Yhteistuumin yli talvesta / täynnä/

Metka oli jatkanut jo pitkään melkolailla päämärätöntä hortoamistaan piktin maita ja mantuja. Se oli viimeaikoina tutustunut paikkoihin, joissa ei ollut aiemmin käynyt, ja nyt se oli seikkaillut itsensä tähän aarnimetsään, josta se piti oikein paljon. Metsä jollain lailla huokui omanlaistaan rauhaa, joka lämmitti Metkan sisintä. Hyvä olikin että lämmitti, sillä viimeaikoina ravinnon saanti oli ollut melkoisen hankalaa. Metka oli erinomainen metsästäjä, ja se kyllä sai saalista, mutta jos ruuanhankintaan kului enemmän energiaa kuin saaliista sitten sai, ei se kovin kauas voinut kantaa. Oli jo aikaa siitä, kun Metka oli edellisen kerran saanut jotain kunnollista riistaa; aina vain jäniksiä, myyriä, oravia, kanalintuja ja sen sellaista. Ja sekin peura, jota metka oli nauttinut, oli ollut vain vanha haaska.
Metka sulki hetkiseksi silmänsä ja antoi ajatustensa harhailla kesässä ja karibuissa, niiden metsästyksessä ja tuoreen veren ja lihan maussa.
Äkeä tuulenpuuska kuitenkin pakotti sen heräämään ajatuksistaan, ja tiputti nartun takaisin keskelle talvista erämaata. Se tuhahti hieman närkästyneenä tuulelle, ja lähti sitten lompsimaan eteenpäin nenä tarkasti hajuja peraten, josko se vaikka vahingossa yhyttäisi jonkin saaliin hajun.

Talvi oli kaunista aikaa, lumi, revontulet, kylmä ilmakin oli joskus hurmaavaa. Talvella oli huonotkin puolet, nimittäin ruuan saanti oli vaikeampaa, etenkin laumattomille. Papu oli kuljeskellut metsissä kauankin aikaa, mutta nyt hänelle oli tullut ongelma, ruoka. Papu tallusti yksinään metsässä toivottomana, sillä hän ei ollut kovin hyvä metsästäjä. Hän kaipasi apua sekä seuraa. Hän uneksi isosta peurasta ja sen muhkeista lihoista, Papun kuola valui. Linnut eivät täyttäneet Papua täysin, joten sen vatsa oli tyhjä. Hän haistoi mädän peuran hajun, mutta lähti väkisin seuraamaan hajua. Peurasta ei ollut jäljellä kuin luut, Papu huokaisi. Papu jatkoi matkaansa toivoen löytävänsä rusakon tai jotakin suurempaa syötävää. Hän tallusti vähän matkaa, kunnes näki tumman suden kuusen takana. ''Kuka siellä?'' Papu huudahti hiukan peloissaan. Hän kyllä haistoi hukan, mutta toivoi tämän olevan ystävällinen, ei riitaisa. Tämä tumma hukka oli todella kaunis.

Papua jännitti ja pelotti, mutta oli valmis kohtaamaan hukan.

Ties monettako kertaa Savu seisahtui aloilleen metsässä, pudisteli harmistuneena tummaa ja aivan liian ohutta turkkiaan ja tuhahti itsekseen. Lunta oli satanut viime päivinä paljon ja välillä hän oli joutunut kahlaamaan syvässäkin hangessa, mutta nyt liikkuminen oli onneksi helpompaa eikä luntakaan ollut siinä kohtaa metsää niin paljon puiden suojan ansiosta. Se ei kuitenkaan poistanut sitä tosiseikkaa, että Savua harmitti seistä siellä.
Laaksossa metsästäminen oli alkanut näyttää melko huonolta. Saalis oli aina ollut talvisin kiven alla ja sen eteen oli todella täytynyt tehdä töitä, mutta laumojen ja laumattomien määrän kasvaessa yksinäisen suden tulevaisuus talvella alkoi näyttää lohduttomalta. Niinpä Savu oli jättänyt mukavan kolonsa ja lähtenyt joksikin aikaa laakson ulkopuolelle mielessään pulskeat jänikset ja jopa mehevät, nuoret kauriit ja hirvet. Sellaisista haaveilu taisi olla vain itsensä kiusaamista, sillä yhdellä sudella täytyi olla rutkasti onnea, taitoa ja voimaa että hän saattoi kaataa sellaisen. Taitoa ja voimaa Savulla olikin, mutta onnesta hän ei ollut aina yhtä varma.
Olisi kuitenkin olla typerää vain seisoa aloillaan, joten ajatuksiensa päätteeksi Savu lähti jolkottelemaan eteenpäin. Aarnimetsä vaikutti autiolta, joskin jollain tapaa turvalliselta ja mukavalta. Ellei Savu olisi ollut niin kiintynyt pesäänsä laaksossa, hän olisi voinut jopa harkita tänne jäämistä.
Jonkin matkaa kuljettuaan hänen kirsuunsa kantautui kahden vieraan suden haju. Savu pysähtyi ja huomasi onnekseen, että tuuli vei hänen hajunsa pois kahdesta muusta, joten he tuskin huomaisivat häntä kovin pian. Hiljaa tummaturkki pujahti syrjemmälle ja alkoi liikkua lähemmäs hajujen lähteitä uteliaasti. Ongelmia hän ei tosiaankaan sillä hetkellä kaivannut.

/ Vastaan nyt tässä. jos muita on tulossa mukaan, niin voi tulla mihin väliin vain /

" Kuka siellä" Kuului huuto hiljaisessa ja elottoman oloisessa metsässä. Se ei kaikunut, sillä aarnimetsä ja lumivaippa imivät itseensä kaikki äänet. Metka höristi korviaan ja nosti kuononsa koholleen haistaakseen suden hajun, sillä susi tämä huikkaaja aivan varmasti oli. Tuuli ei kuitenkaan tuonut sille minkäänlaista viestiä. Metka oli nyt varuillaan. Koskaan ei voinut tietää, millä mielellä tulija olisi, ja tämä saattasi olla vaikka Vallan laumalaisia reviiriä vartioimassa, ja Metka oli jo typeryyksissään aiemmin loukannut kyseisen reviirin rajoja.
" Minä olen Metka! Kuka sinä olet!?" Narttu haukahti metsälle, ja aavistuksen verran tunsi itsensä hieman typeräksi. Nyt Metkasta alkoi tuntua, että tässä metsässä taisi olla sen itsensä ja huikkijan lisäksi liikkeellä jotain muutakin. Jotain. Se ei kuullut, nähnyt tai haistanut, mutta se tunsi. Metkan karvat nousivat selässä pystyyn, mutta muuten se pysyi rauhallisen oloisena vaikka sisimmässään olikin levoton. Ei pahasti ollenkaan. Se levottomuus muistutti enemmänkin valonkajossa lepattavaa yöperhosta. Ja vain yhtä sellaista; mikään parvi ei ollut kyseessä vielä.

Papu hätkähti kuullessaan äänen, johon hän vastasi ''Olen Papu! Olen laumaton joten älä hyökkää kimppuuni...'' Papu aneli. Hän tunsi olonsa turvattomaksi. Hän halusi varmistaa, että kuusen takana oli turvallinen, sekä luotettava hukka.
Papu loikkasi kuusen toiselle puolelle ja näki tuon kauniin tumman hukan, joka seisoi lumen keskellä hohtaen upeasti.
''Ai... Olet yksin... Noh, minäkin olen yksin ja kaipaisin seuraa. Joten, haluaisitko liittyä seuraani, Metka?'' Papu kysyi toivoen myönteistä vastausta. Hän käveli hitaasti kohti Metkaa, mutta jätti turva välin. Papu istahti odottaen vastausta, hän katseli lumisia maisemia. Lunta oli kaikkialla.

(( Anteeksi kun nyt tuli näin lyhyt teksti... Lähden nyt uudeksi vuodeksi n. viikon kestävään leiriin, joten en pääse lupukseen ... ): Mutta Siro ja Papu (ja minä) toivotamme oiken hauskaa uutta vuotta kaikille! ^^ ))

"Olen Papu! Olen laumaton joten älä hyökkää kimppuuni...'" Kuului huuto jälleen, ja Metka kerkisi vain ajatella, että eihän se nyt suinpäin kenenkään kimppuun ollut hyökkäämässä, kun kuusen takaa loikkasi esiin vieras naarassusi. Metka hätkähti hieman, mutta sitten Papu alkoi puhua sille ystävällisesti, ja susi rentoutui.
" Juu, yksinhän minä" Se vastasi ystävälliseen sävyyn, ja astahti muutaman askeleen eteenpäin kohti Papua, joka sekin oli kävellyt kuusen luota lähemmäs.
Metka heilautti pari kertaa häntäänsä ja jatkoi sitten; " Minulla tosin on sellainen tunne, että me emme kuitenkaan ole täällä ihan kahdenkesken...joku muukin taitaa olla seurassamme. En varsinaisesti ole huomannut mitään...minusta vain tuntuu siltä. Oletkos sinä haistanut mitään?" Tämän sanottuaan Metka istahti aloilleen, kuten Papukin oli tehnyt, ja virnisti; " Vai olenkohan minä tullut aivan omituiseksi?"
Hetkisen Metka istuskeli hiljaa, heilutteli häntäänsä ja tarkkaili Papua. Metkan valkeat kulmatäplät olivat hitusen kiivenneet ylös otsalle ja pää oli pikkuisen keikallaan. Tämä papu näytti aikalailla aralta, ja hippasen epävarmaltakin. Mutta Metka näki siinä kuitenkin vain ystävällisyyttä, eikä sillä tainnut olla mitään taka-ajatuksia. Siinä tovin toista tarkasteltuaan Metka puhkesi jälleen puhumaan : " Kyllähän minulle seura kelpaa..ainakin hetkiseksi....itseasiassa, minä kaipaisin saalistustoveria! Suoleni huutavat tukevamman riistan perään...vielä yksikin pupujussi, niin saan niistä varmaan elinikäisen trauman!" Jälleen tumma hukka virnisteli veittikkamaisesti ja heilutteli häntäänsä ystävällisesti. " Miten on laitasi? Osaatkos sinä saalistaa?"Se sitten kysyi Papulta, ja jäi odottelemaan toisen vastausta.
Metka ei vieläkään ollut aivan täysin rauhoittunut, sen korvat heiluivat suunasta suuntaan kuullakseen jos joku muu otus oli saapuvilla, ja välistä se veti kirsuunsa talvisen tuulen tuomaa ilmaa, saadakseen vihiä, jos jotain vihiä saada piti.

[ Tehdäänkö järjestys, niin kukaan ei putoa kärryiltä? :D Ja mukaan saa tietenkin tulla silloinkin mihin väliin haluaa. Vastaan nyt nopeasti jotain, hirveä kiire koko ajan. ]

Mitä lähemmäs Savu pääsi, sitä selvemmin hän sai hajuista selvää ja lopulta kuuli ääniäkin. Luminen metsä ei ollut paras mahdollinen piilopaikka tummalle sudelle, vaikka nartun turkki olikin jonkin verran vaalentunut talven tultua. Onnekseen hän kuitenkin pääsi muutaman suuren, lumisen kuusen taakse suojaan ja saattoi sieltä tarkkailla kauempana näkyviä susia. Välimatkaa oli melkoisesti ja lopulta uteliaisuus vei voiton, jolloin Savu astui varovasti pois puiden suomasta piilopaikasta ja lähti astelemaan lähemmäs kaksikkoa.
Samalla kun välimatka kolmikon välillä umpetui, Savu kohensi hieman ryhtiään. Hän ei varsinaisesti uhmaillut kahdelle muulle sudelle, mutta teki kyllä varsin selväksi, että oli itsenäinen susi ja tiesi oman arvonsa. Hän kahlasi syvässä hangessa ja seisahtui hieman alle kymmenen metrin päähän kahdesta muusta, jotta ei liian lähelle tunkeaisi heti. Tyhmänrohkeaksi ei ollut hyvä alkaa.
Hiljaa Savu tarkkaili kahta, muttei näyttänyt vaikuttanut siltä, että aikoisi sanoa yhtään mitään. Hämmästyksekseen hän huomasi, että toinen susista vaikutti ja haisikin etäisesti tutulta, mutta Savu ei saanut päähän, missä hän olisi toisen nähnyt. Vaaleampi susi taas oli hänelle tyystin vieras, mutta kumpikaan ei vaikuttanut erityisen aggressiiviselta, joten Savukaan ei käyttäytynyt päällekäyvästi.

/ Minä tollo nyt vasta tajusin, että kiilasin hölmönä tuonne viesteineni! Anteeksi, mennään nyt järjestyksessä, jos vaikka minunkin vähäinen järkeni riittäisi pysymään selvillä siitä, kenen vuoro onkaan :D Eli siis niinkun Naadia, Sabusisko minä?/

Marra oli jo pidempään vaellellut metsän uumenissa, elellen jäniksillä ja pienillä jyrsiöillä,
mutta nyt naaraan ruokahalu oli kohonnut vatsanpohjassa huipulleen. Hampaiden välissään
tuo saattoikin sillointällöin haaveilla pehmeästä peuran lihasta, tai hirven. Kunhan ei enään
pien- eläimiä, ei ei. Valkoturkki pisti lunta polkeviin käpäliinsä vauhtia, siro hölkkä yltyikin
nopeasti juoksuksi ja neito koitti saada samalla päänsä etuosaan, kuonoon edes pienen
vainun kiemuran peurasta, mistä vain suuremmasta. Mutta Marra haistoi vain raikkaan lumen,
ja kotoisan kuusipuitten, pihkan, lintujen sekä maan sekalaisen tuoksun.
Epätoivoisesti tuo kallisti päätään taaksepäin, kiepauttaen pehmeät korvansa
vinoon, ja antaen tuuhean turkkinsa keinua kuin laineitten pienessä tuulenvireessä.
Mutta sitten, kaukainen monen eri hukan tuoksu hälytti neidon. Sirot vaaleat tassut
jarruttivat siihen paikkaan pienen loikan kautta, Marra kiepautti häntänsä tikuksi maata
kohti, kauhoen päällään ilmaa ja pyöritellen kellertävää katsettaan kulmiensa alta
maastossa. Sutten haju oli vielä kaukana, mutta silti niin lähellä että nuo toiset,
kenties johonkin laumaan kuuluvat karvaturkit vainuaisivat myös Marran. Ehkäpä kannattaisi
vain palata takaisin syvemmäs metsään, paeta. Mutta jos nuo sudet eivät olisikaan
muuta kuin laumattomia, se olisi mukavan suopea vaihtoehto koittaa saada metsästys
seuraa, sus' neidon mieleen harhaili kuitenkin ajatus miten noin monta laumatonta
eksyisi tapaamaan toisensa?
Hetken pyörittyään kahden vaiheilla Marra otti askeleen eteenpäin, toisen ja kolmannen
kunnes susi oli taas juoksussa kohti mystistä hajua, tuo päätti ottaa selvää päästäisiinkö
metsästämään oikein joukolla, vai pitäisikö paikalta häipyä häpeissään ja kuritettuna.

Orkidea oli vähän aikaa sitten saapunut laaksoon, niimpä se tallusteli ympäriinsä tutustuakseen paikkoihin. Lunta oli kamalan paljon ja se vaikeutti pikkuriikkisen juoksemista, ei onneksi liikaa. Orkidea nuuhki ilmaa ja koetti haistaa saaliseläinten tai muitten susien hajuja. "Ei mitään?", Orkidea huokaisi. "Eikö täällä ole ketään, ei ketään?", Orkidea alkoi jo melkein hermostua, se oli kävellyt yli tunnin. Metsässä ei näkynyt ristinsieluakaan, silti se jatkoi päättäväisesti jolkottamista eteenpäin.
Orkidea käveli ristiin rastiin ja yllättäen se haistoi suden, ei, ainakin kaksi sutta! Tästäpä narttu innostui aivan valtavasti. Jos ne olevat toisia laumattomia, saan varmasti metsästys seuraa, jos ne kuuluvat laumaan ja ovat ystävällisiä, pääsen luultavasti laumaan, susi mietti. Orkidea lähti hölkkäämään nopeasti hajun suuntaan...


// Minä nyt liityn myös tänne, jos sopii :) Mikä muuten on se järjestys? Tai mikä lie, että kuka roolaa milloinkin :D Siis kenen vuoro on milloinkin? En osaa selittää, en. //

/Naadia, Lynatic, Pahisse, Sabusisko, minä?/

[ Järjestys kelpaa minulle hyvin, eli nyt sabusiskon vuoro. ]

( Tämä järjestys sopii myös minulle vallan mainiosti )

// Käy minullekkin hyvin ^^ //

((Voi voi voi.... Olen ollut lomalla joten olen jäänyt jälkeen pahasti.... ): joten pyydän anteeksi. ^^'))

'' Eh... Jospa voitaisiin vaikka...'' Papu ujosteli mutta ei millään saanut sanojaan suustaan ulos.
'' Minä en ole kovin hyvä saalistaja, varsinkaan tyhjällä masulla. Joten, voisimmeko...''
Papu hätkähti kun haistoi monen suden hajun, yhden, kahden ehkä jopa kolmen eri suden hajun.
'' Haistatko sinäkin?'' Papu kysäisi Metkalta. '' Ne ovat piirittäneet meidät!'' Papu panikoi, mutta pysyi lujana.
* Krauh!* Papu haukahti. Papu taisi hieman ylireagoida asian, mutta halusi olla varma siitä, että oliko vastassa hyviä vai pahoja susia. Pian Papu näki tumman olennon juoksevan heitä kohti. Yksin, hukka on yksin Papu huokaisi.
Papu pysyi valppaana, haistettuaan muitakin hukkia lähistöllä.
Papu virnisti helpotuksesta, nyt heillä taisi olla onnea, nimittäin lisää saalistus apua!
Tai ehkäpä tämä saattoikin olla ansa, kuka tietää?

Metsän siimeksestä alkoi kuulua lumessa kahlaamisen ääniä, ja kohtsillään Metka jo haistoi tulijan. Haju oli tuttu. Metka tunsi Savun heti, kun haistoi sen. Tumma hukka tuli puiden katveesta näkyville, ja kulki kohti Metkaa ja Papua. Se jäi jonkin matkan päähän seisomaan; tarkkaillen.
Metka heilautti häntäänsä ja nyökkäsi Savulle; " Tervehdys, Savu. Miten kummassa sinäkin satuit paikalle yhtäaikaa kuin minä ja tämä Papu tässä?"
Metka oli vilpittömän iloinen nähdessään Savun jälleen. Tuolla tummalla nartulla oli ollut merkittävä rooli Metkan elämässä, eikä Metka unohtaisi sitä koskaan.
Sitten Metkan kirsuun häilähti vielä yksi uusi suden haju. Sen korvat kävivät luimussa, ja se nousi seisomaan, nenä tarkasti hajua peraten.
" Mitäs tämä nyt on? Aina vain uusia susia....ja taas! Vielä lisää! Ettei tässä nyt vain olisi hankaluuksia tulossa..."
Metka nuuhki ja vilkuili aarnimetsää joka puolelle. Sen korvat kääntyilivät vilkkaasti joka suuntaan, saadakseen selvää tästä epänormaalista ja hiukan uhkaavaltakin vaikuttavasta tilanteesta.
" No niin! Tulkaa esiin sieltä! Joka ikinen susi joka täällä lymyää, esiin ja heti!"
Metka lopulta karjaisi aarnimetsälle.
Se ei enää saattanut kestää tämän tilanteen jännitystä, vaan purki sen tällätavalla ilmoille, ja halusi päästä selville siitä.

(( Seinäruusu tulee mukaan 8D Tosin aika myöhään :/ ))

Kylmän tuulen alapuolella, Lunta päälle sataneena maannut seinäruusu nousee lumikasastaan, Ja ravistelee ylimääräiset ja turhankin kylmät lumet turkistaan nopeasti. Samalla se näkee Orkidean kauvempana joka lähtee jolkottelemaan, oli tuntematon susi , mutta... Kai laumaton sekin on kun täällä liikkuu, Eihän sitä varmaksi voi sanoa. Muitten susien, Ainakin kolmen suden haju hyväillen naaraan kirsua, Seinäruusu mietti hetken, Mietti mitkä riskit tässä olisi, Mitä jos tuntemattomalla naaraalla oli oma lauma kauvemoana ?. Naaras päästi vaimean, Mutta ilmaa halkovan ja hyvinkin kuuluvan ulvahduksen, Ilmottaakseen olevansa paikalla, Sitten naaras jolkotteli raskaasti lumessa Orkidean hajuhiukkasten perässä. Välillä ympärillensä katsellen, Seinäruusu aikoisi ilmoittaa olevansa laumaton, Eikä tahdo kenellekään pahaa. Tarpeeksi lähelle päästyään, Että juuri ja juuri näki tuntemattoman naaraan sumuisesta talvimaisemasta naaras hidasti askeltamiseen, Seinäruusu tarpoi upottavaa lunta, Eikä tiennyt missä oli, Seurasi vain tuntemattoman naaraan hajuhiukkasia, Seinäruusu ei tiennyt minne oli menossa, Mutta pois yksinäisyydestä se halusi.

[ Mukaan vain, Shui. :) Vuorot siis nyt minä, Lynatic, Pahisse, sabusisko, Metka ja Shui? ]

Savu tunnisti Metkan vasta kun susi puhutteli häntä. "Metka!" narttu haukahti tyytyväisesti ja astahti pari askelta lähemmäs. Saman tien hän kuitenkin kuuli ja haistoi, kuinka ympärille alkoi tulla lisää susia ja vaistomaisesti tummaturkkinen laumaton kohotti niskakarvansa pystyyn. Hän ei pitänyt tilanteesta, sillä se vaikutti pelottavasti siltä kuin heidät olisi saarrettu - aivan kuten Savulle toistaiseksi tuntematon Papu totesikin.
Narttu asteli lähemmäs Metkaa ja Papua, mutta ei irrottanut katsettaan ympäröivästi metsästä, joka oli jopa pelottavan hiljainen. Välillä kuului selviä ääniä siitä, kuinka vieraat sudet lähenivät, mutta välillä oli aivan hiljaista eikä ketään näkynyt. Mutta silti Savu tiesi, että siellä he olivat.

// Minulle ainakin käy tuo järjestys :) //

(yhyy olen myösäs mutta pääsekö Metku mukaan?)

Metku oli haita nut muita susia ja tullut katsomaan tapansa mukaan. nyt hän katseli hiiren hiljaa piilostaan mutta halusi lähemäs ja eteni aina välillä.Metku tunsi muiden susien läsnä olon mutta ei nähnyt miltei ketään vain kaksi sutta Metku ei tuntenut ketään eikä tiännyt nimiä.

(Sori lyhyt)

(( Tervetuloa mukaan vaan :D ))

Tervetuloa kaikille!
Nyt meitä on tässä jo seitsemän pelaajaa kasassa...oisko tässä tarpeeksi? Jos laitan pelin suljetuksi, niin saadaan peli joskus loppuunkin asti :)

(( Sulje vaan n__n Ja näin että se onkin jo suljettu, Toivottavasti näitä vastauksia tulee pian että itsekin pääsee kirjottamaan : D ))

/ Toivottavasti :) Mutta näissä useamman pelaajan peleissä usein kestää...jos on seitsemän pelaajaa, ja jokaisen vastausta odotetaan vaikka vain päiväkin, niin sehän on kerran viikossa :) /

(( Voi surku : / Mulla on taas niin kauhea into päästä ropettamaan ! Kyttään koko ajan jos joku on vastannut : D Mutta olisiko ketään jokapäivä käviäää, Tai tosi usein käviää joka haluaisi kanssani ropettaa ? Kun jos nämä vastaukset kestävät niin kauvan niin kai siinä voi toisenkin pelin jonnekin muualle vaikka aloittaa : )) En viitti noihin muihin liittyä, Kuin useimmat on kutsupelejä ja joissakin on niin monta ropettajaa etten viitti sekaantua : / ))