Nuuskauksia ja kuonoja(Päättynyt)

¤Peli on aivan vapaa kaikille, mutta erityisesti toivoisin laumattomia tähän suuntaan, kiitos.¤

Tuhkan harmaa, suurehko uros susi asteli silmät kiinnostuneina ympäristöään tarkkaillen. Haukka, joksi sutta kutsuttiin, oli juuri saapunut uudelle tantereelle menetettyään edellisen laumansa entiselle betalla noin puolisen vuotta sitten. Se,mikä urosta ihmetyttää enemmän, on se, että beta, no laumansa johtaja säästi sen hengen eikä tehnyt sille mitään. Toisin kuin muille laumalaisille, jotka eivät liittyneet sen laumaan. Järjestyksen ja kunnon säädösten ohella oli laumaa pidetty kasassa, ja nyt uroksesta tuntui sille, että se oli pettänyt laumansa. Silti uros kohotti päänsä ja haisteli ilmaa. Mitäs nyt? Se huomasi selvät rajat, Ovelan rajat kauempana. Ne paistoivat selvästi, sillä ne olivat tuoreet. Juuri ajoissa. Uros huokaisi ja kääntyi takaisin järven rantaan. Se ei tahtonut heti ensinmäisenä tekemisiin toisen lauman kanssa. Se kuitenkin havaitsi monia eri jälkiä ja hajuja laskiessaan kirsunsa maahan. Karibut vaelsivat selvästi tästä, kuten sorkanjäljistä ja havusta pystyi päättelemään. Myös monia, niin sanotusti irtonaisia hajuja oli siellä täällä, selvästi ei-kenenkään-aluetta, sopivasti vallattavissa. Ensin vain hieman porukkaa.

Se, miksi Haukka suunnitteli upouutta laumaa oli se, että se oli tottunut alfana ja korkeassa asemassa olemiseen, eikä se osannut aloittaa kaikkein pohjimmaisesti mitenkään helpolla. Tämä jälki on vanha, se kulkee poispäin laaksosta, samoin muutama muu. Jotkut palaavat, joten mahdollisuuksia on. Havaitsen myös kauempana toisen rajan, hieman häälyvämpänä. Sepä mukavaa. Se hykerteli itsekseen ja asteli hieman lähemmäksi järven rantaa. Se kohotti päänsä ja kuunteli ympärstöään. Tuuli hujelsi aukealla alueella. Se tarkkaili myös silmillään. Metsät ja suojapaikat olivat selvästi vuorten juurilla. Vuoret! Siinäpä se. Ensinmäisen talven yli on helppoa selvitä luolissa tai onkaloissa vuorilla, sieltä palan lohkaiseminen on helppoa, kuka vuoria tarvitsee. Ja tämä alue on oivallista saalistus maata. Karibut synnyttävät täällä ja vasat on siten helppo kaataa. Myös varastoa talveksi olisi hyvä kaataa. Neljän viiden hengen lauma ei siis olisi pahitteeksi. Haukan ajatukset väkersivät jo lakkaamattomina suunnitelmia.

Sen suunnitelmat joko onnistuisivat, tai sitten ei.

Valkoinen susinaaras tassutti rennosti, kuono maassa etsien jälkiä. Sen häntä kohosi ja korvat nousivat pystyyn, kun se haistoi tutut jäljet, jotka merkitsivät yleensä helppoa ruokaa. Jänis. Jäljetkin ovat tuoreet. Jahdin kiihko alkoi vallata Tunturituulen siroa ruumista aiheuttaen sille hiukan tärinää. Susi kiihdytti vauhtiaan vähä vähältä, kunnes haistaessaan selvän hajun ampaisi täyteen laukkaan. Vuodenaika ei ollut paras sen suojavärin kannalta, ja jälkien jatkuessa toisen lauman reviirille susi jarrutti. Ei selkkauksia. Jälleen kerran Tunturituuli muisti äitinsä viimeiset sanat. Tuulesta sinä olet nimesi saanut, tuulen lailla sinun on kuljettava, jos tahdot säilyttää elämäsi ja vapautesi. Muiston tuoma apeus täytti sen mielen. Häntä putosi alas, pää painui ja korvat menivät luimuun. Se ei luultavasti koskaan saisi selville vanhan laumansa kohtaloa, eikä vanhempiensa kohtaloa.

Muistot väistyivät nartun mielestä, kun sen kuonoon leijaili haju toisesta kulkijasta. Oliko se nytkin jonkun lauman alueella? Parempi ottaa selvää. Silmät tarkkaavaisesti ympärilleen vilkuillen Tunturituuli lähti kulkemaan kohti hajun lähdettä. Se kulki puuston suojassa, varoen paljastamasta itseään. Metsän suojista se katsoi mustavetisen järven rantaan, nähden toisen. Tuhkanharmaa, Tunturituulta paljon suurempi uros katseli järvelle päin. Laumaton se luultavasti oli, kuten hänkin. Uros ei vaikuttanut raivohullulta eikä hyökkääjältä, joten valkoinen naaras astui esiin metsän suojista ja jäi odottamaan.

Haukka oli jo pidempi aika sitten huomannut Tunturituulen tulen. Se oli kuullut tuon askeleet kuunnellessaan ja haistanut myötätuulessa vieraan suden hajun. Mutta koska siinä ei sekoittunut mitään muuta, kuten lauman, hajua lainkaan oli Haukan toiveet herännyt. Se päätti kuitenkin pysytellä paikoillaan ja odottaa sopivaa hetkeä. Kun hetki koitti Tunturituulen astuessa esiin, kääntyi uros hitaasti, ei liian hitaasti, mutta hilttitysti ympäri nuolaisten huuliaan. Se ei halunnut vaikuttaa uhkaavalta, joten päätti antaa Tuulen itse tulla lähemmäksi, jos tahtoi. Alkuun Haukka tutkaili Tuulta hieman sivusta katsoen. Se piti häntäänsä alhaalla, mutta korviaan luottavaisena eleenä edessä. Se ei aikonut moata tätä.

"Hyvää iltapäivää." Uros tervehti omalla luontaisella äänellään. Hieman matalalla, muttei silti vihaisella tai raivokkaalla. Lempeästi uros kellisti päätään ja katseli Tuulta. Hän vaikuttaa ensisilmäykseltä hyvälle sudelle tulevaan laumaan. Riippuu silti enemmänkin hänestä, aikooko se sen uroksen vai sen nartun laumaan mieluummin. ajatteli Haukka tyytyväisenä "löydökseensä". Ei se oikeastaan löydös ollut, mutta ei Haukka sille muutakaan nimitystä keksinyt.

Tunturituulen olettamukset olivat osuneet oikeaan. Vieras susi ei ollut uhkaavasti käyttäytyvä, eikä jokin raivohullu. Pikemminkin uros vaikutti lempeältä ja ystävälliseltä. Tunturituuli laski häntänsä rennoksi alas ja nosti korvansa pystyyn pienestä luimusta.
"Hyvää iltapäivää teillekkin."

Tunturituuli astui muutaman askelen lähemmäs, muttei kuitenkaan vielä hajuetäisyydelle. Uros vaikutti sen mielestä johtajatyypiltä käytöksensä vuoksi, eikä Tunturituuli halunnut lähestyä sitä liian julkeasti. Vaikka se olikin yksinäinen vaeltajasusi, se oli oppinut, että ylenpiään tuli kunnioittaa tai muuten saattoi löytää hampaat kurkustaan. Tunturituuli luimisti korvasa ja painoi päätään hiukan alemmas uroksen edessä.
"Saanko tiedustella, johdatteko kenties tämän alueen laumaa? Jos niin on ja tahdotte, niin poistun heti reviiriltänne."
Tunturituuli katseli urosta kulmiensa alta. Se piti epätodennäköisenä, että laumaa olisi, mutta parempi oli katsoa. Varovaisuus ei koskaan ollut haitaksi.

((Sori, tuli metlkoisen lyhyt))

Haukka kohotti päätään soveliaasti. Se ei tahtonut näyttää uhkaavalle, ei lainkaan. "Ei, tämä alue on vapaata riistaa, kuten itse sanoisin. Mutta pian haluaisin koota oman laumani ja hallita juuri tätä samaista aluetta." Uros haukahti Tuulelle. Se kallisti hieman päätään. "Et tahtoisi liittyä tulevaan laumaani?Sinun ei tarvitsisi aloittaa pohjalta, voisit olla suoralta pöydältä jäsen. Eikö kuulostaisi mainiolta? Saisit hyvin rajojen mukaisesti liikuskella missä haluat." Haukka aloitti laskemalla samalla korviaan hieman alemmaksi. "Tahtoisitko olla osa laumaani, vai tahdotko olla vain? Saisit helpommin ruokaakin." Kyllä, Haukka käytti nälkään kohdistuvia taitojaan, sillä tiesi vuorten toisella puolella asustaessaan, että saalistusmaat, että turvapaikat olivat tärkeintä. Yksinäiset eivät selvinneet. Siksi Haukka ei tahtonut olla jättämättätätä narttua vaihtoehtojen varaan. Se saisi itse päättää, mitä parhaakseen näkee.

¤Minullakin nyt lyhyt tupsahti, kun ei ajatuskulje ruotsin läksyjen jälkeen =)¤

Tunturituulen tyynen ilmeen takana ajatukset kohisivat edestakaisin. Tässä oli nyt nartun odottama tilaisuus. Talven yli on selvittävä, ja laumassa olisi turvatumpaa. Lisäksi voin juonia itseni suoraan ylemmille tasoille, ei tarvitse aloittaa omegana. Nyt ei saa vaikuttaa yli-innokkaalta. Narttu kohotti päänsä ja korvansa pystyyn.
"Olenhan minä ennenkin talvista selvinnyt, mutta laumassa on aina parempi. Tahtoisin lyöttäytyä seuraasi, ja laumaasi" se sanoi hiljaa.

Tunturituuli heilautti häntäänsä ja vältti katsomasta urosta silmiin, jottei olisi vaikuttanut päällekäyvältä. Tuulenvire sai sen valkoisen, pitkän turkin pörröttymään. Hienoa, hienoa, hienoa. Parhaassa tapauksessa minun on helppo nousta betaksi asti. Tämä on loistavaa. Susi vältti kuitenkin näyttämästä näitä tunteita ja käyttäytyi kuin laumaanliittymistarjoukset olisivat tälle jokapäiväisiä.

Haukka oli tarkkaillut toisen eleitä yllättävän tarkkaavaisesti ja oli huomannut hyvin pienen voitonriemun omegan sijasta pääsemisestä. Ei se Haukkaa sinänsä haitannut lainkaan. Se oli vain hyvillään uuden lauman jäsenen saamisesta. Ei uros sen enempää tahtonut Tuulta käydä tutkimaan, kun ei vielä omaa laumaa ollut. Silti sen aikeet toteusivat pikku hiljaa. "Mukavaa. Ja aivan. Laumassa vara parempi. Kysyisin sinulta mielipidettä. Kun saan laumani kokoon, ottaisimme ainakin tämän alueen haltuun ja joko taistelulla tai neuvottelulla koittaisimme talveksi ottaa vuorilta lämpimiä luolia ja varastoja. Olisiko hyvä idea?" Haukka kysyi nyt Tuulelta rennosti, kuin laumalaiseltaan.

Uros vaikutti ilmeisen rennolta, mutta Tunturituuli päätti pitää kunnioittavan asenteensa, olihan uros nyt hänen alfansa. Narttu nuolaisi huuliaan kuunnellessaan uroksen puhetta.
"Vuoret vaikuttavat ihan mukavalta asuinpaikalta, emmekä olisi muiden laumojen tielläkään niin paljon. Olen aina viihtynyt yksinäisyydessä. Nimeni on Tunturituuli. Miksi haluatte minun kutsuvan itseänne, herra?" Tunturituuli kysyi tiedustellen uroksen nimeä hienovaraisesti.

Nälkä alkoi kurnia sen suonissa kovemmin, ja kun tuuli kuljetti kaimansa tarkkaavaiseen kuonoon hajun peurasta tai useammasta, päätti narttu ehdottaa:
"Menisimmekö saalistamaan? Olen nälkäinen, ja jos etsitte muita laumalaisia, saattaisi tuoreen veren haju houkutella paikalle heitäkin."
Sisällään Tunturituuli oli tyytyväinen, että toimeentulo talven ajaksi oli turvattu, ja kevään tullessa saattaisi jatkaa matkaansa taas seuraaville maille. Susi katseli ilmassa leijailevia syyslehtiä rentona, häntä hiukkasen heiluen. Se tiesi, että alfana uroksen velvollisuus olisi huolehtia tällä hetkellä ainoan laumalaisensa hyvinvoinnista ja kylläisyydestä, ja odotti innolla saalistusretkeä.

¤Olen erittäin pahoillani kestämisestä! Kouluprojekti laittoi eston tänne tulemiseen muuta kuin katsomaan. Nyt on kuitenkin projekti tehty ja aikaa(ainakin vähän aikaa) roolimiseen.¤

Haukka oli siirtänyt hetkeä aikaisemmin katseensa vasemmalle, suurelle aukealle, ei kenenkään maalle. Sen tarkkaavaiset silmät olivat havainneet jo peuran vasan, mutta se etsi katseellaan sen emoa. Jos sitä ei näkyisi, olisi hyvin ilmeistä, että uros aloittaisi ensinmäisen saalistusretkensä Tuulen kanssa, ainoan laumalaisensa kanssa tuon yksinäisen vasan kimppuun. Jostain kumman syystä uros tuntui olevan varma siitä, ettei emolla ollut äiti lähettyvillä. Eikä ollutkaan. Ovelan lauma oli kaatanut sen emon päivää aikaisemmin. Tuuleen jälleen katseensa siirtäen ja huuliaan nuolaisten se nyökkäsi. "Me lähdemme saalistamaan nyt alkuun, kiitos kysymästäsi. Jos oikein olen seurannut tuota vasaa sinusta nähden oikealla, sillä ei ole emo lähettyvillä. Mutta, sillä saattaa olla lauma turvanaan. Siitä en ole varma." Haukka totesi. Ja todella oli Tuulen sanoissa perääkin. Uusia laumalaisia voisi tulla jonkin verran, jos tuoreen veren haju niitä kutsuisi luokseen. "Kutsu lyhyesti Haukaksi." Haukka sanoi ja siirsi katseensa vasemmalle. Se laski päätään ja tutkaili maastoa vasan ympärillä.

Muutaman minuutin kuluttua se oli tutkinut vasan ympäristön, pitkät heinät, hieman isomman kiven ja järven. Se käänsi katseensa tuuleen. "Minä kuljen järven puolelta niin, ettei se näe minua. Ennenkuin siirryn paikoilleni kiven lähelle, sinä menet omalle paikallesi sen taakse oikealta. Jos se kääntyy ennen kuin olet paikoillasi, lähde liikkeelle ja aja sitä vettä kohden, mutta varaudu pysäyttämään se ennen kuin se pääsee veteen. Jos se pääsee veteen, joudumme aloittamaan kaiken alusta saaliin etsimisestä asti. Sillä peura on vaarallinen vedessä, kuten maallakin. Mutta vedessä tuhlaisimme voimiamme sen mennessä syvemmälle ja emme saattaisi saada murustakaan, jos se kuolee veteen. Samalla saatamme itse kuolla." Haukka puhui matalaa, käskevää ja pätevää äänensävyä, joka antoi selväksi, että nyt ei ollut varaa virheisiin, jos aiottiin saada syötävää. Sen vasen korva liikahti hieman taakse. "Jos asia on selvä, niin aloittakaamme." Haukka sanoi ja lähti kiertämään omalle paikalleen isomman kiven lähettyville ja oletti Tuulen tekevän tehtävänsä.

[ Tunkaisen Turre herran joukkooon jos kenelläkään ei ole sitä vastaan mikään ]

Turre oli viettänyt lokoisia päiviä ei kenekään maan suloisissa pusikoissa ja elellyt täysin omissa oloissaan. Nyt herra oli kuitenkin päättänyt että laiskottelu saisi riittää ja täytyisi etsiä talven varalle suojaisia paikka. Yö pakkaset kun olivat saaneet Turren miettimään tarkemmin asiaa. Talvesta tulisi kylmä ja pitkä, mutta se ei juuri nyt haitannut Turrea joka nousi venytellen puskon lomasta.

Turren lähtiessä liikkeelle e havaitsi kuitenkin pian että lähistöllä liikuskeli kaksi tuntematonta sutta. Turrea alkoi oitis kiinnostamaan kaksi tulokasta joita se ei ollut aikaisemmin havainnut. Pian turre sai kuitenkin vainun peurasta jonka ilmeisesti kaksi muutakin olivat havainneet. Turren luonne oli normaalisti kuulianen ja rauhallinen, mutta kylmät yöt ja pitkään jatkuva nälän tunne sai tuon hukan joksenkin kiukkuiseksi, niin se lähti oitis kulkemaan peuran vasaa kohti käyttäen apunaan mainiota hajuaistiaan. Turren nähdessä peuran vasa se jännitti lihaksensa ja jäi odottamaan toviksi peuran lähestyvän. Pian kuitenkin alkoivat kaksi suttakin havitella tuota samaista peuraa ja sehän Turrea vasta nauratti. Se oletti että kaksi tuloksata olivat nuoria sillä eivät kovin vanhalta näyttäneet. Turre suuntasi oitis vahvan ruumiinsa kohti peuraa kaataakseen tämän.

Peura oli haastava saalis yksin saalistavalle sudelle, mutta kun muuta laumaa ei peuran lähellä näkynyt eikä juurikaan ollut havaittavissa, voisi vasa olla vanhalle herralle helppo saalis, olihan Turre jo jonkin aikaa yksin elellyt ja saalsitanut milloin minkäkin kokoisia otuksia. Turren juostessa voimakas tahtoisesti kohti vasaa joka pian ilmi selvästi huomasi lähestyvän vaaran sillä lähti pakenemaan. Turrelle se oli vain pieni haaste, toki peuran vasa oli nopeampi jaliostaan kuin Turre, mutta Turre oli oppinut yhdena sian peuran vasoista. Ne olivat kömpelöitä varsinkin kun olivat erossa emostaan. Näin Turre jatkoi takaa ajoaan välittämättä lainkaan kahdesta muusta sudesta. Sillä ei ollut tietoa siitä että kaksikosta toinen olisi perustamassa laumaa ei kenekänä maalle. Turrelle oli tällä hetkellä tärkeintä saada kaadettua kömpelö vasa, ja niin uros ohjasi vasaa kauemmas ja kauemmas kohti lampea. Se tiesi että vesi olisi jo hyytävän kylmää ja hisastaisi peruan liikettä nopeasti. Kun peura oli saapunut hädissään järven rantaan käytti uroksemme tilaisuuden hyväkseen ja loikkasi peuran kimppuun joka paniikissa pyöri ympyrää jären rantalla hyytävän veden kirveltäessä tuon jalkoja. Turre sai onneksi otteen vasan niskasta ja kaatui vasan mukana veteen. Vesi saattaisi olla Turrelle khotalo jos se ei pian sielät pääsisi pois, mutta jos Turre olisi vielä ilman ruokaa se menehtyisi nälkään. Turrella oli vain yksi päämäärä tällä hetkellä ja se oli kaataa peura ennenkuin kaksi muuta sutta sen ehtivät tehdä. Turre siis piti otteensa kylmyydestä huolimatta peuran niskassa riuhtoen peuran liikeiden mukaan tuon niskaa saadakseen katkaistua sen.

Aikansa riuhtoessa Turre onnistui tappamaan vasan. Vasan lakattua liikkumasta Turre iroitti oteensa sillä kylmyys ja märkyys jäykistäivät Turren lihaksia jo liikaa joten Turre käytti viimeiset voimansa PEruan raahamiseen pois vedestä joka oli toddella työlästä. Saadessaan Peuran pois vedestä uros ryhtyi repimään tuon vatsaa auki saaden lämpimää verta virtmaan ja syödäkseen. Turren teurastessa PEuraa se ei kiinnittänyt niinkänä huomiota kahteen muhuun sutene jotka luultavammin olivat lähistöllä. Saadessaan vasasta palasen lihaa Turre ryhtyi syömään pala palata lisää kunnes saisi sammutettua nälkänsä.

Turre tiesi että kaksikko saattaisi tulla vihoittelemaan peurasta, olivathan he kuitenkin olleet myös sitä kaatamassa, Turrelle kuitenkin riitti että sai syödäkseen kiukkuisuus hävisi hiljalleen pois, mutta jättäen kuitenkin p ienen rippeen uroksen katseeseen.

// Sori kesto, koulu painaa päälle, koeviikot ollut ja muutenkin kiire.

Tunturituuli kuunteli huolellisesti alfansa antamat ohjeet ja alkoi noudattaa niitä. Niin hiljaa kuin pystyi, varoen kahisuttamasta lehtiä tai katkomasta oksia, se alkoi kiertää peuraa päästäkseen Haukan neuvomaan paikkaan. Se eteni suhteellisen nopeeasti, muttei kuitenkaan hökeltänyt vaikka se olisi sen luonteeseen saattanut sopiakin. Se pyrki käyttäytymään arvokkaasti ja miellyttämään alfansa tahtoa, eikä sitä saavutettaisi pelottamalla saalis karkuun.

Tunturituuli nosti korvansa ja oli juuri ulvomassa merkiksi ajon alkamisesta, kun toinen, tuntematon susi juoksi sen ohi. Narttu lamaantui paikalleen huomatessaan toisen tavoittelevan samaa saalista. Jo on röyhkeää, näki ihan varmasti meidän olevan sen perässä. Tuntematon sai saaliin kaadettua melko nopeasti ja ryhtyi syömään. Tunturituuli vilkaisi kysyvästi kauempana olevaan Haukkaan, katsoi sitten tuntemattomaan nostellen huuliaan valkoiset hampaan välähdellen ja loukattu katse silmissään. Yksin vaeltaessaan se olisi ilman kysymyksiä hyökännyt moisen röykeän saalisvarkaan kimppuun, nuori ja huimapäinen kun oli, mutta nyt se oli Haukan alaisuudessa ja jäi odottamaan alfansa käskyä.

Haukka oli juuri saapumassa omalle paikalleen kiven luokse, kun se haistoi ja kuuli vieraan suden lähestyvän erittäin nopeaa tahtia. Nimittäin Turren. Haukka kohottautui juuri parahiksi näkemään kuinka Turre kaatoi peuran veteen tahdillisin askelin. Tai ainakin niin Haukka sen näki. Sen silmät kaventuivat ja Haukka pörhisti niskaturkkiaan hieman. Miten tuo julkeaakin hyökätä meidän saaliimme kimppuun! Se ajatteli katsellen Turren kaatamaa peuraa tämän tullessa rantaan. Haukka piti peuraa sen ja Tuulen saaliina, ei Turren saaliina. Mutta vaikka Haukan olisi tehnyt mieli hyökätä tuon muukalaisen kimppuun, ei se tehnyt sitä. Se huomasi saattavansa saada uuden laumalaisen. Siinä sivussa Haukka lähti liikkeelle kohti Turrea, se ei enää kuitenkaan pörhistellyt. Se oli havainnut Turresta pienoisen laihuuden ja nälän, jonka peura ilmiantoi varsin selvästi. Haukka murahti Tuulelle varoittavasti tuon hampaiden paljastuksille, mutta samalla ilmaisten omalla käytöksellään ettei nyt kannattanut niin tehdä.

”Sinä taidat ilmiselvästi olla nälissäsi, luulenko oikein?” Haukka aloitti puhuen matalasti ja arvokkaasti, muttei itsestään ylpeillen kuitenkaan. Haukka kiersi Turren eteen ja katseli tätä normaalisti. ”Tahtoisitko saalistaa suurempaa saalista ja saada enemmän lihaa syödäksesi?” Haukka jatkoi ja katseli sivusta Turrea. Mikäli Turre vastaisi myöntävästi jatkaisi uros asiaansa. ”Minulla voisi olla siihen apukeino. Olen nimittäin vailla lauman jäsentä. Sinun ei tarvitsisi aloittaa pohjalta, sillä laumassani on vain yksi jäsen. Tunturituuli, jonka kanssa meinasimme juuri tuon samaisen peuran kaataa ja syödä. Ehdit kuitenkin ensiksi. Ei. Minä en ole vihainen peurasta. Mutta voisimme yhdessä saalistaa myös täysikasvuisen peuran tai karibun, jos lyöttäytyisit laumaani tai tulevaan sellaiseen.” Haukka puhui rennosti ja katseli koko ajan Turrea hieman varovaisesti.
Jos Turre vastasi kieltävästi Haukka pysyisi hiljaa miettien asiaa.

Turre joka oli kaatanut juuri melko taidokkaalla tavalla peuran lounaakseen söi tyytyväisenä lounastaan, kunnes huomasi myös lähistöllä saalistavan kaksikon. turre aisti oitis että kaksikkoa "ärsytti" että Turre herra oli juuri popsimassa heidän mahdollista ateriaansa.

Haukan astelessä lähemmäksi Turre tuon hampaat vilahtivat esiin, mutta katosivat pian jättäen jälkeensä melkoisen tympeän ilmeen. Turre ei tahallaan ollut ilkeä mutta sitä ahdisti nälän tunne sekä märkä turkki sai jopa turren hytisemään kylmästä tuulen vireestä. Turre kohautta olkiaan samalla ryhdistäen asentoaan käyttäytyen kuten oli aikoinaan käyttäytynyt oman laumansa Alfana. Haukan avatessa suunsa Turren ilme oli muuttui vähä pätöiseksi. " Mitäpä luulet, jos olen ollut syömättä viikkoja juuria kummosiempaa. " turre tuhahti tuolle tuntemattomalle urokselle. Haukan kumminkin pian jatkaessa jutusteluaan Turren sisällä alkoi joksenkin kiehua.
Tuntematon uros alkoi puhumaan Turrelle laumasta jota Haukka perustaisi kun saisi lisää väkeä. Turre asia ei voisi vähempää kiinnostaa, sillä se tiesi millaista lauman johtaminen oli eikä se juurikaan ollut saanut Haukasta johtaja maista ensivaikutelmaa.
" Vai aijot sinä perustaa lauman? Luulen että laumassasi ei olisi minulle tarpeeksi korkeaa paikkaa. Nimittäin entisenä Alfana en aivan helposti taitu muiden alaisuuteen. " Turre sanoi se aukaisi vielä suunsa, mutta ei sitten enää jatkanut. Tällä hetkellä se jäi jopa miettimään Haukan tarjousta, mutta hyvin toden näköisesti Turre ei pääsisi tuon kanssa yhteis ymmärrykseen lauman kanssa.

Turre joka oli syönyt peuraa ennen kaksikon tuloa siirsi katseensa nyt toiseen tuntemattomaan, joka ilmeisesti oli Haukan alaisia. Turre naurahti mielessään sanomatta sanakaan. Sen kasvoilla oli pieni pilkkeen alku joka saattoi näyttää jopa sen että Turre nauratti. " Mikähän mahtaa olla nimesi ? " Se tokaisi matalati kohdistaen kysymyksensä Haukalle. Turren mielestä Haukka ei ollut kovin johtaja mainen sillä ei edes esittäytynyt Turrelle kun jo alkoi ehdotella lauman paikkaa.

Ruskea turkki istahti alas lipoen huuliaan. Hitaasti hukka katsahti peuraan ja sitten kaksikkoon. " kyllä tuosta teille riittää jos vain haluatte " Turr mainitsi yhä suu pieliään lipoen. Turre tutkaili tilannetta varsin tarkasti että saisi enemmän irti tuosta ehkä tulevasta alfasta. Olihan tuo Haukka kuitenkin perustamassa laumaa aluelle jossa Turre oli viettänyt jonkin aikaa enemään aikaa kuin Haukka ja tuon laumalainen. Turrelle lauman perustaminen oli saman tekevä, mutta asia oli eri asia liittyisikö itse siihen, sillä Turrella oli perjaatteensa eik äse helposti niistä luopuisi. Turre piti itseään joksenkin arvokkaana vaikka tiesi että laaksossa vain Vainu tiesi täyden totuuden Turren menneisyydestä.

Tunturituuli luimisteli pahoillaan siitä että oli suututtanut alfansa. Se lipoi huuliaan anteeksipyytävästi ja käveli nöyränä Haukan taakse, kiertäen toisen suden kaukaa. Narttu ei halunnut vaikuttaa uhkaavalta, pelätessään vieraan suden hyökkäävän. Kuitenkin sitä edelleen ärsytti, kuinka röyhkeästi toinen olikaan vienyt saaliin. Hyvä metsästäjä tuo toinen kyllä on. Saattaisi olla hyödyllinen laumassa. Kuulemiensa keskustelunpätkien perusteella Tunturituuli uskoi kuitenkin, että vieras susi ei liittyisi.

Vähät narttu siitä välitti. Se istahti maahan, selkä keskustelejoihin päin ja osoitti käytöksellään selvästi: ylempieni asioihin en sekaannu, piste. Tunturituulen katse seurasi hajamielisen oloisena tuulen riepottelevia lehtiä. Ne olivat keltaisia ja oransseja, muutama punainenkin oli joukossa. Tunturituuli oli aina ollut puoliksi vahva, itsenäinen narttu, puoliksi haaveksija. Haaveilupuoli pääsi esiin vain turvallisessa paikassa ja ajassa, kuten nyt. Se oli Haukan suojeluksessa, eikä uskonut hetkeäkään että toinen susi voisi sitä voittaa. Narttu päätti pysyä keskustelusta erossa, sanoa jotain vain jos jompikumpi pyytäisi. Lehtien pyörteily vei Tunturituulen jonnekkin mielensä syvyyksiin.

Muistot olivat sekavia Tunturituulen mielessä. Tuulesta sinä olet nimesi saanut, tuulen lailla sinun on kuljettava, jos tahdot säilyttää elämäsi ja vapautesi. Hänen emänsä viimeinen lause. Se tulisi vainoamaan häntä koko loppuelämänsä. Emon puutteen jättävä valtava aukko.

"Olen Haukka, ja olen erittäin pahoillani, jos en suoraan esitäytynyt. Yleisistä syistä pidän ainakin tällä hetkellä parempana pitää nimeäni hieman piilossa." Uros nyökäytti päätään pienesti esittäen asiansa lauman perustamista tarkoittaen. "Jaa.. Vanha alfa vai? Niin olen minäkin, mutta mieluummin pelastin entisen laumani hengen lähtemällä kuin taistelemalla. Ja jos liityt laumaani, voin vannoa sinulla olevan hyvät mahdollisuudet betan sijaan, tai jopa toiseksi alfaksi. Jos siis kerran olet entinen alfa" Haukka puhui matalasti, eritäin tarkasti mietittyjä sanoja. Vaikka sillä ei ollutkaan täydellistä kokemusta lauman itse kokoamisesta, vain sen johtamisesta ja arvostuksen ansaitsemisesta. Haukka oli saanut aloittaa suoraan johtamisen isänsä jälkeen, vaikkakin joutui isänsä betan murhayrityksen kohteeksi.
”Varsin avokätinen tarjous teiltä.” Haukka nyökäytti kiitollisena, mutta odotti Tuulen ymmärtävän, ettei vielä syödä. Haukka odotti mielessään malttamattomana pääsemistä apajille.

[Heh, pahoittelen tätä kömmähdystä. Mutta itse en rooliani ole näkyviin saanut joten ajattelin että se sitten ole perille tullut ja kirjoitin sitten uuden. Joten nyt kun tämä sitten näkyy niin poistan moisen. Koittakaapa kestään sähläilyjeni kanssa ]

Turre kohotti katseensa Haukkaan. " Vai epäröit sinä sanojani. " Se lausahti tyynenä. Ei se jaksanut marista asiasta mikä oli Turrelle itsetsään selvyys. Turre kun ei hyväksynyt lainkaan valehtelua, miksi se siis teksisi niin itse? Turre lipoi huuliaan täyttävän ateriansa jälkeen ja mietti nyt tarkasti mitä sanoisi toiselle alfalle.

Vai oli Turrella hyvä mahdollisuus betaksi tai jopa toiseksi alfaksi. Niin Turrella oli kokemusta lauamsta ja oli elänyt jo jonkin aikaa, oli nimittäin vuosia hukalle kertynyt. " Taistella tai paeta, siinä onkin kaksi aisaa mitkä pistävät miettimään. Minun laumani tuhoutui suuressa taistelussa toisen alfan kanssa. Ehdin onneksi pelastaa lauman nuorimmat sekä nartut. Ja loppu onkin pitkä tarina. " Turre lausahti se ehkä ehti sanoa jo liikaa, olisi varmasti ollut hyvä olla vain hiljaa Turren menneisyydestä koska asia saattoi herättää kysymyksiä Haukan päähän. Eikä turre niin mielellään haluaisi enää toistamiseen murehtia menneitään.

Syksy teki loppuaan hutjaa vauhtia ja talvi tuloaan. Puiden lehdet olivat jo lähes tippuneet maahan ja sai Ovelan ja Viiman lauma alueet näyttämään melko avarilta. Saalistaminen kävisi vaikeaksi pikku hiljaa johtuen lauma eläinten siirtymistä kahden muun lauman aluelle. Turre katsahti Ovelan aluelle ja sitten takaisin Haukkaan. " Mikä on laumasi tavoita, jos sillä sellainen on ? " Turre kysäisi kuin tyhjästä. Turre ei tekisi päätöksiä ennen kuin olisi täysin varma asemastaan laumassa sekä sen tavoitteesta.

¤Mitenkäs sinä nyt kaksi roolia peräkkäin laitoit?¤

Tunturituuli kuunteli toisella korvallaan kahden muun suden puhetta. Sillä oli nälkä, mutta Haukan elekieli kielsi sitä hyökkäämästä Turren saaliin kimppuun. Niinpä se edelleen pysyi kauempana, yritti ottaa kiinni tuulessa lentäviä lehtiä ja tunsi itsensä taas huolista vapaaksi pennuksi.

Tunturituulen mielessä riemua ei kuitenkaan kauan kestänyt. Se oli auttamattoman tylsistynyt, siitä ei päässyt yli eikä ympäri. Narttu oli tottunut liikkumaan sinne tänne, jäämättä mihinkään kovin pitkäksi aikaa. Ehkä tilanne paranee kun pääsemme vuorille. Kukaan ei varmaan välitä, jos kuljeskelen vähän ympäriinsä siellä. Tunturituuli muisti pesässä pikkupentuna kuulemansa tarinan, kuinka vuorilla asuivat ne kaikista viisaimmat ja mahtavimmat sudet. Emo tosin oli puhunut pohjoisista vuorista, mutta ehkä täälläkin... Tunturituuli käänsi katseensa ja tuijotti kunnioittavasti mahtavia, sinertäviä huippuja. Ehkä jossain tuolla...

Toki narttu tiesi, että se oli vain tyypillinen pesätarina, joita kerrottiin pikkupennuille, mutta sen pohjaton uteliaisuus nosti taas päätään. Jos tarinoilla ei ole mitään perää, mistä niitä muka voidaan keksiä? Yleensäkin vuoret olivat aina kiehtoneet Tunturituulta, niinpä se oli enemmän kuin iloinen että matka suuntautuisi sinne.

Haukka kuunteli vakava ilme kasvoillaan Turren kertomuksen, se nimittäin muistutti jonkin verran sen omaa menneisyyttä. "Ei, en epäile sanojasi. Ajattelin vain, että on kohteliaampaa käydä keskustelu ensin lävitse, ennen kuin aloittaa syömisen." Totesi hymähtäen sanojensa päätteeksi. Oliko Haukalla tavoitteita, kun lauma olisi koossa? Tietenkin. Vallata laumalle sopiva elintila ja pitää se hyvinvoivana ja tietenkin hengissä. Haukan periaate oli aina ollut; Älä ota liikaa tai muutu ahneeksi, se voi kostautua.

"Jos lauman elinehto on sen elintila, sitä täytyy saada. Sen lisäksi aijon liittoutua jommankumman lauman kanssa, jotka täällä majailevat. Niin saisin kenties helpotettua laumaelämää. Tietenkin lauman hyvinvointikin on tärkeä, joten lauman tavoite on pitää kaikki hyvässä kunnossa." Haukka selitti Turrelle yksinkertaisesti. Tuulta Haukka vilkaisi välillä, mutta kun toisella ei tuntunut olevan "hätää", ei uros tuohon niin paljoa kiinnittänyt huomiota. Kyllä se nyt osasi jonkin aikaa yksikseen olla kun mahdollisen laumalaisen kanssa juteltiin.

[ minunlla tulee muutto puuhat ja kone ongelma joksikin aikaa joten miunn rooliani saattaa tulevaisuudessa joutua odottelemaan pidempään, pyrik kuitenkin hoitamaan osuuteni mahdollisimman aktiivisesti ]

Turre kohotti katseensa Haukasta Tuuleen. Toinen oli melkoisen omissa oloissaan joten ei Turrekaan siihen huomiotaan kiinnittänyt sen koommin. Se mietti Haukan sanoja nyökkäilen hitaasti. " Aivan ymmärrän, toisne lauman kanssa saatta kuitenkin olal vaikea liittoutua. Mutta en sulkisi ajatusta pois laksuista. " Turre lausui tyynenä sen silmät näyttivät viisailta ja hyvinkin rauhallisilta.

Turre mietti yhä mahdollisuuksia luamassa joko betana tai jopa toisena alfana. Se ei sulkenut pois mitään mahdollisuuksia. Se tiesi myös että alueella liikkui muitakin laumattomia jotka mahdollisesti tarvitsisi suojaa tulevan talven varalle. Turre nuuski tuulen tuomia hajuja mutta käänsi sitten katseensa Haukkaan. " Ennenkuin liityyisin laumaasi tahdon tietää varman paikan laumassa. " Turre lausahti päättäväisenä sillä oli selvä sävel minkä mukaa nse eli ja nyt tietty tahto jonka se haluasi tapahtuvan.

Turre jäi tyynenä odottamaan Haukan vastausta ennekuin sanoisi yhtään enenmpää.

Anteeksi, minulla on koneongelmia. Hyppikää vain vuorojani yli, eihän Tuulella ole kovinkaan merkittävää osaa tässä.

Haukka laski sopusuhtaista päätään ja kallisti sitä. "Jos odotat suurta paikkaa suoraan, voin luvata sinulle vain sen, että saat betan paikan." Haukka lausahti kunniallisen johtajamaisella äänellä. "Mutta! Sinun ensin näytettävä taitosi johtamisessa ja minun neuvojeni kuuntelemiseen. Et saisi tehdä päätöksiä suoraan, vaan sinun kuuluu ensin esittää minulle ehdotuksesi." Haukka saneli ehdot kohottaen päänsä ylös, kuitenkin suunnilleen hartiatasalle sen jättäen. "Oletko sinä, Turre, valmis turvaamaan selustaasi talven pakkasilta liittymällä laumaani?" Haukka kysyi ja katsoi Turren otsaa, ylempiarvoisuuttaan näyttelevästi. Sen häntä oli koholla varmasti ja näyttävästi.

Haukasta ei ollut yhdentekevää, kummin Turre päättäisi. Se tahtoi koota lauman itselleen, eikä se olisi mahdollista, jos siinä olisi vain yksi jäsen. Tunturituuli oli tyystin unohtunut Haukalta ja tuo katsahti tuota sutta järven rannassa. Sitten vuoria. "Jos saan jomman kumman lauman liittoutumaan kanssamme, uskon meillä olevan paremmat mahdollisuudet elää laumana." Haukka totesi ohimennen Turrelle siirtäen lopuksi katseensa takaisin tähän.

Turre katsahti arvioivasti Haukkaan. " Beta " se lausahti hyvin hilajiseen ääneen tuskin kuulusvasti. Turre oli pärjännyt jo jonkin aikaa yksin ilman ongelmia. Mutta Turre tiesi että kylmänt talvet tekivät kiirellisesti tuloaan ja saattaisi tappaa useita yksilöitä. Kyse Turren valintaan ei enää ollut Haukasta eikä siitä etteikö turre olisi kyvykäs betaksi tai toiseksi alfaksi. Turre tiesi että Haukka oli uudempi tulokas näillä main ja täten tarvitsi Turren tietoja josita olisi paljon hyötyäkin. Turre käänsi katseensa Tunturituuleen jahymähti. " Liityn joukkoossi, mutta en sen takia ettenkö kykenisi itse pärjäämää talven varalta ja turvaamaan selustaani. Kunnioitan sinua alfanan, mutta toivon että otat huomioon myös että tunnen tämän laakson joksnekin paremmin kuin te kaksi. En tarkoita sitä pahalla, mutta sinä saatta hyötyä minusta paljonkin, sillä sattumoisin tunnen osan toisesta luamasta. Lisäksi tiedän että tällä aluella elää paljonkin laumattomia susia. " Turre selsoti ja näytti osoittavansa toiselle toistaiseksi alistuvuutta. Turren oli osittain vaikea alistua toiselle itseään nuoremalle urokselle, mutta nyt Turre sen kuitenkin teki. Se oli liittynyt haukan pienikokoiseen laumaan ja Haukka oli Turrelle luvannut Betan paikan.

Haukka katsoi Turrea arvioivasti. "Saat näyttää minulle, kuinka hyvin osaat betan hommasi. Huomenna kutsumme täällä, samassa paikassa jompaa kumpaa laumaa. Jos vain sopii, arvon Turre." Haukka totesi ja laski päätään. Se kunnioitti hieman Turrea, vaikka ei kuitenkaan pitänyt tätä kummoisena. "Olisin halukas tietämään laumoista hieman lisää. Olisiko mitenkään mahdollista saada tietoa niistä?" Haukka kysäisi ja kävi istumaan. Se ei kokenut Turrea uhkava, ainakaan vielä.

¤Lyhyt, ajatus töksähti¤