Kotimetsä

< F.FWolf tänne, muitakin saa toki tulla >


Aurinko oli ehtinyt laskea lähes kokonaan mailleen Siiven ja Sulan lopulta saapuessa kotimetsään. Vaikka susi näki suhteellisen hyvin pimeässä, paikka oli vaikea löytää päivänvalossakin. Suuret kuuset ja männyt estivät auringon viimeisiä säteitä paljastamasta lauman pesäkoloja lähes keskeltä metsää.

Siipi vilkaisi Sulkaan päin varmistaakseen, että tämä oli yhä mukana. Sudet olivat tavanneet samana päivänä solalla, ei-kenenkään-mailla. Hassua kyllä, kaksikko ei ollut tavannut toisiaan ennen tätä päivää, vaikka samaan laumaan kuuluivatkin. Siipi nosti kuonoaan vetäen kylmää ilmaa keuhkoihinsa. Yöt alkoivat kylmetä talvea kohti mennessä ja suden ohut karva alkoi vaihtua lämpimämpään.
"Alkaa tulla kylmä..", Siipi puhui ääneen puoliksi itselleen.


< vähän tökkivä alku, ajatus ei kulje :p >

Sulka jolkotti Siiven oikealla viistolla hiukan takaosassa kun nuorukaiset olivat matkalla pesäkoloille.
Narttu ravisteli itseään kun pieni tullenvire iski sen korviin.Se kutitti joten hopeaturkki nauroi omaa suden nauruaan.
Kuuset ja männyt tosiaan pimensivät metsää vaikka tähän aikaan auringon pitäisi vielä lämmittää turkin alla olevaa
nahkaa.

Kun Sulka kuuli edessä jolkottelevan Siiven sanovan jotakin niin tämä vastasi " Totta,hei eivätkö ne olekkaan tuolla ne kolot? Siipi?" Hopeaturkki käveli Siiven vierelle ja katsoi tätä kuin sanoen: Tule ei ne kolot kaukana ole, eihän?

"Jossain tuolla.. Ovelan sanoin niitä on tosiaan vaikea löytää ellei tiedä mistä etsiä", Siipi hymähti pienen susimaisen hymyn kera. Vaaleat tassut olivat osittain likaisen harmaat märän maan takia, mutta sulautuivat hyvin pronssisen turkin väritykseen. Siipi liikutteli tummia korviaan kuulostellakseen, muttei erottanut mitään tavallisesta poikkeavaa.
"Ehkä laumalaiset ovat jossain reviirin muilla alueilla", uros päätteli ääneen. Pesäkoloilta ei kuulunut nyt pihaustakaan. Siipi muisteli, ettei Ovelan laumaan kuulunut vielä tähän aikaan pentuja. Tai ainakin ne olivat hyvin hiljaa. Alkuvuoden pikkuiset olivat jo kasvaneet sen verran, että varmasti etsivät omia seikkailujaan. Pronssiturkki katseli ympärilleen, etsien pienintäkin elonmerkkiä laumasta. Hiljaista..

Kaksikko oli jo lähellä pesäkoloja, keskellä kotimetsää. Tuuli leikitteli susien turkissa hiljalleen. Tämä oli koti.

Sulka katsoi eteensä ja nuuskaisi ilmaa." Minusta..minusta tuntuu että ne eivät ole enään kaukana."
Narttu katsoi sitten Siipeä ja sitten taas eteensä. Hän oli varma ettei pesäkolot olisi enään kaukana. Ei tiedetä
miksi mutta luultavammin se oli vain vaistomaista..

Siipi pidensi askeliaan haistaessaan saman kuin Sulka, pesäkolot eivät olleet kaukana. Häntä heilahteli kevyesti askelten tahdissa ja näytti kuin jalat tuskin koskisivat maata. Kotimetsän puut kaartuivat painavien oksiensa takia ja kätkivät pesäkolot susien näkyvistä, mutta vaisto sekä tuoksut ohjasivat kaksikkoa kohti kotia.

Pesäkoloilla oli hiljaista. Vain hento tuuli puhalteli viileästi suden turkissa. Siipi asteli hiljaa, mutta varmasti eteenpäin. Se oli aiemmin löytänyt itselleen sopivan suojan talvea ajatellen, vanhan mäyränkolon, jonka oli sitten muokannut itselleen sopivaksi. Kolo oli vielä sopivasti aivan pesäkolojen tuntumassa, lauman luona. Siipi heilautti häntäänsä ja kumartui hieman katsoakseen oliko kukaan vallannut tämän suojaa Siiven ollessa poissa. Ei. Pronssiturkki lipaisi huuliaan tyytyväisenä ja siirti sitten katseensa Sulkaan.

Sulka heilutteli häntäänsä onnellisena ja teki hölmön kuuloisen äänen Siivelle. Sitten narttu jolkotti
Siiven eteen katsoi taakseen taas ilkikurisesti huuliaan samalla nuolaisten . Sulka kömpi muodokkaasti luolaan ja meni maakuullee odottaen hukan saapumista.


// Sry lyhyys^^ //

Suden hiljainen hengähdys muodosti kylmään ilmaan utuista höyryä. Siipi seurasi katseellaan miten Sulka pujahti kolon perälle, mutta ei seurannut narttua. Se itse asettautuisi makaamaan kolon suuaukon lähettyville, kuitenkaan tukkimatta tietä liikaa, että Sulka pääsisi tarvittaessa ulos.
"Öitä..", Siipi murahti hiljaa ja hypähti kevyesti kolon "katolle". Susi asettautui makaamaan muutaman pyörähdyksen jälkeen ja heilautti vielä häntänsä tassujen lämmikkeeksi. Se antaisi Sulan nukkua rauhassa pronssiturkin löytämässä suojassa, kun se itse voisi nukkua tai pitää vahtia aivan kolon suuaukon yläpuolelta.

Siipi sulki silmänsä vastustelematta. Yön viileä ilma ja tuulen hento puhaltelu tuuditti pian suden uneen.

Sulka odotti ja odotti inoissaan Siiven tuloa pesäkoloille mutta kuului vain "Öitä! "
Narttu höristi korviaan vinkaisi hiljaisesti huokaukseksi.Hopeaturkki nousi kolosta vasta kun Siipi oli jo nukahtanut. Nartun kynnet kyllä raapivat kivistä maasto sen jalkojen alla ja siitä seurasi pieni melu, mutta kolosta päästyään Sulka katsoi taivaalle iloisena ja käveli rauhallisesti Siiven viereen. Sitten tämä käpertyi tämän ympärille ja puraisi hennosti Siipeä korvasta.

Suden uni oli hiljainen ja väritön, kuin vanha elokuva. Siipi uneksi ajasta ennen liittymistään Ovelan laumaan, ajasta kun se oli vielä vapaa. Häntä heilahti hieman ja toinen takajalka polkaisi tyhjää, näytti siltä kuin Siipi olisi uneksinut jahtaavansa jotain. Todellisuudessa se näki unta tulostaan laaksoon, siitä talvisesta päivästä, kun se oli tavannut Turren sekä Kuurankukan. Kuurankukka.. Siipi huiskautti häntäänsä unissaan.

"Hm?" , pronssiturkki kohotti hieman päätään kuullessaan jotain. Sulkahan se oli. Siipi haukotteli ja ravisti päätään. "Etkö saanut unta?", uros kysyi samalla kun Sulka kietoutui Siiven ympärille. Puraisu korvassa nipisti hiukan, mutta ei sattunut. Pronssiturkki kallisti päätään ihmetellessään hopeaturkin paikan vaihdosta.

Sulka venytteli ja puuskaisi Siiven korvaan samalla sanoen "Hyvää yötä^^" sitten narttu laittoi päänsä hukan selänpäälle ja nukahti siihen.Siiven turkki pehmeään ja moniväristä. Kun hopeaturkki raotti silimään niin tämä näki kuunvalossa loistavaa pronssia pilkettä ja se tunsi kuinka pronssiturkki hengitti ja nartun pää nousi ylös ja laski alas.Se sai tämän hymyilemään. Sulan häntä alkoi heilua kahdeksikkoa ja samalla narttu alkoi hengittää syvään, nukkumisvalmiudessa. Sillä oli hyvä olla...^^

Siipi tuhahti hiljaa, muttei hennonnut enää vaihtaa paikkaa. Se katsoi hetken vierellään nukkuvaa Sulkaa, kunnes siirsi katseensa ylös kohti taivasta. Miljoonia tulikärpäsiä oli tarttunut tuohon isoon siniseen.. mikä se nyt oli? Pronssiturkki virnisti itsekseen ja painoi silmänsä hetkeksi kiinni. Siipi yritti hengittää mahdollisimman tasaisesti, ettei herättäisi Sulkaa. Uros veti vielä kerran syvään henkeä ennen kuin painoi päänsä etutassujensa väliin.

Aamu alkoi sarastaa hiljalleen tiheän kuusikon läpi. Auringon ensimmäiset säteet kutittelivat suden kuonoa, mutta tuo tyytyi vain kääntämään kylkeä. Siipi tiesi olevansa turvassa Ovelan kotimetsässä, lauma ympärillään. Siksi se pystyisi nukkumaan rauhassa vielä hetken.. yksin, muttei yksinäisyydessä. Yksin? Siipi kohotti päätään muistaessaan Sulan vierellään. Toivottavasti kyljen vaihtaminen ei olisi herättänyt hopeaturkkia. Jos narttu olisi pitänyt päätään koko yön Siiven selän päällä.. Siipi mutisi itsekseen ja kääntyi katsomaan olisiko Sulka vielä tämän vierellä.

(( voi oikeesti läppä ^^ tohon isoon siniseen..mikä se nyt oli ^3^))

Siinähän se Sulka sitten kökötti. Nukkui sikeästi kuin Karhu talviunilla.
Aurinko alkoi paistaa Sulankin kasvoille kutittavasti. Paiste kasvoilla ei herättänyt narttua koska lämpö oli niin hempeää heti kylmän yön jälkeen. Hopeaturkki vain venytteli ja siirteli päätään hiukan mutta unissaan kuitenkin. Tämä vain puuskahti jälleen ja nojasi lempeästi Siiven pronssiseen turkkiin.

"Huomenta", Siipi haukotteli auringon säteiden leikitellessä susien turkissa. Pronssiturkki kierähti selälleen - toivoen ettei satuttaisi tähän nojaavaa Sulkaa - ja pomppasi jaloilleen. Uros ravisteli itsestään viimeisetkin unenrippeet ja lipaisi lopuksi huuliaan. Häntä heilahti muutaman kerran ajattelematta, kun Siipi veti viileää ilmaa keuhkoihinsa. Yön aikana oli satanut vain vähän lunta, joka oli sulanut paikoitellen pois.

Siipi painoi takamuksensa maahan ja vilkaisi Sulkaa. Sanoja ei tarvittu, kun uroksen äänekäs maha hoiti puhumisen. Sudella oli nälkä.

Kurniminen herätti äkkiä nartun. Sulka maiskutteli tyytyväisenä ja sanoi hymyillen " Huomenta Siipi <3 " Sitten tämä lähti sanoitta kävelemään ruuan perään. Se kävisi äkkiä sillä oli Sulka aika keskiverto saalistaja. " Ainiin kuulin nälänhätäsi. Menen saalistamaan. Tulen pian. "

Myöhemmin...

Q: Sulka on matkannut metsään ja luultavasti on saanut vainun metsäkauriista. Sen lisäksi tällä on jo kolme päästäistä...

Narttu nuuski ilmaa ja maata vuoronperään havainnoidakseen seuraavan saaliinsa, Metsäkauriin. Se on miespuolinen joten sitä on ehkä vaikeampi tappaa mutta seurakset eivät ole pahat. Sulka on yleensä oikeudenmukainen joten jos kyseessä olisi naispuolinen tai poikanen niin hopeaturkki jättäisi väliin. Kauris oli puitten ympäröimässä nurmitasanteessa joten se oli kuin häränsilmä tikkatulussa. aivan keskipisteenä. " Noniin hiivi..hiivi... ja hyppy.. RAWWWRRRGHHTTT... *veren roiske & kaulan katkos *" Ja niin oli kauris tapettu. Sulka kantoi riistansa pesäkoloille ja kun hän oli tarpeeksi lähellä niin tämän leuat aukesivat ja riista tippui.
Sulka istahti, heilutti häntäänsä ja sanoi " Noh Siipi tässä aamiaista ^^ "

"Olisin minä itsekin..!" Siipi huusi hopeturkin perään tuon kadotessa metsään. Ei auttanut. Uros murahti itsekseen ja pudisteli päätään. Naiset..
Siipi nousi seisomaan ja venytteli hitaasti kankeita jalkojaan. Se oli pyrkinyt yön aikana nukkumaan mahdollisimman pitkään samassa asennossa ettei häiritsisi Sulkaa, joka oli pitänyt päätään uroksen selän päällä. Nyt narttu oli lähtenyt hankkimaan pronssiturkille ruokaa.. Mikä ihme Sulkaan oli mennyt? Siipi hypähti alas kolon päältä ja lähti jolkottelemaan kohti muita pesäkoloja, ehkä osa laumalaisistakin olisi herännyt..

Veren haju leijaili uroksen kirsuun tämän juostessa takaisin omalle pesäkololleen. Se oli jo ehtinyt unohtaa Sulan ja nälkänsä niinkin lyhyessä ajassa. Metsäkauriin lämmin veri oli herättänyt Siiven ajatuksistaan ja nyt se kiirehti takaisin, ettei Sulka olisi metsästänyt turhaan.
"Hm, olet nopea", Siipi sai lopulta sanotuksi Sulan pudottaessa tuoreen saaliin suustaan. Nälkä ilmoitti taas olemassa olostaan ja uros kumartui lähemmäs. "Kiitos", pronssiturkki upotti terävät hampaansa metsäkauriiseen ja repäisi palan itselleen, ottaen sitten pari askelta taaksepäin. Siipi kohotti katseensa Sulkaan ja pudotti lihanpalan suustaan puhuessaan. "Tosin, joudut ehkä jakamaan tämän muun lauman kanssa nyt kun toit sen niin lähelle pesiä", pronssiturkki virnisti susimaiseen tapaansa ja nappasi lihanpalan takaisin suuhunsa.

Sulka oli iloinen että Siipi halusi maistaa ruokaa.Hän läähätti ja otti kaksi pienintä mutta Sulalle parhainta riistaa itselleen mutta Siiven sanojen jälkeen hän tiputti riistansa ja sanoi " Juu ei se haittaa tämä riittää^^ "Niin otti narttu jälleen riistansa kitaan ja alkoi syödä.

"Hyvää,ja pientä ^^"Maiskutellessa ruokaa kuului luunmurtumia ja jatkuvaa maiskutusta.Pian Sulka oli syönyt jo kaksi päästäistä ja päätti säästää viimeisen myöhemmälle.

Hän jolkotti Siiven ja itsensä koloon viemään riistaansa mutta jos tulisi pennuille jotain puutetta niin kyllä narttu hakisi sen.

< ööh, Siipi ja Sulka eivät vielä mielestäni ole pari tai 'omista' yhteistä pesäkoloa taikka pentuja, vai tarkoititko joitain laumalaisia? ^^' >

Siipi repi paloja metsäkauriin sitkeästä lihasta nuolaisten välillä veren tahrimaa kuonoaan. Mahan tuntuessa täydeltä uros nuolaisi vielä tassujaan, yrittäen puhdistaa niitä hieman. Lähes mustien silmien katse hakeutui Sulkaan, joka jolkotteli Siiven kololle päin. Narttu ilmeisesti vei osan saaliista talteen.

Terävät hampaat uppotuivat jälleen saaliiseen, kun Siipi lähti raahaamaan jäämistöä hieman kauemmas pesäkolojen läheltä. Jos muut laumalaisista haistaisivat sen, he luultavasti myös söisivät sen. Yleensä lauma saalisti yhdessä ja korkea arvoisimmat söivät ensin. Nyt Sulka oli saalistanut yksin ja tuonut saaliinsa kotimetsään, aivan pesäkolojen tuntumaan, melkein suoraan johtajan kuonon eteen. Toivottavasti tästä ei koituisi ongelmia, kun kaksikko oli syönyt saaliin kahdestaan näin lähellä laumaa. Siipi puristi leukojaan lujemmin yhteen vetäessään Sulan saalista kohti puun juurakkoa. Ne olivat niin paksut ja korkeat, kuin aallokko kuivalla maalla. Pronssiturkki tökki kuonollaan saalista paremmin puun juurakon uumeniin ja raapi maata kynsillään häivyttääkseen veren hajua.

Veren haju herätteli vain enemmän suden saalistus viettiä, eikä jatkuva kuonon nuoleminen auttanut. Siipi lähti jolkottelemaan kohti jokea, ainakin suunnilleen sinnepäin. Muutaman metrin jälkeen se kuitenkin pysähtyi ja katsoi taakseen. Ehkä Sulalle pitäisi kuitenkin kertoa, oli Siipi sen verran velkaa aamun ensimmäisestä saaliista. Uros ulvahti kerran ja lyhyesti, jääden sitten kuuntelemaan olisiko Sulka kuullut. Siipi halusi vain kertoa olevansa menossa pois, kohti jokea.

// Juu tarkoitin lauman pentuja en Siiven ja Sulan ^///^``//

Sulka kuuli ulvonnan ja älysi tulla Siiven luokse.
Narttu ei tarkalleen havainnut hukkaa mutta se-
urasi ulvontaa mahdollisimman hyvin. Pianhkoin
Sulka löysi pronssiturkin ja huomasi tällä olevan
metsäkauris edessään. " Mitä nyt Siipi hyvä? "
narttu kysyi ja katsoi metsäkaurista ei vihaisesti
eikä iloisestikkaan vaan peruslukema ilmeellään.

"Lähden käymään joella", Siipi heilautti häntäänsä hieman ja nyökkäsi päätään kohti länteä. "Ajattelin vain ilmoittaa", susi lipaisi veren tahrimaa kuonoaan, kuin merkiksi siitä että halusi päästä veren hajusta mahdollisimman nopeasti eroon. Pronssiturkki juoksi kevyesti Sulan ympäri ja tökkäsi tätä kuonollaan, ennen kuin lähti suuntaamaan joelle päin. "Kiitos aamiaisesta, olen sinulle velkaa"

Puut suhisivat suden korvissa, kun se liiti metsän läpi. Kuin omistaisi siivet, niin sanotaan. Siiven juoksu oli kevyttä ja hiljaista, askeleet pitkiä ja varmoja. Susi nautti vauhdista ja ilman viileydestä turkissaan, lentävistä askeleistaan. Vielä muutamia metrejä ja se olisi saavuttanut joen.

< ajatus ei kulje sitten yhtään, vähän tökkivää tekstiä :p >

Sulka hymähti rauhoittuvalla sävyllä ja sanoi " Juu. Selvä hyvä että kerroit muuten olisin voinutkin jo huolestua. Tulethan sitten takaisin Siipi? "
Hopeaturkki katsoi toverinsa peräänja alkoi pian jo jolkotella ohti pesäkoloja.


// Samoin. Sorkke ^////^`` //

Siipi saapui aivan joen tuntumaan viileän tuulen myötäilemänä. Aurinkoa tuskin näkyi, vaikka aamu oli vaihtunut päiväksi. Muutamat säteet tavoittivat suden pronssisen turkin pilvien välistä, saaden sen hohtamaan kilpaa virtaavan veden kanssa. Siipi lipaisi jälleen huuliaan ja vaihtoi susimaisen ravinsa rauhalliseksi kävelyksi. Uros varmisti selustansa - vain varmuuden vuoksi - ennen kuin kumartui juomaan. Vesi oli kylmää, todella kylmää. Tuohonko pitäisi uskaltaa pulahtaa? Siipi irvisti ajatukselleen. Veren tahrima kuono ja etujalat kuitenkin kannustivat sutta astumaan veteen. Hrr!
Susi hypähteli kylmässä vedessä, yrittäen kastautua mahdollisimman nopeasti. Päästyään kuivalle maalle se ravisteli puoliksi kuivaa turkkiaan ja lipaisi nyt puhdasta kuonoaan tyytyväisenä. Häntä heilahteli muutaman kerran ylpeänä Siiven omalle suoritukselle.

Siipi katseli tarkkaavaisena ympärilleen. Hiljaista. Ehkä pitäisi jo palata.., uros vilkaisi taakseen, jonnekin kotimetsään päin. Nää.. Pronssiturkki pudisteli päätään ja istahti maahan.
Siipi on kuin luotu vaeltamaan. Se halusi kuulua laumaan - tietää, että oli aina paikka jonne palata. Paikka, josssa oli koti. Mutta se ei jaksanut olla kauaa aloillaan. Uros oli vieläkin pentumaisen utelias, se halusi nähdä, kuulla ja haistaa uusia tuulia. Se oli vaeltaja.

Sulka odotti ja odotti Siipeä ja hänen saapumisen riemua, mutta koska narttu oli niin kärsimätön niin tämä luovutti ja meni hiukan pettyneenä pesäkoloille aurinkon laskua odottamaan ja nähtävämmin useammaksi tunniksi. Yö oli odottamattoman levoton. Narttu ei saanut unta eikä se sitä kyllä nyt paljoakaan kiinnostanut.