Veden kohinaa (( Kutsupeli; Shui ja Susu98 ))

(( Eli ensin Shui tänne ja sitten hieman myöhemmin susu ))


Aamu oli alkanut mukavasti ja aurinko säteili nyt taivaalla. Laaksoon saapuminen oli sujunut hyvin ja nyt unikin oli alkanut maistua. Musta naaras jolkotteli lumessa ja tarksteli ympärilleen. Koskaan ennen Vesi ei ollut ollut näin yksin. Mutta onneksi se ei pelännyt.


Vesi oli saanut syödyksi mkaksi makoisaa rusakkoa ja nyt se kävi istumaan huuliaan nuoleskellen keskelle valkoista hankea.

Kookas uros lönkötteli hieman kömpelöstikkin edespäin ja murahteli nähdessään pikimustan olennon hangessa. Nosti karvansa pystyyn ja huudahti jo kaukaa; '' Kuka olet ?! '' Uros oli varautunut jos toinen vaikka esittäytyikin agressiiviseksi.

Uros jäi jäykästi seisomaan keskelle valkeaa ja hattaramaista hankea katsellen mustaa sutta kauvempana.

Naaras höristi mustia korviaan ja katsahti taakseen. Siellä seisoi suuri kokoinen uros.

" Hei vain ! Olen Vesi, mutta kenelle inä nimeni kerron ? ", Vesi sanoi ja pörhisti turkkiaan. Se astui askeleen eteenpäin ja valkoinen viiru sen jalassa tuli kauniisti esille.

Vesi tutkaili katseellaan toista ja odotti.

'' Olen Harakansilmä ! '' Uros huikkasi kauvempaa ja jäi paikoilleen , naaras saisi tulla sen luokse.

Uros poimi kirsuunsa hajuhiukkasia ilmasta ja varmisti ettei toisella olisi juoksuja, tosin kaikkien naaraiden tuoksu oli huumaava keväisin urosten mielestä vaikkei olisi edes juoksuja. Sitä se kevät tuotti.

Vesi asteli hitaasti kohti Harakansilmää. Sen juoksut eivät olleet alkaneet vielä, mutta se osasi odottaa niitä tulevaksi ja hyvin pian. Silti se halusi ensin tutustua susiin ennen pentuja. Ja saattaisi olla että se ei synnyttäisi pentuja edes tänä vuonna.



" Kuulutkos jo johonkin laumaan ? Sinunlaisellasi varmaankin läytyy puoliso " Vesi sano ja ymähti iloisesti. Se ei vielä tiennyt liittyisikö laumaan vai elelisikö yksikseen.

Nartun lähestyessä Harakka hymähti ja kohotti hieman häntäänsä.

'' En ole laumassa. '' Harakansilmä ei halunnut liittyä laumaan, se haluaisi elää yksikseen. Löytää sopivan puolison ja saada jälkikasvua.
Uros istahti varautuneesti mutta piti korvansa hörössä. '' Ei minulla ole puolisoa... '' Kookas uros vastasi, se oli ihastunut joskus Tuskattareen mutta nartulla ei ollut samankaltaisia tunteita urosta kohtaan joten uros antoi asian olla, vaikka se kipeää aavistuksen tekikin.

(( Voi, Harakka parka. Hei ! Minä otankin Tuskattaren nyt mukaan. Saattaa olla että se tunnustaa jotakin hauskaa...))

Vesi katsoi toista hieman hämillään. Toinen näytti hieman apealta sanoessaan ettei sillä ollut puolisoa. Oliko se jotenkin loukannut sitä...?

" Anteeksi, jos loukkasin sinua..." Musta narttu sanoi ja luimisti korviaan. Se ei pitänyt urkkimisesta ja riitelystä.



Samaan aikaan Tuskatar jolkotti metsässä. Se oli nyt saanut laumalaisuuden Varpun laumassa ja se oli hyin tyytyväinen. Haju tunkeutui piakkoin nuoren naaraan kirsuun. Tuttu haju. Tuskattaren juoksut olivat alkaneet muutamisen päivää sitten joten se oli hieman kireällä päällä.

" Harakansilmä !? " Ruskeaturkki sanoi ja juoksi uroksen luokse iloisena, mutta sen ilme muuttui kun sen katseen alle joutui Vesi.

" Ja kukas sinä olet !? " Tuskatar sanoi äksysti ja katseli tuimasti vierasta naarasta.

Harakansilmä siirsi katseensa kohti sen nimeä huutaneeseen ja olikin jo huutamassa toisen nimen kun sen kirsuun tulvi huumaava tuoksu, Tuskattarella oli juoksut. Harakka nyrpisti nokkaansa ja vingahti innoissaan melkein kuulumattomasti.

Harakka käytti kaiken taitonsa hillitäkseen itsensä, kuinka se joutui aina juoksuisten narttujen lähelle? Viime kerralla sai Ruusu juoksut... ja nartulla oli ollut tunteita urosta kohtaan ja joutui juoksujensa takia lähtemään, hyvä vaan Harakansilmälle.

Vesi luimisti korviaan ja väistyi tieltä.

" Nimeni on Vesi ja tulin äskettäin..." Musta naaras sanoi ja lipaisi huuliaan. Mitäköhän se teki täällä ?


Tuskatar tuhahti Vedelle, mutta ei tehnyt kuitenkn muita hyökkääviä liikkeitä. Se katsoi Harakansilmää ja hymähti.

" Miten sinulla on mennyt ? ", ruskea naaras sanoi ja hailautti ylpeänä häntäänsä. Sillä oli mennyt mainiosti viimepäivinä.

Toisen hännänhuiskiminen sai hajua vain leviämään entisestään. Uros nyrpisti taasen nenäänsä.

'' Hyvinhän minulla, entä sinulla? '' Uros silmäili enimmäkseen Tuskatarta mutta loi anteeksipyytävän katseen Veteen.

Tuskatar haukahti iloisesti ja pörhisti turkkiaan.

" Edessäsi seisoo nyt arvon Veren kunniallinen laumalainen " Tuskatar sanoi. Sillä ei ollut kuitenkaan paljon aikoja, sillä Varpu saattaisi jo odotella laumalaisia reviirille. Nyt Tuskatar huiskautti häntäänsä aivan Harakan kirsun edessä ja lähti kävelemään poispäin.

*Lurps* Kuului kun naaras vielä nuolaisi toisen poskea. " Pidän sinusta..." Se kuiskasi ja jolkotti kohti rajoja.


Vesi katsoi hieman huvittuneena Harakkaa ja pois jolkottavaa ruskeaa naarasta.

" Ohhoh " Mustaturkki sanoi ja naurahti.

(( Juu Tuskatar lähtee nyt, koska pelihän perustuu Veteen. Mutta silti se ilmaisi tunteitaan vihjailevasti x3))

'' Ai että Veren laumalainen... '' Harakka oli tosin hieman harmissaan tuosta. Uros katseli Tuskattaren perään hölmistyneenä paitsi sitä ei ulkoa päin näkynyt.

Uros siirsi hieman huvittuneen katseensa Veteen ja virnisti kiusallisesti '' Kevät taitaa saada narttujenkin päät sekaisin... ''

Vesi haukahti huvittuneesti. Näinhän se saattoi olla. Monet nartut alkoivat kantaa pentuja juuri keväällä, ja syksyllä oli laakso täynnä pienokaisia, suloista.


" Jos kaipaat naisen näkökulmaa, tuo naaras taisi pitää sinusta " Mustaturkki sanoi ja lipaisi huuliaan. Oli Vesi useinkin törmännyt uroksiin, mutta pentuja se ei ollut koskaan saanut. Mutta ehkä joku päivä...

Harakansilmä hymähti huvittuneesti ja istahti aloilleen paremmin.

'' Vai niin vai niin. En minä nyt tiedä... '' Uros uskoi jo Tuskattaren ja Harakansilmän välinen rakkaus olevan jo menneen talven lumia, Tuskatar oli liittynyt Veren laumaan ja kaksikon rakkaus olisi kiellettyä tavallaan.

Uros nuuhkaisi lunta ja pudisteli sitten päätään turhautuneen näköisenä.

Mustaturkki katsoi Harakansilmän puuhia ja nyökkäsi.


" Kuule. Tuo toinen oli Veren laumalainen... Hän tuskin välittää paljoakaan laumalaistensa hyvinvoinnista. Joten tuon perusteella... Teistä voisi tulla pari " Vesi sanoi ja heilutti häntäänsä. Harakansilmä ja Tuskatar näyttivät oikein hyvältä parilta, mutta jotenkin Tuskatar oli hieman äreä toisia kohtaan. Miksiköhän ?

Harakansilmä luimisteli korviaan ja siirsi katseensa Veteen.

'' Niinkö luulet '' Harakansilmä luimisteli korviaan ja vaihtoi istuma-asentoaan hieman levottomana, sen mieleen tunkeutui taas ajatukset Tuskattaresta.

Musta naaras heilutteli häntäänsä ja nyökkäsi.

" Kyllä ! Keäällä naaraat miettivät usein mitä haluavat, ja näyttää siltä että hän taitaa haluta sinut, Vesi sanoi ja katsoi Harakansilmää iloisena. Jokupäivä silläkin olisi rinnallaan uskollinen susi. Mutta Vesi piti toisten auttamisesta ja tässä oli hyvä tilaisuus .

'' Nojaajaa, minä en kyllä välillä tajua naaraita. '' Kookas uros vastasi ja tuhahti.


/// Äeeeee, lyhyt x,x //

Vesi katsoi Harakkaa hieman kummissaan. Millainen täm herranen oli ? No ainakaan sillä ei ollut paljoakaan kokemusta naaraista, se oli varma. Mutta kaipa tuo jotakin oppii. Kantapään kautta ainakin.


Mustaturkki mietti. Olihan se itsekkin ollut aika hukassa edellisen laumansa urosten kanssa. Varsinkin keväällä. Mutta silti se oli oppinut jotakin hyvin tärkeää. Sano omat mielipiteesi ja kieltäydy kaikesta miä et halua

Kookas uros mulkoili maisemaa minne Tuskatar oli hävinnyt.

'' Saisi olla jo kesä '' Uros mutisi ja vilkuili sitten ympärilleen korvat luimussa, se oli kulkenut yksin viimeiset pari viikkoa ja saanut vain pienriistaa kiinni, mutta yllättävän usein. Uroksella ei ollut varsinaisesti nälkä ja kookas uros heilautti häntäänsä hermostuneena pari kertaa.

Mustaturkki oli samaa mieltä. Sen talviturkki oli hieman liian ohut ja siksi se odotti saapuvaa kesää. Lämpöä ja valoa. Silti talvessa oli jotakin hauskaa. Lumi, jää ja pieni pakkanen.


" Muistan vielä kun minä ja ystäväni leikimme kesäisin pienellä niityllä... " Vesi sanoi hiljaa ja heilutteli mustaa häntäänsä.

'' Minulla ei ollut kuin pannahisen veli jonka kanssa leikkiä... ja sekin haukku pystyyn kuin mitättömän rusakon. '' Tuhisi Harakansilmä ja pudisti sitten päätään, se muisti kyllä Pyryharakan joka oli alfojen pentu.

'' Sinulla on ollut varmaan tapahtumarikas pentuikä? '' Harakka uteli vaikkei täysillä ollutkaan kiinnostunut.

Vesi luimisti korviaan himan nolostuneena. Toisella ei ollut kunnon tovereita ja mustaturkilla oli niitä ollut, paljonkin.

" No tuota... Minulla oli kolme hyvää ja yksi maailman tärkein ystävä. Ruusu, Ukkonen ja Naali " Vesi sanoi hieman arasti ja se katsoi Harakansilmään.

(( Sori ei inspaa))

// Ei haittaa, kun ei täältäkään mitään kauheen hyviä tekstejä tule ^^ //

Harakansilmä luimisteli korviaan mietteliäänä. '' Sanoitko Ruusu? '' Harakka enneminkin toisti ja totesi kuin kysyi. Uros höristi hetkeksi korvansa mutta painoi ne sitten luimuun taas '' Minä olen tavannut Ruusu-nimisen naaraan. '' Harakansilmä siirsi katseensa Veteen.

Vesi nyökkäsi hölmistyneenä mutta sitten sen korvat höristyivät.

" Sinä miTÄ !? Oletko tavannut Ruusun ? Oliko hänen seurassaan..." Mustaturkki sanoi, vetäisi henkeä ja jatkoi; " ... Komea valkoinen uros ? " Vesi kysyi. Valkosiella uroksella se tarkoitti Naalia.


Jos tämä Harakansilmä oli tavannut Ruusun saisi Vesikin tämän myös tassuihinsa.