//Calarmaa odottelen Haukan kanssa = ) //
Itäinen tasanko oli kuin luminen aavikko, kylmä ja peittonaan puuterilumi. Tasankoa riitti aavana silmän kantamattomiin; jossain pohjoisempana tasanko muuttuisi taas suojaisiksi metsätilkuiksi ja vuoriksi. Juurikin sieltä, pohjoisempaa suuntasi nuori Puhuri pitkin, määrätietoisin laukka-askelin kohti tuttuja lakeuksia: Puhuri oli taittanut hyvin pitkän matkan takaisin laaksoon, josta oli vuosi sitten lähtenyt.
Uteliaisuus ja talvi olivat ajaneet uroon takaisin synnyinseuduille. Ainoaan paikkaan, jota kutsua kodiksi. Puhuri oli myöskin ymmärtänyt, kuinka siunattua ja kylläistä elämää laaksossa hän oli elänyt. Laakson ulkopuolella, siellä, mistä hän nyt tuli, tuskin oli yhtä hyvät apajat puhumattakaan niistä pienistä metsätilkuista, joista vieläkin pienemmät susilaumat keskenään nahistelivat.
Uros juoksi lennokkaasti, kiristi lihaksiansa työhön ja matka jatkui voimakkaana ja taittui jouhevasti. Uros ei tietenkään koko matkaa ollut juossut mutta tietäessään jo, että oli lähellä määränpäätä, halusi Puhuri löytää tiensä perille ennen auringonlaskua. Päivä olikin jo pitkällä, kohta hämärä sulkisi kaiken tiukkaan syleilyynsä.