Lunta, Jäätä, Lunta

(( Eli Capsize ja Sola ))


Aamu sarasti puiden takaa ja lumi kimalteli järven jäällä. Yö oli ollut kiireinen ja siksi Safiiri oli huomaamattaan kävellyt Suurjärven läntiseen osaan. Se katseli ympärilleen, koska täällä se ei ollut käynyt ennen. Ainakaan tietääkseen.


Se otti suuhunsa kimpaleen lunta ja nielaisi sen kun se muuttui vedeksi. Olisi toki ollut mukavempaa juoda järvestä, mutta se ei viitsinyt alkaa kaivamaan jäätä rikki. Lumi sai nyt kelvata. Mitäköhän kuului sen ystävälle... Ja entiselle laumalle ?


Mustaturkki jolkotteli ympyrää ja nuuski aina joissakin kohdin maata. Varmistaakseen oliko ketään lähettyvillä.

Sola oli päättänyt tutustua tarkemmin myös laakson ulkopuoliseen alueeseen, nyt kun oli melko hyvin selvillä sen sisäisistä alueista.
Narttu toivoi myös törmäävänsä joidenkin laumojen jäseniin, voidakseen ehkä kysellä, ottaisiko heidän laumansa mahdollisesti riveihinsä hänenkaltaistaan penikkaa.
Uusien ystäviensä avulla narttu oli saanut hyvin saalista ja pysynyt pitkään melko kylläisenä, mutta sitä vaivasi se yksinäisyyden tunne, joka väistämättä seurasi itsenäistä vaeltelua ja tutkiskelua. Se tunsi palavaa halua kuulua johonkin, olla osa jotakin.

Muutamia päiviä vaelleltuaan, Sola oli seurannut uutta susien tuoksua Vallan reviirin reunoilla. Narttu oli vältellyt joutumasta rajavahtien hampaisiin ja kiertänyt reviirin rajoja Suurjärveä kohti.
Nyt se huomasi metsän takana avartuvan valkoisen aukean, ja hidasti reippaan jolkottelunsa kävelyksi.
'Tuolla ei varmasti ole mitään' se ajatteli, mutta jatkoi silti hidasta kulkuaan kohti järven länsireunaa.

Safiiri kuuli ääniä läheltä ja sen niskakarvat nousivat välittömästi pystyyn. Se päästi kurkustaan varoittavaa, matalaa murinaa ja lähti kävelemään kohti tuota ääntä. Yhtäkkiä sen silmien eteen ilmestyi vieras.

" Kuka olet penikka !? " Narttu sanoi vihaisesti ja katsoi toista tuimasti. Pian se kuitenkin himan rauhoittui, tästä voisi saada jotakin irti. Nimi saisi tulla esiin ja jos toinen kuului laumaan olisi se myös kiintoisaa.

Astellessaan kohti valkoista ankeutta, Sola mietti olisiko sen sittenkin parempi kääntyä takaisin.
Se oli tavannut muutamia päiviä sitten erään erittäin miellyttävän naarassuden, johon oli heti kiintynyt ja ottanut tämän ikäänkuin emohahmokseen. Mutta kun Sola oli lähtenyt hakemaan toiselle piilottamaansa ruokaa, se oli törmännyt metsässä hirvittävään olentoon.
Narttu ei ollut vieläkään varma, oliko se ollut karhu vai jokin aivan muu, mutta oli juossut henkensä edestä pedon ärjynnän saattelemana, ja pysähtynyt vasta laaksoon johtavan solan suojissa. Se oli päättänyt jatkaa eteenpäin, eikä uskaltanut kääntyä takaisin laaksoon.
Nyt se kuitenkin paloi halusta tavata Aavaksi esittäytyneen suden uudestaan ja pohti, kykenisikö kohtaamaan mahdollisesti metsästä ilmestyneen hirviön uudestaan.

Täysin omiin mietteisiinsä vaipuneena Sola huomasi toisen vasta kuullessaan tämän huudon ja painautui heti matalaksi. Vatsakarvat lumen pintaa viistäen se heilutti koipien väliin painunutta häntäänsä ja nuoli alistuvasti huuliaan.
"Olen Sola." Narttu vastasi arasti ja pysytteli paikoillaan, korvat tiiviisti päätä myöten painettuina. Se oli kuitenkin laaksoon tulonsa jälkeen rohkaistunut melko lailla, eikä varsinaisesti pelännyt enää tämänkään kaltaista tilannetta. Alistuvaisesta ja pelokkaasta olemuksestaan huolimatta Solan suuret keltaiset silmät tutkivat toista avoimina ja pentumaisen uteliaina.
Toinen näytti vain yllättyneen hänen äkkinäistä läsnäoloaan ja rauhoittuneen hieman, ehkä huomatessaan Solan täydellisen alistuvuuden.

Safiiri katsoi Solaksi esittäytynyttä pentua paheksuvalla tavalla.

" Suo anteeksi tunkeilu, mutta satutko kuulumaan johonkin... Laumaan ? " Naaras kysyi nyt lempeämmin. Paras tapa saada jotakin irti tästä pennusta, oli olla lempeä, mutta silti kova.


Musta susi nuuski Solaa ja haistoi vieraan hajun. Toinen kuului varmasti joko suureen laumaan- tai ryhmään. Mutta se halusi tietää mihin ? Oliko tämä pentu Ovelan riveisstä ? Kuuluiko Sola kenties Vallan laumaan ? Vai olisiko tämä Haukan sälittävässä ryhmässä ?

"E-en.." Sola vastasi sille esitettyyn kysymykseen epävarmasti, vaikka puhuikin totta. Se oli aiemmin maininnut eräälle tapaamalleen sudelle Kauhun ja Sammalen ryhmästä, mutta huomannut sen olleen typerää ja harkitsematonta. Sitä paitsi susi ei ollut oikein varma, mikä hänen asemansa ryhmässä oli, ja saattoiko häntä varsinaisesti kutsua sen jäseneksi.

Sola rentoutui hieman, kun huomasi toisen eleiden muuttuvan ystävällisemmiksi. Tämän nuuskiessa häntä, se huomasi toisessa vieraan, mutta vahvan ominaishajun. Toinen olisi melko varmasti siis jossakin laumassa. Narttu ei kuitenkaan uskaltanut udella heti liikoja. "Entä.. Kuka sinä olet?" Se kysäisi hiljaa, yhä kyyryssä, häntäänsä rauhallisesti heilutellen.

Safiiri kuuli heti epävarmuutta toisen sanoissa. Valehteliko tuo pentu Safiirille ?

" Jaa. No hyvä on sitten. MMinun nimeäni et mihinkään tarvitse siihen asti kunnes kerrot totuuden. Haistan sinussa useitten susien hajuja, ja se tuoksuu laumalta tai joltakin ryhmältä " Narttu sanoi ja hailautti häntäänsä. Toinen kyllä vaikutti hyvin varmalta pennulta, mutt arka se hieman oli.


Mustaturkki katsoi Solaa syvälle silmiin ja hymähti.

" Ole kiltti ja kerro totuus " Naaras kuiskasi pennun korvaan ja nuolaisi tätä kevyesti.

Solaa hämmensi hieman toisen käytös. Oliko toinen ystävällisissä aikeissa vai ei?
Narttu tunsi itsensä heti petturiksi, vaikkei ollut oikeastaan tehnyt muuta kuin kertonut totuuden. Se kyyristeli nyt yhä nöyremmin ja katseli toista alta kulmiensa. "No.. Olenhan minä tavallaan eräässä ryhmässä.." Narttu sanoi hiljaa ja heilutti koipiensa väliin painettua häntäänsä nopeasti puolelta toiselle. "..Mutta olen luvannut etten kerro siitä kaikille.. Tai varon kertomasta.." Solan puhe alkoi pätkiä ahdistuksen seurauksena. Vaikka se kuinka yritti, sen oli yksinkertaisesti mahdotonta olla paljastamatta liikaa.
Toisen nuolaistessa Solaa, se rentoutui hieman ja uskaltautui kysymään: "Entä sinä?"
Se kyyristyi taas hieman varuillaan, toisen reaktiota peläten.

Safiiri lipaisi huuliaan tyytyväisenä. Pentu oli kertonut jo yhden tärkeimmistä asioista, hyä niin.

" No Sola, minä kuulun tämän laakson yhteen voimakkaimmista laumoista. Laumani on vahva ja sitä johtaa hyvä alfa. Kunnioitamme häntä todella paljon, mutta joukossamme on myös pettureita " Naaras sanoi ja murahti hieman. Se tiesi että laumaan kuului susia, jotka kaipasivat vain suojaa laumalta.


Suuri osa laumasta oli naaraita, mutta ei sillä väliä. " En halua olla tunkeileva, anteeksi siis. Mutta onko ryhmälläsi jokin erityinen tehtävä ? Voisimme auttaa vahvan laumamme kanssa jos tarvitsisitte apua... " Mustaturkki sanoi ja hymähti. Se halusi ensin tietää juurta jaksaen toisen taustat ja tarkoitukset ennen kuin alkaisi itse avautua.

Safiirilla oli huonoja kokemuksia liian nopeasta avautumisesta, joten se oli aina vaurillaan kun tapasi vieraita susia.

Kuunnellessaan toisen kertomista laumastaan, Sola rentoutui hieman. Toinen sanoi kuuluvansa yhteen laakson voimakkaimmista laumoista, ja nartun tietojen mukaan Veren lauma kaipasi tällä hetkellä kipeästi täydennystä ja oli melko heikossa asemassa, joten tästä toinen ei voinut puhua. Toisen mainitessa petturit, Sola yhdisti sanaan mielessään heti Veren liittolaiset, ja nyökkäsi ymmärtävästi. Se oli alkanut myös miettiä, josko Kauhun ja Sammalen ryhmään olisi jo päässyt jokin petturi. Siinä tapauksessa Veri saattaisi jo olla tietoinen ryhmän suunnitelmista. Narttua kauhistutti ajatus, että Veri saattaisi jo tällä hetkellä suunnitella vastahtökkäystä, mutta työnsi sitten ajatuksen sivummalle.

"Tavallaan mutta.. Minun on varottava etten paljasta liikaa, ymmärräthän?" Sola hiljensi äänensä kuiskaukseksi ja vilkuili ympärilleen. "Joku Ve.. voi vaikka kuunnella." Narttu katseli toista ahdistuneena, ja sen sydän hakkasi rinnassa normaalia tiheämpään tahtiin.
"En tiedä tarvitsemmeko lisää tukea.. Minun on kysyttävä Tuulilta." Narttu nyökkäsi teeskennellyn tomerasti ja heilautti häntäänsä.

Narttu höristi korviaan. Sitä kiinnosti kovasti nyt tämä asia.

" En aisti ketään lähistöllä. Voit kyllä kertoa minulle, lupaan pysyä hiljaa asiasta " Tummaturkki sanoi ja hipaisi kuonollaan Solan päätä. Pentu saisi nyt tilaisuuden kertoa kaiken, ja se kiinnosti Safiiria kovasti.


" Sola, voit luottaa minuun. En kerro tästä kellekkään... Asiaan kuulumattomalle " Narttu sanoi ja lipaisi huuliaan. Se pysyisi hiljaa jos tarve sitä vaatisi.

Solaa epäilytti toisen ailahtelevainen käytös ja se asteli hermostuneesti paikallaan, toivoen kovasti olevansa missä tahansa muualla. Toinen vaikutti merkillisen kiinnostuneelta hänen ryhmästään, eikä narttu uskaltanut avata suutaan, ettei paljastaisi taas liikaa.
Sola ei voisi olla varma toisen luotettavuudesta. Hänhän voisi lupauksestaan huolimatta paljastaa kaiken jollekin Veren liittolaiselle, tai jopa Verelle itselleen. Sola ei tiennyt, oliko jokin muu lauma sovussa Veren lauman kanssa.

Kaiken lisäksi nartusta tuntui pelottavalta kertoa itsestään niin paljon sudelle, jonka nimeä ei edes vielä tiennyt. Toisen vakuuttelu siitä, että Sola voisi luottaa tähän, osaltaan vain lisäsi epäluotettavuutta.
"Ei siinä ole paljon kerrottavaa oikeastaan.." Sola keräsi rohkeutensa ja sai äänensä kuulostamaan lähes vakuuttavalta. "Enkä itse tiedä paljon mitään asioista.. Olen vain.. en itse asiassa edes tiedä asemaani ryhmässä." Narttu puhui taas enimmäkseen totta, mutta vältteli silti toisen katsetta.

Safiiri näki että pentu piti osaa tietoa sisällään. Harmillista.


" Sola... Nämä silmät eivät alehtele. Kerro minulle kaikki. Ole kiltti " Se sanoi ja katsoi toista anelevin silmin. Se luimisti korviaan ja roikutti häntäänsä kurjan näköisenä. Mustaturkki kävi matalaksi ja toljotti kiiluvin ja anelevin silmin Solaa.

// Pahoittelen vastauksen kestoa (yleinen passiivisuuskausi käynnissä) //

Solaa alkoi hermostuttaa hankalaksi muuttunut tilanne. Se taisteli vastaan suunnatonta halua ratkaista tilanne toisen tahtomalla tavalla: puhumalla. Narttu oli pitkään hiljaa ja koko sen olemus muuttui hetki hetkeltä ahdistuneemmaksi. Silti se piti koko ajan päätään alistuvasti toista alempana.
Lopulta se keräsi rohkeutensa ja kohotti hieman ryhtiään, lausuen hieman tärisevällä äänellä: "M-minun on käsketty olla kertomatta mitään susille, joita en tunne varmasti." Sola piti hetken tauon ja silmäili toista vain ohimennen. "Joten en valitettavasti voi kertoa enempää, ennen kuin olet ensin kertonut jotakin itsestäsi." Naaras loi toiseen pahoittelevan katseen ja tunsi lievää helpotusta, kun oli saanut vieritettyä vaikenemisensa syyn jonkun toisen harteille. Hän vain totteli ylempiensä käskyjä, eikä siis voinut kertoa mitään, vaikka olisi tahtonut.. Tai näin hän ainakin yritti uskotella sekä toiselle, että itselleen.

Safiiri katsoi Solaa hieman huvittuneena. Mustaturkin olisi siis kerrottava itsestään... Hmmm



" Eli olen Safiiri. Edellisessä laumassani beta, ystäviä minulla on hyvin vähän, mutta sitäkin tärkeämpiä he ovat minulle. Olen joskus itsekäs, voin myöntää. Oliko tässä tarpeeksi ? " Naaras sanoi sa tuati ystävälliseen sävyyn.


" Saanko kysyä... Liittyykö asia jotenkin... Veren laumaan ? Olen kuullut huhuja tästä Verestä ja mitä hän on tehnyt... En toki tiedä onko kaikki totta " Safiiri sanoi viattomalta kuulostavalla äänellä.

Solaa epäilytti yhä se, ettei toinen ollut halukas kertomaan itsestään, mutta toisen mainitessa Veren laumasta niin tietämättömään sävyyn, susi tunsi lievää helpotusta. Toinen ei yksinkertaisesti voinut olla Veren puolella, tuntea tätä tai kuulua tämän laumaan, sillä hän tiesi tästä niin vähän. Solan ilme kirkastui kun hän ymmärsi tämän seikan. Hyväuskoinen ja hyvin sinisilmäinen pentu ei tullut ajatelleeksi sitä yksinkertaista seikkaa, että toinen saattaisi valehdella.

"Itse asiassa.." Sola madalsi taas ääntään. "Kyllä liittyy, sillä ryhmämme on ikäänkuin Veren vastainen salaliitto." Narttu henkäisi tärkeän kuuloisella äänellä ja katsahti toista hieman pelästyneenä. "Mutta ymmärrät tietysti ettei asiaa saa levittää.. Tai tietysti voit liittyä ryhmään jos haluat."
Sola oli saanut Safiirin sanoista sen käsityksen, ettei tämä kuulunut enää mihinkään laumaan, joten kysyi vain tämän mainitsemasta edellisestä laumasta. "Minkä lauman beta sinä olit?"

Safiiri kuuneli, ja kun se kuuli että ryhmä oli salaliitto Verta vatsaan sen silmissä syttyi tuli ( vertauskuvallisesti).


" Toki en kerro kellekkään... Ja entinen laumani oli kurja. Ruoasti alo aina riitaa ja susie tapettiin vain koska laumaan ei mahtunut " Mustaturkki sanoi.


Mutta yhä neidon huulilla oli salamyhkäinen hymy.

Safiirin kasvoille ilmestynyt hieman uhkaavan oloinen ilme ja salamyhkäinen hymy saivat Solan taas epävarmaksi. Narttu oli nyt aivan varma, että toinen oli jättänyt jotakin olennaista kertomatta.
Hän tunsi tahtovansa pian pois tilanteesta, ennen kuin jotakin ikävää sattuisi. Kaiken lisäksi oli jo alkanut hieman hämärtää ja Sola tahtoisi ehtiä laakson suojiin ennen pimeää. Löytäisiköhän hän enää Aavaa? Äkkiä nartun valtasi suunnaton ikävä tämän uuden ystävänsä luo, jonka hän oli heti leimannut äitihahmokseen.
"A-alkaa olla jo hieman hämärää.. Minun tulisi ehkä palata laaksoon." Sola änkytti epävarmasti Safiiria silmiin katsomatta. Se ei tiennyt, miksi oli alkanut äkkiä todella pelätä toista. Jokin toisen olemuksen pienessä muutoksessa vain oli saanut sen tärisemään.

Safiiri naurahti ja tökkäisi pentua kylkeen.

" Men... Saat hieman etumatkaa, joten kannattaa käyttää se " Mustaturkksi sanoi ja murahti. Jos pentu ei alkaisi laputtaa, naaras ajaisi toisen pois itse. Olisi hyvin mielenkiintoista nähdä Solan reaktio, mutta silti entu lähtisi luultavimmin pakoon kuin henkensä edestä.

Sola säikähti toisen töytäisyä ja otti muutaman juoksuaskelen kauemmas. Etumatkaa? Miltä? Narttu katseli toista epäluuloisena, muttei uskaltanut heti lähteä juoksemaankaan. Tarkoittiko toinen lähtevänsä hänen peräänsä.
Yhtä kaikki Solaa oli alkanut pelottaa toisen uhkaava olemus ja se tahtoi vain pois tämän luota. "Selvä." Susi kuiskasi ja otti taas muutaman askelen kauemmas. "Oli.. mukava tutustua." Sola ei ollut varma, tarkoittiko sanoja todella, vilkaisi toista vielä ja lähti ravaamaan hermostuneesti kohti solaa.

Safiiri haukahti toisen perään, mutta sepä ei suunnannutkaan laumattoimen alueelle, vaan erään lauman reviirille uutisia mukanaan.


(( Eli, kapia tämä on nyt tässä :3 Kiitos ))