Valkoista hiekkaa, Vai lunta ? - Loppunut

Voimakas ja kookas uros jolkotteli varmaliikkeisesti kohti rantaa, Lumi oli kuin valkeaa hiekkaa, mutta vain kylmempää ja pehmeämpää. Pilvet olivat taas kokoontuneet taivaan ylle, Joten aurinkokaan ei paistanut iltapäivällä.

Hieman kömpelöstikkin jolkotteleva uros pysähtyi viimein , Se katseli kaunista jää-maisemaa edessään. Talvi oli kaunista aikaa.
Sitten se asettui istumaan, Veti kirsuunsa raikkaan talvi-ilman tuoksua, Ja sen korvat olivat kääntyneinä etuviistoon, Se ummisti silmiään ja heilautti tuuhean, Tumman peitinkarvan omaavan häntänsä vasemman takasensa viereen, Linnut lauloivat, joka oli merkki tulevasta keväästä.

Ruusu kaunis kuin Ruusu jolkotteli kaikessa rauhassa lähistöllä aivan ajatuksissaan miettien "Mistä hän saisin seuraa tai jopa mies puolista seuraa?" Ruusu oli apea koska halusi itselleen poika kaverin. Pian se heräsi aijatuksistaan ja näki kauvenpana toisen suden se näytti ihan yksinäiseltä joten se meni varovasti lähemmäs ja sanoi "Hei kuka olet, Minä olen Ruusu. se istahti vähän matkan päähän ja höristi korviaan kysyvästi.

(Valitan lyhyys mutta pitää lähteekoneelta)

Kookas uros siirsi kellertävänruskeat silmänsä silmäkulmiinsa katsoakseen tullutta, Sitten se käänsi nartun puoleista korvaansa kohti toista ja sanoi. '' Hei... Olen Harakansilmä. ''

Sitten sen tarkaavaiset silmät siirtyivät taasen katselemaan maisemaa edessään, Mutta nartun puolimmainen korva oli edelleen uteliaana kääntyneenä kohti narttua.
'' Toinen naaras jonka tapaan... Laakossa taitaa olla enemmän narttuja kuin uroksia... '' Uros mietti itsekseen, Heilautti häntänsä nyt oikeanpuolimmaisen takasensa viereen ja lopulta painoi korvansa luimuun kun muisteli Tuskatarta, Niin kaunista ja mukavaa narttua joka liittyisi Veren laumaan, Liittyisiköhän uroskin Veren laumaan ? Se jää nähtäväksi.

Ruusu katseli Harakansilmää, se mietti mitä toinen sanoisi jos... Ruusu ei kuitenkaan miettinyt enenpää sillä noin komea ei varmasti olisi kiinostunut hänestä. "no hei vaan Harakansilmä." se sanoi ystävälisesti. Korvat se pani luimuun miettiessään asioita joita voisi joskus poika hukan kanssa tehdä, mutta totesi ne vain haaveeksi. Ruusu kysyi Oletko sinä... uusi täällä jaa... Ruusu ei sanonut loppuun koska ei halunnut olla ilkeä tai epäkohtelias.

(sori jos Ruusu on niinkuin kiinostunut, mutta se kuuluu Ruusuun)

'' Olen uusi. ''

Uros vastasi kohteliaasti, Ja sitten se siirsi päätään kohti narttua '' ... Öm... Hausta tavata , Ruusu. ''
Mitään muuta keksimättä uros liukui makuulle, Höristi korviaan ja katseli taas maisemaa edessään.

Se heilautti tumman peitinkarvan omaavan häntänsä vierelleen, Ja veti sieraimiinsa jälleen kerran talven raikasta tuoksua.
Ihan kohta tulisi kevät, Ja pennut. Suloiset karvapallot jotka temmelsivät, Niitä oli pari ollut Harakansilmän vanhassa laumassakin.
Ja Harakansilmä oli itsekin ollut sellainen.

"onko kaunista vai miksi katselet noin tuota järveä?" Se kysyi hieman tympeänä kun toinen ei viitsinyt edes jutella hänen kansaan katselematta tuota järveä. Ruusu kutenkin rauhoittui ja tuli tuon hukan viereen noin metrin päähän, katselemaan tuota maisemaa sittense huokaisi syvään "kyllä kevät olisi kaunis tänä vuonna" se mietti ja haaveili että saisi vihdoin pentuja mutta ei tiennyt kenen kanssa, sillä se vain toivoi löytävänsä jonkun joskus ennen juoksujaan.

'' Eh ... ? Kaunis näky, On on. '' Uros hätkähti mielessään, Mitä narttu aikoi ?
Uros hieroi kutiavaa kirsuaan lumeen, Sillä ei ollu kokemusta nartuista kovinkaan paljoa ja se ei tiennyt miten tilanteessa pitäis i toimia.

'' Niin, Keväästä tulee kaunis... Ensimmäinen kevääni täällä, Sitten tulevat ne pennunpalleroiset... '' Uroksesta sai penturakkaan kuvan, Vaikkei uros niitä niin rakastanut, mutta pennuista se piti, ei se niitä rakastanut.
Harakansilmä ei edes tiennyt miltä pennun ja sen emän / isän välinen rakkaus tuntui, sillä uroksella ei ole ollut koskaan omia pentuja.

Lopulta uros kohottautui hitaasti istumaan, Ja urahti. Se ei keksinyt mitään sanottavaa. Se nousi hetkeksi ylös jotta saisi ylimääräiset lumet ravisteltua turkistaan ja sitten se laskeutui takaisin istumaan, Korvat etuviistoon kääntyneinä.

Naaras hymyili pienesti "vai luulutet että pennut tulevat noin vain. Sinä taidat pitää penuista."Ruusu katseli Harakan silmää viekkaasti hymyillen."Tämä on minunkin ensimäinen Kevät täällä." se sanoi ilosesti. Ruusu kävi makuulle ja kysyi " Oletkos hyvä saalistamaan, jos voisimme saalistaa yhdessä nytkun kerran tapasimme vai haluatko katsella maisemaa?" Ruusun hivutautui lähemmäs Harakansilmää. Ruusu katseli Harakansilmää kauniilla ruskeilla silmillään.

Harakansilmä piti visusti katseensa edessään, Ja sitten se käänsi korviaan takaviistoon.

Sitten se lausahti. '' Sinä ajat sen minua kohti, odotan piilossa ja hyppään sen kurkkuun, Puhun peurasta. Näin sellaisen harhailevan yksin metsässä takanamme kun tulin tänne. '' Uros tiesi, ja kaavoitteli minne asti peura olisi jo ehtinyt, tuskin kovin kauvas, koska se hamuili lumen alta kasveja ja kaikkea mahdollista joka kelpasi syötäväksi.

Uros nousi, nyökytti metsää päin kutsuksi ja sitten jolkotteli kohti metsää. Ja valkohäntäpeura seisoikin repimässä vähäistä kasvillisuutta ison kuusen vieressä, Suuri hukkauros kiersi peuran eteen, noin viiden metrin päähän odottamaan kiven taakse, että Ruusu ajaisi sen Harakansilmää kohti.

Ruusu nyökäsi sillä se oli tyytyväinen ja lähti Harakansilmän perään, kun Ruusu näki peuran se meni peuran taakse ja odotti että Harakka pääsisi asemiin. Ruusu lähti peraan kohti jaalkoi murista, kun pera lähti liikeelle niin se yritti parhaansa pitää peuran linjassa jossa sen oli tarakoituskin. Ruusu saikuin sakin peuran pysymään linjassa ja kun he lähestyivät Harakansilmää Ruusu jäi odottamaan että Harakansilmä hyökäisi peuran kaulaan, kun peura olisi maassa Ruusu hyökäisi Harakan avuksi tappamaan peuraa.

Ja kookas susi syöksähtää juuri oikealla hetkellä mitään aavistamattoman peuran kaulaan, Hukan raa'an voiman avulla uros kaataa peuran saadessaan takasensa alas, se murisi uhkaavasti ja se muisti kuinka monta kertaa oli selättänyt peuran juuri tällä tavalla, uros oli hyvässä, todella hyvässä kunnossa vaikka ruokaa oli nipin napin.

Peura potki avuttomana ilmaa ja sohi etusillaan urosta, mutta se ei osunut koska uros oli jo ehtinyt toiselle puolelle peuraa ja puristi tätä nyt henkitorvesta, Peura ääntelehti paniikissa ja uros puristi sen henkitorvea edelleen, se odotti että Ruusu tulisi auttamaan sitä, koska kai narttukin halusi ottaa osaa tappamiseen? Uros olisi kyllä itse saanut tapettua peuran, mutta ei se voinut kaikkea kunniaa yksin viedä.

Ruusu tuli autamaan ja tartui peuran kurkuuun. Vihdoinkin peura lopetti potkimisen ja kuoli Ruusu sanoi "hienoa työtä." sitten Ruusu kävi kuoleen peuran vatsaan ja alkoi repiä sen vatsaa auki terävillä hampaillaan kun se oli saanut nahan pois tieltä se olkoi syödä. Ruusu ei ollut saanut pitkään aikaan syönyt peuraa ja se nautti siitä.

(Sori lyhyys mutta en keksinyt mitää tähän väliin)

Uros siirtyi napsimaan lihanpaloja peuran kylkeen, repi sitten toisen sen takasesta ja lähti jolkottelemaan takaisin rantaa kohti,
Uroksella olisi vietävää nyt Tuskattarelle , Ja se lähtisi etsimään narttua pikimmiten, Se nyökkäsi vielä peräänsä Ruusulle ja lähti sitten jolkottamaan jonnekin peuranjalka suussaan, Pää korkealla ja korvat etuviistoon kääntyneinä.

// Tämä peli taitaa olla tässä, Kiitän pelistä ^^ //

Ruusu katse hetken Harakansilmänperään ja söivielä hetken ja lähti sitten paikalta

(Jep kiitos vaan)