Turre etsii kaatajaa

Turresemme oli suorastaan kettuuntunut Katalan käyttäytymisestä mutta ei aikoisi puida asiaa nyt sen voisi tehdä myöhemminkin. Turre etsi nyt Akatajaa ja kertoisi tuolle missä mentiin etät suunnitelmaa tuskin olisi enää järkeä toimittaa loppuun ainakana Turre ei voisi tehdä sitä sillä se oli liian huonossa kunnossa ja siihen menisi aikaa vielä ja rutkasti. Hukkasemme asteli nurmitasanko pitkin siin ätoivossa että löytyäisi karhun kaataja sieltä.

Nurmitasangollakin syksyn tulon näki selvästi. Punertavan sävyjä oli näkyvissä, saimoin ruskeaa ja keltaita. Jotkut kasvit olivat jo kuihtuneet pois talviöiden ensi pakkasten takia. Vaan näin aamupäivällä, maanpinta oli yhä huurteen peitossa, mutta aurinko kyllä kovaa kyytiä pyrki huurretta sulattamaan.
Tasaisella nurmikentällä näki kauas, ja niin Kaataja huomasi Turren jo jonkinmoisen matkan päästä. Uros itse oli ollut makuulla, kyljellään, joten suuri susi saattoi näyttää vain kiveltä tai pienen pieneltä kumpareelta kaukaa katsoen. Vaan huomatessaan lähestyvän suden, jota ei tunnistanut saman tien, Kaataja nousi seisaalleen, venytteli, ja lähti jolkottelemaan kohti. Tuuli ei ollut Kaatajan puolella, tai no jaa, olihan se siinä suhteessa, ettei tarvinnut vastatuuleenkaan liikkua. Mutta susiuros ei saanut tuulen mukana mitään vihiä siitä, kuka tuo lähestyvä susihukkanen oli. Joku laumalainen, selvästi, tai sitten pahasti eksynyt laumaton rajarikkuri. Kaataja kumminkin uskoi ensimmäiseen, joku laumalainen tuo lähestyvä susi oli.

Hetki meni, ennen kuin suurikokoinen hukka tunnisti toisen - Turre oli varmasti tunnistanut Kaatajan jo aiemmin, tuulihan kantoi kokoajan uroksen tuoksua Turren suuntaan -, ja Kaatajan ymmärtäessä, kuka lähestyvä susi oli, uros vain kiri tahtiaan.
"Turre!" Uros huudahti iloisesti, heiluttaen häntäänsä vauhdikkaasti puolelta toiselle. Kuinka ihanaa oli nähdä Turre, tuo sama vanha ja viisas hukka, pitkästä aikaa. Kaataja rauhoittui kumminkin pian, sillä varmasti Turrella olisi asiaakin, ei vanhus turhan takia - ja vielä noin huonossa kunnossa - kuljeskelisi ympäriinsä.
"Mitä sinulle on tapahtunut?" Kaataja kysyi lempeästi, nyt jo rauhoittuneena, mutta yhtä kaikki järkyttyneenä Turren kunnosta. Ei talven tullessa saanut olla heikkona, ei ainakaan, jos oli laumassa asema puolustettavanaan. Uros katsoi Turrea pää hieman kallellaan, vihertävän harmaat silmät täynnänsä lempeyttä ja hämmennystä. Sama kävi ilmi suden kehonkielestäkin, sillä häntä heilui alempana, hitaammin ja painui välillä alas, kuin Kaataja aikoisi madella Turren edessä. Jalat joustivat, ja Kaataja painautui vähän alemmas, sillä oli epävarma ja hämmentynyt. Susi ei oikein tiennyt, miten sen pitäisi käyttäytyä ja mitä sen pitäisi tehdä. Niinpä Kaataja odotti Turrelta vastausta, jotakin reaktiota, joka kertoisi, miten suden oletettiin toimivan tässä tilanteessa.

Kun kaataja ilmaantui kuin tilauksesta paikalle turre kohotti katseensa tuohon. * Ei mitään vakavaa uskoisin. KAikki alkoi saalistuskesta uskoin kuolevani, mutta laumaamme etsinyt Katala ja hänen veljensä Koko pelastivat henkeni tai pikemmin Koko pelasti henkeni. Nyt vielä hieman toipilaana ollaan, mutta kyllä tämä tästä pikkuhiljaa toivoisin. Mutta miten sinä voit " turre lausahti toinen näytti kaikin puolin hyväkuntoiselta ja terveeltä. Joka oli hyvä asia turre sen sijaan oli jo vanha hukka mutta silt itunsi olevansa elmäsnsä kunnossa vaikka takapää ottikin välillä vastaan urosken liikkeissä. Mutta Turre oli lähes varma että otipuisi täysin tapahtuneesta.

Uros inahti myötätunnosta. Vai että siitä saalistusretkestä oli kyse... mutta silloinhan Turre oli poistunut paikalta takapää halvaantuneena, mutta hyvissä voimissa. Nyt uroksen edessä oli susi, jonka takapää kyllä näytti kannattelevan hyvinkin kehon painoa, mutta joka ei muutoin ollut parhaimmassa kunnossaan. No jaa, mielummin pieni huonokuntoisuus kuin takapää halvaantuneena. Kaataja heilautti häntäänsä, miettien.
"Minä voin vallan loistavasti. Kesä on todellakin hyvää aikaa saalistaa, ruokaa riittää vaikka kuinka paljon", Kaataja sanoi häntäänsä heilutellen. Matala ääni oli täynnä ystävällisyyttä ja luottamusta, sekä riemua. Oli ihana nähdä Turren selvinneen koettelemuksistaan. Uros toivoi kaikkea hyvää vanhalle sudelle, toivon mukaan Turre selviäisi talvesta ja näkisi ensi kesän hyvissä voimissa.
"Katala tässä laumassa? Mitä hän haluaa?" Kaataja kysyi selkeää hämmennystä äänessään. Kieltämättä pieni epäluulon liekki kyti uroksen mielessä, ja se kuului äänestäkin. Kaataja ei luottanut Katalaan niin paljon kuin olisi toivonut. Uros tiesi Katalasta vähän, mutta muisti sen, että Katala oli ollut Viiman lauman beta. Oliko Katala hakemassa samaa asemaa tässäkin laumassa? Se ei kävisi, ei. Turre oli beta, ja sillä sipuli. Katala ei veisi vanhan suden viimeisten vuosien iloa, ehei.
Nyt sai luvan riittää nämä ajatukset, tai niin uros ainakin päätti. Kaataja voisi rauhassa odotella, mitä Turre sanoisi, ja miettiä vasta sitten. Eihän uroksella ollut mitään muuta kuin yli puolen vuoden takaiset tiedot Katalasta ja tuon asemasta. Kaataja ei ollut edes tavannut koko sutta! Turre sen sijaan... no, Turre nyt tuntui aina tapaavan kaikki ne, joilla oli merkitystä. Kunnioittaen uros odotteli vanhuksen vastausta, sillä Turre tietäisi tästäkin asiasta enemmän kuin Kaataja.

Turresemme katsoi kaatajaa. " niin Katala raahautui veljensä kera laumaamme kun viima syöstiin vallasta. Ja nyt hän kuvittelee hyppivänsä nenälleni ja saavansa täten betan paikan itselleen tai jaettua sen kanssani. Mutta Katala titetää varmasti varsin hyvin että Betan sijaa ei noin vian viedä uudessa luamassa juuri kun on liittynt laumana hänellä on paljon opittavaa vaikekn epäile hetkeäkänä että hän ei olisi hyvä betaksi mutta hänen asenteensa on liian koppava. " Turre lausui sitten hieman inohten. Se ei aikonut luvuttaa betan sijaansa katalalle ei todellakaan katala joutusi tappamaan Turren jos halaji betan sijaa. " Mutta asiasta toiseen, uskon että suunnitelmaamme on turha toteuttaa ainakana enää minun johdollani. en kykene siihen. Olen nähnyt haukan kyllin monesti yrittävän olal hyvä alfa jota hän on sitä en kiellä. Vaikak aluksi olinkin vastaan tätä ajatusta, mutta nyt kun reviiri on laumattomien alueen ulkopuollla heillä ei ole hätää. enkä ole tavannut surama saati muita suunnitelmaan osaa ottaneita aikoihin. Kaiketi he ovat löytäneet haluamansa paikan kukin missäkin. "
Tieto siit äettä Surma kuului Vallan laumaan ei ollut kuulunut Turren korville ei ainakana vielä. Turre katsoi kaatajaa kysyvästi mitä mielt ä tuo oli asiasta.

Kaataja kuunteli tarkkaavaisesti, mitä Turre kertoi. Niin, vanha susi ei taaskaan tuottanut pettymystä, vaan tiesi asioista yhtä sun toista. Turre taisi olla aina siellä missä tapahtuu, tai ainakin kuulevan kaikista tapahtumista samantien. Se oli loistavaa, ja kun vanhus vielä kertoi tärkeimmät seikat aina Kaatajallekin... niin, no ainakin uros tiesi, ettei jäisi ilman tärkeintä tietoa. Missään tilanteessa.
"Katala ei saa laumaa puolelleen. Ainakin minä vastustan häntä, sillä en pysty luottamaan Katalaan. En noin vain. Lauman luottamus on ansaittava, ja luulenpa, ettei Katala -vaikka varmasti taitava beta onkin- saa luottamusta hetkessä", uros sanoi, katsellen Turrea pää kallellaan. Niin, Turre oli beta, koska koko lauma luotti vanhukseen ja kunnioitti tuota. Katala voisi joskus kohota betaksi, mutta ei hetkessä, ei samantien. Ei Turrea syrjäyttäen. Jos Turre luovuttaisi itse paikkansa, niin se olisi eri asia. Silloin lauman olisi pakosta opittava luottamaan Katalaan, opittava uuden betan tavat ja tottumukset. Eikä Haukan lauma ollut Viiman lauma, ehei. Katalallakin olisi varmasti paljon totuttelemista uuteen laumaansa ja uuteen elämäntapaan. Olihan se melkoinen pudotus laakson suurimman lauman betasta pienen lauman omegaksi. Tai no laumalaiseksi, mutta...
"Tuosta meidän onkin puhuttava. Niin, olen itse nähnyt aivan saman, ja tuota... No, olen iloinen, että asiat etenivät tähän suuntaan. Muutoin olisimme nyt kohdanneet hieman erilaisissa merkeissä... mutta olkoot. Pitäisi varmaan etsiä Surma ja kertoa hänellekin, ettei Haukkaa kannata enää vastustaa. Haukka kun vei reviirin muualta, ei ole mitään järkeä enää yrittää mitään vastustusta. Laumattomien alueet ovat turvassa, ja se on tärkeintä", Kaataja sanoi, kierrellen hiukan. Niin, eihän uros halunnut suoraan sanoa Turrelle, että oli vaihtanut puoltaan jo aikoja sitten, ja hylännyt suunnitelman. Kääntänyt selkänsä Turrelle ja Surmalle, ja loikannut Haukan puolelle. Mielummin Kaataja jätti sen sanomatta, nythän se ei enää ollut tärkeää. Kun suunnitelma oli muutoinkin hylätty. Tai niin Kaataja ainakin yritti itselleen uskotella, mitäs sitä pienestä vilpistä ja petturuudesta silloin tällöin. Kunhan vain loppu hyvin kaikki hyvin, eikös?

Turre istahti alas " Niin arvelinkin, sain haukalta sellaisen käsityksen että olet ylenetty saalistus joukkoihin ? " turre saneli sitten ja esitti kysymyksenkin kaatajlle. Kaataja tuntui oelvan Turrelle ystävä eikä Truremme ollut pettynytkään Kaatajaan vielä kertaakaan. " Se mitä katalaan tulee, haukka ei tahdo miun ja katalan taistelevan. Silti uskon että kun minä tästä tervehdyn kunnolla on aika katsoa millainen katala on. Hän saa luvan oppia kunnioittamaan Betaansa siinä missä alfaansakkin. Koska minä en katso nenälle hyppiöitä hyvällä. en ole koskaan katsonut. Ja surman voimem etsiä myöhemmin uskon että meidän ei kannata sooloilla Haukan silmien alla ainakaan toistaiseksi sillä uskon alfan aavistava jotian. " Turre saneli ja hiljeni istten.

Kun Turre istui alas, niin Kaataja seurasi esimerkkiä. Susi kuunteli rauhallisesti toisen kysymyksen, ja mietti nopeasti vastaustaan. Niin, Haukka oli kyllä pyytänyt Kaatajaa johtamaan metsästysryhmää, ja uros oli suostunut. Ja toki Turren oli tiedettävä asiasta.
"Kyllä, Haukka pyysi minua johtamaan metsästysryhmää", Kaataja vastasi totuudenmukaisesti. Suden vihertävän harmaat silmät olivat täynnä lempeyttä ja ystävällisyyttä, harmaan hukan katsellessa Turrea, ystäväänsä.
Kaataja kuunteli seuraavat sanat päällisin puolin täysin tyynenä, vaikka sisältä hieman kohahtikin. No, olihan se ymmärrettävää, että Haukka ei halunnut tappelua lauman sisälle, ja uros olisi itsekin toiminut samoin. Mutta se, että Katala suoraan sanoen vastusti betansa... Ei sen niin pitänyt mennä. Kaataja tuhahti. Pitäisi Katalan sen verran ymmärtää, ettei kannata ainakaan vastustaa ensimmäiseksi betaa, juuri laumaan kun on liittynyt. Siinähän käy valitettavan helposti niin, että koko lauma kääntyy puolustamaan betansa ja hyljeksimään tulokasta. Betahan on jo osoittanut kyvykkyytensä, joten miksi uskottaisiin tulokasta, josta ei ole vielä mitään näyttöä betana? No jaa, ehkäpä Katalan olo Viiman laumassa betana oli tuonut sudelle saman tien kunnioitusta. Tai sitten Katala vain uskoi siihen, että oli tarpeeksi voimakas kohoamaan saman tien korkealle.

No jaa, olkoot. Kaataja aikoi nyt jättää nämä pohdiskelut. Näitä voisi myöhemminkin miettiä, mieluiten sitten, kun olisi tavannut Katalan.
"Kuulostaa hyvältä. En usko, että Surman ja muiden tapaamisella nyt on niinkään kiirettä. Hoidetaan ensin oma osamme laumassa, ja sitten voimme hoitaa muut hommat alta pois", Kaataja sanoi tyytyväisenä. Uros oli yleensäkin varsin tyytyväinen, kun sai asioita päätettyä. Käytännöllinen hukka kun kaipasi yleensä sitä suuntaa, mihin menisi, ja tietoa siitä, mitä tekisi. Ja kun päätökset oli sitten kerran tehty, niitä tarvitsi vain noudattaa, ja homma olisi hoidettu. Yksinkertaista ja mukavaa.

Hukkamme nyökkäsi kaatajalle " niin. Ehkä minä tästä palaanki§n laumamme luo hoitaman tehtäviäni. Onhan minun hyvä ottaa rauhallisesti että toivun talveen emnnessä. oloni on kuitenkin varsin virkeä ja hyvä kaikin puolin. " Turre sanahti sitten kaatajalle ja kysyipä sitten oliko tuolla mitään snaomsitaa jos turre opsituisi paikalta.

Kaataja kuunteli Turrea, ollen vanhan suden kanssa samaa mieltä. Turren idea kuulosti hyvältä, sillä mitä enemmän vanhus lepäisi, sitä nopeammin tuo paranisi. Turren puheiden mukaan ei vanhuksella ollut turhaa aikaa estää Katalan kohoamista. Tai siis, yrittää pitää Katala aisoissa. Jos Haukka puoltaisi enemmän Katalaa, niin se olisi sitten menoa. Vaan Kaataja ei uskonut, että Turresta olisi yhtään alempiarvoisemmaksi, vanha alfa ei siihen suostuisi. Katala saisi betan paikan vain Turren kuolleen ruumiin yli, kuten susihukka oli jo aiemmin sanonut.
"Mene vain. Minä seuraan pian perästä, mutta käyn ensin tutkimassa reviirin toista laitaa. Tapaamme kumminkin pian, joskin taidan ensitöikseni etsiä Haukan käsiini, sillä kaipaan tietoa lauman toimista ja eritoten siitä, ketkä voisivat saalistusryhmään kuulua. Mutta siitä juttelen alfan kanssa. Lepää sinä, ja toivu pian, jottet talven saapuessa menetä asemaasi", Kaataja lausahti lempeästi. Susi nousi seisomaan, ravisteli itseään kevyesti, ja lähti jolkottelemaan reviirin rajoja kohti, tutkimaan reviiriä kunnolla. Susi halusi tietoa saaliseläinten reiteistä, juomapaikoista sun muusta sellaisesta, jotta osaisi ohjata ryhmänsä oikeaan suuntaan etsimään saalista.

// Kiitokset pelistä! (: //

Kurps XD kiitos itsellesi vaikkei peli ollutkaan pitkä mutta asiat tulivat kaikki ilmi XD