Taas tavataan

// Mex ja Tuho. Ja otsikko on tooodella mielikuvituksellinen. //

Korvapuoli asteli hieman jännittyneesti kohti joen rantaa, jossa Haukan ja Vallan lauman reviirit kohtasivat. Sudet olivat toki sopineet tapaamisestaan, mutta entä jos Tuho ei sittenkään tulisi? Narttu karisti ajatuksen mielestään ja jatkoi matkaansa. Saapuessaan pienelle aukiolla Korvapuoli istahti lumeen. Tässä kaksikko oli viimeksi hyvästellyt toisensa. Tuhoa ei vielä näkynyt, ja Korvapuoli ei voinut olla hieman jännittämättä kohtaamista. Jos Tuho tulisikin vain ilmoittamaan, ettei haluaisi enää edes kuulla Korvapuolesta? Olivathan ne molemmat kuitenkin nykyään eri laumoissa. Korvapuoli sävähti hieman ajatuksen aiheuttamaa henkistä tuskaa. Tuho oli tällä hetkellä sen ainoa kunnollinen ystävä laaksossa, ja se ei haluaisi missään nimessä menettää sitä.
Tuhon olisi parempi ilmestyä jo pikkuhiljaa paikalle...

Tuho tuo varsin itse kesekeinen otus asteli lähellä rajoja sillä se oli aijemin sopinut ystävnsä korvapuolen kanssa tapaamisen haukan ja vallan reviirien välissä. joten hukka herra suuntasi kohti tuttua paikkaa jossa kaksikko erosi viimeksi. Eikä mennyt kauakaan kun Tuho hahmotti korvapuolen jo tapaamispiakalla. ehkä herrao li hivenen epäröinyt ettei neiti tulisi paikalle mutta oli väärässä joten ravisti päätää unohtaakseen ajatukset.
Aino susi johon tuho luotti oli korvapuoli ja hukka oli paras ystävä tuholle.
Tuho kiihdytti vauhtiaan kohti ystäväänsä häntä heiluen. " hienoa nähdä sinut hyvässä kunnossa. " tuho lausui iloisena korvapuolelle ja heilutti häntäänsä leppoisasti. siitä oli mukava nähdä korvapuolta joten se pukkasi kuonollaan neitoa tyytyväisenä.

Korvapuoli hätkähti kuullessaan Tuhon äänen, mutta innostui silti suunnattomasti, ja hölkkäsi Tuhoa vastaan leveä suden virne pärställään.
"Sinua myös," Korvapuoli vastasi, ja tuuppasi kuonollaan toisen poskea, mutta astahti sitten hieman epäröiden kauemmaksi. Tuhossa oli Vallan lauman haju, ja koska Korvapuoli oli Haukan laumalaisia, eikä se voinut enää oikein suhtautua siihen myönteisestikään. Ja jos haju tarttuisi Korvapuoleen, ei se välttämättä tietäisi hyvää. Vaikka tottakai Korvapuoli oli silti Tuhon ystävä. Kuten Tuho oli jo viimekerralla huomauttanutkin, ei tämä ystävyyssuhde ollut enää kovin vakaalla pohjalla.

Tuho pisti merkille korvapuolen epäröivän käytöksen ja se huoletti urosta suunnattomasti " Mikä sinun on ? Oelt jotenkin varovainen " Tuho sanoi sitten kun otinen oli perääntynyt parisen askelta. Tottahan tuhossa oli luamansahaju varsin vahvana kuten saattoi myös haistaa korvapuolesta tuon oman lauman tuoksu. Tuho oli kuitenkin tavannut isänsä ja täten kuullut jotain mikä vaikuttaisi jollain tapaa kakikon väliseen ystävyyteen. " Kuulin Vallalta että hän oli tavannut haukan ja puhunut tämän varvun rajoilla olevasta ryhmästä ja luvannut meidän lauman avuksi mikäli suurenpi konflikti alkaa ja haukka tarvitsee apu voimia. " Tuho sanoi. ehkei olltu järin viisasta muussa tilanteessa puhua luaman asioita muille mutta korvapuoli oli tuhon ainoa ystävä johon se luotti ja halusi ehdottomasti pitää tämän ystävys suhteen yllä eikä aikoisi luovuttaa sen suhteen ei ainkaan kovin helposti. mikä myrkyn suhteen tuli Tuho ei ollut ehtinyt asian eteen tehdä vielä mitään hän oli lähinnä selvitellyt omaa päätään asian suhteen.

Korvapuoli kiemurteli hieman vaivaantuneena kuullessaan Tuhon kysymyksen. Narttu muisti hyvin elävästi Haukan sanat, kun se oli liittynyt laumaan. Haukka oli hyvin tiukkaan sävyyn kertonut lauman säännöt, ja Korvapuoli oli varma, että niihin lukeutui myös vihollislaumojen susien kanssa veljeily. Kuullessaan Tuhon informaation laumojen nykyisestä tilanteesta, Korvapuoli huojentui suorastaan silminnähden. Siitä huolimatta naaras pidättäytyi vieläkin liian läheisestä konfliktista. Sen paikka laumassa oli hyvin epävakaa, eikä sillä ollut aikomustakaan uhrata sitä. Mutta Tuholle olisi silti kerrottava syy tähän käyttäytymiseen.
"Eh, siis katsos kun liityin laumaan, niin Haukka kertoi ilmaisi lauman säännöt hyvin... selvästi, ja minun paikkani laumassa nyt on vähän huonolla pohjalla," Korvapuoli selitti hermostuneena ja sen katse harhaili hieman nolona.
"Älä nyt loukkaannu, haluan silti toki olla ystäväsi jatkossa!" naaras lisäsi vielä, vaikkei itsekään ollut enää niin varma, voisiko enää pidemmän päälle täyttää lupaustaan.

Tuhon mielessä kuohahti varsin arvokkaasti sei ei voisi kuvitella että Haukka olisi syyllinen sihien että sen ainoa ystävä ainoa susi johon se luotti olisi poissa vaan koska kuului eri laumaan. Tuhon ilme musteni samaksi vanhaksi mitä tuhon katse oli yleensä nyt se ei kuitenkaan aktsonut korvapuolta vaan tuijotti t yynesti kohti haukan reviiriä. " Vaikka lafasi olisi kuinka jyrkkä ja ylevä, ei hän voi pilata ystävyyttämme. Minä en anna sen tapahtua. minä taistelen ystävyydestämme jos se on tarpeellsita. minä en aijo luopua sinusta en sen jälkeen kun löysin sinut ! " Tuho kuohahti sitten siirtäen katseensa korvapuoleentyhjyydestä. " Toki ymmärrän että laumasi on sinulle tärkeä, ja ymmärrän myös sen että haukan tilanteessa uudet jäsenet ovat varsin vaakalaudalla raja tapaturman vuoksi. mutta en silti aijo luovuttaa väliemme suhteen. " Tuho sanoi tuho pitäisi pintansa tokihan sillä olisi itselläkin varmasti ongelmia laumassa mikäli hän jäisi kiinni siitä että veljeili ja vehkeili haukan laumalaisen kanssa varsin ahkerasti.

Korvapuoli katseli hieman hämmentyneenä toisen päättäväisyyttä, ja sai siitä itsekin kummasti voimaa ryhdistäytyä ja oli toki oikein otettu Tuhon sanoista. Naaras astui hieman rohkaistuneena takaisin Tuhon vierelle, ja näykkäisi huvittuneena tämän niskaa.
"Älähän nyt mahtailemaan rupea, ystäväiseni," se tuhahti hiljaa, mutta kuitenkin tyytyväisenä. "Mutta jos nyt puhuttaisiin välillä muusta kuin minusta. Mitä Vallan laumaan kuuluu?" Korvapuoli tokaisi. Kyllä Tuhokin alkaisi varmasti jossain vaiheessa tuntea olonsa syrjäytetyksi, jos aina vain puhuttaisiin nartun omsita asioista.

tuho kallisti päätään kun toinen tarrasi sitä hetkellisesti niskasta. susimaisen naurahduksen saattelemana se käänsi katseensa ystäväänsä " mutta se on totta, tiedät sen itsekkin että tekisin niin. " tuho sanoi ja kuunteli mitä toinen sanoi. Korvapuoli kysyi mitä vallan laumana kuului. niin mitä sille kuului? " No eipä sinne mtiänä erikosita kaikki tuntuu suorastaan junnaavan paikallaan mitään ei näytä tapahtuvan vaikak ekvätkin on tulossa. tarkoitan siis että edes lauman nartut eivät kinastele alfan suosiosta ja havittele vapaana olevaa alfa nartun piakkaa. Ja betakin näyttä äviihtyvän enemmän itsekseen. Eli meidän laumasta emme saa puheen aihetta siellä ei tapahdu yhtään mitään " Tuho sanoi naurahtaen sanjoensa päättekis. Nini Vallan lauamssa ei olltu edeskinaa narttujen keseken alfan suosiosta. eikä kukaan edes puhunut pennuista kevään tullen mihin tuho oli yleensä tottunut näin kevään alla. Noh ehkä senkin aika tulisi ehkä joku vielä havittelisi alfa nartun paikkaa kiemurtelemalla keirosti Vallan suosioon. Tuho sen sijaan ei itse aikoisi kevään mittaan lisääntyä tai näin se ainakin itse ajatteli touttahan tuo ei tienynt. " Mitä aijot seuraavaksi ? " tuho kysyi pitääkseen keskustelua ylllä ja halusi se olal muakna ystävänsä puuhissa vaikkei ttäysin siihen pystynytkään.

Korvapuoli ei keksinyt mitään varsinaista vastattavaa Tuhon sanoihin, joten hymähti vain myöntyvästi. Kuunnellessaan informaatiota Vallan lauman tilanteesta, alkoi narttua hieman ihmetyttää. Valta vaikutti Tuhon kertomuksen perusteella aika passiiviselta johtajalta, mutta Korvapuoli ei sanonut mitään ettei vain suututtaisi toista. Narttu hieman hätkähti Tuhon puuntakaa tullutta kysymystä, ja joutui miettimään hetken. Odottiko uros tuohon jotain tiettyä vastausta, vai kysyikö vain jotain sanoakseen?
"Tjaa-a, en varmaan kummempia," Korvapuoli lausui hitaasti pohdiskellen samalla. "Entäs itse?" se vielä lisäsi kääntääkseen puheenaihetta sivummalle.

Tuho kallsti päätään mietteliäästi toisen vastatessa ja pian se mietti vastausta samaan kysymykseen. miksi ihmeessä sen piti nini vaikea kysymys esittää nartulle. " niin, paljon on haaveita joita haluaisin totuttaa mutta ne vaativat aikaa ja paljon. Mutta en kaiketi muuta kuin selvittää välini siihen myrkkyyn, ja katsoa mihin koko kevät sutta vie. " tuho sanoi se ei puhunut mitään siitä mitä se todella ajatteli vaikka tiesi kykenevänsä luottamaan toiseen. Se että tuho oli miettinyt lauman vaihtoa tai vallan laumasta eroamista oli vain aate joka toistaiseksi oli toteuttamatta. " Haluaisin kovasti tietää mitä se joukkio siellä varvun rajoilla aikoo. sattuvatko he tietämään että he vaarantavat lähes koko laakson laumat touhullaan. se mitä minä tiedän tästä varvusta hän on varsin päällekäyvä otus ja melko vahvakin kaiketi . " tuho totsei pitdääkseen keskustelua yllä sillä se vihasi piinaavaa hiljaisuutta varsinkni kun korvapuoli oli nini vaiteliainen ja joksenkin etäinen.

Korvapuoli jäi miettimään Tuhon viittausta kevääseen, ja tajusi vasta silloin varsinaisesti, että Tuho oli kaikesta huolimatta uros, ja saattaisi ainakin harkita lisääntymistä. Ajatus hieman puistatti narttua. Se ei halunnut jakaa Tuhoa kenenkään, edes pikkupentujen tai varsinkaan niiden emon kanssa. Myös Tuhon mainitsema Myrkky oli omiaan sekoittamaan Korvapuolen päätä. Yrittikö Tuho vihjailla, että niillä oli kuin olikin Myrkyn, tuon salaperäisen naaraan, kanssa jotain suunnitelmia kevään varalle? Naaras ei ehtinyt pitkäksi aikaa jäädä mietteisiinsä, kun puheenaihe jo vaihtuikin, tällä kertaa aihe vain oli nartulle vieras.
"Ömm, mistä ryhmästä sinä nyt oikein mahdat puhua? Ja kuka on Varpu? Joku alfa vai?" Korvapuoli kyseli hieman turhautuneena mutta kuitenkin kiinnostuneena. Ei ollut mukavaa olla kokoajan tietojensa kanssa toisen jäljessä, mutta toisaalta Tuholta sai ainakin varmasti vain aitoja ja oikeita tietoja.

Tuholal ei ollut suunnitelmia lisääntyä kevään tullen ainakaan jos se saisi itse asiasta päättää sen mieloestä siihen ei ollut aikaa. eikä sillä ollut laumassa kyllin korkeaa asemaa sellaiseen. Tuho kuitnkin hämmästyi että tuore haukan laumalainen ei tienynt mistä ryhmästä Tuho puhui. Tuhon mielestä Alfan tulisi informoida mahdollsiesta taistelusta jos selalinen saatto iolal tulossa. " No se mitä minä tiedän tästä ryhmästä on vähäistä mutta kaiken kuulemani mukaan osa haukan laumalaisista ja luamattomsita on kokoontunut Varvun alias Veren reviirin rajoille ilmeisesti vallatakseen aijemmin viima nimiselle sudelle kuuluneen reviirin. Uskoisin sen vaikuttava haukan tilaan jollain tapaa siksi ihemttelenkin että sinä et ole kuullut siitä. Koskeehan se kuitenkin sinuakin. " Tuho puhui kaiken mitä tiesi loppuviimein tieto oli vähäistä mutta tietoa kuitenkin.

Korvapuoli kuunteli tarkkaavaisesti ja suorastaan imi tiedon itseensä kiinnostuneena ymmärtäen vihdoin mitä Haukka oli tarkoittanut reviirin puolustamiseen valmistautumisella ja muilla silloin salaperäisiltä vaikuttaneilla vihjaisuillaan.
"Niin, kyllä Haukka minua varoitti jostain mahdollisesta hyökkäyksestä, mutta ei ehtinyt antaa tarkempaa infoa," Korvapuoli myönteli, vaikka olikin sisimmässään hieman närkästynyt Tuhon Haukkaa alentavasta puheesta, ja saattoipa se hieman päällekin päin näkyä.
"Ette ole vieläkään vai puhuneet Myrkyn kanssa?" narttu kysäisi perään. Vaikka se oli jollain asteikolla kenties jopa kateellinen Tuhon ilmeiselle puolisolle, ei susi silti voinut olla kiinnostumatta kaksikon asioista.

tuho pisti merkilel että korvapuoli ei pitänyt Tuhon tyylistä puhua haukasta, mutta Tuho piti päänsä se oli sitä mieltä että tulsi informoida tarkoin lauman jäsenet mahdollsiesta tapahtuvasta hyökkäyksestä. koskihan se kaikkia kutienkin. Kun Korvapuoli vaihtoi aiheen myrkkyyn Tuho nyrpisti kuonoon omaperäisesti. " niin en ole vielä tavannut myrkkyä. joten asiat roikkuvat yhäkin. ehkä hän on löytänyt jonkun otisen en minä tiedä... " tuho puhui vaivautuneesti ei se olltu juur imyrkkyä viime aikonia ajatellut. mutta kaiketi sekin asiap itäisi hoitaa pikimiten. Se mitä korvapuolen päässä liikkuin tuhon jamyrkyn väleista sitä tuho ei tienynt eikä aistinut.

Korvapuoli huomasi Tuhon alkavan taas aristella aiheesta puhuttaessa, joten antoi sen olla ainakin toistaiseksi, ja yritti sitten keksiä jotain järkevää puhuttavaa, mutta ei saanut taaskaan mitään päähänsä, joten pysyi hiljaa tyytyen vain istahtamaan maahan. Se ei voinut olla hieman vaivaantumatta hiljaisuudesta. Korvapuolesta tuntui kuin jotain olisi tapahtunut kaksikon välillä lyhyen erossa olon aikana, ja narttu epäili vahvasti sen omaa laumaan liittymistä. Oikeastaan naarasta oli jo ehtinyt Tuhon kanssa tapaamisen aikana monta kertaa kaduttamaan laumaan liittyminen. Miksi susi pilasi aiina kaiken tyhmillä valinnoillaan? Perääntyä se ei kuitenkaan enää aikonut, se oli valintansa tehnyt, ja nyt piti vain kantaa seuraukset. Ja ennenkaikkea koittaa paikata Tuhon ja nartun välit entiselleen.

tuhoa piinasi aihe myrkystä, joten se oli helpottunut sen päättymisestä kun korvapuoli ei enää puhunut asiasta. Sen sijaan Tuhoa vaivasi miksi korvapuoli oli nini etäinen kaiken sen jälkeen. kaksikko oli viettänyt ennen liittymistä hyvin aikaa keseknään ja kyennyt puhumaan msitä vian miten vain. Nyt Tuho ei viitsinyt edes koskea neitoon sillä havaitsi toisen lievän epäröimisen tuhon lähettyvillä. Oliko tuho tehnyt jotian väärin ? tuholla kun oli taipumus aina pilata kaikki mitä sillä oli. tuho kuitenkin oikaisi pian ryhtinsä. " minua vaivaa miski oelt niin etäinen, ei tapaamisemme viimeksi ollut näin kireä tunnelmataan. Olenko tehnyt jotian väärää ? " Tuho kysyi sitten pitäen katseensa korvapuolessa varsin vakaasti mutta ystävällisenä.

Korvapuoli katseli Tuhoa tämän kysymyksen jälkeen kuin arvioiden, mutta oikeasti vain mietti mitä vastaisi loukkaamatta urosta.
"Ei, et sinä ole tehnyt mitään väärää. Ja... en minäkään oikeastaan tiedä. En halua kuulostaa miltään marisijalta, mutta tämä elämän muutos nyt vain vähän stressaa," Korvapuoli naurahti varovasti, ja sen korvat liikkuivat sanojen mukana eteen ja taakse epäröimisen merkkinä. Narttua todellakin stressasi ja pahemman kerran ja se oli ollut viime ajat varpaillaan ja säikkynä kuin jokin pahainen kaniini. Lauma elämä nosti pintaan sen vanhat ja katkeruutta herättävät muistot, ja se ei ollut edes nukkunut kunnolla.

Tuho kuunteli toisen sanoja tarkkavaisena ja huolsestuikni hieman. " En halua että tämä muutta välejämme " tuho sanoi ja astahti lähemmäksi korvapuolta ikään kuin halatakseen tuota lohdutukseksi. " Itse asiassa oeln pistänyt merkille sinsuta että välttelet minua sen takia että tilasi haukan laumassa on vakaa ja pelkäät että kaveeraminen vallan laumalaisen kanssa heikentää sitä entisestään... siksi olen miettinyt poistumista vallan laumasta. ehkä miun olisi aika alkaa elmään omin nokkineni. " Tuho sanoi hieman epäilevästi mutta pysyen sanojensa takana tiiviisti.

Korvapuoli oli iloinen tuntiessaan Tuhon läheisyyden, mutta ei silti pystynyt nauttimaan hetkestä täysin huoliensa takia, joiden alituinen taakka seurasi narttua kaikkialle. Kuullessaan uroksen sanat Korvapuolen aivoilta meni hetki ennenkuin tajusi mitä toinen oikein yritti sanoa. Sitten se jähmettyi ymmärtäessään, ja jos susi olisikin ollut ihminen, olisi sen leuka loksahtanut auki.
"Eieiei, Valtahan on sinulle kuin oma isä, olet itsekin sanonut niin. Minun takiani et kyllä ainakaan laumaasi hylkää!" Korvapuoli huudahti hieman hätäisenä, ja sen olemus oli varsin sekava. Se oli yhtäaikaa otettu Tuhon huolenpidosta ja tarjouksesta, mutta myöskin hieman järkyttynyt ja nolostunut.
"Ja mitä Myrkky sitten tekisi? Hänhän on myös Vallan laumassa, etkä sinä voi noin vain hylätä häntä," Korvapuoli vielä huomautti.

Tuho kuutneli mitä toinen sanoi " Niin ensin minun täytyisi selvittää pari asiaa, mutta jos totta puhutaan oeln koko ikäni elänyt Vallan helmoissa ja hänen hoivattavanaan. Ehkä olsii jo aikakin päästä irti. ja mitä myrkkyn tulee miun täytyy vain kertoa häenlle että en tunne paikkaa itselleni sopivaksi. Enemmän minä olen huolissani ryhmäni jäsenistä kuin myrkystä. " Tuho sanoi korvapuolelle ja oli tovin hiljaa " Ja sinä olet minulle tällä hetkellä se kaikkein tärkein jonka eteen olen valmis jopa kuolemaan. en tiedä mietn se on mahdollsita näinkin pienessä aika välissä mutta asia nyt vain on niin, eikä se tunnu muuttuvan. Tiedän että Valta ymmärtää päätöstäni kyllä. " Tuho jatkoi sitten ja hiljeni pian tyystin.

Korvapuoli mietiskeli toisen sanoja. Se oli kiitollinen toisen osoittamasta lojaaliudesta, mutta samalla hieman epäilevä. Narttu ei itse tuntenut oikeastaan mitään erityistä tätä urosta kohtaan, tietysti nyt jotain ystävyyttä, mutta ei mitään sen enempää, kuin muitakaan laaksossa tapaamiaan ystävällisiksi osoittautuneita susia kohtaan, eikä halunnut ainakaan tällähetkellä sitoutua mihinkään.
"Jos se on sinun päätöksesi, niin teet toki sen mukaan, enkä voi kääntää päätäsi," naaras lopulta sanoi hitaasti oikeita sanoja hakien, ja jäi odottamaan toiselta jonkinlaista merkkiä sanojen perillemenosta.

ei tuhon tarkoituskaan ollut etsiä korvapuolesta itselleen puolisoa se halusi olal ystävänsä lähellä kun sellaisen oli kerran löytänyt. ja koska tuho halaji uusia ulottovuuksia joihin sillä ei ollut mahdollsiuutta Vallan alumassa sen tuli harkita päättäväisesti mitä teksii seruaavaksi. Tuho nyökähti päällään korvapuolen sanoille " aivan, olen nimittäin huomannut että vallan laumassa minulal ei juuri ole mitään tavoiteltavaa. koska en kykene kapuamaan arvoasteikossakaan metsästys joukon johtajaa ylemmäksi miksi en etisi haasteita uualta. tämä laaksohan on täynnä laumoja. " tuho sanoi sitten ja hiljeni. tosiaan Vallan aluma ei ollut ainut eikä ollut haukan laumakaan lisäksi oli VArvun lauma jota tosin Tuho ei harkinnut Ovelan lauma oli kookas ja jäsen määrältään suurin tällä hetkellä koko laakson laumosita. Haukan ja vallan lauma olivat lähes yhtä suuria ja elelivät laakson ulkopuolella kun taas varpu oli pienin mutta ei ehkä heikoin. Laumattomia laaksossa oli paljon joten tulevaisuus oli suuri ja avoin varsinkni tuhon kaltaiselle nuorelle urokselle.

Korvapuolen silmissä taisi vähän pilkahtaakin, kun se sai idean, jota ei kuitenkaan heti lausunut ääneen, vaan pohti sitä ensin jonkinaikaa mielessään varmistellen aukkopaikkoja.
"Tuho?" narttu rykäisi hieman saadakseen toisen todella kuulolle, ja samalla myöskin rohkaistakseen itseään.
"Sinähän voisit liittyä Haukan laumaan? Tai siis kun jos todella haluat olla minua lähellä, niin sen lähemmäksi tuskin pääsee. Ja jos lauman arvojärjestyksessä ylemineminen sinua kiinnostaa, niin laumassa on ainakin vielä betan paikka vapaana, jos haasteet kiinnostavat," Korvapuoli sanoi hieman rohkaistuneena.

Tuho oli ehtinyt kääntää katseensa hetkekis muualle tarkistaakseen oliko mutia liikkellä mutta muita ei näkynyt eikä ollut havaittavissa. Kun korvapuoli mainitsi tuhon nimen herra känäsi sen oitis tosita kohti. Toinen ehdotti hukalle liittymistä haukan laumaan ja herramme mietti hetken. " Ei lainkaan huononpi idea. voisin todella harkita asiaa. mutta ennen mitään päätöstä minun tulee selvittää mutuama seikka vallan laumassa. " Tuho puheli. se ei pitänyt lainkaan huonolta idealta oliha nse sitä aijemin itsekkin miettinyt. koksa yksin eläjäksi Tuhosta ei ollut se oli riippuvainen laumasta ja jos kerran haukan laumassa oli betan sija auki sehäno li vain parenpi kun hyvä Tuhon kaltaiselle korkealle kapuavalle hukkaselle.

Korvapuoli alkoi itsekin innostua ideastaan, ja mietiskeli jo täpinöissään mitä kaikkea kaksikko voisikaan tehdä, kunhan olisivat Haukan laumassa.
"Minä voin suositella sinua Haukalle. Ja kyllä hän sinut muutenkin kelpuutta, aivan varmasti. Mutta se Myrkky minua huolettaa. Sinun pitää jutella hänen kanssaan," naaras vakavoitui loppua kohden ja tarkasteli Tuhoa. Se oli iloinen että sillä oli tuollainen ystävä, joka halusi tehdä kaikkensa sen vuoksi.

// lyhyt, no inspiration. :s //