Pienen pieni ja suuren suuri (( Kutsupeli; sabusisko ja Siro))-Loppu

Kaunis iltapäivä aurinko hohti taivaalla ja oli laskeutumassa. Lumi hohti valkeana ja kimalteli kauniisti valossa.

Ruoste istuskeli hangessa tyytyväisenä. Uros katseli aurinkoa ja nuoleskeli huuliaan. Se oli saanut juuri lounasta, pienen peuran. Nyt se istui tyytyväisenä ja kävi makaamaan. Ei ollut kauan siitä kun Ruoste oli saanut suuren kolhun sydämeensä, mutta nyt sillä oli jo parempi olo. Ruoste toivoi saavansa ehkä seuraakin. Olihan se tavannut mukavan Papunkin ja tapellut Ruoskaa vastaan. Ruosteella oli ollut tekemistä aikalailla joten nyt olisi vain mukava olla rauhassa.

Surma oli kieltäytynyt, Papu jäi harjoittelemaan...Ruoste oli poistunut niin monia kertoja syyttä. Oliko se vain paennut itseään ?

Toivottavasti joku tulee... Se ajatteli ja venytteli raajojaan lumessa.

Samaan aikaan Siro oli noussut pesästään jalkeille. Se venytteli raajojaan ja haukotteli * Haukotus *
Onpas paljon kaunista lunta! Siro ajatteli. Se käveli itsekseen ajatellen samalla löytävänsä hiukan syötävää, kunnes se hätkähti. Siro näki järven rannalla komean uros suden, joka loisti kauniisti lumen keskellä. Siro jähmettyi ja punastui.
Hän tahtoi tutustua tuohon upeaan urokseen, joka yksin istui järven rannalla. Mutta eihän Siro uskaltanut sinne noin vain mennä, joten hän yritti saada tuon komean hukan huomion metsän laidalle, jossa siro seisoi. Yhtäkkiä Siron huomio siirtyikin lähellä olevaan myyrään, joka oli kaivautunut ulos kolostaan. *Grrrh* Siro riehui myyrän kanssa ja unohti sen, että vastapäätä häntä istui komea hukka, joka saattoi kuulla tämän murisevan. '' Sinä senkin...! Häiritset minua!'' Siro kiroi myyrälle. Lopulta Siro ahmi myyrää poskeensa. Hän nousi ylös ja huomasi suden katselevan häntä. Hitto! Nyt kyllä nolasin itseni! Siro ajatteli ja samalla se nielaisi myyrän kurkusta alas. '' H- hei... '' Siro sai sanan suustaan ulos nolona.

Ruoste katsoi vierasta naarasta pää kallellaan. Se astui eteenpäin ja hymähti naaraalle.

" Hei vain ! Olen Ruoste. Ja neidillä taitaa itselläänkin olla nimi ?" Ruoste esittäytyi ja katsoi toista kysyvästi. Toivottavasti vieras ei olisi liian ujo, sillä uros arvosti rehellisyyttä ja uskaliaisuutta. No kaipa naaras esittäytyisi.

''S- Siro!'' Ujo Siro sai suustaan nimensä, jonka jälkeen se katsoi Ruostetta silmiin. Ihanan väriset silmät Siro ajatteli hymyillen. ''Kaunis ilma tänään! heh...'' Siro yritti aloittaa keskustelun Ruosteen kanssa, sitä nolotti edelleen äsköinen myyrän kanssa tappelu. Siro käveli kohti Ruostetta varovasti mutta varmasti. '' Mikäs johdatti sinut tänne järven rannalle?'' Siro kysyi uteliaana. Siro istahti parin metrin päähän Ruosteesta, kuka tietää jos tämä olisikin joku hurmuri.^^

No, uros oli vata äskettäin huomannut tulleensa vieraan lauman alueelle joten häipyminen oli kylläkin käynyt mielessä.

" Kaunis nimi . Tämä on sattumoisin vieraan lauman alueita, joten haluatko jäädä tänne raadeltavaksi vai haluaisitko lähteä mukaani vapaalle maalle ?" Ruoste sanoi ja katsoi Siron silmiin palavasti. Naaras oli kaunis, ja muistutti jokseenkin erästä toista, nimittäin Surmaa. Mutta ei sisäisesti. Surma oli ollut kova eikä osannut olla oma itsensä, tämä toinen oli aivan erillainen, hyvällä tavalla.





(( Koska tämä muuttui Vallan reviiriksi teen uuden pelin ja lähetän linkin sinulle. Siro ja Ruoste olisivat matkanneet vapaille maille ^^))