valta kokoaa lalumansa uusille pesille - LOPETETTU-

( eli vallan  laumalaiset tänne, olisi muakva saada jokainen jäsen  tähän pelini mukaan että päsätäisiin  jakelemaan arvonimet sun muut sijat  jokaiselle  )
'
Valta oli  aijemmin  kohdannut halukkaiden susien kanssa ja vahvistellut uuden reviirin rajoja. nyt kun rajat olivat selvästi  erotettavissa  oli  paikkalaan ensinmäinen täysi kokoonotuminen lauman kesken. uusilal pesillä.  Valta oli ottanut itselleen  vanhan  kolmen puun  rungon  juurikoiden  alle muodostuneen koolosen  itselleen  joka sijaitsi  suurinpiirtein keksekllä pesiä.  Sitä ei juurikana ollut tarvinnut kaivaa joten  valta ol ipäässyt helpolal eikä alfan  tarvinnut  tuhlata aikaansa kaivamiseen.
Kookas vallkea alfa   ravisti trukiaan ja totesi itsekseen  " Noin,  ja nyt  sitten kutsutaan lauma paiaklle.  " se puheli usienkin itsekeen   se ei ollut mikänä huolen aihe saatikka mitää uuttakaan.  Valta kohotti valkean  kuononsa kohti taivasta ja ulvahti parsien kertaa kuuluvasti  ja  jäi  hiljaisena odottamaan paikalle laumalaisiaan.  Olisi  aika jaelal  paikat kullekkin ja ryhtyä sihien todelliseen  laumaelämään.

Eikä mennyt aikakaan kun  rajoja vahvistamassa ollut Tuho  saapui paikalle se huohotti sillä oli juossut  koko pitkän matkan  rajojoilta  pesille.  se kumarsi  isälleen   ja pysyi tyystin hiljaa. vallan kohottaessa toisen kerran kuonoaan  kohti taivasta  yhtyi  tuho tuon kutsuvaan ulvontaan.  kaikon ääni oli kantavaa ja kuuluis varmasti pitkällekkin.  Tuhon ääni ei suinkaan ollut  yhtä  vahva  ja  kantava kuin  vallan ääni. joka  kumisi  puiden lomassa varsin kumeasti  ja kuuluvasti.

(Surma hukkanen hypähtää siis paikalle. ^^)

Surma oli ollut tutkimassa uutta reviiriä ja niiden rajoja. Se mietti samalla keinoja, miten se voisi häiritä Haukkaa laakson ulkopuolelta. Se kuuli tutun ulvonnan vähän matkan päästä. Narttu lähti ravaamaan kohti ääntä, joka sai pian vahvistuksen tutulta sudelta.

Valkea susi saapui varsin pian paikalle ja näki tutun kaksikon. Se suuntasi näiden luo ja tervehti kumartamalla jälleen, tälläkin kertaa hieman tönkösti. Tämä ei ollut Surman vahvinta alaa, mutta se yritti. Tuholle se soi vielä pari hännän heilautusta. Arvostihan se toista hyvin paljon. "Kutsuitte Arvon Valta, Tuho." Se lausui ja katsahti kumpaankin vuorotellen. Se vetäytyi hieman taaemmas, sillä muitakin tulisi, olihan kutsu ollut jokaiselle laumalaiselle.

(( Viillon haukku kaikaa ja naaras ravaa paikalle ))


Viilto oli metsästämässä kaikessa rauhassa. Juuri kun se oli upottamassa hampaitaan mehukkaan kanin lihaan, kuuli se ulvonnan, kutsun. Naaras sylkäisi raadon suustaan ja lähti juoksemaan ääntä kohti.Lumi pöllysi ja naaraan tassut juoksivat kuin itsestään. Pian naaras haistoi Tuhon ja Vallan, se muisti ne edellisestä lauma kokoontumisesta.


" Te kutsuitte Valta ja Tuho " Naaras sanoi hypätessään esiin pensaan takaa. Harmaan ja ruskean kirjava naaras kumarsi noille kahdelle ja katsoi seuraavaksi Surmaa.

" Hei vain, Surma !" Viilto sanoi iloisesti ja heilautti häntäänsä muutaman kerran. Nyt se saisi tutustua paremmin muihin laumalaisiin.

[ No mekin tietty tullaan! ]

"Kuulitko!" Kelmi haukahti innostuneena Tähkälle, joka myös kohotti päänsä ja höristi korviaan. Valta oli kutsunut lauman koolle. Pieni jännitys tuntui kuplivan Tähkän sisällä kun hän haukahti Kelmille innoissaan ja lähti jolkottelemaan kohti heidän uusia pesiään. Tuntui kuin pieni pentu Tähkän sisällä olisi herännyt uudelleen eloon, sillä laumaan liittymisen ja reviirin valtaamisen jälkeen jokainen asia tuntui uudelta ja jännittävältä, aivan kuin hän olisi näissä tilanteissa ensimmäistä kertaa. Huolet olivat jääneet taakseen nyt kun heillä oli susia, joihin saattoi luottaa.
Kelmi hyppelehti Tähkän edessä ja välillä pyrähti nopeampaan juoksuun, mutta jäi kuitenkin aina odottamaan Tähkää, joka ei pitänyt aivan yhtä kiirettä. He eivät olleet kovin kaukana pesiltä ja pian kaksikko saapuikin muiden susien luo, Kelmi ensimmäisenä ja sangen innoissaan. Nuorukainen tervehti muita pesillä olijoita häntä villisti heiluen ja malttoi vain juuri ja juuri istua alas, kun taas Tähkä asteli paikalle hieman arvokkaammin ja tervehti muita hillitysti parilla hännän heilautuksella ja ystävällisellä katseella. Vallan kohdalla narttu luimisti hieman korviaan ja painoi päänsä alas alistumisen merkiksi, muttei tehnyt eleestä sen suurempaa numeroa vaan istahti Kelmin viereen ja jäi katselemaan muita uteliaasti.

Pajun korviin kantautui kumea ulvonta. Narttu kohotti oitis päänsä, liikutellen korviaan saadakseen äänestä paremmin kiinni. Tunnistaessaan Vallan kutsun se ponkaisi niiltä sijoiltaan, lähtien huimaan juoksuun. Laukatessaan se nostatti lunta, joka tuprutti pienenä hileenä suden siroille kasvoille. Paju avasi suunsa ja päästi ilmoille pirteän haukun.

Saapuessaan paikalle Paju hiljensi vauhtinsa. Sen kyljet kohoilivat paksuhkon turkin alla, ja sen silmät loistivat iloisesti. Paju tervehti kaikkia hiljaisesti häntäänsä heiluttamalla ja nyökäten ravatessaan lähemmäs.

Viima oli ollut Vallan lähettyvillä ja seurasi vierestä, kun susia saapui paikalle. Jotkut näistä olivat aivan uusia tuttavuuksia ja jotkut taas mustaturkki oli jo ennenkin tavannut. Naaras vilkuili ympärilleen ja yritti painaa jokaisen kuonon mieleensä mahdollisimman hyvin. Itse hän pysytteli hiljaa ja antoi Vallan hoitaa puhumisen. Loska sen sijaan oli ollut kauempana jahtaamassa sopuleita. Vallan kutsun kuullessaan, nuori uros ampaisi matkaan melkoisella vauhdilla.

Saavuttuaan paikalle, Loska hämmentyi susien paljoudesta. Ei mitenkään pahalla tietenkään, vaan lähinnä innoissaan siitä, että oli paljon uusia tuttavuuksia! Uros ei tiennyt miten päin olisi ja lähtisikö heti tutkimaan uusia hukkia, mutta Viiman varoittava katse sai Loskan pysymään nahoissaan.

((Hyppään tähän väliin, jos ketään ei haittaa^^))

Pesässä oli tuhissut kaksi sudenpentua jo hyvän aikaa vanhempien susien kutsujenkin jälkeen. Pieni puheensorina lopulta havahdutti kaksikon, ja ne kurkistivat uteliaina ulos.
"Se setä jolla on valtaa on siellä!" Varpunen kuiskasi. Pääskykin kurottautui pesä-aukolle. "Niimpä on..Mennään!"
Pikkupennut juoksivat pienet hännät viuhuen alfansa (Vai pitäisikö sanoa, Affansa xD) luo. Ne ynisivät ja koettaisivat nuolla Vallan kuonoa.
"Hei Valta-setä!" ne hihkuivat ennen kuin hoksasivat muut sudet. Kömpelösti veljet pakittivat taaksepäin ja saattaisivat törmätä Vallan etukäpäliin. "Valta-setä, keitä nuo on? Onko nekin sinun vallassa?" Pääsky kysyi epäluuloisena. Etenkin Tuho ja Kyy olivat niistä pelottavia, ja Pääsky hivuttautui jälleen Varpusen taakse ynisemään. Ruskeaturkki seisoi samalla tavalla uhmakkaana veljensä edessä kuin silläkin kerralla, kun ne olivat tavanneet Vallan.
Ruskeaturkkinen Varpunen yritti olla taas hurjan näköinen, mutta väkisinkin sen häntä vetäytyi koipien väliin. Pikku-Varpunen vastaan niin monta isoa sutta..Ei tämä oli ihan epäreilua!
Sitten paikalle tuli joku musta naaras nuoremman suden kanssa. Nuorsusi kiinnosti vähän pentuja, se oli lähempänä näiden ikää kuin muut...

((Joo siis nämä velipojat ovat semmoisia n. 4-5 kuisia eli ne ovat ihan kakroita. x3 Varpusella vaan on vähän asennetta.. Niin ja Varpunen on siis ruskeankirjava, ja Pääsky tummanharmaan- ja mustan kirjava.))

Metku oli eksynyt Vallan reviirille ja pääsyt laumaan. Metku kuuli alfansa kutsun ja lähti jolkottamaan ääntä kohti.hän saapui pian mutta jäi piiloon hän ei uskaltanut tula esiin kun huomasi susien määrän ja häntä olkoi jännittämään niin metku tyytyi katselemaan. sori lyhyt

( koska kaikki muut ovat paikalla lukuun ottamatta Kajoa hän tulee sitten kun on hänelle itselleen sopiva mutta koska suurin osa on paiaklla nini en näe mitään syytä enää lykätä tätä peli äpidenpään. ja minua ei haittaa että Metku saapui paikalla vaikka yleensä liittymiset hoidetaankin liittymise plein kautta. )

Valta katsoi ilosiesti kun paikalle sapauviat hukakset yksi toisensa jälkeen. Se nyökkäsi jokaiselle tervehdykseksi kunkin tul ojärjestyksessä se seisoi ylpeänä pesäkolonsa edessä ja odotteli mahotiko kaikki olal paikalla. Kun lvakra hukak totesi etät ainakin suurin osa oli sapaunut paikalle se katsahti lähinnä pajua " Kaikki muut taitavatkin olal paikalla Kajoa lukuun ottamatta, tietääkö Paju missä hän on ? " valta kyäsisi sitten. se kysyi tätä pajulta lähinnä siksi että olihan kakikko yhdessä sapaunut vallan laumaan ja liittyneetkin yhtesi tuumin. Pian valta siirsi kuitenkin katseensa saapuneeseen viimaan, rakkaaseen betaansa " Hyvä kun tulit viima, minulal on sinulel pieni juttunen muta se saa odottaa vielä hetken haluan kertoa sen sinulle kahden eksekn jos se sopii sinulle. " valta lausahti katsoessaan viimaa kysyvästi. Kun otinen olis ivastannut se siirsi katseensa Tuhoon. " Tuho miten metsätys joukko on editynyt opetuksessasi? " Valta lausahti tuholle sitten.

Tuho höristi korviaan kun kuuli isänsä puheet ja tarkkaili ehkä hivene ilkikurisesti laumalaisia kuten sillä oli ollut tapanakin. " Hyvin, alfani hyvin. Ja kuulin että että Surma on toisen joukkueen johtaja ? " Tuho puheli sitten alfalleen ja kääntäen katseensa Surmaan. sutene jonka läsnä olsota Tuho oli lähes ylpeä. olihan se pienellä taistolla saanut neidon laumaansa. Tuho siirsi katseensa myrkkyyn ja asteli tuon vierustalle kuin näyttääkseen että tämä narttu oli Tuhon eikä kenellkään muulla ollut asiaa koskea siihen. Noh tuskin sitä pelkoa nuorukaisen tarvitsisi ihan heti mitellä.

Valta nyökähti poiaknsa sanoille " kyllä ja siitä voimemkni puhua ensi töiksi. Surma ja Tuho johtavat metsästys joukkoja joten he päättävät itse ketkä ryhmään kuuluvat. toistaiseksi Tuho on kouluttamassa nuoria susia metsätämään. Mutta mikäli Surma haluaa hän voi ottaa oppilaita myös ryhmäänsä. Ja haluankin että nyt päätämme siitä ketkä kuulvat saalistys ryhmään ja kumman joukkueeseen. Eli aloitetaankin siitä. Te jotka tällä hetkellä kuulutte tuhon ryhmään haluatteko pysyä tuhon ryhmässä vai mahdollisesti vaihtaa Surman ryhmään ? " valta kyäsisi sitten kunnes sen puhe keskeytettiin kun kaksi pientä palleroista sapaui Vallan pesä kolosta muiden joukkoon. Valta kallisti korviaan sivulle pentujen mainitessa sitä sedäksi noh siihen oli ehkä totuttava. " nini, ja tässä ovat Varpunen ja pääsky, laumamme nuorimmat sudet jotka ovat minun huostassani ainakin talven ylitse. " Valta luasahti ja esitteli pennut muille. ja vilkaisi viimaan tarkoittaen katseellaan että asia josta alfa halusi puhua betansa kanssa liittyi näihin palleroihin.

Eikä mennyt kauaakaan kun paikalle saapui itse vanhus Turre. " Pahoittelen että oeln hieman jäljessä mutta tulin niin pian kuni pääsin. Olen Turre hauksa tavata teidät kaikki. Ja Alfamme kanssao lemme sopineet että minä pidän omegan paikkaa tässä laumassa kiitos siitä " Turre lausahti eikä se tajunnutkaan oitis että Surma oli paikalla. Noh Turremme istahti hengästyneenä pesänlähettyville ja kuutneli kaikki mahdollsiest asiat mitä oli tarve sitä se ei kuullut että Surma kuului metästytsjoukon toiseksi johtajaksi.

Vallan ilme muuttui kasvoilla hivenne Turren saapuessa paikalle, se ei kutienkaan lausunut mitään järin ihmeellsitä " Hyvä että tulit, mutta nyt jatkamme siitä mihin jäimme eli metästys jukoon " Valta lausahti se oli mennä sekaisin sillä oli kyllin paljon asiaa sanottavana ja paljon musitettavaa kuten jokaisen paikalla olijien nimet vaikak lafallamme hyvä musiti olikin saattoi se unohtaa pikk uasioita mutta nyt se toivoi kuitenkin että tilanne etenisi toivomalla tavalla. Asiat ei kutienkaan mennyt jälleen kuten Valta oli toivonut muuan muukalainen saapui paikalle ja se sai VAllan jopa hätkähtämään. tunkeilija suoraan heidän pesillään. Valtamme kutienkin hillitsi itsensä ja mahdollsiet reaktiot laumalaisten keskellä nyt oli aika näyttää miten valta toivoi kaikkie ntoimivan tilanteessa jossa tuntematon hukak sapauu reviirille. " Kuka olet ja mitä etsit? " valta puheli tullelle Metkulle kysyvästi karvat pörhöllä näyttäen paikkansa laumassa. Se toivoi että tuho hillitisis itsensä sillä pojan tunkeilja vietti oli korkea.

Järjestys on sisi seuraava : Mex, harinezumi, Caramel.Fox, naadia, F.FWolf, Arcticafox, Saiccu, Blacky ja susu98
<< eli tuon jälkeen lista lähtee alusta näin on helpompi pitää yllä roolien järjesetystä.

,

Metku hätkähti ja tuli esiin piilostaan Kun kuuli alfansa puhuvan."anteeksi, minä täällä metku"Metku sanoi tulessaan tervehtimän alfaa ja heilautti häntää muillekin ystävällisesti.Metku toivoi että lauma olisi hyvällä tuulella ja voisi tutustua kaikkiin lähemmin.

(taas lyhyt hö)

Surma seuraili tarkasti muita ja pisti muistiin jokaisen kuonon pään, mitä hän havaitsi.
Puheen tullessa metsästysryhmiin Surma tunsi jälleen ylpeyttä itsestään. Se hymyili Tuholle susimaisesti, kun toinen varmisti Surman aseman. Vallan jatkaessa Surma silmäili nyt jokaista laumalaista vuoronperään. Se oli juuri avaamassa kitansa, kun paikalle pörhälsi kaksi pentua. Kaksikko oli varsin huvittava. Rohkeampi pennuista muistutti hiukan Surmaa pienenä... Narttu nyökkäsi Vallan esittelylle, pitäen katseen kaksikossa vielä hetken, ennenkuin se katsahti jälleen muihin.
Tuttuakin tutumpi hahmo saapui paikalle, eikä tämä edes näyttänyt huomaavan Surman paikalla oloa, tai sitten Turre vain esitti. Surma ei ollut asiasta täysin varma. Narttu virnisti pirullisesti ystävälleen, vaikkei tonen sitä luultavasti huomaisikaan. Oli suorastaan yllättävää nähdä uros tässä laumassa. Surma huokaisi. Oli vielä paljon asioita, joista hän ei tiennyt.

Surma oli helpottunut, kun lauman alfa ohjasi keskustelun viimein metsästysyhmään ja niiden jäseniin. Mukavaa tunnetta ei kestänyt kauaa, kun paikalle saapui joku laumaan kuulumaton susi. Surma olisi voinut nauraa ääneen ja häätää vieraan pois, muttei tehnyt kumpaakaan, sillä alfalla oli tilanne hallinnassa ja Valta voisi hoitaa asian itsekkin. Vieraalla oli tuuria. Jossakin toisessa laumassa ei olisi noinkin lempeää alfaa, joka kuuntelisi vierasta sutta, joka oli törkeästi rikkonut lauman rajoja. Siinä oli yksi asia, mitä Surma ei ymmärtänyt alfassaan, mutta hän oli päättänyt luottaa Valtaan ja sen se tekisi nytkin. Ehkä vieraalla olisi oikeaakin asiaa.... Surma pystyi vain upottamaan terävän katseensa vieraaseen ja toivoa, että tilanne ratkeaisi pian.

((Kylläpäs Surma on vieraanvarainen... ^^'' ))

Viilto katseli toisia ja kuunteli susien puheita ja istahti maahan. Olisi se kai toivonut jotakin, muttei tiennyt mitä. Naras heilautteli häntäänsä ja liikutteli korviaan.

(( ANteeksi tuli lyhyt, muttei mitään inspistä ))

((Nyt Valokin saapuu.))

Valo huomasi heti olevansa myöhässä. Valta puhui jo, ja sudet kuuntelivat. Tahtomatta tehdä suurta numeroa saapumisestaan Valo käveli rauhassa susijoukkion reunoille jääden tukevasti seisomaan ja tutkimaan uutta laumaansa. Jos joku häneen katsoi, hän nuolaisi huuliaan tervehdyksen ja rauhan merkiksi. Hän yritti tavoittaa Viiman katsetta ja tervehtiä tätä hieman suuremmalla eleellä kuin muita, ja lopuksi hän katsoi Valtaan tervehtien tätä kunnioittavimmalla eleellään - pienellä kumarruksella, jonka oli oppinut edellisessä laumassaan ja jota vieraat sudet usein kummeksuivat.

Tietämättä kenestäkään laumalaisesta vielä mitään hän jäi tarkasti tutkimaan jokaista sutta ja kuunteli samalla Vallan puhetta. Sen katkaisi kuitenkin yhden suden ilmestyminen paikalle. Se susi ei kuulunut laumaan koska Valta kyseenalaisti sen paikallaolon tarkoituksen. Valo tarkkaili tilannetta. Mikä tahansa tapahtuma saattoi olla tilaisuus näyttää laumalle oma hyödyllisyytensä - tietenkin Valo tahtoi olla hyödyksi, jos jonkun joukon kanssa eli.

((Nyt lienee siis naadian vuoro, anteeksi että tungin sekoittamaan pakkaa.))

Tähkä ja Kelmi seurailivat tilannetta ja tutkivat katseellaan paikalle saapuneita susia. Pääsky ja Varpunen saivat Kelmin mielenkiinnon heräämään ja nuorukainen heilautti pari kertaa innostuneena häntäänsä, mutta malttoi hillitä itsensä ja istui edelleen Tähkän vieressä rauhallisesti.
Kun puhe kääntyi metsästysryhmiin, Kelmi pörhisti hieman rintaansa. Hän oli ylpeä siitä, että saattoi sanoa kuuluvansa moiseen joukkoon, muttei ehtinyt vastata alfalleen mitään kun tilanteen keskeytti vieras susi. Kelmi ei tiennyt mitä olisi kuulunut tehdä, joten hän vain istui aloillaan ja höristeli korviaan uteliaasti. Tähkä sen sijaan jännitti lihaksensa ja nousi hitaasti seisomaankin, mutta ei muuten vaikuttanut häiriintyneen vieraasta. Hän luotti Valtaan eikä siksi suunnitellut sen kummemmin pakoa kuin hyökkäystäkään, mutta narttu tunsi olonsa itsevarmemmaksi kun hän saattoi kohdata vieraan seisten eikä Kelmin tavoin rennosti istuen.

Myrkky tarkkaili tilannetta ylpeä Tuho hukka vierellään. Nartulle tuli turvallinen olo hukan tullessa tämän vierustaan. Niin moni hukka kuin tulikin niin eniten tätäkin huvitti nuo pienet palluraiset polluraiset palleroiset pennut.^^ Pian narttu kuiskasi uroksen korvaan " Minä ainakin haluan sinun ryhmääsi." Häntäänsä heilauttaen .

............................................................................................................................................................................

Kyy pysyi hiljaa paikallaan istuen ja katsellen tulleita uusia kasvoja. Kyy kuunteli kaikki lausahdukset ja repliikit. Niistä tämä hukka sai päähänsä moisen mielikuvan tulevaisuudesta, se huvitti häntä joten uros alkoi hymyillä huvittuneesti pentu palleroita katselleen. Pian huolimattomattomuutensa takia hukka vasta nyt huomasi Tuhon ja Myrkyn olevan luultavasti yhdessä sillä tuon hukan katsetta ei Kyy haluaisi toiste nähdä... Hän siis käänsi katseensa äkkiä muualle ja tarkkaili tilannetta mielenkiintoisella katseellaan.

Paju pudisti hieman päätään ja vastasi Vallan kysymykseen. "En ole nähnyt Kajoa vähään aikaan.." Sen ääni oli hieman epävarma, se ei tiennyt Kajosta.
Tilanne monine vieraine susineen hieman hämmensi Pajua, mutta samalla se oli myös omalla tavallaan tyytyväinen.

((Sori hirveän lyhyt D:))

Viima nyökkäsi myöntävästi Vallalle ja jäi odottelemaan, että alfalla olisi aikaa jutella kahden kesken. Mutta pian mustaturkki kuitenkin tajusi, mitä alfa Viimalta kenties tahtoisi. Pääskyn ja Varpusen porhaltaessa esille, Valta oli katsahtanut vihjaavasti betaansa ja näihin kahteen pieneen naskalihampaiseen otukseen. Valta kenties tahtoi, että Viima huolehtisi pennuista. Se sai betan hieman mietteliääksi, vaikka olihan tämä Loskankin kasvattanut aivan itse. Epävarmuus kuitenkin karisi melko nopeasti, sillä oli kevät ja suden hormoonit alkoivat heräillä eloon ja emomaisuus astui esiin. Viima ei enää malttanut pysyä aloillaan, vaan asteli rauhallisesti Pääskyn ja Varpusen luo, vilkaisi Valtaa kysyvästi ja laski kuononsa pentujen eteen.

Nuori Loska katsoi vierestä, kun sudet kommunikoivat keskenään. Loskan kärsivällisyys ei riittänyt pysymään kärryillä, vaan tämä haukotteli kita ammollaan oikein makoisasti. Korvantaustaakin kutisi ja uros alkoi takajalallaan rapsuttelemaan korvansa takaa. Jos Viima olisi tämän huomannut, se olisi totisesti katsonut kasvattiaan paheksuvasti. Vaan Viiman huomio oli pennuissa, joten Loska päätti ottaa varsin rennosti. Nuori uros veti makuulleen maahan ja silmät puoli ummessa oli muka seuraavinaan toisia.

Varpunen ja Pääsky eivät ymmärtäneet mitään aikuisten sutten puheista. Silmät suurina ne katselivat ympärilleen, ja hämmentyivät vähän kun musta naaras tulikin niiden luo. Valta tuntui ottavan tämän hukan läsnäolon ihan rauhallisesti, joten pennut ottivat alfasta mallia.
Varovaisesti Varpunen nuuhki Viiman laskettua kuonoa. Pääskykin tuli ja tuuppi uteliaasti Viimaa pienellä kirsullaan, mutta värähti sitten taaksepäin, ihan kaiken varalta. Varpunen tuuppi kuonoa rohkeammin ja heilutteli kiinnostuneena pikkuista häntäänsä sen näköisenä, että harkitsi saisiko tuota puraista.
"Valta-setä, kuka tämä musta täti on?" Pääsky kysyi vähän epävarmana, mutta ruskeaturkkinen veli käänsi rennosti päänsä valkeaan alfaan. "Onko tälläkin paljon valtaa?" Pennut kysyivät samaa usein, mutta nyt niillä oli sille enemmän aihetta. Ne eivät sitä kunnolla itse tiedostaneet, mutta vaistosivat tässä mustaturkissa jotain..arvovaltaista. Ja kuka oli tämä nuorukainen sen kanssa? Haluaisikohan jompi kumpi leikkiä?
Varoen Varpunen kokeili Viiman kuonoa etukäpälällään, ja mietti uudestaan, oliko fiksua tarrata siitä hampaillaan.

Metku ei osannut pysyä kaikkien kesskustelussa mukana vaan tyytyi katselemaan ja vilkuili vähän viliä Valtaa ja kaikkia muita.
Metku oli hieman hermostunut susien paljoudesta ja sai vaivoin pidettyä itsensä aloillaan, sillä sen olisi tehnyt mieli juosta ja juosta. Metku kuitenkin istui hievanhtamatta odottaen että siltä kysyttäisiin jotain se oli muuten ihan pihalla kaikeista.

(sori lyhyt)

Valkea alfa katseli laumaansa tarkkaavaisesti kukaan ei juuri näyttänyt sanovan asemiin juurikaan mitään. joten valta otti asiat omiin tassuihinsa. ” koska kukaan ei näytä uskaltavan tai haluavan sanoa ääneen mihin haluaisi kuuluj oten jaan itse teidät mikäli tämä ei teille sovi asiasta keskutelemme kokoontumisen jlkeen. Koska minulal on paljon tekemistä enen nekvättä reviiriä koskien minulla ei ole ikuisuutta iakaa odotella vastauksianne. Eli… ” Valta snaoi tyytymättömänä hivenen laumalaisiinsa mutta pitäen kuitenkin pirteän ilosien ilmeen aksvoillaan. Se katsahti viimaan joka oli mennyt pienokaisten luo ja nyökähti tuolle kysyvään katseeseen vastaukeksi. betan kanssa hukka keskutelisi tarkemmin kun kokoontuminen olisi ohi ja laumalaiset sirityisivät kukin omille touhuilleen. ” Aloitan siitä että Viima pysyy betana ja tositaiseksi beta urosta ei ole. Tuhon metsätys ryhmään kuuluvat Kelmi, Loska sekä myrkky ja tilaa jää yhdelle jäsenelle kunens toisin mainitsemme. Ja Surman ryhmään Kyy viilto sekä valo ja tilaa myös yhdelle jäsenelle. Mikäli tuholal ja surmalla ei ole kysyttävää he voisivat keskenään jutella Toiminnastaan ja ryhmästään. Ja jäsenet jos te haluatte vaihtaa ryhmää pyydän teitä puhumaan joukkueen johtajille heillä on valta potkia jäseniä posi ryhmästä jolloin eistä tulee laumalaisia ryhmän johtajat voivat myös värvätä itse jäsenensä kunhan musitaat pitää minut ajan tasalla sen koommin minä en puutu metsätys joukkojen puuhiin kunhan laumalla on ruokaa riittävästi. ” Valta puheli ja hiljeni hetkeksi katsoen oliko jollain jotian lisättävää tai sanottavaa. ” ja sitten Varpunen sekä pääsky ovat minun suojassani talven ylitse ja toivoisin viiman olevan apuna siinä mutta puhun kanssasi vielä paremmin myöhemmin. ” Valta lausui ja siirsi katseensa muhiin laumalisiin ” Ja te joiden nimiä en maininnut olette lauman jäseniä ja Turre, Sinä olet laluman omega kuten sovimme aijemmin. ” Valta sanoi siirtäen pikapuolin katsettaan laumalaisesta toiseen ja viimein turreen johon valta piti katseensa varsin tiukkana. ” Ja Lisäksi toivon jonkun nartun ottavan minunn yhteyttä tämän jälkeen mikäli olisi valmis ottamaan harteilleen Kaneli nimisen pennun ainakni talven ylitse. minulal ei ole aikaa tällähetkellä kolemelle nuorukaiselle. kysyttävää ? ” Valta lausahti sitten. koska kukaan ei näyttänyt kertovan milipidettään juurikaan se päätti lopettaa tapaamisen näin.
Tuho kuunteli mitä valta sanoi ja vilkaisi Surmaan ja pian takaisin valtaan ja nyökähti ymmärtäneensä puheen. Se pysyi myrkyn vierellä koska sen ei juur itarvinnut siit äliikahtaa. se pisti merkille että valta aikoi pian lopettaa kokoontumisen se tarkoitti sitä että Tuhon oli aika poistua ja kerätä oma metsätys joukkonsa ja selvittää halusivatko kukin olla ryhmässä. Noh Loskan ja kelmin kanssa sillä oli harjoittamista vielä mutta Myrkyn suhteen sillä ei luultavasti ollut huolia.
Turre joka o li hieman hämillään valla npouheista pysyi vaiti ja katseli tarkkaan jokaista sutta ja pisti merkille että surma kuului nähtävästi tähän laumaan. Noh mikäpää siinä Turren tulisi hoitaa homamnsa pia nenennkuni se jäisi kiinni touhusitaan.
Valta odotti mikäli jollakulla olsii lisättävää tai kysyttävää kunens se ravisti turkkiaan ” Mikäli kenellekkään ei ole sanottavaa tai lisättävää lopettaisin tämän kokoontumsien tähän. ja suosittelen teitä joakista tutustumaan reviiriin rauhassa ja etsimään itsellee n joko joukko pesäkolon tai miksi ei kukin omansa. ” Valta lausui sitten ja oli valmis siirtymään kauemmaksi puhumaan viiman kanssa nuorukaisista. Toki nuorukaiset olisivat mukana keskustelussatäten he tutsutuisivat betaan. Valta ei ollut juuri ehtinyt komemntoida pentujen kysymyksiin joten se päätti tehdä sen myöhemmin.


( jotta pelistä ei lähtisi maku nini minä lopettaisin tämän tähän nini laumalaiset pääsevät kukin pikkuhiljaa eteenpäin peleissään. mikäli kysymyksiä tulee hahmoille niin valta pysyy läsnä mutta mikäli ei niin hän siirtyy syrjemmälle ja mikäli saiculla on aikaa ja Blacyllakin niin pelattaisiin seuraavaa peliä? )

Surma seurasi pientä keskustelua tiiviisti. Pitihän sen asioiden mukana pysyä. Se katsoi aina satunnaisesti puhuvaa sutta ja yritti samalla pistää pärstäkertoimen mieleensä.
Vallan alkaessa sanelemaan lauman hierarkiaa, Surma valpastui entisestään. Korvat nousivat vielä enemmän hörölleen mitä ne jo olivat ja ryhti näytti suoristuvan. Se katsoi Valtaa ja aina kun alfa mainitsi laumalaisen nimen Surma katsoisi kyseistä hukkaa, varmistaakseen, että hän oli perillä kuka oli kukin. Metsästysryhmiin tultaessa hukka kiinnitti huomionsa kokonaan alfaan, kunnes kuuli ketä hänen ryhmäänsä kuuluisi. Kyy, Viilto sekä Valo... Surma katsoi arvioivasti kyseistä kolmikkoa. Eiköhän tästä jotakin tulisi. Narttu vilkaisi Tuhoa. Vai keskustella toiminnasta ja ryhmistä... Se kyllä passaisi hyvin. Surmalle kaikki oli selvää kuin vesi, joten kysymyksiä hänellä ei mieleen tullut. Nyt se odottaisi, mikäli jollakin olisi valittamista tai sanomista.

Viilto katseli laumaa korvat hörössä. Se halusi tietää misä mentiin.


" Anteeksi, Valta ja Tuho. Olisiko minulla mahdollisuuksia päästä sinun, Tuho, metsästys ryhmään ? " Naaras kysyi ja
heilautteli häntäänsä. Olisi mukavaa saada metsästää, koska pentujen kanssa jokapäiväinen vehtaaminen ei ollut naaraan heiniä. Toki se piti pennuista ja niiden hoitamisesta, mutta ei e jaksaisi joka päivä niitä huoltaa 24 tuntia putkeen.


Jos se saisi omat pennut asia oli toki toinen, mutta piti pentujen silti saada ruokaa ja rakkautta. Se oli selvä.