Yhteistuumin yli talvesta / täynnä/

(Mää käyn joka päivä yleensä mutta ei nyt aina voi olla joka paikassa kenen vuoro nyt on)

/// Siirrytään vaikka tuonne pelisuunnittelun puolelle puhumaan ohi pelin, niin ei täyty ihan pelkästä löpinästä tämä in game osio :)///

Marras haistoi että aivan parin kuusen ja lumen valeleman pusikon takana olisi
ainakin kolme sutta, naaraan kuonoon kiemurtelivat myös monen muun ympäröivän
suden hajut, se puistatti ja kiinnosti yhtäaikaisesti valkoturkkia, niin paljon susia
laakson ulkopuolella, huh huh. Samassa Marra otti kolme loikkaa, syöksähti
lumista pusikkoa kohti ja sukelsi rapinalla sen sisään, naaras halusi tulla
äänellä esiin ja hetkessä tuo kahlasi risukon lävitse, työntäen päänsä
esiin ja ravisteli lopunkin ruumiinsa taakkuuntuneesti näkyville.
Naikkosen kulmien alle pistivät ensimmäisenä nuo kolme sutta,
mitäköhän nytkin pitäisi sanoa sus' tuumi, pyristellen pari turkkiin
tarttunutta oksan katkoa irti itsestään. Naaras valautti korvansa
asteen verran niskaan ja kiepautti puuhkaisen häntänsä kiemuraisesti
koipivälikköönsä. Marra ei totisesti tiennyt mitä sanoa, olisi helpompaa
vain antaa jonkun noista kolmesta ensin sanoa sanottavansa, sitten
olisi helpompaa itse rupatella änkemyksensä paikalle.
Naaras otti kasvoilleen rennon ilmeen, asteen jännittyneen
mutta ennenkaikkea lämpeän olemuksen, antaessaan lumisen
turkkinsa laskeutua vasten kehoaan jännityksestä.

(( Ja sabusiskohan on poistunut lupuksesta vallan joten meitä on nyt kuusi ))

// Sabun hahmo; Papu, on siis yhä paikalla. Minä vuorollani pelaan sen jotenkin pois pelistä, mutta siis ottakaa Papu yhä huomioon, eihän se voi yhtäkkiä kadota //

[ Elikkä nyt on vuorossa Pahisse ja sitten minä :) ]

Orkidea huomasi vieraan suden lähestyvän tätä. Naaras pysähtyi ja katsoi tuota sutta päin.
Vieras susi ei näyttäny ollenkaan uhkaavalta, joten Orkidean ei tarvinnut hätääntyä. "Hei..", Orkidea sanoi ja heilautteli häntäänsä ystävälliseen tapaan. "Kuka sinä olet?", Naaras vielä kysyi ystävällisellä äänellä ja jäi odottamaan suden vastausta.

Ulkona oli tylsää tallustella yksin ja Orkidea oli hyvin riemuissaan saadessaan seuraa.

Vaaleaturkki Seinäruusu jolkotteli parin metrin päähän, Ja vastas niin ystävällisesti kuin pystyi. '' Hei, Olen seinäruusu. '' Ystävällinen naaras höristi korviaan '' Kuka sinä olet ? '' Ja sitten askelsi kohteliaalta ja ystävälliseltä tuntuvan nartun viereen.

Susimainen hymy käväisi Seinäruusun suupielillä. '' Minne olet menossa ? Pääsenkö mukaan ? ''

/ Anteeksi lyhyt :: ( /

// Nyt ollaan kyllä ihan sekasin.
Pahissen jälkeen tulee minun vuoroni..vuorot olivat
Naadia, Lynatic, Pahisse, Metka, shui ja susu 98 ] .....mutta jos nyt uusi, ja viimeinen järjestys, joka PYSYY on sitten tämä; Naadia, Lynatic, Pahisse, Shui, Metka ja Susu98



Vaikka Metka oli karjaissut heitä ympäröivään metsään, joka kaikesta päätellen kuhisi susia, ketään ei tullut näkyviin. Se vilkaisi huolestuneena Savua, joka sekin näytti pitävän tilannetta epämiellyttävänä.
Sitten Metka huomasi vierellään olevan Papun reaktion; Narttu oli kyyristynyt pienen pieneksi, ja kyyristeli lumihangessa häntä koipien välissä ja korvat luimussa. " Minä en...minä en ...minua pelottaa!" Papu uikutti, kun huomasi Metkan katsovan sitä kohti.
Samassa uhkaavasta metsästä hypähti rysähtäen esiin yksinäinen naarassusi.
Se riitti! jo aiemmin lähestulkoon pelon lamaannuttama Papu vinkaisi, jännitti kaikki voimansa ja pinkaisi pakoon niin, että lumi ja risukot vain pölisivät sen nelistäessä tiehensä.
Metkan alaleuka tipahti alas, ja jäi siihen roikkumaan. Hölmistyneenä se katseli Papun perään metsikköön, kääntyen sitten kohti tätä uutta ilmestyjää, ja tajuten loksauttaa suunsa kiinni.
Tulija näytti alistuvalta, mutta Metka oli sen verran jännittynyt, että se astahti muutaman askeleen lähemmäs Savua; saadakseen suojaa, jos sellainen tilanne tulisi, ja pullisteli siinä häntä ylhäällä kaarella yrittäen näyttää mahdollisimman suurelta tämän uuden suden silmissä. Metka ei ollut tavannut Savua aikoihin, mutta ne olivat aikanaan ystävystyneet, eikä Metkalla olisi ketään muuta puolellaan, kuten ei Savullakaan.
" Minä en enää ymmärrä tätä tilannetta" Se mutisi vanhemmalle sudelle, Iskien sitten suuren tassunsa yhden askelen verran eteenpäin niin, että mäjähti, ja puhui rauhallisesti uudelle tulokkaalle;
" Kuka sinä olet, ja mitä täällä teet? Keitä kulkee sinun kanssasi, ja mitä heillä on mielessään?!"

(käy mulle)

Metku näki tuon kaiken ja halusi tulla esiin.Metku mietti jos hän menisi niin mitä tapahtuisi mutta ei kiinittänyt siihen huomiota vaan tuli esiiin piilostaan häntä ystä vällisesti heiluen "hei, minulla ei ainakaan ole pahat aikeet." sanoi ystävällisesti. "Keitä te olette ja mitä te haluatte?" Se kysyi hiljaa ja katseli muita sinisillä silmillään hieman alistuvasti.
sillä ei Metkukaan pitä nyt siitä että ympärillä oli susia susien kanssa

(( Anteeksi, Menin ihan sekasin tuossa järjestyksessä =D Mutta järjestys sopii minulle siis tämä nykyinen, Mainiosti. Lupaan kattoo paremmin että koska on mun vuorono :) ))

Tilanne oli kaikkea muuta kuin miellyttävä. Marras syöksähti esille, Papu karkasi paikalta ja pian esille ilmestyi myös Metku. Savu ei pitänyt kaikista näistä vieraista susista ja itsevarmasti hän kohotti häntäänsä, mulkoillen tulokkaita epäillen. Vaikka Metkan tapaamisesta olikin aikaa, hän silti luotti toiseen viime tapaamisen perusteella ja saattoi olettaa, että Metka olisi hänen apunaan mikäli tilanne riistäytyisi käsistä.
"Voisi pikemminkin kysyä mitä te haluatte..." Savu tuhahti Metkun kysymykselle ja siirsi katseensa Marrakseen. Savu kuuli vielä enemmän ääniä kauempaa ja haistoi parin vieraan suden hajun, mutta ainakaan vielä hän ei nähnyt muita susia.
"Tehän siihen tupsahditte."

// Anteeksi että kesti vastata, törkeää jumittaa teitä täällä ilman vastausta, anteeksi
anteeksi! Lupaan että jatkossa ei mene näin pitkään.

Marras lipaisi hartaasti tummia hukan huuliaan, huomattuaan toisenkin
varsin äänekkään suden rysähtäneen paikalle, Metkun.
Valkoturkki siirsi katseensa Metkaan, ja sitäkautta Savun
silmävälikköön, päästäen ärähdyksen Metkun suuntaan.
Marras avasi äänitiehyensä ja lähti vastaamaan näille
kaikille susisille, kohotettuaan korvansa varmana eteenpäin
"Olen Marras, ja minä elän täällä. Sillä sattuneesta syystä
olen laumaton ja luulin olevani ainut susi tässä metsässä,
joten matkaan itsekseni .." Väliin Marra tuikkasi katseellaan pistävästi
Metkuun. "Mutta päätin ottaa selvää teistä, oletteko
kenties laumattomia? Sillä etsin saalistus seuraa."
Sanottuaan oman osuutensa sus' käänsi päätään asteen
taaksepäin, sillä aivan lähistön tuntumassa oli lisääkin susia,
eikä Marra uskoisi millään että nuokin olisivat ehkä laumattomia.
Huolestuneesti hukka lähti heiluttelemaan hääntäänsä välillä
vilkuillen kuitenkin kolmikon suuntaan.

Orkidea kuuli puhetta läheltään ja vilkaisi äänen suuntaan. "Oho, onpas paljon susia..", se sanoi vahingossa ääneen. Uskaltaisikohan tuonne mennä? Se tuumi. Valkoinen susi kallisteli päätään. Noh, huomaavat minut kuitenkin jossain vaiheessa, siis on turha olla piilossa. Minua luullaan vielä vakoojaksi ja tapetaan.. Naaras mietti hermostuneena. Sitten se lähti kävelemään kohti susiporukkaa.

// pelaan nyt Seinäruusun pois koska sen pitäisi päästä toiseenkin peliin :) //

Seinäruusu hermostui susien-paljoudesta. Mitä jos Seinäruusu oli saapunut jonkun lauman reviirille, mutta se ei ollut huomannut merkkauksia? Mitä jos se oli vahingossa vain ei huomannut niitä.

Seinäruusu luimisti korvansa ja käänsi itsensä pakolla ympäri, Sen vaalean peitinkarvan omaavat tassut alkoivat rummuttaa hiljaa ja tasaisesti upottavaa hankea, Ja narttu kiihdytti vauhtiaan entisestään, Sen vaaleat tassut kiidättivät paksuturkkista kehoa nopeaa kauvemmaksi susi-joukosta, Kun se oli tarpeeksi kaukana se hidasti vauhtiaan ja eteni kauvemmaksi hitaasti mutta varmasti.

Metka tunsi yhä edelleen hienoist aepävarmuutta tilanteessa. Se pälysi kaikkia näkyville tulleita susia. Kun Marras- niminen naarassusi kertoi etsivänsä metsästyseuraa, Metka kiinnostui oitis ja katsoi tämän suuntaan; " Niin, aivan. Metsästys seuraa. Sitä minä ainakin olisin vailla. Kuinka moni muu lähtisi metsästämään yhdessä, jotta voisimme saada suurempaa riistaa?"

(Oi olen ihan sekaisin ja en pysty pelaamaan näin isossa pelissä joten pelaan Metkun pois, olen pahoilani)

Metku hyvin peloissaan ja hermostunut eikä se edes vastenut mihinkään kysy mykseen vaan lähti juoksemaan karkuun sen minkä koivistaann pääsi ja katosi pian näkö piiristä.

(kiitän pelistä, mutta niin kuin sanoin en oikein pysy mukana. Sorry)

[ Eli meitä on nyt neljä pelaajaa ja järjestys on minä, Lynatic, Pahisse ja Metka? Vai olenko aivan väärässä? Korjatkaa toki. :) ]

Savu ei vaikuttanut tyytyväiseltä Marraksen sanoihin, vaikka oikeastaan hänkin olisi mieluusti ottanut osaa saalistusretkeen. Nälkä kurni mahanpohjassa ja laumaton susi ei saanut yksinään kaadettua mitään isoa, joten siitä oli aikaa kun Savu oli syönyt kunnolla ja mahansa täyteen.
Toisaalta Metkan reaktio hieman pehmensi Savun ajatuksia. Ehkä he voisivat saalistaa yhdessä jotain ja erota sitten omille teilleen. Savu tunsi myös olonsa äskeistä rauhallisemmaksi, kun ympärillä oli tilaa muutamien susien lähdettyä pois. Jos aivan rehellisiä oltiin, erakkomaisuuteen oppinut tummaturkki ei ollut yhtään pahoillaan siitä, että susien määrä väheni hieman.
"Minä voisin ehkä liittyä mukaan.." Savu totesi lähinnä Metkalle ja katsahti samalla Marrakseen arvioivasti. Pian hän näki myös paikalle saapuvan Orkidean, mutta narttu tunsi menettäneensä jo otteen tämän tilanteen hallinnan suhteen, joten hän tyytyi vain katsomaan tulokasta uteliaasti ja hieman haastavasti, muttei sanonut mitään.

// Joo, noista lupauksistani huolimatta en ole oikein pysynyt hyvässä vireessä vastailemaan,
joten pelaan Marraksen pois pelistä koska voin vain arvailla kuinka teitä ärsyttää
tämä jumittamiseni, mutta en vain saa mitään aikaan juuri nyt.

Marras alkoi epäillä koko tuloaan paikalle, naaras oli muutenkin huono
saalistamaan näin yllättäen ryhmässä, varsinkin kun ei ole lauman arvojärjestystä
tai mitään tietämyksen omaisia tuntemuksia kaksikosta.
Joten, nolostuttavaa kyllä valkoturkin pitäisi niellä ylpeytensä.
Niinpä Marra otti pari askelmaa taaksepäin, kohti pusikkoa mistä oli
paikalle pelmahtanut niin varmana, mutta toisin kävi. Ja hetken
pälyiltyään hukkia kulmiensa alta entistä epävarmempana neito
päästi kurkustaan tukalan kuuloisen mutta hiljaisen kurahduksen,
ja eipä aikaakaan kun Marra käännähti salamana ympäri turkki hulmuten
ja ponkaisi takaisin pusikkoonsa, syöksähti sen lävitse rytisten ja pistäen
käpäliinsä kaikin voiman minkä sai, nyt juostaisiin nopeasti pois paikalta,
kauas. Samalla häpeän tunne vyöryi valkoturkin ylle, neidon loitotessa kaksikossa
ja samalla yrittäessään varistaa tuntemuksensa jälkeensä.

"Ähem..", Orkidea koetti keksiä mitä sanoisi. Naaras katsoi jokaista sutta yksi kerrallaan kysyvä ilme kasvoillaan ja jatkoi vihdoin lausetta, "Siis.. Kuulinko oikein, että olette yhdessä saalistamaan menossa?", se sai sanottua todella kökösti."Voisinko kenties tulla mukaan?", se kysyi.

((äh, anteeksi lyhyt ;'<< ))

Metka oli ällistynyt, kun Marrakin aivan yllättäen otti ja poistui paikalta. Se vilkaisi Savuun kulmiaan kohottaen, ja käänsi sitten huomionsa kolmannen nartun puoleen.
"Niin...en minä tiedä...emme kai tässä hässäkässä ole vielä sopineet mitään sen kummempaa, mutta minä tosiaan olisin mielissäni saadessani sitä saalistussseuraa. Ehdottomasti sinäkin olet tervetullut...kolmisin saamme suuremmankin eläimen kaadettua helposti...ilmeisesti meitä ei nyt siis enää ole täällä kuin me kolme?"
Metka sanoi, ja se nosti päänsä ylös tarkkaillakseen ympäristöä, joka aiemmin oli kuhissut kaikenlaisia susia, mutta jossa nyt ei enää näkynyt tai kuulunut risahdustakaan.
" Jos olette samaa mieltä, että meistä tulee oivallinen metsästysseurue, niin lähdetäänkö sitten?" Metka lopulta kysyi, ja jäi katsomaan kahta muuta hukkaa.