Ilo etsii isäänsä ( Trisha kera katalan )

( Eli Katalaa tänne toivoisin tositaiseksi ei muita XD )

Nuori tummaturkkinen varsin omapäinen ilo oli jonkun aikaa ehtinyt olal Haukan lauman jäsen ja se oli oppinut kunnioittamaan alfaansa varsin hyvin. nyt se kutienkin oli kuullut jotian epämääräistä mihin sen veljetkin olivat sekoittuneet. Ja samoin tiais olal moni muukni laumalainen tai mitä nyt ikin ähalusivatkin olla. Ilo ei pitänyt tästä.
Sen sijaan se piti siitä että Katlasta oli tuulut beta. se oli hienoa se anhus oli syrjäytetty kaiekti helpolla tavalla. Ilo asteli reippain askelin metsikköä kutsuen isäänsä pienillä ulvahdus haukahduksilla. " missä sinä olet " se murahti itsekseen. silloin kun se todella tarvistiisi isäänsä tuota ein äkynyt eikä kuulunut. Ilo jatkoi huutamistaan kunens löytäisi tuon beta suden. Lisäkis tieto turren touhuista oli saantu ilon ärtymään ja ärtyneenä ilo ei olltu muakvaa seruaa.

Katalan askel oli ollut kevyt sen jälkeen, kun siitä oli tullut beta. Se kierteli merkkaamassa alueita, seuraili laumanjäseniä oppiakseen tuntemaan ne ja piti yllä kuria ja järjestystä. Koska lauma ei ollut vielä tolkuttoman iso, Katalalla oli aikaa keskittyä myös metsästämiseen, Säteen pentujen tuijottamiseen ja muuhun, joka ei tavallaan parantanut tai vahvistanut sen asemaa, mutta joka oli viihdyttävää. Aina silloin tällöin Katala raportoi Haukalle kuulemiaan asioita. Tai olisi raportoinut, mikäli se olisi kuullut jotakin. Haukan lauma oli pieni ja rauhallinen eikä Katala ollut vielä kuullut minkäänlaisista konflikteista tai vaaroista.

Reviirin merkkaamisreissulta palaava Katala kuuli Ilon haukahduksen toisella korvallaan kiertäessään vaikeakulkuista ryteikköä. Se vaihtoi saman tien kurssiaan ja suuntasi kohti tytärtään. Talvi oli ollut rankka tänä vuonna, mutta ei niin rabkka kuin Viiman reviirillä vietetyt talvet. Täällä oli suojaa ja ravintoa aivan eri tavalla. Kesää uros odotti pelonsekaisella mielenkiinnolla. Karibut vaelsivat tästä ohi, mutta jäisikö tänne kovastikaan karibuita laiduntamaan? Viiman alueilla kesä oli ollut juhla-aikaa. Olisiko se sitä täällä?

Kaiku oli kadonnut jonnekin. Katala epäili, että pentu oli kuullut Tuiskun ja muiden suunnitelmista ja mennyt mukaan. Katala oli samaan aikaan pettynyt poikansa nopeasta lähtemisestä ja tyytyväinen siitä, että joku sen perheestä oli vapauttamassa kotia Varpun ikeestä. Sillä koti se reviiri Katalalle edelleen oli. Se ei tuntenut tätä laumaa perheekseen eikä tätä reviiriä turvakseen. Se oli beta, mutta se ei nauttinut samanlaista luottamusta kuin aikanaan Viiman laumassa. Ehkä ajan myötä. Tai sitten ei enää koskaan.

Lumisten pensaiden, puiden ja töppäreiden takaa ilmestyi näkyville Ilo. Katala nosti häntäänsä asemansa merkiksi ja haukahti, lähtien ravaamaan katse nuoreen narttuun kiinnitettynä kohti. Sen olemuksessa oli sitä samaa terävyyttä, jota siinä oli ollut parhaimmillaan Viiman aikoina, mutta jokin puuttui. Lauman luottamuksesta nouseva turvallisuuden tuntu,

Ei mennyt kovinkaan pitkään kun kärttyisä Ilo sai seruaa istätään jota oli ktusunut paikalle.
SE pisti merkilel isässään paljon seikkoja mitkä olivat tuttuja ja turvallsiia mutta myös sen uuden ehkäpä juuri sen puutteellisen. mutta ilo kuitenkin kumarsi isälleen merkiksi etät oli ylpeä tuon asemasta. vaikkei ilon tapoihin yleensä kuulunutkaan madella. se halusi pitää isä tytär suhteen korkealla arvossa ja pitäsi isitä loppuun saakkka kunens toisin mainittiin. Tosin toki katalalla oli osuutta asiaan oliko katala samaa mieltä tyttärestään vai ei se jäi tulevaisuuden varaan. " Oletko kuullut mitä osa lauman jäsenistä on keksinyt, yhdessä laumattomien sekä viiman entisetn jäsenten kanssa ? " Ilo lausui sittne varsin kärkkäästi ja ehkä hivnene kiukkusiestikkin. tokihan se kysyi ensin mielipidettä isältään enenkuni syysäisi itsensä huutamaan. ilo ei mosita hyväksynyt.

Tuskin Katala ehti Ilon luokse, kun narttu jo tervehti sitä alistumalla ja kysyi samaan syssyn, oliko se kuullut jo uutisia Viiman entisestä laumasta ja osasta heidän laumaansa. Katala epäili, että oli puhe suuresta suunnitelmasta Veren syrjäyttämiseksi ja se seisahtui ja heilautti häntäänsä tyttärelleen: "Olen kuullut. Tapasinkin Tuiskun vähän aikaa sitten. Se pyysi minua mukaansa, mutta minun paikkani on nykyään täällä. Tämän lauman kanssa", Katala vastasi ja kallisti sitten päätään. Sen katseeseen tuli terävä ja ehkä hivenen uteliaskin sävy: "Oletko sinä kenties kiinnostunut menemään entisen laumasi mukaan?"

Katala hyväksyi kyllä, että Kaiku oli lähtenyt. Se kaipasi poikaansa, mutta ymmärsi, että nuoren hukan mieli laukkasi vielä sekaisia reittejä. Katala oli löytänyt oman paikkansa tässä maailmassa ja se oli olla osa laumaa. Uskollinen osa laumaa ja loppuun asti. Siksi se ei ollut lähtenyt Tuiskun mukaan, vaikka jokainen solu siitä kaipasi kotiin. Kotiin, jota sillä ei enää ollut.

Ilo kuunteli mitä iäs ukko selosti sille että oli kuullut aiheesta tuiskulta ja pian katala esittikin ilolel kysymyksen " En todellakaan, idea on kerta kaikkiaan järjetön, ovatko heistä yksikään ajatellut millaisia ongelmia se tuottaa haukalle meidän alfallemme. Koko idea on minusta mielettömän typerä. Tuskin Kaikukaan tuli ajatelleeksi asiaa kylliksi milaliseen vaikeuteen se johtaa meidän laumamme. Lauman johon hän oli kuulua. toki tajuan etät koti ikävä on suuri mutta se paikka on kaikkea muuta kuin koti. Viima ei ole siellä enkä usko että palaakaan. " ilo tuhahti kiukkusiesti tokikaan se ei ollut vihainen Katalalle isälleen vaan koko idealle se ei ymmärtänyt miten sen veli oli kääntänyt selkänsä. Vaikak Ilo rakasti äitiään ei se silti jättänyt laumaansa tämän touhun takia.
" Tietääkö haukka tilanteesta, onko hän selvillä myös siitä mitä tämä touhu kerrassaan voi saada aikaan jos huonosti käy ? " Ilo jatkoi sitten lievästi kärkäs ääni puhuessaan. neito oli hivenne koppavan oloinen mutta se ajatteli kuitenkin vian luamaansa perhettä johon se nyt kuului ehkei sen ajattelua osannut moni arvostaa mtuta se toivoi että edes sen isä tajuaisi mitä ilo tarkoitti. Ilo oli sitä mieltä että kyseessä oli todellinen ongelma.

Ilo ei ollut mielissään, sen Katala oli aistinut jo heti alkuun, mutta tällausta vastustusta uros ei osannut odottaa. Se oli kuitenkin tavallaan mielissään Ilon ollessa niin kovasti ajatusta vastaan. Katalalle se kertoi ennen kaikkea uskollisuudesta omaa laumaa kohtaan ja juuri sitä sudella tuli ollakin. Suden tuli olla uskollinen perheelleen ja lauma oli perhe.

"Haukka tietää asiasta. Alfamme tekee päätöksensä ja kertonee asiasta minulle heti, kun on sen tehnyt. Nyt meidän tulee vain odottaa", uros totesi ja lipaisi kirsuaan. Se piti häntänsä edelleen ylhäällä, vaikka puhuikin omalle tyttärelleen. Ilmapiiri oli sen verran kireä, ettei rentoutuminen tullut kysymykseensään. "Minäkään en pidä tilanteesta, mutta minä ymmärrän kyllä veljesi innon lähteä lauman mukaan. Toki minä olisin pitänyt hänet mieluusti täällä. Aivan, kuten kaikki teistä. Ehkä hän palaa, kun tilanne on ohitse", Katala tuumasi ja siirsi herkeämättömän tuijotuksensa hetkeksi sivuun. "Myönnän, että minäkin kaipaan sitä reviiriä. Mutta kuten sanoit, se ei ole enää meidän kotimme. Sitä laumaa, jossa elimme, ei enää ole."

ilo kuutneli mitä isä ukko sanoi ennenkuni jatkaisi " Hyvä että haukka tietää asiasta. Mutta jos minutla kysytään niin minusta ne jäsenet jotka ovat meidän laumastamme lähteneet eivät oel terve tulleita. miten voimme luottaa heihin etteivät he tee samaa nykyiselle laumalle oli ykse sitten veljistäni tai ei. Ja mikä tämä turre on susiaan, näin hänet vallan kanssa sen valkean alfan jonka reviiri on vahvana meidän joen tuntumassa ? " Ilo kysyi se yritti tasaannuttaa kiihkoaan ja rentoutua hivenen ettei alkaisi yhtenään räyhätä se uskoi että Katala kertoisi ilolle kun haukka olisi tehnyt päätöksensä. Ilo kalvoi kuitenkin suuri viha joukkiota kohtaan joka kuvitteli olevansa suurikin ryhmä syrjäyttääkseen veren, mitä ihmettä he siitäkin hyötyivät sitähän il oei tienynt se ei tienynt että sen äiti ja kauhu olivat kaiken sen alku ja juuri ehkä oli parenpi näin.

Katala käänsi taas katseensa Iloon. Tyttären puolesta petturit saisivat pysyäkin muualla. Niihin ei voisi enää luottaa. Tavallaan Katala jakoi saman ajatuksen; Kaikun tulisi tosiaan tehdä valintansa. Jos se halusi laumattomien ryhmään valtaamaan Veren reviiriä, niin se saisi liittyä siihen. Jos se taas halusi olla osa tätä laumaa, sen olisi syytä palata kotiin pian. Vihaa Katala ei kuitenkaan jakanut tämän uuden ryhmän suhteen. Moni ryhmästä kuului sen entiseen laumaan ja ne olivat sudelle tovereita siinä, missä omakin lauma.

Puheen kääntyessä Turreen Katala luimisti korviaan ja paljasti hampaansa. Sen niskavillat pörhistyivät ja kurkusta kumpusi matalaa murinaa: "Se ruoka on petturi! Menetettyään paikkansa minulle turjake lähti muualle. En ole varma, onko Haukka ajanut sen tiehensä vai onko se vain omega, mutta eiköhän siitä pian päästä lopullisesti. En usko Haukan katsovan riveissään mokomaa limanuljaskaa kovinkaan kauaa."

Kaikki Turressa sai Katalan pahalle päälle. Turre oli alusta asti vihannut Katalaa ja suhtautunut siihen huonosti ja vihamielisesti. Katala oli enemmän kuin mielissään, ettei sen tarvinnut nähdä vanhan uroksen naamaa enää koskaan läheltä.

Ilo kuutneli isänsä kiukksutia puhetta " kaiken kukkuraksi hän sanoi minulel että hoitaa tärkeää tehtävää lauman ulkopuoella haukan eteen. mutta minä en luota siihen suteen pätkääkään. miks iihmeessä se palaisi tänne jos kerran on menettänyt paikkansakin. " ilo totesi yksikantaan isänsä kanssa ilo oli turresta tyystin samaa mieltä kuin itse Katalakin. " Lupaathan kertoa minulle heti kun saat tietää mitä tapahtuu tuon reviirillä majailevien otusten kanssa haluan pysy asiasta perillä. " ilo toakisi sitten ja otti pian rennomam nasennon ja koetti unohtaa ikävät asiat. se oli ylpeä siitä että sen isä oli jälleen beta mtuta Ilo itse halaji korkeanpaa asemaa luamasta ja sen eteen pitäisi tehdä töitä. tai näin Ilo ainakin uskoi

Ilo kertoi jotakin sellaista, joka sai Katalan höristelemään korviaan. Turre oli kertonut nartulle suorittavansa tehtävää Haukan eteen. Katala luimisti korviaan taas. Se ei uskonut mihinkään tehtäviin, joista alfa ei sille kertoisi. Luultavasti se luopio norkoili lauman liepeillä vähän väliä toivoen saavansa paikkansa takaisin. Katalaa moinen kuvotti ja se toivoi, ettei sen tarvitsisi törmätä vanhaan urokseen enää.

Puheenaihe vaihtui ja Katala rentoutui taa hieman. Se lipaisi huuliaan Ilon pyytäessä pitämään tätä ajan tasalla. "Minä kerron sinulle kaiken, mitä sinun on syytä tietää. Juuri tällä hetkellä meidän on parempi vain sietää vieraita rajojemme läheisyydessä, tosin rajojen sisäpuolelle heitä ei tarvitse päästää. Järjestely hyödyttää kumpaakin laumaa ja jos tuuri käy, kesän loppuun mennessä he ovat poissa ja me saamme taas elää rauhassa."

Ja kuinka mielelläni minä matkustaisinkaan heidän kanssaan takaisin vanhalle reviirilleni, Katala lisäsi mielessään. Vaan se ei ollut mahdollista. Katalan tuli jäädä tänne. Olisi toisien vuoro, Tuiskun, Sammalen, Kauhun ja muiden. Katalan aika sen reviirin betana oli ohitse.

Ilo nyökähti Katallle kiitollisena, sille oli tärkeää pysyä ajan tasalla ja toki se tiesi että kaikki tieto ei kuuluisi sille. Mutta tempperamenttisen ja tulisen luonteensa mukaan lukien Ilo piti itseään tärkeänä suten ja halaji tietenkin korkeaa asemaa laumassaa isänsä tavoin. Se oli kiitollinen haukalle että tuo oli ottanut sen luamaan vaikka olikni tullut ikään kuin rikkurina rajan ylitse veljensä johdattamana.
" En tiedä miten suhtautuisin sihien Turreen, hän on jotenkin lipevä eläin, ja pahasti tuntuu siltä että hän on katkera paikkansa menetyksestä. Mutta uskon että viakka hän palaisi ei hänestä ole enää betaksi saat itaistelemaan siitä, hän oli jotenkin heikon lainen kun tapain hänet. mutta on ehkä parasta että minä menen takaisni pesille, ja uskon että pidät minut tareellsieten asioiden suhteen ajantasalla. Tiedät isä että oelt minulel tärkeä. " ilo puheli sitten Katalalle hyvinkni aikusimaisesti. ehkä ilo oli sisaruksista se joka etsi omaa tietään silti pysyäkseen isän rinnalla tieto siitä että sen äiti oli ikään kuin johtoasemassa rajoilla liikkvuassa ryhmässä sai sen jokseenkin pusitattamaan koko ajatuskelle. toki ilo rakasti äitään yhtä paljon kuin isäänsä mutta oli ehkä kuitenkin enemmän isänsä tytär kuin äitisä. Ilo piti katseensa isässä ikään kuin odottaen tuolta vastausta jonka jälkeen sen olisi hyvä palata pesille.

Ilo nyökkäsi kiitollisena. Hyvin pian tytär kuitenkin alkoi puhella Turresta ja Katala luimisti taas korviaan nimen kuullessaan. Se oli, sanomattakin selvää, äärimmäisen tyytyväinen siitä, ettei Ilokaan suuremmin vanhasta sudesta pitänyt. Puheet Turren heikon oloisesta kunnosta saivat Katalan toiveikkaaksi. Se katui sitä, että suostui jättämään Turren henkiin silloin taannoin. Olisi pitänyt kiskoa Koko pois ja estää veljeä kertomasta siitä haaskasta. Sen ansiosta Turre oli elossa, vaikka sen olisi ehdottomasti paljon parempi olla vainaa...

Lopuksi Ilo sanoi luottavansa häneen ja palaavansa pesille. Ilon mainitessa tärkeydestä Katala huiskautti häntäänsä ja nousi ylös. Se kiersi pentunsa ympäri ja nosti sitten toisen atujalkansa tyttärensä sään päälle. Hännänhuiskeesta päätellen eleen ei ollut tarkoitus olla dominoiva, vaan ystävällinen.

"Minä olen ylpeä teistä kaikista. Sinusta ja veljistäsi. Jahka joskus saatte pentuja, osa minusta elää niissä. Siitä minä olen iloinen."

Ilo katsoi isäänsä susimainen virrne kasvoillaan tuon kertoessa oelvansa ylpeän lapsukaisistaan. Noh Ilo huiskautti häntäänsä lepposiasti " Tiedän sen isä " se sanoi ja katsahti isäänsä silmiin. Ilo oli varsin tempperamenttinen ja tulinen luonen mutta tällähetkellä ainoa jonka edessä se suostui alistumana oli sen isä lukuun ottamatta alfaa Haukkaa. Ilo ei piitannut enää tpäkääkään turresta eikä sen houka ntekosista. sen sijaan ilo oli ylpeä isänsä rinnalla ja toivoi vielä itse joskus olevansa yhtä korkealla arvo asteikolla. " veljistäni puheen ollen, en olekkaan heitä nähnyt aikoihin " se mietiskeli sitten ääneen siirtäen katseensa isästään ympäristöön.
" on vaikea uskoa että äiti ja muut menisi todella taistelemaan reviirin takaisin. miksi he eivät vain asetu aloilleen ja aloita alusta toisella tapaa. " ilo mietiskeli lähes itsekseen mutta sili ääneen.

Ilo sanoi tietävänsä ja huiskutti häntäänsä. Katala laski tassunsa tyttärensä säältä ja lähti laiskasti jolkottamaan kohti pesiä. Se tunsi olonsa harvinaisen hyväksi nyt. Kaipuu vanhan lauman luokse olisi kenties helpompi kestää, jos Ilo oli sen rinnalla.

"Sinun veljilläsi on kiirettä, uskoisin... Nuuskua minäkään en ole nähnyt pitkään aikaan. Toivoisin, että Kaiku ja Nuusku jäävät meidän luoksemme, mutta uskon heidän seuraavan äitiäsi. Kenties kaipuu vanhaa reviiriin on liian suuri. Se olisi sitä minullekin, ellen olisi jo asettunut tänne."

Jonain päivänä tämä reviiri olisi kenties yhtä rakas, kuin edellinenkin. Katalan oli kuitenkin vaikea ajatella niin pitkälle. Kaipuu takaisin perheen luokse oli vahva. Viiman, Tuiskun, Sammalen ja Kauhun rinnalle Laakson itäpuolelle. Sammalesta se oli oppinut pitämään pentuja kasvatettaessa ja Kauhun kunnioituksen se oli ansainnut viisailla sanoillaan. Se oli ollut uransa huipulla, kunnes Veri oli ravistellut sen alas unelmistaan... voi kuinka se halusi repiä sen paskan riekaleiksi.

Veljiensä tavoin myös ilo kaipasi omalla tavallaan sitä kokonaistaperhettä ja vanhaa reviriiä, mutta erovaisuutena Ilo halusi pysyä isänsä rinnalla. toisaalta se tiesi että sen äiti ja veljet olivat kunnossa. ja toivoi näin myös kauhun ja viiman ja kaikkien muidenkin olevan il lähti pienen mietteliäsyyden jälkeen kulkemaan isänsä perässä huomattavasti jäljessä mutta tyylikkäästi rinta rottingilla. Ilo saattoi olal ylpeäkin eläin mutta silläkin oli oma tapansa näyttää alistuneisuutensa. Katala oli sille ensinäkin Isä, mutta se oli myöd beta. Mutta enemmän ilo kunnioitti katalaa isänään kuin betana.
" minulla on jotenkin sellainen tunne että he eivät enää palaa luoksemme vaan jäävät äidin ja kauhun luokse. " ilo totesi toisaalta sen teki mieli lähteä etsimään äitiään mutta tiesi paikkansa haukan laumassa ja aikoisi jäädä sinne. Haukka saattoi olla joksenkin ailahteleva alfa mutta silti se oli hyvä ja luama tukenaan haukkakin nousisi vielä korkealle muiden laumojen seassa. Veren ajatteleminenkin puistatti iloa. ilo toisaalta tiesi että vielä joskus törmätessään tuohoon epämiellyttävään otukseen ilo repisi sen kappaleiksi. ehkä jonain päivänä ilo tuntisi olevansa kyllin vahva palatakseen menneeseen. nuorena sutena se kuitenkin keskittyi nyt pysymään haukan riveissä ja ennen kaikkea isänsä rinnalla.

syvä hiljaisuus laskeutui hetkellisesti ylle ja neitimme saattoi kuulla miten maa rapisi sen tassujen alla se kulki pää maahan päin suunnattuna korvat niskaan taittuna. Pian ilo nosti katseensa isäänsä " Isä, sinä olet minulle tärkeä enkä halua menettää sinua koskaan " se lausahti vaisuna.

Ilo epäili, etteivät Kaiku ja Nuusku palaisi enää takaisin heidän luokseen. Katala halusi uskoa toisin, mutta sisimmässään se ajatteli tyttärensä olevan oikeassa. Kaiku ehkä voisikin palata heidän luokseen hetkeksi, mutta Nuusua Katala ei uskonut enää näkevänsä. Voi olla, ettei se näkisi muitakaan nuoria. Tuiskua, Ruskaa tai muita vanhan laumansa nuorukaisia.

Ilon seuraavat sanat saivat betan pysähtymään ja kääntymään. Ilo toisti äskeiset sanansa siitä, että piti Katalaa tärkeänä. Se myös sanoi, ettei halunnut menettää isäänsä. Katala huiskautti häntäänsä ja lipaisi suupieliään. "Niin kauan kuin minussa on elämää jäljellä, minä pysyn sinun rinnallasi. Sinä olet minun laumani."

Ilo ei sanonut enää sanaakaan kun katala oli puhunut. sen suu pieli oli susimaisessa hymyssä ja sen oli hyvä olla. Kun veri valtasi viiman reviirin ja lauma hajosi ja sudet katosivat ilon ympäriltä. Ilo ei ollut äitiään liiemmin sen jälkeen nähnyt se oli vaistomaisesti lähtenyt etsimään isäänsä katalaa. Sammal oli tärkeä ilolle kyllä mutta isänsä tyttärenä tuo aikoi kulkea isänsä mukana veljistään välittämättä.
Tyytyväinen ilme kasvoillaan se jatkoi matkaa kohti pesiä enää meittimättä mitään suurenpia.
Ilo oli tyytyväinen että se oli löytänyt isänsä ja nyt oli varam siitä että Katala pysyisi sen rinnalla ainiaan.
Siinä samassa ilo päätti ettei katal joutuisi koskaan kestämään häpeää tai pettymystä ilon takia.
tummaturkkimme kulki katalan persää tyystin vaiti.

((mites, lopetellaanko tämä tähän? Voisi harkita toista peliä Ilon, Katalan ja vaikka Kokon kesken jne jne. Esimerkiksi jonkun laumattoman tai vanhan laumalaisen tapaamista yms.))

(( mielelläni alottaisin ilolla uutta peliä :) ja mietin että katala voisi kohdata kauhun kaiken tämän jälkeen. Ehkei ilolla ole siinä pelissä niin merkittävää roolia mutta keksin kapinalliselle nuorukaiselle kyllä jotain :) ))

((Joo, Kauhun tapaaminen voisi olla hyvä! Aloitatko sinä vaikka, kun tiedät missä päin se Kauhu liikuskelee. Lähellä Nuormetsän lauman reviiriä nyt kummiskin.))