I still can't believe you hurt me (loppunut)

: Mex ja Kauhu c'mon :


Oli kauniin keväinen iltapäivä. Lunta oli maassa vielä melko paljon, mutta sää oli aavistuksen lämpimämpi, koska aurinko paistoi taivaalla kirkkaana.

Vaaleanruskeaturkkinen naaras asteli järven rannalla ja ohut, jäinen lumipeite rapisi sen tassujen alla. Kulta oli ollut metsästämässä yksikseen pari tuntia sitten ja äsken se oli syönyt osan pienestä jäniksestä. Aamupäivästä se oli saanut hätistää oman laumansa alueilla pari nuorta, mutta sitäkin innokkaampaa urossutta pois luotaan. Ne olivat riemukkaina yrittäneet liehitellä ja hakeutua naaraan seuraan, olihan se parhaillaan kiimassa. Tämä aika oli Kullalle raskasta, vaikka lauman suojissa sen ympärillä ei onneksi hyörinyt ja pyörinyt niin monia sulhasehdokkaita. Kiiman aikaan nartun oma isä Harha piti astetta tiukemmin silmällä jälkeläistään, ihan vain sen vuoksi, ettei kuka tahansa pääsisi liian lähelle Kultaa. Ehkä se oli yksi syy, miksi naaras oikein mielellään oli oleillut viime päivät omissa oloisaan. Eipä silti, ei Kulta ollut aikeissa hankkiutua tiineksi. Ei se osannut kuvitella pieniä pentuja telmimään sen jalkoihin .. Ei vielä. Kulta halusi rinnalleen ensin kumppanin ja sieluntoverin, vasta sitten se halusi perustaa perheen ja saada pentuja.

Naaras pysähtyi hetkeksi rannan tuntumaan ja katseli ohuen jään peittämää järveä. Kauempana jäillä hyppeli pieniä lintuja ja moisten otusten liikehdintä sai Kullan mietteliäänä kallistamaan hiukan päätään. Taisi linnuillakin olla omat soidinmenot meneillään ..

Keävt ilma tosiaan teki itse uroksenkin uteliaaksi Kauhu lähti talsimaan Viiman alueelta yksinään kohta ei-kenekään-maata. se talsi kohti järveä juodakseen janonsa sammuksiin. Joella kuitenkin oli joku muukin. Ja ei tarbinnut kovinkaan lähelle talsia kun Kauhu jo aisti toisen kiiman. Sehän sopi herralle paremminkuin hyvin. Vaikak kauhu ei yleensä ollut tuttavallinen se meni kuitenkin tuon muukaliasen luo.

"Hei vaan neitoseni" se sanoi melko ahdistelevan flirtahatavasti. se haistoi kuitenkin oitis että toinen ei ollut viiman laumalainen että saattoi hyvikin kuulu ovelan haaremiin. sehän passasi KAuhulel vielä paremmin.

Vaaleaturkki ei ollut huomannut sitä lähestyvää susiurosta, joka oli kooltaan sitä hiukan suurempikin. Vasta Kauhun tervehtiessä Kulta havaitsi toisen ja kääntyi ympäri toista kohden. Huomatessaan, ettei toinen ollut sen omasta laumasta, nousivat naaraan niskakarvat pystyyn ja samalla Kulta paljasti helmenvalkean hammasrivinsä. Se ei pitänyt uroksen äänensävystä, eikä siitä, että toinen ylipäätään oli tullut sen luo.

"Älä edes uneksi tulevasi lähemmäs..", naaras murahti hiljaa, varoittavalla äänensävyllä. Se otti pari askelta sivummalle, silti pitäen lämpimänruskeiden silmiensä katseen Kauhussa. Korvat olivat painuneet luimuun ja muutenkin Kullan olemus osoitti, ettei Kauhun ilmestyminen sen läheisyyteen ollut mieluisaa.

HErrammehan kok otilanne vin huvitti " Tai sinä mitä ? " kauhua naurahti ivallisesti lähemmäksi päästyään se oli huomioinut että toinen kuului ovelan laumaan. Joka kiehtoi tosita erittäin paljon.
Kauhu pörhisti turkkinsa massivisemmaksi ja hyvin kookkas uros kun oli jo luonnostaan tek isiitä lihaksikkaan ja muutenkin vahvan oloisen. Kauhu tiesi ettei Kullala olisi mitänä mahdlollisuuksia edes paeta paikalta. tai no oli toki, mutta näin kauhu sen ajatteli. Kauhun menneisyys tulvahteli sen mieleen pieninä pätkinä. Se musiti äkillisesti kohtauksen jossa sille oli sanottu samalla äänen sävyllä että pentu oli oikea Kauhun riivaama. Kauhua tuo vain hermostutti entsestään. se ei alunperin aikonut hyökätä mutta mitä pidemmälle narttu sitä ärsytätisi sen vihaisemmaksi uros tulisi.

Kauhu oli näköjään päättänyt, ettei päästäisi Kultaa menemään. Naaras seisoi paikoillaan ja pörhisteli turkkiaan. Samalla sen kurkusta kantautui matalaa murinaa.

"Sitä sinä et halua tietää", vaaleaturkki totesi hiljaa, mutta varmalla äänensävyllä. Se ei pitänyt Kauhun tungettelusta, eikä toisen olemuksesta ollenkaan. Vaikka uros kuinka kookas ja massiivinen pikkuiseen narttuun nähden olikin, ei Kulta siltikään taipuisi toisen tahtoon. Se olisi valmis taistelemaan ja pitämään puolensa, vaikka alakynnessä se varmasti olisikin. Viimeiseen asti se kuitenkin päätti olla ajatumatta tappeluun.
Naaras tarkkaili valppaana ja keho jännittyneenä Kauhua. Se ei aikonut päästää toista hyökkäämään yllättäen itsensä kimppuun.

Kauhua narauhti pirullisesti " Vai niin" se lauashti jo lähti kulkemaan naarasta kohti hyvinkin uhmakkaana. se välyätti toiselle valkeat hampaansa ja murahti kumeasti tuon murahteluille. 2 olet säälitätvä pikku rääpäle " s e murisi toiselle.
Kauhu oli varsin näyttävän ja peloittavan näköinen tuon uhitellessä pienelle kullalle järven ranssa. Kullala ei tällä hetkellä olisi kauhaa aikaa paeta paikalta ellei sitten uisi järven yli. toki siiät saattoi päästä vielä kävelemänä muttao li myös vaara pudota heikon jään läpi kylmään veteen joka taas saattaisi viedä neidon hengen. Kauhu jatkoi ahdistelevaa käytöstään ja asteli kohti narttua varsin ryhdikkäänoloisena. "m iten noinkin pieni ja suloinen narttu uskaltautuu tänne yksin, ja kiima aikaan. " se älisi hyvinkin uhmakaasti yhä lähentyen tuota

Kauhun pyrkiessä edelleenkin lähemmäs, irvisti Kulta sille koko hammasrivillään. Se ei pitänyt tunkeilevista uroksista, joista sillä oli kokemuksia ihan tarpeeksi jo ennestään. Silloin kun narttu oli ollut nuorempi ja kokemattomampi, oli isä usein hätistellyt ja ajanut moiset tapaukset pois. Vähään aikaan ei ollut isä ollut pitämässä naaraasta huolta niin innokkaana, mutta eipä niitä ahdistelevia uroksiakaan ollut juuri iholle ollut hyppimässä.

"Älä tule yhtään lähemmäs ..", naaras ärisi hiljaa toiselle ja kääntyi niin, että pysty paremmin peruuttamaan taakse päin, kauemmas Kauhusta niin, ettei järvi ollut enää selän takana. Naaraan korvat olivat aivan painuneina pitkin sen niskaa ja häntä oli viivasuorana maata kohden. Kulta murisi aivan koko ajan uhkaavana.
Kun ei Kauhu näyttänyt pysähtyvän, pienikokoinen vaaleaturkki hypähti hiukan kauemmas ärähtäen kuuluvammin. Se koetti hiukan näyttää ahdistelijalle, ettei sillä olisi vastassa niin hentoinen naaras kuin ulkokuori saattaisi ensiksi näyttää.

"ja miski en tulisi, kerro yksikin hyvä syy" se äirisi nartulle yhä astellen ahdistelevasti lähemmäksi.
Kuitenkni malttamaton Kuhu loikaksi nartun kylkeä kohden tarkoituksenaan kaataa tuo.
mikäli onnistuisi. Kauhu naurahtaisi innokaasti. " olet varsin huvittava näky äristessäsi" kauhu totes jällen hyvin flirtahtavaan tyyliin.

Uroksen kysymykseen naaras ärähti vahvalla äänensävyllä. Muuta se ei edes harkinnutkaan sanovansa toiselle. Ei Kauhu ollut sen vastauksen arvoinen. Ei todellakaan.

Kulta aikoi juuri sillä hetkellä peruuttaa muutaman askeleen pois päin Viiman lauman kookkaasta uroksesta, kun Kauhu jo hyppäsi kohti sitä. Naaras ei ehtinyt väistää, koska hyökkäys tuli sille yllätyksenä. Vingahtaen osittain kivusta ja osittain säikähdyksestä Kulta luhistui hangelle kyljelleen. Se yritti räpiköidä takaisin jaloilleen, mutta koska Kauhu seisoi sen yllä, ei sille suotu mahdollisuuttakaan nousta seisomaan.
"Mitä sinä minusta tahdot?" naaras haukahti vihaisena väläytellen samalla hampaitaan urokselle.

"mitä luulet uroksen tahtovan kaltaiseltasi nartulta näihin aikoihin vuodesta " Kauhu sanoi mahtailevasti ja toista maasta tuijoittaen. Kauhu yritti kaikin voiminsa pitää nartun maassa äristen tuolle varoituksisksi jos tuo aikoisi kadota paikalta. Kauhu oli päättänyt että halusi jointa mitä nartulla oli.
Kauhu osasi olal ilkeä, mutta kukapa olisi ensinmäkisenä uskonut sen olevan näinkin ilkeä otus. ilta himmeni ihljalleen yöksi taivaalle syttyivät ensinmäiset tähdet. joka KAhua ei haitannut. OTistiaseksi sitä ei kiinnostanut kaivattiin ovelan alueella tätä narttua vai ei. se oli päätöksensä tehnyt ja iakoi sen myös pitää.

Uroksen antaessa tahtonsa julki, naaras ärähti ja koetti tempoa tuloksetta itseään pois toisen alta. Kyljellään se oli vaikeaa, minkä varmasti tiesi Kauhukin.
"Sitä riemua sinä et minulta saa!" Kulta haukahti kimeällä äänensävyllä. Ärähdellen hiljaisella, mutta välillä voimakkaammallakin äänensävyllä se koetti saada Kauhua väistymään. Se kuitenkin tiesi, ettei uros luovuttaisi.
Hetken naaras oli hiljaa ja liikkumatta, hampaat silti valkoisina välkähdellen, ennen kuin se teki jotakin, joka saattaisi olla sille kohtalokasta tai sitten auttaa sen pakosalle. Naaras koetti nopeasti tarrautua Kauhun toiseen etujalkaan terävillä hampaillaan.
Tällaiseen tilanteeseen Kulta ei ollut aiemmin joutunut, vaikka se oli monenlaisia ahdistelijoita elämänsä aikana kohdannutkin. Pari urosta oli melkein saanut tahtomansa, mutta puolitiehen heidän aikeensa olivat aina jääneet. Sitä käännettä Kulta toivoi tähänkin tilanteeseen. Se ei tahtonut alistua Kauhulle, ei missään nimessä.

ärhäkkä narttu alkoi jopa käydä kauhun hermoille. " sitten minä otan sen " se tiuskaisi ja yritti tarrata narttu niskasta, mutta narttu olikuitenkin sinnikäs ja sai napattua urosta etukoivesta ja sehän sai hukkasen hypähtämään taaksepäin jolloin Kullalla oli oiva tilaisuus kadota paikalta. tietenkään kauhu ei mosita suvaitsesisi.
Jos kulta lähtisi litpomaan lähtisi Kauhu oitis perään. Se oli päättänyt otta tahtomansa eikä enää kysellyt nartun mielipidettä asiaan.
Kuitnekin hivenen herras miestä Kauhussakin oli " sinulal on yhä aikaa suostua vapaaehtoiseti. " KAuhu murahti ja jatkoi toisen perään pinkomista, mikäli toinen oli paikalta liunneut

Kullan onnistuessa tarrata terävillä hampaillaan kiinni Kauhun oikean etujalan nilkasta, sai naaras tällä eleellä uroksen hiukan perääntymään. Naaras päästi nopeasti otteensa irti ja pyristeli pehmeältä hangelta jaloilleen. Pidemmäksi aikaa se ei kuitenkaan paikoilleen jäänyt odottelemaan. Nopeasti pienikokoinen narttu syöksähti juoksuun pitkin järven rantaa katsomatta taakseen. Se ei aikoisi hidastella hetkeään, sillä se ei aikonut antautua. Kulta pinkoi minkä jaloistaan pääsi, mutta kookas susiuros sen kintereillä ei vaikuttanut naaraan epäonneksi olevan massiivisuudestaan huolimatta hidas.
Kauhun huutaessa, että naaras voisi suostua ja alistua vapaaehtoisesti toisen tahtoon, Kulta ärähti itsekseen. Sen mielessä ei ollut kertaakaan käynyt ajatus alistumisesta. Narttu tulisi taistelemaan kynsin hampain Kauhua vastaan, jos toinen saisi sen kiinni.

Kohtalo tässä tilanteessa ei näyttänyt olevan laisinkaan Kulta-paran puolella, vaan siinä juostessaan se horjahti hiukan, mistä johtuen takana pinkonut Kauhu sai hyvän tilaisuuden hyökätä. Komealla loikalla voimakas uros saavutti nartun ja tarrautui hampaillaan tämän niskaan. Kulta menetti tasapainonsa ja kaatui lumihankeen.

: Mie vähän hittasin tota Kauhua ~ n.n' ;

Kauhu savutti narttua " Oma on valintasi " se murtahti ja äyskähti tuolle. Maasto ili puoli sulaa lunta kevään tulessa hurjaa vauhtia olihan maasto vaikeasti kuljettavissa mutta kauhua se ei juuri nyt näyttänyt haittavan. Se sai otteensa toisen niskasta jolloin Kauhu jarrutti ja pyrki saamaan nartun pysähtymään. Tämän jälkeen Kauhu ryhtyi murahtelemaan vihaisesti nartun korvaan merkiksi että uskalsikin yrittää pakoa seo lisi sen viimeinen teko.
jos narttu olisi jäänyt maahan kauhun otteesta uros suorastaan väkisin raiskasi nartun välitätmätttä siitä satuttiko toista purressaan tuota hyvin tiukasti niskanahasta. Kauhu oli päättänyt otta jotain se myös otti sen.
*Kauhu osasi olla pelottava ja mukava rauhallinenkin. tapahtuman jälkeenkään Kauhu ei laskenut narttua irti ennenkuin tiei että narttu ei pakenisi välittömästi. Olihan kauhulal vielä kuitenkin tuolle snaomisia.

Uroksen hyvä niskaotteen vuoksi Kulta ei päässyt pakenemaan, minkä vuoksi Kauhun oli helppo nousta sitä hiukan pienemmän ja heikomman naaraan selkään. Kauhun ottaessa haluamansa väkisin, ulisi ja haukahteli rimpuillen uroksen alla. Sitä sattui eri puolille jäntevää kehoa, eikä siitä tuntunut lainkaan hyvälle. Kenestäpä olisi tuntunut, jos olisi samassa tilanteessa Kullan kanssa?
Naaras vinkui ja räpiköi Kauhun otteessa, mutta samalla se myös tiesi, ettei pääsisi siitä mihinkään. Sen täytyi alistua toisesta laumasta olevan urossuden tahtoon.

Tapahtuman jälkeen Kulta pudottautui hangelle makaamaan vatsalleen, Kauhun yhä pitäessä sitä otteessaan. Naaras vinkui hiljaa ja läähätti jonkin verran. Sen jokaista jäsentä särki ja Kauhun aiheuttamat haavat ja ruhjeet eripuolilla Kullan kehoa vuosivat veripisaroita. Kaikki se vastustelu ja lukuisat pakoyritykset olivat vieneet muuten melko kestävän ja omiin voimiinsa nähden vahvan naaraan voimia paljon.

Kauhu iroitti otteensa ja astahti syrjään, se oletti ettei narttu pinkoisi mihinkään tuossa kunnossa. " näin ei olisi käynyt jos et olisi pistänyt vastaan. " kauhu murahti nartulle, mutta laksi piankin hampaansa piiloon ja antoi turkkinsa laskeutua. " Yhden asian lupaat minulle, Haluan että tulevat pentusi tietävät kuka heidän isä on " Kauhu sanoi sen ilme oli vaativa mutta ei lainkaan päälle käyvä " lupaatko ? " Kauhu tositi ja haki toisen katsetta silmillään.
Kauhu ei aikonut enää satuttaa narttua. Vaan hausi toisen tietävän missä mentiin.
Kauhu oli koko elämänsä haaveillut jälkelisistä mutta ei se ollut odottanut sen tapahtuvan näin. KAuhu katsahti ympräilleen paikoittanin oli verisiä läikkiä mitä nyt saattoi kunu valon lositessa nähdä.

Kauhu perääntyi vielä muutaman askleen. " oletko näläkäinen " kauhu kysyi aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. uros astahti kuitenkin pian lähemmäksi narttua lakseutui nuolemaan aiheuttamiaan haavoja, mikäli narttu oli vielä paikallaan. aivan kauhu on moni persoonainen uros ja yllätyksiä täynnä

Jos Kulta vielä äsken oli tuntenut inhoa Kauhua kohtaan, se ei ollut mitään verrattuna siihen, mikä nyt naaraan mieltä korvensi. Naaras ärisi hiljaa ja toivoi, että hänellä olisi juuri nyt ollut sen verran voimavaroja jäljellä, että hän olisi jaksanut juosta karkuun. Kauhun muuntautuessa äskeisestä lähes siedettävän tasoiseksi, Kulta ei voinut uskoa korviaan. Kuinka uros kaiken äskeisen jälkeen vielä edes kehtasi olla tuollainen?
Naaras ei vastannut eleelläkään mitään Kauhun puheisiin. Sitä kuvotti samanaikaisesti, kun sen vartalo sekä mieli tunsi kipua ja tuskaa. Vasta sitten, kun Kauhu laskeutui nuolemaan Kullan haavoja naaras nousi vaivoin seisomaan ja katsoi ruskeilla silmillään urosta hiljaa muristen.

"Minä en lupaa sinunlaisillesi mitään ja toivon todella, etten näe sinua enää silmissäni ..", Kulta rähähti uhkaavana, vaikka Kauhu varmasti huomasi, ettei naaraasta tässä kunnossa ollut kostamaan mitään. Naaras perääntyi voimakkaasti muristen huterin askelin kauemmas toisesta painaen korvansa luimuun.

Kauhu haukasti varoittavasti mutta ei väläyttänyt hampaitaan. " olen pahoillani äskeisestä, mutta en vain voinut sille mitään. " Kauhu snaoi anteeksi pyytävästi. se tiesi että oli kohdellut narttua hyvin holtittomasti ja väärin. siksi se oli nyt paoihllaan. Vaikak toinen kuului eri laumaan KAuhu halusi sopia tapahtuneen nyt.
Se ei tehnyt sovintoa siksi että se pelkäsi saavansa ovela nlaumalaisen kimppunusa vaan siksi että se saatoi haluta tuosta nartusta itselleen pulison.
Todellinen salarakkaus suhde kauhulal oli mielessä. se aiko ipitää koko ajatuksen omana tietonaan eikä iakoisi puhua asiasta kenellekkään.

Nyt oli kuitenkin työn alla sähisevän nartun rauhoittelu ja neuvvotelu " haluaisn todella olla pennuilesi isä, ja en tiedä miten mutta toivoisin että lakkaat ärismästä en aijo satuttaa sinua tämän enepää, haluan sinun paranevan mahdollisimamn nopeasti joten ota rauhassa että tuo haava tyrehtyy. " kauhu totesi ja tunki kuononsa lumeen ja yritti sitten lähestyä rauhllsiesti narttua ja tuon haavaa. mikäli onnistui kauhu pökkäsi lunta kuonoltaan nartun haavaan että se tyrehtyisi nopeammin.

Uroksen vielä yrittäessä jonkinlaista sovintoa, jatkoi Kulta perääntymistään yhä muristen. Se ei edes aikonut harkita minkäänasteista rauhaa tai sopimista Kauhun kanssa. Uros oli satuttanut sitä ja se riitti jo syyksi vallan hyvin.

"Pysy minusta kaukana!" naaras varoitti ja perääntyi vielä parin horjuvan askeleen verran, ennen kuin pysähtyi ja heilautti häntäänsä uhmakkaana. Kulta oli nyt päättänyt lähteä, vaikka se saattaisi saadakin Kauhun peräänsä. Naaras ei voisi jäädä tässä kunnossa keskelle lumista erämaata, sillä se olisi helppo saalis kenelle tahansa. Ehkä jopa jollekin samanlaiselle pedolle kuin Kauhu.

Sanomatta enää mitään Kulta perääntyi vielä jonkin matkaa tarkkailen valppaana susiuroksen olemusta. Naaras ei suostuisi tekemään sovintoa toisen kanssa mistään hinnasta. Se vihasi Kauhua ja sitä, mitä toinen oli sille tehnyt. Kulta ei antaisi sitä anteeksi.
Päästyään turvallisen välimatkan päähän huonossa kunnossa oleva vaaleaturkki kääntyi ja lähti haparoivasti juoksuun. Sen jäseniä särki, mutta tahdonvoimalla naaras sai itsensä jatkamaan. Onneksi Kulta ei ollut kovin kaukana laumansa reviirien rajoista, mutta tässä kunnossa matka voisi viedä siltä hyvinkin kauan. Katsomatta enää taakseen väsynyt naaras poistui metsän siimekseen.


: Kiitos oikein mielenkiintoisesta pelistä ~ n__n :

Kauhua ei lähtenyt enää nartun perään vaan jäi seisomaan paikalleen rauhallisena. mutta pettyneenä. se ol iarvellutkin näin käyvän, mutta antoi toisen mennä. se teisi että jonian päivänä se tulisi näkemään vielä tuon nartun.

(Kiitos itsellesi:P KAuhu parka on nyt taasen sekaisin :P)