Kenen puolella? - Loppu

((Vain Caramel.Fox ja minä))

Rusko tassutteli saalistusmailla. Oli pilvetöntä, ja pakkanen puri. Uroksen ikäväksi sillä oli surkea talviturkki, joka kasvoi vähän liian myöhään ja vähän liian ohueksi.
Suunnitelma Veren syrjäyttämiseksi oli lähtenyt käyntiin. Nyt jokainen uusi tulokas Varpun laumassa oli tarkastettava. Rusko ei jättäisi mahdollista lisää omiin riveihinsä huomaamatta. Ja nyt se vainusi uuden nartun.
Ruskeaturkki alkoi jäljittää sitä. Voikun se olisi viisas, ja tulisi meidän puolelemme... uros ajatteli.

Suunnitelman osalliset olivat kaikki hoitaneet työnsä hyvin. Toskaan ja Loimuun suhtauduttiin yhä pienellä varauksella, mutta muuten kaikki tuntuivat luottavan toisiinsa. Varjopuoli oli, että Verellä oli vajaat 20 sutta ja Viiman kannattajia oli vajaa 10. Tarvittaisiin vielä paljon liittolaisia, tai sitten jonkun piti ruveta tappamaan susia. Ja se olisi muuten ollut Ruskon heiniä, ellei tämä olisi Varpun laumassa varjostamassa.
Toska voisi helposti päättää usean suden elämän. Sille ei ollut ongelma tappaa sutta, ei varmaan Sammaleelle tai Kauhullekaan. Tuisku ei itsekään tiennyt, Sola ainakin uskoi pystyvänsä niinkuin Tuulikin. Loimusta olisi siihen vasta tarpeeksi raivopäisenä, mutta se luultavasti toimisi samoin kuin Tuisku: Antaisi mahdollisuuden. Eikä pentuja tapettaisi - se olisi sairasta. Pennut olivat viattomia aina siihen asti kunnes niillä oli vastuu teoistaan.
Rusko huomasi yhtäkkiä fasaanin. Se ei tiennyt, mikä se oli, mutta se oli kuitenkin saalis ja kanalintu.
Uros hiipi lähemmäs, säikäytti linnun ilmaan ja loikkasi sen perään saaden taitavasti siitä kopin. Jäljityksen voisi varmaan keskeyttää ihan hetkeksi, että voi syödä siinä välissä jotain...

Sirppi huohotti ja höyry nousi sen kidasta. Se oli juossut peuran perässä puolisen tuntia ja saanut muutaman potkunkin kylkiinsä. Onneksi se oli vaivan arvoista ja naaras nuolaisi huuliltaan veritahroja.

Naaraan valkoinen turkki oli saanut ruskeita läiskiä, mutta se ei Sirppiä haitannut. Yhtäkkiä valkoturkki haistoi toisen suden, uroksen. Sen niskakarvat nousivat pystyyn ja korvat valppaina se lähti kävelemään hajua kohti. Maa oli kylmää ja naaraan tassut alkoivat palella mutta se ei huolettanut, Sirppi halusi tietää kuka uros oli.


" Graur! Kuka olet ja kuulutko kenen laumaan !?" Huusi naaras hypähtäessään pensaan takaa kohti vierasta sutta.

((Jos oikein ymmärsin, Sirppi on raskaana? Anteeksi, korjaan jos olen ihan pellolla xD))

Rusko loikkasi sivummalle hampaat irvessä. No sinulla on ainakin luuloja itsestäsi.. se ajatteli.
"Olen sinun laumatoverisi, ellet sattunut haistamaan, nimeni on Rusko. Entä sinä, neiti?" se kysyi nyt jo vähän kohteliaampaan sävyyn ja laski pörhössä olleet karvansa.

Ainakin pippuria tässä tytössä oli. Hyvä hyvä. Nyt vain piti selvittää seikka jos toinenkin sen luonnosta. Tulisuus oli Ruskon mieleen, mutta liika oli liikaa.
Sitten ruskeaturkki katsoi tutkivasti Sirppiä. "Ettet vain olisi tiineänä?" se kysyi nuuhkien ilmaa. Tiineys olisi huonompi juttu, mutta ei toinen varmaan kovin pitkällä raskaudessa ollut, kun se ei ollut vielä pyöristynyt.

Ruskeaturkki oli jättänyt puolisyödyn fasaanin sivummalle. Nyt Rusko kaarsi nartun ohi ja otti linnun rennosti suuhunsa. Sitten se laskeutui vatsalleen ja jatkoi ateriointiaan keltaiset silmät Sirppiä vahtien. Se ei selvästi pelännyt vähääkään narttua, kun söi siinä kaikessa rauhassa fasaaniaan.
Oikeasti Rusko suhtautui varautuneesti, ja oli kokoajan valmis väistämään hyökkäyksen. Mutta se antoi ymmärtää olevansa rento: Jos toinen riehuisi ja uros olisi kuin juteltaisiin säästä, sillä olisi ylivalta ja tilanteen herruus, ja sehän passasi Ruskolle.
Ei se millekään ärripurri-typyköille alkanut alistumaankaan, päinvastoin, se käyttäytyi hyvin vähättelevästi Sirppiä kohtaan.

" A-Ai...anteeksi. Olen Sirppi." Vastasi naaras hieman närkästyneenä.


" Tuota...Kyllä. Olen raskaana." Se vastasi hieman nolona. Varpu ei antanut sen pitää pentuja eli pentuja ei olisi enää pian.

Naaras asteli kohti Ruskoa ja alkoi haistelemaan tätä. Toinen tuoksui kyllä omalta laumalta.

Rusko heilutteli häntäänsä Sirpille tämän tullessa nuuhkimaan sitä. Öh, ajattelin tässä että mitä mieltä olet alfasta?" se kysyi rennosti.
Uros sai lauseen kuullostamaan arkipäiväiseltä, mutta sillä oli raskaat taka-ajatukset.
Fasaanista ei ollut kohta enää mitään syömäkelpoista jäljellä. Ruskeaturkki nousi hitaasti - hitaasti ettei pelästyttäisi Sirppiä - ja tönäisi nenällään leikkisästi nartun lapaa. "Onnea äidille, kerro sitten kun ne syntyvät" se sanoi iloisesti häntäänsä huiskauttaen.
Rusko loisi mahdollisimman hyvän suhteen tähän narttuun ennen Verta - mutta vain jos se paljastaisi kenen puolella oli. Eikä Rusko uskonut että toinen kovin kauaa ketään Veren kaltaista kumartelisi.
Ja vaikka Sirppi ei sitä tiennyt, niin valta vaihtuisi ja kaikki Veren puolella seisovat saisivat köniinsä. Rusko ei halunnut kuvitella tilannetta jossa saattaisi joutua tappamaan useiden susien joukossa tämän, jonka kanssa oli tehnyt tuttavuutta.
Uros tajusi silloin ettei tosiaan saisi kiintyä näihin lamalaisiin. Se piti ystävällisiä eleitä yllä, mutta lamautti tunteensa. Ei, se ei saisi kiintyä liikaa.

Sirppi katsoi urosti ihmetellen.


" No tuota...Hän on lievästi sanottuna kireä ja äksy. Mutta kai hän vain ajattelee laumaansa...Kai?" Se sanoi. Ei naaras ollut miettinyt asiaa. Veri oli ollut hieman töykeä ja sellaista, mutta lauma oli mukava.

Onnittelut kuullessaan naaras lamaantui maahan, ja kyynel vierähti sen silmästä.

" En ehdi edes tervehtiä niitä...VERI AIKOO TAPPAA NE!!" Se huusi ja kirosi maassa. Yhtäkkiä se alkoi tuntea lievää vihaa uutta alfaansa kohtaan, mutta kai Veri vain halusi laumansa parasta.

Rusko kuunteli. Ahh, hän ei ole varma..Tavallaan alttiina mielenmuutoksille, se ajatteli.
Uros hämmentyi Sirpin purkauksesta. Mutta heti hämmennyksen perään raivo kuohahti sen sisällä ja se puri hammasta. "Siis..Mitä tekee? Tappaa..Sinun pentusi..?" se lateli hysteerisenä, mutta tiesi myös, ettei Veri varmaan halunnut vierasta verta laumaansa. Mutta silti Rusko ei ikinä hyväksynyt pentujen tappamista, se oli sairasta.
"Ei, Sirppi. Mitä haittaa pennuista nyt olisi? Ja laumahan tarvitsee vahvistusta! Ehei, minusta tuntuu ettei hän halua kuin omaa verta laumaansa. Minä en tahdo hänen saavan sitä iloa kun hän tappaa ne pienet, viattomat.." nuorukainen uhosi.

Sitten se tuuppi lempeästi Sirpin vatsaa kuonollaan. "Ei hätää Sirppi, mutta kerro minulle.." ruskeaturkki katsoi tutkivasti toisen silmiin, mutta sen elekieli kertoi myötätunnosta. Sitten se sanoi: "Kuinka tärkeänä pidät sutta, joka tappaa pentuja - sinun pentujasi - vain niiden veren takia? Oletko todella valmis antamaan pentujesi hengen hänen puolestaan? Ehkä useamman suden henki, Sirppi...Mistä hyvästä? Onko se todella sen arvoista?"
Rusko kumartui nuolemaan kyyneleen Sirpin poskelta. Sitten se pakitti vähän ja katsoi narttua pää kallellaan viekas ilme naamallaan. "Ja mitäs sanoisit, jos tarjoaisin sinulle pikku diiliä, jossa sopimukseen ei kuulu pentujesi kuoleminen, vaan niiden suojeleminen?"

((Ahaa, Ruskopa aikoo pelastaa pennut ja neidon hädästä xD))

Sirppi katsoi hätkähtäen Ruskoa. Halusiko se auttaa?

" Tuota...En oikein tiedä. Tavallaan se on kyllä itsekästä. jos haluaa vain OMAA vertaan laumaan!!" Naaras uhosi. Juuri kun se sai lauman, pennut riistettäisn siltä. Se olisi varmaankin liikaa, ja kamalaa.


Naaras ei ajatellut tekemisiään ja juoksahti Ruskon viereen ja asetti valkean päänsä uroksen kaulan alle. Kyynel vierähti taas naaraan valkealla turkilla.

" Kiitos..." Se nyyhkytti suruissaan ja korvat luimussa.

Rusko antoi toisen tulla ja nuolaisi sen korvaa. "Heh, tuo oli varmaan kyllä?" se sanoi ja koskettaen nenällään Sirpin poskea. "Ei hätää, Sirppi. Mutta ennen kuin kerron mitään, sinun on luvattava että olet valmis lähtemään täältä, ja että et puhu mitään kellekään. Etenkään Verelle. Älä huoli, minä järjestän sinulle suojatin, joka ei taatusti anna kenenkään koskea sinuun tai pentuihisi". Rusko hymyili, se tiesi tarkalleen, kenestä olisi turvaamaan Sirpin tulevaisuus. "veljeni, nimittäin" se sanoi.

((Lyhyt. x3))

Naaras katsahti kummeksuen Ruskoa. Mitä toinen oikein tarkoitti?


" Mitä sinä tarkoitat lähtemisellä ?" Se kysyi ääni vavisten ja korvat yhä luimulla. Se ei olisi halunnut jättää laumaa, mutta halusi se kuitenkin pentujensa saavan kasvaa rauhassa.


Naaras nojasi Ruskoon ja tunsi kuinka suru alkoi hälvetä pois naaraan kehosta. Onneksi valinta ei ollut kamalan vaikea.

" Hyvä on. Kerro mitä suunnittelet ?" Sirppi kysyi uteliaana.

Sirppi oli taipumassa yhteistyöhön. Hyvä.
"Muista, ei sanaakaan. Joudun tappamaan sinut jos puhut, ja usko pois, etten halua tehdä sitä", Rusko sanoi ensin varoittavasti, kunnes palasi lempeään hahmoonsa. "Et taida tietää miten Verestä tuli alfa?" se sanoi. Sirppi ehtisi varmaan väliin vastata jotain, ennen kuin uros jatkaisi. "Kun tulin laaksoon, tätä laumaa hallitsi Viima-niminen susi. Olin loukkaantunut, ja oli talvi, joten olisin muuten kuollut jos hän ei olisi pelastanut minua ja ottanut laumansa suojiin. Hän on pelastanut myös monia muita, ja kaikki arvostivat häntä. Mutta nyt Veri on ilmaantunut laaksoon, ja hän hääti Viiman. Veri on kylmä ja tunteeton, ja siksi puolet laumasta lähti. Se sudenkuvatus on ihan toista kuin arvon Viima"
Sirppi arvaisi varmaan jo termistä "arvon viima" että Rusko oli yhä entisen alfansa puolella. Ja syystäkin. "No, Veri luuli, että suurin osa lähti kadotakseen. Mutta se on väärä luulo! Viiman hukat eivät niin helposti lannistu. Me kokosimme ryhmän, joka kasvaa edelleen, ja aiomme syöstä Veren vallasta. Hän on pelkkä omahyväinen raakalainen, kuten olet itsekin saanut huomata", Rusko kertoi.
Se murisi Verelle hiljaa mutta nuolaisi taas Sirppiä, ettei se luulisi että ruskeaturkki murisi sille. "Ja minä jäin laumaan. Vuodan täältä tietoja ryhmälle. Ja en anna hänen tappaa pentujasi, joten kysyn nyt sinulta perimmäisen kysymyksen:" uros katseli lempeästi ja vähän leikkisän haastavasti toista. "Kumman puolen valitset? Jos valitset meidän puolemme, johdan sinut veljeni luo. Hän kaivaa pesän, jossa voit myöhemmin synnyttää rauhassa. Hän myös saalistaa kanssasi ja katsoo, ettei sinulle käy kuinkaan. Hänen nimensä on Tuisku, ja hän on ryhmän beta". Tuiskun pikkuveli tunsi ylpeyttä veljensä laupeudesta, se tiesi, että mustaturkki olisi aina valmis suojelemaan susia Vereltä. "Ja jos valitset heidän puolensa - usko pois, olisit valinnut väärän lauman perheeksesi - niin ikävä kyllä sinun synnyttäessäsi Veri tappaa pennut, ja minun on vastuu tappaa sinut. En koska haluaisin, tosiaankaan, vaan ettei tieto leviäisi".
Nuorukainen hymyili. Nartun vastaus oli jo selvä.
Sirppi saisi pitää pentunsa jos se liittyisi mukaan suunnitelmiin. Siltä ei vaadittaisi mitään ennen kuin se olisi valmis. Ja mahdollisen taistelun tullessa pennut olivat varmaan jo syntyneet.

Valkoturkki katsahti Ruskoa silmiin. Tahtoiko toinen oikeasti auttaa ? Naaraan korvat nousivat pystyyn kun se kuuli Viimasta ja uudestä ryhmästä. Vai saisi se pitää pentunsa, ihanaa.


" Valitsen teidän puolenne. Haluaisin kuulla enemmän tuosta Viimasta, mutta voin kyllä odottaa. Ryhmänne kuulostaa luotettavalta ja vastuulliselta. Tahdon myös tavata pian tuon Tuisku veljesi. " Se sanoi ja naaraan häntä alkoi heilua vienosi.

Naaras nolostui hieman uroksen nuolaisusta ja hymähti epämääräisesti. Se saisi varmaankin tästäedes hyvän ja luotettavan kodin.

Uros vispasi häntäänsä. Loistavaa, Sirppi oli mukana. "Veljeni tulee rajoille uudelleen kolmen päivän päästä yöllä. Minä saatan sinut", Rusko sanoi.
Tuisku pitäisi Sirpistä huolta, ja se pistäisi alempiarvoiset etsimään lisää liittyjiä. Mutta itse sen oli tavattava Viima, ehdottomasti. Ja kun se tapahtuisi, voisi Tuisku taas pistää vaikka Loimun hanttihommiin.

"Mennäänkö takaisin pesille? Etsitään sinulle väliaikainen pesäkolo, vaikka läheltä omaani. Et sinä taivasallakaan voi nukkua", ruskeaturkki sanoi huolehtivaisesti ja elehti vähän pesien suuntaan.

((Tämä peli on nyt varmaan pelattu? :D Teenkö saman tien pelin Ruskolle, Tuiskulle ja Sirpille tuonne rajoille?))

//Juu tee vain.//


Naarads alkoi kävellä Ruskon perässä ja pieni hymy levisi. Valkoturkki oli innoissaan uudesta ryhmästä.