haastoi näiden "alfan" taistoon, voittaen tämän reilusti. Tuolloin osa susista lähti yhteisöstä, eikä koskaan palannut. Sana alfa oli heille liikaa, eikä uuden johtajauroksen haaveet omasta laumasta päässeet toteutumaan. Hän johti nyt vain viittä sutta. Uusi alfa mieltyi jollain tapaa kuitenkin Hylkiöön ja varsinkin tämän emään, jonka valitsi itselleen puolisoksi, vastoin nartun tahtoa. Täytettyään vuoden verran oli Hylkiö oppinut kaiken tarpeellisen selvitäkseen yksin laaksossa. Hän ei kuitenkaan halunnut lähteä emänsä luota, mutta luonnonlait ovat kovat ja koskivat myös narttua. Alfaksi itseään kutsuva uros ajoi Hylkiön "laumastaan" pois todettuaan, ettei Hylkiö suostuisi kantamaan tälle pentuja. Hylkiö myöntyi kohtaloonsa ja lähtiessään paikalta uros huusi hänen peräänsä; "Hylkiö! Hylkiö!" Siitä Hylkiö sai siis nimensä. Muutamaa kuukautta myöhemmin Hylkiö uskaltautui pois vuorien kupeesta, etsimään sitä omaa paikkaansa.

ULKONÄKÖ: Kuva.
PELAAJA: Takare
PELIPAIKKA: Ab Lupus