Kolmas uuden aloitus - kutsupeli (Päättynyt)

Sammal oli juuri avaamassaan suutaan, kun tuon katse kiinnittyi Tuiskuun, maahan pöllähtäneeseen sellaiseen. Osuva nimi, sillä lumituisku päättyi yleensä - minne muuallekaan - maahan. Nartun ilme vaihtui aluksi järkyttyneeksi ja sitten vielä vihaisemmaksi. Tuisku oli kuullut! Beta oli kuullut Sammaleen sanat, eikä siitä seuraisi hyvää, jollei tuo pitäisi suutaan supusta.

Pää kääntyi jyrkällä liikkellä kohden Kauhua, jolloin viimeisetkin arpeutumat repesivät ja veri alkoi tihkua nartun niskasta. Silmät olivat silkkaa suuttumusta ja lihaksisto täysin jännittyneessä tilassa. "Mene... Mene ja löydä sen saastan ruumis. Revi se kappaleiksi ja tuo silmät minulle. Mutta kuollut se yökötys on!" Sammal rähähti niin, että sylkikin lensi sen suusta. Niin vihainen tuo oli. "Ja ei, minulla ja Tuiskulla ei ole mitään meneillään. Jos olisi ollut, en olisi lähtenyt. "

Sammaleen rintakehä kohoili kiivaan hengityksen tahtiin, mutta alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. Lopulta narttu lysähti maahan makuulle rajusti täristen ja pieni ulina kuului sen kurkusta. Aivan kuin susi olisi itkenyt. "Tiedän miltä tuntuu menettää rakas... MINÄ TIEDÄN mille se tuntuu, kun jätetään yksin, hylätään. Mutta tässä oli sinullekin jotain, mikä kannattaa muistaa: Minua ei kannata pettää." Sammal puhui matalalla, syvältä sen kurkusta kumpuavalla äänellä ja jokainen sana, joka tarvitsi vähänkin painoa, saivat sen. Äänet tuskin kuuluisivat Loimun ja Toskan korviin, mutta Tuisku kuulisi lähes kaiken, mitä oli puhuttu tämän roolin aikana.

Kauhun suusta kuului yhä murinaa jo pelkästä ajatuskesta että tämä lyijy oli saapunut paikalle laaksoon. Tämän ei pitänyt mennä näin. Kun Sammal alkoi puhua pettämisestä kauhu oli miltei valmis itsekkin jos räjähtmään. " niin kauan kuin minussa henk ipihisee minä en petä sinua en mmillään tavalla se saata tulee kuolemaan ennen kuin ehtii lausua nimeäni loppuun. Rakastan sinua nyt ja aina ja koko sydämmestäni olet minun aina . " kauhu sanoi hiljentyen loppua kohden sillä sitä ahdisti toisen kunto. ja toisen sattui. Tusikunu ja muhiin Kauhu ei kiinnittänyt huomiota enää. se aikoi lähteä etsimänä tätä lyijyä ja tappaa mosien kauhu oli sen päättänyt tämän oli saatava hengiltä enenmmin tai myöhemmin. Sammaleen lysähtäessa maahan kauhu suorastaan syöksyi tuon luo " Sinut on saatava parantumaan johonkin rauhalliseen paikkaan. Sopiiko jos pyydän tuiskua viemään sinut johonkin turvalliseen paikkaan kunens palaan takaisin ? " kauhu kysäisi ja vilkiais maahan lysähtänyttä tusikua sivusilmällä lähes tulkoon unohtaen etät paiaklla oli kaksi uutta laumalaistakin.

Mustaturkki havahtui kuullessaan vaimeasti oman nimensä. Se kääntyi Sammaleeseen. Edelleen tilanteesta hämmentynyt Tuisku ei saanut sanoja "oletko kunnossa" suustaan. Sen korvat liikkuivat edestakaisin hermostuneesti, ja se päätti odottaa että jotain tapahtuu.

Sammal sulki silmänsä ja kuunteli Kauhun sanoja hiljaa. Vai aikoi tuo idiootti lähteä etsimään kuollutta sutta? Sammal ajatteli närkästyneenä. Se ei vain tajunnut, kuinka Kauhu ei tajunnut. Lyijy oli kuollut. Sammal oli tappanut sen saastan ja jättänyt jäätymään lumeen. Kun Kauhu ehdotti Sammaleen viemistä paranemaan, jotta tuo itse lähtisi etsimään Lyijyä, Sammaleen silmät avautuivat apposelleen ja kaventuivat samoin tein ärtymyksestä.

"Kauhu, rakas, Lyijy on kuollut. Sinun ei tarvitse lähteä." Sammal totesi rauhallisesti yhteenpuristettujen hampaiden välistä. Niska tuntui silkalle tulelle nartun sen hetkisessä tilanteessa, mutta tuo ei näyttänyt kipuaan. Se olisi alhaista ja noloa. Sitten kun tuo olisi yksin, tuo voisi parkua ja rääkyä niin paljon kuin sielu sietää, mutta ei nyt. "Korjaan sanojani: sinä et lähde minnekään, jollet sitten halua saattaa minua siinä sivussa kuolemaan. Lähden nimittäin mukaasi." Sammal sanoi sitten jääräpäisesti.

KAuhu oli kyllä tajunnut sammaleen sanat että lyijy olsi ikuollut mutta ei uskonut asiaa enennkuni olisi itse nähnyt sen. Sammaleen puhuessa kauhu näytti hieman närkästyneeltä " En epäile sitä etteikö olsii kuollut, mutta oletko siitä aivan sata prosenttisen varma ? Ja minä en anna sinun tulal mukaani kuoleen ruumini ylitse sinut on saatava kuntoon ennenmmin et tapaa edes varpua. " Kauhu puheli Tuiskun tuleessa lähemmäksi Kauhu luimisit hivenen korviaan mutta antoi toisen olal kauhua otti päähän monikin seikak tällä hetkellä mutta lisäksi se ei halunntu sammaleen kuolevan saati kärsivän se pysyi sammaleen lähellä pitäen itsensä tyynenä ainakin yrittäen. se vilkaisi tuiskunu jälleen ja mietti pisätisikö betan tehtävään. eli toisin sanoen lähtisikö beta todistamaa nettä tämä lyijy olisi kuollut. Ei ei kauhu tekis niin se teksii sen itse.

((Hypätkää vaan minun vuoroni yli, ei ole mitään roolittavaa))

Sammal murahti matalasti. Sen mielestä kyseinen saastaveri oli kuollut ja ruumis jäätyi parhaillaan lumihangessa kaukana solasta. "Jos lähdet, lähden minäkin. Mutta jos sopii, tahtoisin nyt suojaisampaan paikkaan. Tuuli alkaa kovenemaan." Sammal puhahti ärtyneenä ja suorasukaiseen tyyliinsä kaiken lisäksi. Katse kaarsi hiljaa Tuiskuun. Mitäköhän tuokin mietiskeli? Voisi olla, että tuo oli epävarma Sammaleen sanoista tai muuten vain järkyttynyt ilmeestä päätellen.

¤Keskittyminen kuusessa¤

KAuhu nyökähti e ise jaksanut enää kinata Sammaleen kanssa. Vaan nousi seisomaan oiakisten ryhtinsä ja katsahti Tusikuun " Sinä voit aikasi kuluksi esitellä laaksoa noille kahdelle minä vien sammaleen turvaan. Ja katsokkni että et tunge kuonosi tähän asiaan tai päsäet tekemisiin kanssani " kauhu lausahti tusikulel ja siirsi katseensa sammaleeseen " Pystytkö kävelemänä jso tuen sinua. " Kauhu kysyi sammaleelta ja ol ivalmis lähtemään armaansa kanssa pois paikalta suojaisenpaan.

Mustaturkki tuijotti Kauhua silmiin. Ei uhkaavasti tai dominoivasti, mutta vähän syyttävästi. Mitä helvettiä minä olen tuollekin tehnyt? se ajatteli kunnes nyökkäsi. Tuisku kääntyi kohti Toskaa ja Loimua. Mielenosoituksellisesti se ei sanonut enää Kauhulle ja Sammaleelle mitään.

"Hän tulee meidän luoksemme", Loimu totesi mustaturkin lähestyessä. Toska kohotti katseensa. "Niinpä näkyy..Oho, hän ei näytä iloiselta"
Tuisku tosiaan oli selän käännettyään alkanut purra hampaitaan yhteen hillitäkseen haluaan huutaa Kauhulle jotain. Se näytti vähän halveksuvan ja vihasen sekaiselta, ja teki elekielellä liioitellun selväksi kaksikolle olevansa beta. "Noniin, näytän teille laumattomien aluetta..Kuin se nyt olisi betan tehtävä.." viimeisen lauseen se mutisi hiljaa. Toska katseli sen ärtymystä tutkimattomalla ilmeellä. Loimu luimisteli Tuiskulle myötätuntoisesti. "Hei, minä tiedän että olet beta..Arvon Tuisku.."
Kukaan ei ollut koskaan kutsunut mustaturkkia arvon Tuiskuksi. Se piristyi vähän. Toska ja Loimu lähtivät Tuiskun vanavedessä kauemmas. Uros loi vielä viimeisen katseen taakseen, ennen kuin jätti Kauhun ja Sammaleen.
"Ainiin. Nyt me muuten etsimme arvon Viiman, halusitte tai ette!" se sanoi Lomulle ja Tokalle, mutta ehkä myös vähän Kauhulle. Mutta alfakaksikko niiden takana tuskin kuulisi.

((Tämä taitaisi olla tässä? Kunhan Saiccu kerkeää, pelaan Tuiskun ja Viiman kohtaamisen..))

"Sinä et puhu Tuiskulle noin! Hän on beta ja ansaitsee sinulta parempaa kohtelua." Sammal äyskähti Kauhulle, kun tämä uhitteli Tuiskulle. Tuisku olisi varmasti kuullut nämä sanat, eikä se haitannut narttua yhtään, päinvastoin tuo toivoi betansa ymmärtävän, että oli toisen puolella.

Sammal kohottautui seisomaan. "Jos näet jaloissani haavoja, kerro toki. Pystyn kävelemään ilman apua." Narttu sanoi. Se kyllä kykeni kävelemään omin voimin, mutta niskan haava tuntui ärtyneeltä ja ehkä jopa kivuliaalle. Kun se olisi parantunut, olisi aika liittoutua Veren porukkaan ja... Pettää kaikki, niinkö se sanonta kuului? Sammal tuli katumapäälle. Kauhu halusi vain auttaa ja narttu vain hylki toista. "Anteeksi," Sammal lausui hiljaa ja laski päänsä mahdollisimman alas. "Ja kiitos," Sen sanottuaan neitokainen läksi löntystämään eteenpäin näyttämättä kipuaan.

Kauhu ol iaikiessa tisukaista jällen ekrran armaalleen takaisin jotain nasevaa. Se nimittäin ei ollut tarkoituksella kohdellut tusikua tämän jälkeen ilkeästi se oli vain tullut sen luonnsota suoraan. kauhu oli hyvin tressaantunut ja hivenen ahdistunutkin tilanteesta ehkä siinä oli syy miksi uros oli niin äkkipikainen ja hivenen ärtynytkin. Sammaleen kutienkin pian pyytäessä anteeksi kauhun olemus leppyi " Teen kaikkeni että sinulal on hyvä olla, koska olet minulle tärkeä toivon kuitenkin sinun ymmärtävän että tämän taphtuneen jälkeen minullakin on pian hieman kireällä ja yhäkin pelkänä menettäväni sinut kun operaatio saa alkaa. Mutta nyt haluan sinun paranevan tkaaan että olet elämäsi kunnossa kun tuo haava saadaan umpeen ja sen teen pelkällä rakkaudela ja hellyydellä sinua kohtaan sammal " kauhu puheli lempeästi ja jätti tuuppauksen pois tällä kertaa sillä kauhu uskoi toiseen sattuvan jo kylliksi että sitä tarvitisi mennä tuuppailemaan kauhu kulkisi sammleen kanssa niin pitkään kuni sammal itse halusi. Ja etsisi tuo neitoselleen oivan leposijankin. Kenteis pienen pesän alun kunens reviiristä oltiin kiistetly veren kanssa.

( Kauhu kiittää ja kulkee sammaleensa kanssa minen ikinä tuo onkin mennyt XD mukava peli kerraksensa pientä draamaa ja sen sellaista XD ehkä tuiskun ja kauhun tapaaminen voitaasiin ottaa myöhemmin uudelleen ja voisivat kaksikko selvittää välinsä tämän jälkeen XD mutta hoitelen ensin pelejä pois alta XD " )

((Käy minulle^^ Se voisi olla ennen Viiman kohtaamista.))

( ei minulla sen niin väliä pistele minulel viakka yksityis viestiä kun haluat pelata niin kauhu astelee paikale XD )