Hei taas, muruseni

Orkidea käveli pitkin järven rantaa, jospa täältä löytyisikin jotain mukavaa.. Vaikkapa hiiri?
Järvi oli jäässä ja naaras käveli parin metrin päästä ranalta. Oli hiukka liukasta, mutta sepä olikin vain hauskaa. Orkidea hyppeli ja liukasteli jäällä mielinmäärin, kunnes haistoi tutun tuoksun. Se oli toinen susi, mutta naaras ei millään saanu mieleensä kuka.
Susi käveli pois jäältä ja yritti erottaa hahmoa, joka saattaisi millä hetkellä tahansa hypätä tämän eteen. Vieras, mutta todella tutun ja hyvän tuoksuinen susi ei ollut vielä hirveän lähellä, mutta tuoksu tuntui voimistuvan vähitellen.

Paarnajolkotteli mieli hyvänä suurjärvellä. Metkun kanssa leikkiminen oli ollut hauskaa, mutta nyt se olisi tahtonut jotakin syötävää, tai ehkä jotakuinkin tuttua seuraa.

Uros näki edessään, kaukana tosin, valkoisen suden. Toinen näytti tutulta. Yhtäkkiä haju tunkeutui Paarman nenään, ja se tajusi.

" Orkidea... !? " Harmaaturkki huusi ja juoksahti kohti naarasta. Se tunsi tämän hajun missä vain.

Orkidea kuuli tutun äänen ja se katsoi suoraan siihen suuntaan, mistä se kuului. Orkidean sydän hyppäsi ilosta kurkkuun.
"Paarma!!", se huudahti innoissaan ja heilutti häntäänsä. Orkidea lähti juoksemaan Paarmaa kohti. "Ihanaa nähdä sinua taas!"

Harmaaturkkinen uros juokahti leikkisästi kohti valkeaa naarasta. Oli ilo tavata Orkidea, jälleen kerran. Naaras oli kauniimpi kuin Paarma oli muistanut, ja nyt uros ylsi jo nuolaisemaan tämän kirsua.

" Voi Orkidea... Olen kaivannut sinua... " Paarma sanoi lempeästi ja kiehnäsi Orkidean valkoisella turkilla. Sen sydän oli täynnä rakkautta jälleen.

"Minäpä kaipasin enemmän~", Orkidea hyräili Paarmalle iloisesti ja silitteli uroksen turkkia kuonollaan. "Mitäs sinä täällä?", naaras kysyi.

Paarma huokaili onnesta kun se tunsi Orkidean kuonon turkillaan. Miten se olikaan kaivannut tätä naarasta.''


" NOh, olin muutenvain katselemassa. Mutta mikä onni oli saapua tänne juuri tänään ja nyt " Uros sanoi lempeästi ja nuolaisi valkoisen naaraan korvaa. Orkidea tuoksui hyvältä, ja sen turkki oli valkoinen kuin lumi kaksikon ympärillä. Aurinkon heikot säteet saivat lumen säihkymään. Kaunista.

"Niin", Orkidea jatkoi hyräilemistään. "Mikä onni, että ikinä tapasin sinut".
Orkidea näykkäisi hellästi Paarmaa.


(( Äää.. Anteeksi kamalan lyhyt :( Ja kaiken lisäksi nyt vasta vastasin, netti on ollut jonkin aikaa rikki, mutta nyt toimii taas ))

Paarma heilutteli häntäänsä tyytyväisenä ja lopulta se tuuppasi Orkideaa kevyesti kuonollaan. Leikkiin kutsun myötä uros nosti takamuksensa jasen harmaa häntä heilu vimmatusti.


Paarma alkoi hypähdellä lumessa ja läähätti hieman. Pieni leikki ei olisi pahitteeksi, ja talmiminen oli muutenkin hauskaa. Lumi kimalteli kauniisti ja se pöllysi harmaaturkin tassuissa kun se juoksahteli sinne tänne, tänne sinne.

Orkidea naurahti, sitten se lähti kirmailemaan Paarman kanssa pitkin valkoista maisemaa. Pitkästä aikaa naaras oli näin onnellinen. Valkoinen ja koskematon lumi täyttyi pian kahden suden tassun jäljistä.

Paarha hypähteli Orkidean vieressä, takana ja edessä. Se oli äskettäin leikkinyt erään toisen kanss, mutta Orkideaa ei korvannut kukaan.


Pian uros hypäsi suuren loikan ja lipaisi valkoisen naaraan kirsua ja pian se alkoi nuolla tämän korviakin. Rakkaus oli ihana tunne, jota se ei haluaisi menettää uudestaan.

"Hihih, tuo kutittaa", Orkidea hihitti Paarmalle ja nuolaisi toisen kirsua.
Naaras istahti lumeen ja katseli Paarmaa. "Voi miten sinä oletkaan noin ihana?", se sanoi painoi päänsä uroksen tuuheaan turkkiin.

Paarma hymyili huvittuneesti ja nosti toista kulmakarvaansa. Voi miten suloinen Orkidean naurahdus oli. Miten Paarma nauttikaan saadessaan olla tämän vierellä ja tunteä tämän kosketuksen. Jos kaksikko liittyisi laumaan elo olisi turvaisampaa, mutta olihan siinnä nurjakin puolensa.

" Kuule Orkidea... Olen miettinyt. Kun keväällä nartut... Siis voisikohan olla että... Me kaksi ? Siis... " Uros sanoi mutten keksinyt miten asian ilmaista. Se oli miettinyt jo viikkoja tätä asiaa. Se halusi kulkea tämän valkoturkin rinnalla elämänsä loppuun ja siksi tämä asia oli sitä mietityttänyt. Kevällä nimittäin koittivat naaratden juoksut. Paarma oli jp pitkään miettinyt pentuja Orkidean kanssa, mutta se tietysti halusi kysyä nartulta ensin tätä. Pennut olisivat mahdollisia, mutta jos kaksikko liittyisi laumaan nyt voisi pennuista haaveilu olla turhaa. Olisi parempi saada pennut ensin, ja vasta synnytyksen jälkeen liittyä laumaan. Ehkä juu, ehkä ei.

Orkidea katsoi Paarmaa.. "Ehem.. Ai siis..", se sanoi ja painoi päänsä alas. "En oikein tiedä", naaras sanoi, se ei pystynyt suoraan sanomaan ei, sillä pelkäsi hirveästi tuottavansa Paarmalle kamalan pettymyksen, niinkuin ehkä tuottikin.
Orkidea ei tiennyt, mitä sanoisi seuraavaksi. Se vältti Paarman katsetta, kuin olisi sanonut jotain kamalampaakin.

Hetken mietittyään, naaras kuitenkin loi katsen Paarmaan ja odotti, mitä tämä sanoisi seuraavaksi.

Paarma katsoi Orkideaan ja huokaisi. Sen korvat venähtivät hitaasti luimuun, ja se laski päätään kohti maata. Se huokaisi syvään, mutta katsoi narttua silmät kiiluen.

" Anteeksi. En voi pakottaa sinua mihinkään mitä et tahdo. Minun kannattaa siis pysyä muissa maisemissa kevään ensi kuilla " Uros sanoi ja huokasi taas. Sen sisällä tuntui olevan suuti viilto, sillä se oli odottanut jotakin muuta vastaukseksi.

Orkidea katsoi maahan. "A-anteeksi..", se ei tiennyt yhtään mitä sanoisi.

Paarma hymähti hieman haikeasti, mutta nuolaisi pian taas Orkidean poskea. Se välitti naaraasta yli kaiken. Se ei ikinä pakottaisi tätä mihinkään, jos ei olisi pakko.

" Rakastan sinua, ja toivon että jonakin päivänä annat minulle mahdollisuuden " Uros sanoi ja tiesi naaraan tietävän mitä se tarkoitti.

Orkidea nosti päätään ja katsoi Paarmaa. "Ihanaa, kun olet tuollainen", naaras sanoi hymyillen.
Paarman lähellä oli aina niin turvallista. Ikinä ei pakotettu mihinkään, ikinä ei tarvinnut pelätä.

"Minäkin rakastan sinua", Orkidea sanoi ja painoi päänsä Paarman turkkiin. "Rakastan niin paljon"

Paarma olisi voinut vaikka vannoa, että valkoisen naaraan sisällä sykkivä sydän löi rakkaudesta nopeana. Niin ainakin uroksen sydän tykytti.


Uros puski kevyesti Orkidean kaulaa ja pian se kaatoi naaran lumelle. Harmaaturkki makasi nyt Orkidean kanssa valkoisella lumella ja se nautti siitä hetkestä. Paarma olisi toivonut saavansa keväällä omia pentuja Orkiden kanssa, mutta jos naaran koki sen ahdistavaksi, ei Paarma pakottanut sitä siihen.

Ulkona oli varmasti todella kylmä. Luntakin alkoi taas sataa, mutta koska Paarma oli Orkidean vierellä, kylmyys ei tuntunut missään. Oli lämmintä.



(( Äää.. en keksi mtään, mutta uiiiiiii <3 Orkidea ja Paarma on niin söpiksiiiih :3 ))

Paarma laittoi päänsä valkoturkin vatsalle. Se tunsi kun Orkidea hengitti ja sen sydän löi tasaiseti. Uros olisi voinut nukahtaa tähän paikkaan. Juuri tämän naaraan kanssa se halusi jakaa elämänsä ja elämänsä kaikki hetket. Ilot.Surut.

(( Juu en mäkään. Toivottavasti minäkin löydän tuollaisen rakkauden x3 Bi kun olen ))

(( Ei tule mitään päähän, lopetetaanko tähän? Kiitos pelistä ^^ <3 ))

(( Juu kiitos itsellesi ^^ Paarma ja Orkdiea tapaavat varmaankin taas ))

(( Varmasti tapaavat ; )))) <3 ))