Kilahtanut kontio

/ Mölö otsikko, mutten keksinyt parempaa....eli Mex ja Hetki /


Korsi ei ollut kovin kaukana kotipesältä. Se ei nähnyt enää sinne, mutta kuuli kyllä muiden äänet sieltä.
Se oli löytänyt mehevän nietoksen, jonka tuuli oli puhallellut tuuhean kuusen alaoksien lomaan. Neiti oli innostunut harjoittelemaan pesäkolon kaivamista, ja harjoitteli niin vinhasti, että lumi sinkosi sen takajalkojen välistä vauhdilla, kun etujalat ruopivat tunnelia. Pentu keskeytti hetkeksi puuhansa. Kevyesti puuskuttaen se istahti katselemaan tassujensa jälkeä. " Noh, aika hyvä!" Se puhahti tunnelilleen, kun oli pää kenossa, arvostellen, tutkaillut sitä hetken. Sitten se nosti takapuolensa maasta ja ruopaisi kynsillään tunnelinsa sivuseinää.
" Hieman leveämpi se saa kyllä olla" Korsi päätti, ja alkoi ruopia seinämiä leveämmäksi, mutta äskeiseen kaivamiseen verraten se toimi nyt hiljaa ja varovasti, ettei vain romahduttaisi aikaansaannostaan. Lopulta, kun se oli varoen ruopinut vähän sieltä, pikkuisen enemmän täältä, se heilautti pari kertaa häntäänsä iloisesti, ja pujahti sukkelasti koloseensa. Se onnistui kääntymään siellä niin, että sai päänsä suuaukolta pihalle, ja siihen se jäi tarkkailemaan ympäristöä naama tyytyväisyyttä paistaen.

( Hetki tuleepi paiaklle )

Neitokaisemme oli kulkenut rajoilla niitä tarkistellen se piti siitä puuhasta joten luotto sutena se myös hoiteli paljon asioita rajoilla ihan vain omaksi ilokseen. Se palasi kotimetäsn syövereihin ja huomasi jonkun kaivelevan lumikinosta melkoisella vimmalla. No ei sitä ollut kovin vaikea arvata sen täytyi olal joku penikoista koska harvemmin aikusiet ryhtyisivät kinosta noin innokkaasti kaivelemana. Hetki asteli rattoisin mielin tallattua lumista maata kohti kinosta ja hoksasi kaivajan pian korreksi joka tunkaisi päänsä ulos kolosestaan. " Kaivatko sinä luolaa ? #" hetk i puheli varsin lempeästi tuolle jo itselleen varsin tutuksi tulleelle pennulle. Se piti Ovelan ja roihun pennusita jokaisesta yhtä paljon kaksi nisitä oli olltu jo kerran mukana rajoilla ja hetki oli roihun kanssa sopinutkin että auttaisi miellelään pentuja kaikissa touhuissa elämisen taidoissa sun muissa. Hetkemme istahti kinoksen suu aukon lähelle mistä krosi katseli ulos. " saanko katsoa ? " Se lausahti yhä varsin lemepästi.

Korsi oli oikein iloisesti yllättynyt, kun Hetki käveli sen luo, ja pysähtyi juttelemaan.
" Hei Hetki" Korsi tervehti iloisesti, ja sen häntä vispasi kolon uumenissa niin, että lunta ropsahteli pennun selkään. Se katsoi paremmaksi pujahtaa kolosestaan pois, ja kohta se istahtikin Hetken vierelle häntä yhä heiluen. " Kaivoin kyllä. Minusta siitä tuli oikein hieno pesäluola. Haluan opetella kaivamaan sellaisia koloja, että niistä tulisi hyviä pesiä." Korsi kertoi Hetkelle ylpeänä.
" Katso vain. Olisiko siinä jotain parantamisen varaa?" Korsi sitten sanoi, ja jäi napittamaan Hetkeä ruskeilla silmillään. Katse saattaisi näyttää Hetkestä anovalta, sillä Korsi katseli Hetkeen tietenkin alaviistosta, ja odottavana.

Hetki hymyili susimaiseen tapaansa pennulle ja kurksiti koloseen kinoksen syvyyksissä. " Se on hieno, mutta ehkä vosiin auttaa sinua tekmään siitä isomman niin mahtuisin kanssasi sinne ? " hetki ehdotti korrelle ja siirtyi päänsä kanssa pois kolosta. kolonen oli erittäin pieni hetken kokoiselle sudelle mutta kinso oli kyllin suuri että kolo voisi suurentaa ihan aikusellekkni sudelle sopivaksi. Ja hetki kun piti pentujen kanssatouhuamisesta nini miski se ei voisi vietäät rattoistaa aikaa korren kanssa.

" Tehdään vain siitä isompi!" Korsi hihkaisi innoissaan. Sitten sekin hypähti kurkistamaan kolon suuaukosta sisään, ja katsahti Hetkeen.
" Jos sinä näyttäisit miten siitä saa suuremman niin, ettei se sorru...harmittaisi kovasti jos minä sortaisin sen nyt, kun olen puuhastellut sen kanssa näin kovasti." Korsi sanoi hitusen epävarmaan ääneen, ja luimisti pikkuisen hassuja nuoren suden korviaan. Ne olivat vielä pari numeroa liian isot, aivan kuten jalatkin, ja erityisesti etukäpälät, tuntuivat olevan.
Hentoinen tuuli oli napannut jostain mukaansa kuivaneita edelliskesän lehtiä, ja juoksutti niitä nyt tallatulla hangella niin, että ne menivät aivan Korsi:n vierestä. Kun pentu huomasi ne, sen teki tavattomasti mieli hypähtää niiden kimppuun, mutta se sai itsensä pidettyä, ja loi vain venyneen katseen lehtien suuntaan. Ei se halunnut hypellä tässä nyt, kuin mikäkin pikkuinen pennunpallero, kun sillä oli tärkeämpääkin tekemistä Hetken kanssa.

( Pahoittelen kestoa jostain syystä en ole huomannut että on vuoroni )

Hetki katseli aukkoa hangessa ja kuunteli mitä nuorukainen sanoi. " Ei se kovin helposti sorru nyt on ollut paljon pakkasia ja lumi on kovaa kinoksissa " Hetki lausui ystävällisesti ja katseli lumi läjää hetken ennenkuin tunki itsensä varoen sen sisään koloon jonka Korsi oli jo kaivanut. Hetki mietti hetken mihin suuntaan seitä kaivaisi ja ryhtyi tekemään tilaa alas päin kohti maata täten se välttäisi vielä enemmän lumen sortumsita. Ehkei ollut suden tapaista kaivella koloa hankeen mutta hetken mielestä se oli muakvaa puuhaa tehtävien parissa mitä nyt luottosudelle kuului. Hetki kaiveli aikansa ja varoen potki takajaloillaan lunta ulos suu aukosta. tämän jälkeen se avarsi tilaa reunosita pitäen "kattoa" silmällä ettei sortumsita tapahtuisi. Kun Hetki oli kyllin kaivanut se oli jo tyystin kolossa sisällä " Näin, nyt sinäkin mahdut tänne. " Se lausui yhä ystävällsiesti korrelle ja odotti tuliko toinen katsomaan hetken aikaan saannosta.

( Eismtn. Eipä tässä kiire ole )

Hetken ryhtyessä kaivamaan 'pesäkoloa' entistä ehommaksi, Korsi hypähteli innoissaan paikoillaan pikkuinen pörröhäntä iloisesti heiluen. Se yritti päästä kolon suuaukolle kurkkaamaan nähdäkseen mitä Hetki puuhasi, mutta sai tietysti Hetken käpälistä lumiryöpyn päälleen tämän kaivaessa, joten se tyytyi istumaan suuaukon vierellä, ja kurkkimaan aina kaivamisen vähänkin tauotessa lumiluolaan sisään.
" Näin, nyt sinäkin mahdut tänne" Kuului Hetken ummehtunut ääni kotvan kuluttua kolosen sisältä, ja Korsi pujahti vikkelästi suuaukosta sisälle. " Vautsi!" Korsi henkäisi, kun huomasi, miten nopeasti Hetki oli saanut kolosesta paljonkin suuremman oloisen. " Sinulta ei kauaa kulunut, ja tästä kolosta tuli hieno!" Korsi kehui. Se kuiskasi, sillä olisi tuntunut karkealta liioittelulta käyttää normaalia ääntä, sillä lumiseinät peittivät kaikki muut olemassa olevat äänet, paitsi Hetken ja Korren. kuiskauskin kuului loistavasti. Pentu huomasi, että Hetki oli kaivanut pesän lattiaa syvemmäksi, jolloin koko luola oli suurentunut kätevästi, ilman sortumisvaaraa.
" Kaikkea sitä oppii" Korsi tuumasi Hetkelle ja taputti lumikolon lattiaa toisella etutassullaan. Sitten pentu laskeutui aivan mahalleen, ja lähti ryömimään peräseinää kohti. " Haluan käydä katsomassa sen tuolta takaakin" Korsi suhahti iloisesti Hetkelle, ja raahautui tämän ohi.

Hetki ei aivan kyennyt istumaan suorassa kolosessa mutta tyytyi istumaan pienessä kuamrassa ja katsli kun Krosi taputteli maata tassullaan ja kehui oppineensa jotain. " Niin, luolaa on yleensä helpompaa lajeentaa aina alas päin toki se riippuu siitä millainen pohja on. Talivisin emme yleensä kaivele pesäkoloja elleli se ole pakollista juur isiksi että maa on kovaa kun se on jäässä. " Hetki totesi sitten korrelle joka ryhtyikin sitten mönkimään takaseinää kohti hetken ohitse. Hetkeä ei voinut kuin naruattaa koko tilanne se istuskeli lumipesässä pikkuruisen kanssa aivan kun hukalla ei olisi olltu tärkeämpääkni tekemistä. Itseppä asiassa ei ollutkaan. Vaikak hetki olikin saanut ylennyksen luottusudeksi tuli sen pitää huolta lupauksestaan seo li luvannut Ovelalle sekä roihulle että opettaisi pentuja kaikin puolin ja olisi avuksi. Miksipä sitä ei voisi harjoitella pesäkolon kaivamista täytyisi sekin joskus oppia. Hetki pujahti pian kolsota ulos sillä hengittäminen lumen alla oli melko raskasta kookkaalle sudelle jolla oli muutoinkin pieniä hengistys vaikeuksia tapaturmien vuoksi. kirjavaksi kutsuttu Hetki istahti lumikinoksen suu aukon vierelle ja huokaisi leppoisasti syvään " Sinusta tulee vielä oiva pesän rakentaja. ehkä tulet vielä kaivamaan oman pesänkin kevään tai kesän aikana. " Hetki totesi ystävälllsiesti ja lievästi humoristisesti.

Korsi oli löytänyt pesän takaseinän, ja ryömi nyt Hetken perässä ulos kolosta. Se olisi saattanut kävelläkin, sillä kolo oli tarpeeksi korkea, mutta siitä tuntui, että pesäkoloissa piti ryömiä. Korren mielestä olisi ollut hiukan alta lipan jos se olisi vain tyytyväisesti kävellyt sieltä ulos.
" Kiitos. Aivan varmasti minusta tulee. Oivallinen." Korsi vastasi Hetken lausahdukseen, ja se jäi maistelemaan tuota uutta sanaa suussaan. Oivallinen. Sen täytyi siis merkitä hyvää tai erinomaista. Luultavasti.
Pentu asteli Hetken viereen, ja istahti tämän vierelle, katsellen sitä ylöspäin, kasvoihin.
" Hetki?" Korsi kysyi. " Mitä sinä teet? Siis teet nyt...oletko tulossa tai menossa tekemään jotain mitä sinun pitää tehdä?" Korsi ei oikein osannut esittää kysymystään, mutta uskoi Hetken ymmärtävän, mitä se tarkoitti. " Ajattelin, jos olisin voinut tulla sinun mukaasi, jos sinulla on jotain asioita hoidettavana? Haluaisin tietää, mitä sitten aikuisena pitää tehdä, millaista se on?" Pennun häntä heilui iloisesti, ja sen koko takaosa tuntui heiluvan hännän mukana. Sitten Korsi vilkaisi kotipesälle päin, ja sanoi vielä; " Tuolla minua ei ainakaan tarvita, siellä vain ollaan." Pikkuneidin ääni oli hitusen murjottava, ja erityisesti se oli sitä viimeisen sanan kohdalla.

HEtki ei pitkäänehtiynt istua paiakllaan knu korsi esitti sille kysymyksen, joka sai nartun tavallaa nheräämään nykyhetkeen. " aivan, oikeastaan minulla ei ole mtiään pakottavaa tarvetta tehdä yhtään mitään tärkeää, mutta jos kerran halut jotai n tehdä tämän kolon kaivamisen lisäksi nini voisimme käväsitä katsomassa miltä kotimetsä näyttää ja näemme sitten metsän laidalta varamsti ptikälle rajoillekin. Vaikkei täällä oel hetkeen mtiään tapahtunutkaan, mutta iana se kannattaa varmistaa. lähdetäänkö ? " Hetki kysyi sitten korrelta ehdottaen tuolle siis pientä retkeä kotimetsän laidalle josta saattoi nähdä rajoja tokihan Hetki kertoisi korrella mielläänn milalista on olla luotto susi. musutahan se ei oikeastaan osannut sanoakkaan mitään se oli ollut omega todella vähän aikaan ja laumalaisenakaan se e ipitkään ole ollut ja nyt se oli luotto susi. Vaikka saalistusjoukkohiin se olikin tähdännyt mutta tämä oli hetkelle elmän suuronta ikaa.

Korsi tunsi, miten riemumieli ailahti sen rinnassa, ja se pompahti istualtaan ylös vauhdikkaasti. " Lähdetään vain!" Pentu hihkaisi iloisesti Hetkelle, ja pyrähti innokkaaseen juoksuun. Sitten se ajatteli toisen kerran ja hidasti vauhtiaan lopulta pysähtyen, jääden aloilleen seisomaan, tavoitellen hyvää ryhtiä ja arvokasta olemusta. Samalla tavalla arvokasta, kuin esimerkiksi Hetkellä, tai isällä, tuntui olevan koko ajan luonnostaan. Korsi katseli olkansa yli Hetkeen, jonka ohi oli pinkaissut, ja sen pikkuinen häntä heilui aina vain. " Varmasti parempi, jos minä seuraan sinua" Korsi sanoi Hetkelle. Se odottaisi, jos Hetki tulisi sen rinnalle, ja lähtisi sitten askeltamaan tämän jättämissä jäljissä, sillä lumi syvenisi kun sudet pääsisivät pois pesäkoloilta, joissa maa oli tamppaantunut, eikä Korsi halunnut kuluttaa turhaan voimiaan. Olisipa noloa palata heti kotiin, kun ei jaksaisi enää jatkaa matkaa!
Mikäli Hetki ei tulisi, Korsi kipittäisi takaisin sen luo ja jäisi odottamaan mitä tuleman piti.

HEtki tosiaan ptii yhtenään yllä pientä arvokkuutta itsessään se oli sille luontaista. Hetki kuitenkin ehti hörähtää susimaisesti Korren nopealle eleelle ja pian toinen sanoikni että olisi helpompi jos pienokainen seruaisi Hetkeä. Hetki nyökkäsi tuolle ystvällisesti. " Matka ei ole tältä suunnin kovinkaan pitkä metsän laitaan joten oikaistaan sieltä " Hetki sanoi rauhallisesti ja tyynesti. ja käänsi päänsä koillisen suuntaan ja pian takaisini korteen. Hetki lähti asetelmaan kohti katsomaansa suuntaa ja käänsi kertaalleen katseensa tuliko krosi perässä.

Korsi lähti juostapompottamaan eteenpäin, kun Hetki käänsi katseensa siihen. Se asettui Hetken taakse, ja yritti sovitella tassujaan Hetken ymmärrettävästi pidempien askeleiden mukaan. Ensin Korrella oli hiukan vaikeuksia, mutta sitten se löysi sopivan rytmin, ja eteneminen alkoi sujua kevyesti.
Metsä oli hiljainen. Äännähdystäkään ei kuulunut mistään. Edes pesäkoloilta ei enää kantautunut minkäänlaista elämää. Korsi yritti haistella maata ja tuulta, mutta sen kirsuunkaan ei tullut minkäänlaista hajua, joka olisi kertonut, että lähellä olisi yhtään mitään muuta, kuin lunta ja vanhoja puita.
" Onpas täällä hiljaista...eihän täällä tunnu olevan yhtään mitään missään." Pentu sanoi ihmetellen Hetkelle. " Tietysti hyväkin, että kotimetsä on rauhallinen, mutta tämä on minusta jo liian rauhallinen..." Pentu tuumasi, ja kohotti kuononsa lumihangesta ylös, katsellen Hetken edellä menevää selkää.

HEtki kulki hilajisena eteenpäin ja pisti saman merkille minkä Krosi sanoi pian ääneen. " Aivan, olet varsin älykäs ikäiseksesi. hiljaisuus on rauhaa mutta liika hiljaisuus ei ole hyvä merkki, ei koskaan. sen olen oppinut elämässäni. Hiljaisuuden rikkoo usein jokin ja se jokin ei ole kovin usein mitään hyvää. " Hetki lausahti ryhdissä korvat hörössä hidastaen hieman matkaansa että korsi kykenisi pysymään kyllin lähellä. " Pidä hiljaisuutta tarkasti kuulolla ja tarkkaile ympäristöä ja pysyttele lähelläni emme voi tietää onko tämä aivan normaali hiljaisuus yleensä näin lähellä pesää ei kyllä ole mitään vaaraa mutta kaikkeen tulee varautua " hetki sanoi totisesti mutta ei pelottelevasti. se suojelisi kortta viimeiseen asti kuten teki laumansakin eteen. Se ei haluaisi ottaa vastuuta pienen suden kuolemasta joten se aikoi olla todella tarkka mikäli hiljaisuuden rikkoisi jokin vaarallinen. Hetki oli törmännyt laaksossa järkyttävän tyhmiin susiin ja itse tuhoisiin sellaiseiin, oli se myös ehtinyt törmätä vesikauhua siarastavaan ilvekseen mikään ei siis olisi mahdotonta enää tapahtumasta.

Korsi tunsi, miten levottomuus alkoi lepattaa sen sisällä. Se kuunteli tarkoin Hetken sanat, ja painoi ne mieleensä. Korsi koetti röyhistää rintaansa, ja pysyä nyt oikein valppaana; pitää hiljaisuutta kuulolla, kuten Hetki oli kehoittanut. Pentua ei suoranaisesti pelottanut, ja miksi olisikaan, sillä se tunsi olevansa täysin turvassa, koska sillä oli Hetki mukanaan. Korsi oli varma, että Hetki pystyisi ajamaan pois ei toivotun seuran, jos sellaista jostain ilmestyisi. Itseasiassa Korsi oli jopa hiukkasen innoissaan tästä tilanteesta. Olisi todella hurjaa ja hienoa, jos se saisi olla aitiopaikalla, kun jotain oikeasti tapahtuisi, ja saattaisipa pentu saada tilaisuuden olla todella, oikeasti, hyödyksi laumallekin, jos tästä jonkilaisia tapahtumia sukeutuisi. Huh. Korsi pudisti päätään puolelta toiselle ja ravisti moiset ajatukset mielestään. Nyt se ei saisi haihatella tuollaisia!
Korren korvat heiluivat koko ajan puolelta toiselle, luodaten ympäristöä tarkasti. Pentu kulki pää hiukan koholla ja veti kirsuunsa tuulen tuomia hajuja samalla kun asteli eteenpäin, nyt aivan kiinni Hetken hännässä.
Korsi ei haistanut eikä kuullut mitään...ei kerrassaan yhtään mitään vieläkään. Mutta sen ruskeiden silmien katse sattui aivan vahingossa tarttumaan näkökentän laidalla johonkin häiritsevään. Pentu käänsi päätään, ja näki isot suden jäljet, jotka lähtivät matalan, lumeenpeittyneen katajan juurelta luoteeseen päin, Hetken ja Korren kulkiessa koilliseen. " Hetki!" Korsi haukahti kimakasti vanhemmalle sudelle.
" Katso!" Korsi osoitti katseellaan jälkien suuntaan, uskaltamatta kuitenkaan pysähtyä ennenkö Hetki huomaisi ja pysähtyisi, ettei pentu jäisi jälkeen vanhemmastaan.

Hetki kulki pää hivenen alenpana haistellen tuulirajan alapuoellla tuoksuja joitka olivat lähinnä oman lauman tuoksuja, mutta ei mennyt pitkänä kuin korsi haukahti hetkelle ja sai kookkan nartun pysähtymään ja kääntämään katseensa jälkien suuntaan. Hetki apinoi korvansa niskaan ja siirtyi kohti jälkiä " Odota siinä " Se lausahti hempeästi muta käskevästi. SE halusi ensin ottaa selvää olivatko jäljet tuoreet ja oliko kyseessä lauman jäsen vai ulkopuolinen.
Hetki ei pitkälle ehtinyt kun se haistoi jäljet tuoreeksi ja totesi myös että jälki oli todella suuri sudelle kuuluvaksi. niin hetki käänsi katseens ä ympäristöön ja pian korteen jonka se oli pyytänyt odottamaan noin parin metrin päähän " tämä ei oel suden jälki.. Vaan karhun ja ne ovat tuoreet. " hetki totesi. Oli hyvin harvinaista että karhu oli tähän aikaan vuodesta vielä hereillä. joten HEtki tiesi karhun oelvan vaarallinen vastus se astahti takaperin jonkin matkaa että pääsi takaisin Korren lähelle. Se mietti hetken mitä tekisi karhu ei saisi päästä pesien suuntaan ja se olisi mieluiten ajettava pois kotimetsän lähettyviltä. Sillä juuri korren ikäiset pennut eivät kykenisi taistelemaan karhua vastaan jos selalinen sattuisi tähän aikaan vuodesta törmäämään. " Karhut nukkvuat normaalisti vielä tähän aikaan vuodesta mutta tämä yksilö on nähtävsäti joko häiriintynyt tai sitten jokin on herättänyt sen. Jos kyseessä on naaras karhu sillä on mitä toden näköisemmin pentuja jossain joten se ova vaarallinen. Karhu pitäisi jäljittää ja varmistaa että se ei ole pesillä päin ja mahdollisesti kaukana kotimetsästä. Mutta se on liian vaarallsita en kykene yksin puollustautumaan karhua vastaan jos se sattuu hyökkäämään meitä kohti. " Hetki totesi haistellessaan ympäristö tarkasti se haistoi nyt karhun jäljet mutta se ei saanut vainua karhun olinpaikasta. se tarkoitti lähinnä sitä etät karhu ei ollut aivan lähellä.

Korsi pysähtyi kun Hetkikin pysähtyi.
Se totteli muitta mutkitta Hetkeä, kun tämä käski pennun odottaa, ja meni itse ottamaan selvää jäljistä. " Karhun?" Korsi toisti kummastellen Hetken sanan, kun se oli kertonut, että jäljet oli jättänyt kontio. Korsi oli kuullut karhusta, se tiesi mikä karhu oli, ja oli luullut että ne nukkuivat talvi unta...miten täällä siis oli voinut olla karhu?! Pentu ei kuitenkaan ollut koskaan nähnyt karhua, joten se ei osannut sen enempää pelätä. Sitten Hetki selittikin, miten saattoi olla mahdollista, että karhu oli tähän aikaan vuodesta hereillä, ja kertoi mitä asialle olisi tehtävä. Pentu katseli suuntaan, jonne karhu oli lähtenyt. " Ainakaan se ei ole tässä ollut menossa pesiä kohti" Korsi sanoi sitten ja asteli Hetken vierelle nuuhkimaan sekin jälkiä, jotta osaisi jatkossa tunnistaa karhun jäljet. Sekä sen, miltä ne haisivat, että sen, miltä ne näyttivät. " Palaammeko me kotiin, että saat haettua apua?" Korsi kysyi, ja katseli Hetkeä kohti hiukan hämmästyneenä ja kysyvänä.
Samassa edestäpäin alkoi kuulua rytinää ja läähätystä. Korsi jännittyi aloilleen kuin jousi, ja uikahti säikähtäneenä. Näkyi, miten lunta tippui alas puiden oksilta jonkin juostessa niitä päin; susia kohti. Pian kahden suuren kivenlohkareen välistä ryntäsi punainen kettu, joka kiisi eteenpäin hurjaa loikkaa, näyttäen siltä, ettei välittänyt mistään muusta kuin siitä, että pääsisi pakoon. Korsi tajusi ajattelevansa, että eihän noin pieni eläin voinut millään pitää tuollaista meteliä, kunnes ketun jäljestä syöksähti esiin suunnattoman suuri ja vimmainen karhu. Karhu oli ruskea. Sillä oli kynsiä ja hampaita. Paljon. Ja vauhtia.
Korsi oli täydellisesti jähmettynyt alalleen. Kaikki tapahtui sellaisella nopeudella, että sudenpentu ei kerinnyt tajuta mitä oli tapahtunut, ennenkö jo oli tapahtunut jotain muuta.

HEtki ei ehtinyt vastata lainkaan korren kysymykseen kun sen huomio kiinnittyi kovaan rytinään ja lumen pöllyämiseen ja kettuun joka pinkoi pakoon. Hetki murahti lähes itsekseen se ei halunnut että tuo kettu johdattaisi karhua susien pesälle ja tuossa tilassa tuskni kettukaan ajatteli mitänä muuta kuin pako suuntaa. Hetki suorastaan kuamrtui korren korkeudelle " teemme nyt niin että sinä lähdet pesille jälkiä pitkin niin ripeästi kuin suinkin kykenet, ja haet apua, Varoitat pesillä olevia tilanteesta minä yritän pitää karhun poissa pesän läheltä mutta yksin en sitä voi kaataa saatikka hätää tuo ei näytä nimittäin järin tyytyväiseltä karhulta. Jos mahdollsita etsi Varma pesiltä ja käske hänet apuun ja tietenkin kaikki mahdollsiet tuo karhu on naaras puoleinen eli se on vaarallinen. en halua että palaat tänne ennnkuin pesille ilmoitetaan että vaara on ohi. " hetki lausahti sitten ja katsoi korteen luottavaisesti se tiesi että toinen osaisi tehdä tämän tehtävän eikä Hetki itse voisi nyt ryhtyä kiinnittämään karhun huomiota itseensä ulvomalla apua se kykenisi vain pitmään karhua silmällä ja pahimmassa tapuksessa sen olisi hyökättävä yksin elleli korsi olisi kyllin nopea avun hakemisessa.
Hetki katsoi korteen tositamiseen ja toivoi tuon ymmärtävän tilanteen vaarallisuuden. Hetkeä alkoi melkein jopa puistattamaan ajatus siitä että se oli tuonut korren kotimetsän laidalle ja sen tuurilla aina sattui jotian. nyt kuitenkni hetkellä ei ollut aikaa tuuamilla vaan nyt oli toimittava. luottosutena sen piti pitää huolta laumasta ja kuten Ovela jo tiesikin hetki puollusti luamaa hengellään ei voimallaan.

( Voisimme pyytää Trishaa Varman kanssa pelini mukaan ja tietenkin mutiakin ? Ja kun karhu episodi olsi ipäättynyt hetki palaisi toivottavasti hyvissä voimin pesille kertomaan korrelle mitä tapahuti. )

( Juu, kuulostaa hyvältä )

Hetken sanat murtautuivat läpi Korren jähmetyksestä, ja pentu ikään kuin heräsi henkiin. Se tajusi että nyt olisi paljon kiinni siitä. Korsi katsoi vakavasti Hetkeä silmiin ja sanoi hiljaa, samalla nyökäten; " Selvä, minä menen." Mitään muuta ei enää tarvittu eikä voinut.
Korsi pyrähti saman tien juoksuun. Se loikkasi pitkän loikan tavoittaen jäljet joita pitkin ne olivat Hetken kanssa saapuneet, ja lähti nelistämään kotia kohti. Korsi oli vasta kahdeksankuinen pentu, mutta se pääsi yllättävän kovaan vauhtiin, sillä adrenaliini takoi sen suonissa, ja se tiesi, että Hetken, että mahdollisesti koko lauman kohtalo oli nyt kiinni siitä, kuinka nopeasti Korsi kerkiäsi saada apua paikalle. Sen vielä pienet käpälät iskeytyivät lumihankeen rytmikkäästi, yhä nopeammin matkaa niellen. Korresta tuntui välillä, että se juoksi nopeampaa, kuin kykeni millään hallitsemaan, ja oli seota jalkoihinsa, mutta saavutti aina tasapainonsa uudelleen, ja jatkoi juoksemistaan. Pentu tunsi lentävänsä. Aivan, kuin sen käpälät eivät olisi maata tavanneetkaan. Välillä Korsi oli varma, että karhu oli lähtenyt seuraamaan sitä, ja puuskutti nyt aivan Korren niskassa. Korsi saattoi tuntea maan tärisevän ja karhun hengittävän kuumasti niskaansa. Kamala ajatus toi lisää vauhtia pennun kiitoon, vaikka ei Korsi kertaakaan kääntynyt katsomaan taakseen, ottaaksen selvän, oliko kontio todella siellä.
Korren jokaista lihasta alkoi kivistää, ja tuntui, ettei ilma enää riittänyt sen keuhkoissa. Jalat alkoivat uupua, ja askel lyhetä. Pennun kuonokin oli vääntynyt irvokkaaseen tuskan irveeseen, mutta se ei antanut myöten, vaan jatkoi edelleen juoksemista.
Vihdoin Korsi saattoi nähdä kotipesän häämöttävän edessään, ja viimeisillä voiman rippeillään se otti loppukirin. Jo ennekö se saapui perille pesille se oli alkanut huutaa uikuttaa hirveältä kuulostavalla ulvonnan ja läähätyksen sekaisella uikutuksella;
" Apuaa! Isä, äiti, Varma, Vaiti, kuka tahansa!!! Hetki on vaarassa! Tuolla on karhu, joka saattaa olla tulossa pesille, Hetki jäi sinne yksin! Apua!" Korsi jarrutti oman pesäkolon eteen, ja näytti, kuin se vain ja ainoastaan lihastensa kivistyksen ja jäykkyyden tähden olisi pysynyt pystyssä seisomassa.
Korsi ei lakannut huutamasta apua. Se huutaisi niin kauan, että kaikki mahdolliset kuulisivat ja tulisivat.

Hetki katsoi kun krosi lähti kohti pesiä. Neitimme huokaisi ikävystyksissään ja känäsi katseensa karhuun ja kettuun joka pinkoi henkensä edestä pakoon. Karhu oli melkoisen kookas yksilö joko se oli siis yhä tiineenä tai sitten juuri synnyttänyt. Ken teisi mistä karhu oli tullut mutta hetki tieis karhun olevan vaarallinen tähän aikaan vuodesta. Joten ei olisi aikaa jäädä odottamaan mihin suuntaan karhu lähtisi kulkemaan kohti pesiä. Hetki pyrähti lumessa toivoen apujoukon saapuvan niin pia nkuin suinkin mahdollsita se ei kuullut miten Krosi huusi apua mutta olihan se kyllin kaukanakin. Onenksi!
Hetki piti karhua silmällä kunnes äkillisesti kettu huomioi kookkaan hetken ja ryhtyi joukomaan suorana kohti hetkeä. Hetken sisimmässä suorastaan pelon tunne kalahti pitkni sen ruumsita. Ei sen näin pitänyt mennä. Hetken oli tarkoitus tarkkailla karhua ja kettua etteivät ne menisi pesille. Hetki ei kuitenkaan ehtinyt sillä pian karhu huomasi Hetken ja narttu murahti ilkikurisesti.
Nyt kun karhu oli vaihtanut suuntaa kohti pesiä hetki ei enää epäröinyt itsekkään ryhtyä huutamaan apua. Hetki kajautti kyllin kovan ulvahduksen pesien suuntaan. Ääni kertoi vaarasta ja avun tarpeesta. Hetki ryhtyi pian juoksemaan karhua kohti saadakseen tuon huomion itseensä ja käännyttääkseen tuon pois pesien suunnilta. Karhu ei näyttänyt ilhatuvansa kuitenkaan kysesisestä tempauksesta ja murisi varsin äänekkäästi hetkelle hetki nielaisi pelkonsa pois ja ajatteli vain suojelevansa laumaa ja pesillä olevia susia ja toivoen saavansa apua. Hangessa oli vaikea juosta kookas karhu ei ollut kovinkaan nopea mutta ei hetkikään ollut sen nopempi.

Varma oli lepäillyt sen aamun pesillä. Oikeastaan, se oli lepäillyt pesillä jo ties miten monena aamuna. Lauma oli niin suuri, että vaikka metsästämään olisi lähetetty kaksi ryhmää oli jollakulla aina aikaa olla pesillä. Tänään Varma oli tosin aikonut lähteä rajoja tarkistamaan. Ihan silkkaa laiskuuttaan se oli ajatellut menevänsä kuitenkin myöhemmin ja nauttivansa nyt vapaahetkestään. Toisella silmällä se tarkkaili pentuja, joskaan ei kovinkaan aktiivisesti. Se oli varma, että kaikki penikat olivat kasassa, kun kukaan ei mitään sanonut ja siksi se olikin yllättynyt kuullessaan äkkiä kauempaa juoksuaskelia ja huutoa. Varma, kuten kolossa lepäilevä Vaitikin nostivat korvansa ylös ja vaaleampi nartuista ryömi esille piilostaan. Se ehti ravistella lumet ja mullan turkistaan juuri parahiksi Korren tupsahtaessa keskelle aukeaa.

Karhu. Korsi ja Hetki olivat yhyttäneet karhun ja se oli aivan liian lähellä pesiä. Hetki oli jäänyt ajamaan karhua tiehensä, mutta yksi susi ei mahtaisi karhulle mitään. Useampi saisi sen ehkä liikkeelle ja ajettua tiehensä.

"Sillä on varmaan haaska lähellä", Vaiti totesi ja vilkaisi hädissään Varmaa: "Mene avuksi. Korsi, mene pesään ja pysy siellä. Muut pennut, nopeasti!" Vaiti käski ja tuuppi pentuja kohti luolaa. Varma loikkasi alas kummun päältä ja ryntäsi siihen suuntaan, mistä Korsi oli tullut. Sen kintereillä juoksivat myös Usvan kahden vuoden takaisen pennut Raisu, Ilo ja Lousku. Varma räksytti niitä seuraamaan nopeammin, vaikka Lousku oli ehtinyt rynniä jo tätinsä ohitse.

Ei menisi pitkänä kun hetki siasi haluamnsa apua. Hetki mulkoili karhua epätoivoisena kontio oli tosiaankni kilahtanut. Ja hetki piti huolen siitä että tuo karhu ei menisi pesille yhtänä tuon lähemmäksi. Kettu joka jolkotti kohti Hetkeä ilmeisesti paniikin vallassa toivoen saavansa kookkammasta sudesta helpsotusta omaan tilaansa. ken tiesi mistä oli ketun ja karhun välillä kyse. Hetk i mruahti epätoivoisena kun karhu oli kääntänyt suunasa kohti hetkeä. " Painu tiehesi pahuksen karhun retale " Se ärisi hampoaissana ja toivoi todella apujoukkojen sapauvan pian. Hetki ei ollut tyhmä se tiesi että karhun kimppunu hyökkääinen olsii yhdelle sudelle pelkkä typeryys virhe mutta pian ei näyttänyt olevan hetkellä mahdollisuuksia. Pariin otteeseen loukkaantunut hetki oli vähällä saada karhun niskaansa tarpoessaan lumessa niin vinhaan kuin se suinkin oli mahdollsita. Hanki oli joksenkin syvä ja karhun oli mahdoton päsätä eteenpäin kuten oli hetkenkin. Hetki oli kerrassaan takamsutaan myöden kiinni lumessa ja karhu äriisi sille lähes kiinni sen kuonossa. Tilanne oli käsittämätön miksi ihmeessä tuo karhu oli hereillä näin aikaisin ja miksi ihmeessä se halusi Hetken tieltään niin kiivaasti normaalisti karhu olisi hipsinyt pakoon. ehkä apujoukkojen saapuminen auttaisi tilannetta huimasti jtoen hetki toivoi tilanteen tulevan pian.
Hetki ehti sivusilmällä huomioida että varma sen ainoa ystävä johon se luotti oli saapumassa piaklle yhdessä mudien kanssa. Se sai neidon huokaisemaan helpotuksesta mutta koska lumessa liikkuminen oli vaikeaa ja karhu ärisi hetken kuonoa vasten ikävästi ei hetki pitkään ehtinyt huokailla karhu näykki ilmaa kuono kurtussa ja hetki halusi pois jumittuneesta kuopastaan hangen keskeltä se tarrasi kiinni karhun kuonosta siinä toivossa että sen purukaluston aiheuttama vihlonta saisi karhun vetämään hetken pois hangesta.

Hetki oli selvästi pulassa. Yleensä karhut väistivät susia ja toisinpäin, mutta tämä elikko oli käynyt kimppuun. Varma kiristi vauhtiaan nähdessään karhun saavuttavan Hetken. Urheasti Hetki kuitenkin iski hampaansa karhun kuonoon ja sai sen perääntymään päätään viskellen ja muristen.

Lousku ja Varma saavuttivat karhun ensimmäisinä. Ne pysähtyivät hyvän matkan päähän ja tekivät syöksyjä eläintä kohti, yrittäen häätää sitä kauemmaksi. Karhu puhalsi höyryävää ilmaa sieraimistaan ja hiljensi sudet täysin nousemalla äkisti kahdelle jalalle. Se oli valtava. Niin valtava, että vain typerys kävisi sitä uhmaamaan. Typerys tai uhkarohkea.

Raisu ja Ilo saavuttivat muut ja liittyivät louskuttamaan leukojaan. Karhu iski etutassunsa maahan ja perääntymisen sijaan otti muutaman askelen kohti. Sudet kavahtivat taaksepäin ja Varma lähti kiertämään sivusta Hetken luokse.

Karhu oli noussut kahdelle jalalle jolloin hetki oli päässyt pois hangesta ja iroittanut otteensa karhusta jolloin se pääsi oitis kauemmas. SE piti karhun liikkeitä silmällä tarkasti ettei tuo pääsisi yllättämään. Karhut tosiaan eivät yleensä kävisi suden kimppuun saatikak susi karhun kimppuun ja hetkikään ei olisi käynyt kontion kimppuun ellei olisi yksinkertaiseti halunnut suojella laumaansa ja karhu oli tullut liian lähelle pesiä. " Tuo karhu on sekaisin, meidän on saatava se pois täältä ettei se mene pesille " Hetki puheli ainoalle sudelle johon se luotti varmalle. Tok ise pisti merkille muutkni apuun saapuneet ja puhui yleisesti ottaen kaikille mutta varmalle se loi katseen.
Ilo oli hivenen uhkarohkeakin mutta oli valmis antamaan henkensä lauman eteen joten se hyökkäisi kaehun kimppuun jos tarvetulisi.
Karhu ärisi hampaat esillä takajaloilla seisoessaan katsellen vuoron perään susia jotka olivat tulelet paikalle. Karhu laskeutui hitaasti muristen nelijälle jalalle jolloin hetki valpastui entisetään. oliko karhu aikeissa perääntyä, karhu olisi tyhmä jos se hyökkäsii susi joukkion kimppuun sillä heitä oli enemmän vaikak karhu olikni kookas.

Varma vastasi Hetken katseeseen. Se oli samaa mieltä toverinsa kanssa; karhu oli ajettava pois tai se olisi vaaraksi pennuille ja kenelle tahansa pesässä olevalle.

Karhu laskeutui neljälle jalalle ja puuskahteli. Varma pörhisteli turkkiaan ja louskutti ilmaa edessään muiden susien tapaan. Hitaasti mutta varmasti karhu lähti perääntymään. Varman haukkuessa vähän pidempää nuoremmat sudet lähestyivät karhua. Ne olivat typeränrohkeita ja leikkivät omalla hengellään ja Varma vakuutti mielessään löylyttävänsä ne kaikki heti, kun karhu oli poissa. Nyt sille ei kuitenkaan vielä ollut aikaa.

[Muistatko, oliko se Raisu vai Ilo jonka piti kuolla tässä kamppailussa?]