Kina aikoo ryövätä ROihun penikosita yhden itselleen (loppunut)

Olisi kumam jo tässä vaiheessa ei kukana olis huomannut Kinaa. Se hiipparoi varjoijen seassa ja tuulirajojen alapuoella. Ilta vaihtui yöksi ja lähes äänetön Kina hiipparoi kohti pesillä olevia susia. Kina ei ttörmänynt kutienkaan yhteenkään juru i tällä hetkellä.

kunnes jostina puun ja kiven takaal oikaksi Kinan eteen varsin kookas narttu Hetki Hetk iulvahti räväksäti varoitusken pesällä oleville. Kina oli kyllin lähellä Roihun pesää HEtken älähtäessä tuolle. Hetki muris varoittavasti Kinalla ja huomioi että tuo vuosi verta. se oli siis tullut rajoilta ja törmännyt raja rikkuriin. HEtki muris yhä voimakkaamin ja karjahti sitten " Roihu pidä pennut turvassa pesällä on tunkelija " Hetki huusi ja suorastaan syöksyi sitten Kinaak ohti sillä Kina oli matkalla Hetkeä kohti. Kina sai hetken kylkeensä mutta HEtken ote ei kauaa pitänyt luikussa otuskessa vaan tuon ote pääsi irti. " Pahus. " se älähti itslleen,

kun taas Kina sen sijaan. murisi Hetkelle ja hiipelsi tuosta välittämttä kohti roihun pesää. Sen viekas ja luikku ruumis oli lähellä Rtoihun olin paikkaa kunnes sen matka estettiin.

Hetki murahti jälleen ja oli onnistuneesti kampannut Kinan ja tarrasi sitten tuon kurkkunu onnistuneesti kiinni. Kina sätki ekrrakseen Hetken alla kunnes HEtken ote lipesi jälleen ja Kina peruutti parisen askelta ja näytti varsin uhkaavalta. Hetki kajautti varsin äänekkään avun pyynnön ilmoille. Sen tärkein tehtävä oli nyt suojella ROihua ja saada tämä perääntymätön tunkeilija posi pesiltä. Kun Kina olisi häädetty kauas roihusta ja sen pennusita hetki kykenisi lähetmään tuon perään ja siasi kerrankni eehdä sen mitä se olisi aina halunnut tehäd repiä tunkeilija kappaleiksi. Hekti sai kutienkin pian Kinan jalkaansa kiinni ja se sai Hetken vingahtamaan kivusta. ja murahti oitris päälle ja tarrasi Kinaa poskesta. se toivoi että se saisi mahdolsiesmman nopeasti apua jostain.

Myrsky oli kadottanut Kinan näkyvistä jo aikoja sitten, sillä verta vuotava haava verotti paljon uroksen nopeutta. Normaalisti nopea ja vikkelä susi kompuroi loppumatkan pesälle hajujen perässä, oikea puoli rinnasta, kaulalta ja osittain kyljestäkin tahmean veren peitossa. Myrsky tunsi olonsa heikentyneen veren vuotamisen vuoksi ja hän olisi halunnut jäädä hetkeksi maahan makoilemaan ja keräämään voimia, mutta se ei onnistunut. Hänen oli pakko jatkaa matkaa.

Säikähtäneenä Roihu höristi korviaan kuullessaan Hetken äänen ulkoa. Kaikki noin kolmen kuukauden ikäisistä pennuista nukkuivat sikeästi, ja narttu itsekin oli uupuneena jo nukahtamassa. Hetken ääni ja meteli ulkopuolelta sai kuitenkin Roihun varovaiseksi ja ketterästi hän nousi ylös, pujahtaen pesän suuaukolle. Hän ei astunut ulos pesältä, mutta halusi nähdä mitä ulkona tapahtui.
Roihu näki juuri sopivasti, kuinka verinen Myrsky saapui pesille, ja kuinka Hetki taisteli vieraan uroksen kanssa. Roihu luimisti korviaan ärtyneenä, mutta hän ei uskaltanut jättää pentujaan yksin ja palasi siksi pian syvemmälle pesäkoloon. Hän jäi lähemmäs suuaukkoa valmiina puolustautumaan ärhäkästi, mikäli se olisi tarpeen.

Huojentuneena Myrsky huomasi, että Hetki näytti pärjäävän Kinalle ainakin jonkin verran häntä paremmin. Koko pitkän matkan rajoilta pesille Myrskyn sisällä oli kasvanut suunnaton viha tuota kieroa otusta kohtaan, ja nähtyään uroksen Hetken jalassa kiinni tuo viha purkautui kokonaan. Raivokkaasti murahtaen Myrsky juoksi viimeiset metrit kaksikon luo ja yritti saada otteen Kinan kyljestä tai niskasta.

HEtki murahti kimakasti saatuaan urosken jalkaansa vaikak HEtki oli kookkanpi kuin moni muu anrttu ei se sen koommin kipua kestänyt. Sen jalkaan sattui ja sa vaistomaisesti tarrautui toista niskasta mutta epä onnsituis. Onneksi kutienin Myrksy ehti paikalle ja tarraututi Kinaan kinini.

Kinaa ripuili sillä Myrksyn ote ei ollut osunut kovin kärhämästi Kniaan ja uroksen repiessä itseään se toiovi pääsenväsnä pois ja puhajshtaisi sitten roihun pesään. Tokikaan sen tei ei ollut niin helppoa.

HEtki huohotti hetken enen kuni iskis jälleen hampsaansa Kinaan. se huomasi etät myrsky oli haavoittunut kuten oli Hetkikin. Nyt ei kutienkaan olltu aikaa hukata HEtken tulisi nyt oitmia laumansa hyväksi yhdessä Myrskyn kanssa. HEtki älähti voimakaasti Kinalle " JAksatko varmasti Myrsky. 2 se kysyi enenkuni tarttui Kinaa etukoivaesta riuhtaisten tuon voimakaasti pois alta.


Kina kuitenkin vain horjasti sill se n solkaa ruumis oli lipevä kuin silakka. Kina ei kutienkaan oltu vielä päässyt irti Myskyn ottesesta. Ja jos pääsisikni Hetki nappaisi oitis tuosta lipeäsväst otuksesta kiinni.

[ Minun puolestani mukaan voi tulla muitakin susia, että saadaan Kina mahdollisimman kauas. ;) ]

Myrskyn ote Kinasta irtosi melko helposti. Haavan takia uros ei uskaltanut purra kovin kovaa, sillä leukojen puristaminen tiukasti yhteen satutti häntä enemmän. Saman tien uros tosin kirosi itsesä huomatessaan, että Kina oli päässyt irti, mutta onneksi Hetki oli paikalla ja sai pidettyä tunkeilijan ainakin vielä aisoissa.
Vastaukseksi Hetken kysymykselle Myrsky vain katsahti narttuun ja näytti nyökkäävän pienesti. Sen enempää aikaa tuhlaamatta uros kääntyi jälleen Kinan puoleen ja muristen louskutti leukojaan vieraan pään lähellä, muttei ainakaan vielä ottanut uudestaan kiinni, sillä hän tiesi päästävänsä melkein saman tien irti kivun takia. Toisaalta, Kina oli jo todistanut, että hän ei helpolla lähtisi: uroksen pois ajamiseen tarvittaisiin muuta kuin leukojen louskuttelua jos haavatkaan eivät saaneet rajarikkuia perääntymään.

Pesässään Roihu hengitti raskaasti jännittyneenä. Hän kuunteli tarkasti, mitä pesän ulkopuolella tapahtui ja oli valmiina hyökkäämään jokaisen kimppuun, joka yrittäisi sisälle. Pennut nukkuivat vielä rauhallisesti aivan pesän perällä.

( nini minunkin puoelesta. Hetkikään ei kauaan jaksa pidellä tuota ilkikurista kieroutuvaa hukkasta. )

Hetki murisi äkäisesti Kinalle. " Sietämätön saasta, et sinä täällä kauan elävänä pysy. " Hetki älähti se oli onnistuneesti saanut häädettyä Kinaa vähän kauemmaksi Roihun pesästä. " Roihu oletko kunnossa ? " Se suhahti nopeasti kolon suulta ja p uollusti sen suu aukkoa ei onnekis yksin.

Kijna sen sijaan jatkoi yrittämistään nyt se keskittyi Myrskyyn joak o li sitä lähenpänä. /Miten tuo jaksoi noin haavoittuneena taistella / kina ajatteli ja koetti hyökätä kohti Myrsykä. HEtki huomioi tilanteen ja ulvahti pesillä oelvilel susille ett ätulisivat auttamaan siitä alkoi tuntua toivottamalta miten noinkni olemat susi saattoi olal niin kova vastus.

No se johtui täysin siitä että kinan olematon ruumis sisälti korkean kipukynnyksen ja lievän halun voittaa.

((Haittaako ketään, jos Liekki tulee puolustamaan Roihua? Toivottvasti ei.. Loikkaan nyt tähän väliin...))

Ruskeaturkki oli kuullut mekastusta pesäluolien suunnalta, ja lähtenyt sinne. Jo kaukaa se näki vieraan suden, Hetken, ja Myrskyn. Nartulla ei ollut oiekin käsitystä tilanteesta- ja sitä otti silmittömästi päähän, että Hetki oli taas ehtinyt ensin -vaan se lähti juoksemaan kohti. Roihunkin haju tulvahti nartun nenään, ja koska tämä oli huhujen mukaan oleva alfanaaras, Liekillä oli monta hyvää syytä tulla puolustamaan aluetta.

"Mitä hittoa siellä tapahtuu?! Ja kukas sinä luulet olevasi?!" Liekki haukahteli pörhistäen jo valmiiksi karvansa. Se oli tietenkin tarkoittanut Kinaa, ja mielessään narttu hymyili: Se arvasi, ettei tuo kuulunut laumaan, mikä merkitsisi taistelua. Ja koska susia oli näin paljon yhtä vastaan, Liekki voisi ehkä helpostikin pitää vähän hauskaa.

((Lyhyt :/))

[Hoo, joku on luikerrellut pesille. Kina onkin liukas pikku kaveri ;). Varma voisi eksyä katsomaan, mitä pesäkoloilla pöristään, jos Ovela ja Vaiti ovat vaikka rajakierroksella]

Hätähuudot pesiltä olivat saaneet Varman jalkoihin liikettä. Se tunnisti Hetken, ystävänsä, kimakat äännähdykset ja syöksyi läpi metsän ollakseen avuksi. Aggressiivinen narttu taisi tosiasiassa kaivatakin vähän toimintaa. Jotain, johon se voisi purkaa kiukkuaan omegan sijaan. Varma ei ollut vielä vuodenkaan jälkeen tottunut siihen, ettei ollut enää korkealla arvoasteikossa. Se joutui odottamaan kauemmin päästäkseen syömään ja laumassa oli susia, joita sen piti nöyristellä. Ennen kaikki oli ollut par... no, ainakin Varman aseman suhteen paremmin. Nyt ne taas olivat paremmin muuten vain. Heitä oli enemmän ja he olivat vahvoilla Viiman laumaa vastaan.

Pesäkolot lähestyivät ja Varma haistoi ilmassa veren. Kauhu kuristi sitä; ei kai pennuille ollut sattunut mitään? Ne olivat lauman tulevaisuus. Varma epäili karhun tai ilveksen tai jonkun muun löytäneen pesät, mutta mikään ei valmistanut sitä siihen, mikä pesällä kohtasi.

Rajarikkuri. Tuntematon susi. Pesäkolon edessä Hetki ja pahoin haavoittunut Myrsky yrittivät pidätellä rajaloikkaria poissa pentujen luota. Sitkeästi ja liukkaasti vieras susi kuitenkin taisteli vastaan vammoistaan huolimatta. Ennen kuin Varma ehti suuremmin reagoida, ilmestyi Liekkikin vielä jostain. Narttu äyski rajarikkurille ja Varma näki tilaisuutensa tulleen. Se ei jäänyt puhumaan ja elehtimään, vaan se yritti Liekin hämäyksen turvin iskeä sivusta ja varoittamatta kiinni Kinan nivusiin.

[ Noniin, mukavasti tuli porukkaa mukaan. :) ]

Helpottuneena Myrsky huomasi, että heidän avunpyyntönsä oltiin kuultu ja apua oli saapunut jopa kahden suden voimin myös Varman ilmestyttyä paikalle Liekin jälkeen. Uros tiesi etenkin Hetken ja Varman voimakkaammaksi kuin mitä hän itse oli, mutta hän tiesi myös Liekin sisukkuudesta ja siksi uros antoi itselleen luvan hengähtää hetken. Hän siirtyi hieman normaalia kömpelömmin sivuun Varman edestä ja päästyään kauemmas läsähti maahan. Hengitys rahisi, sillä Myrskyn kurkku oli kuiva ja hän tunsi olonsa kaikkea muuta kuin hyväksi. Uros ei silti aikonut jäädä makaamaan maahan, jos hänen apuaan vielä Kinan kanssa tarvittaisiin.
Vaivalloisesti Myrsky nousi seisomaan, puisteli itseään ja vingahti saman tien haavan takia. Hän siirtyi lähemmäs pesäkoloa ja jäi siihen vartioimaan, kooten samalla itsensä.

Roihu pörhisti karvoja entisestään Hetken pyrähtäessä lähemmäs pesää. Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ollut Kina, joten narttu rauhoittui hieman ja vastasi toiselle kiitollisena: "Kyllä, olen kunnossa."
Narttu olisi halunnut livahtaa ulos ja auttaa muita laumalaisia Kinan kanssa, mutta hän ei uskaltanut jättää pentuja kokonaan vartioimatta. Vaisto käski sitä pysymään paikoillaan ja onnekseen narttu kuulikin, että paikalle saapui enemmän susia auttamaan Myrskyä ja Hetkeä.

HEtkeä alkoi kiukutta yhä enemmän knu se näki Liekin. SE yhäkään ovinut sietää tuota nartuta ja monestakni syystä se ei olisi halunnut että edes apujoukoissa oli Liekki mukana. No ei auttanut valittaa. mulakisun keran se peruutti vielä mutuamana askleeen roihun pesää kohti. " Myrsky, olet haavoittunut mne roihun pesän suu aukolel ja pidä sielät käsin tuo otus loitalla me hoitelemme VArman kanssa tuon tunekilijan. " Hetki sanoi.

Kina taas yltyi ja kuvitteli olevansa voittamaton. Se pörhisti ruumsitaan kun Liekki koetti napata siitä kinni. Se ei kuitenkaan tuottanut tulsota sillä liukas luikku Kina oli nähnyt myös hyökkäävään VArman joka yllätti sen toisaalta. ja jäi nyt tuon koukkuun. Murahdus kumpusi Kinan suusta koetti tuo tarrautua tuon Kylkeen kinni. Hetki hermostui nähdessään miten Kina tarrautuisi VArmaan ja ponkaisi kaikin voimin kipeän tassunsa kanssa kohti Kinaa.

((Ei Liekki kyllä vielä hyökännyt mutta kyllä minulle passaa tuo sinun tekstisi, Mex))

Liekki ei pitänyt Hetken sanoista. Ei yhtään. Kyllä se huomasi, miten tuo oli sanonut '...Hoitelemme Varman kanssa tuon tunkeilijan'. Nartuilla olisi vielä kana kynittävänä, muuten ei laumassaolosta tulisi mitään.

Kun Kina saisi Varman niskaansa, ja yritti hapuilla sen kylkiä, Liekki oli jo ollut valmis ja tarpeeksi lähellä. Se syöksähti kohti Kinaa yrittäen tarrata tätä mistä vain ikinä pystyi.
Kohdalla ei ollut sinänsä väliä, koska narttu luotti pystyvänsä pitämään kiinni Kinan hyökkäyksistä huolimatta, ja Liekki oli aikamoinen piikki perseessä saadessaan jaloista kiinni...

Onnistuessaan osumaan mihin tahansa narttu lukittaisi leukansa.
Epäonnistuessaan Liekki väistäisi nopeasti pois mahdollisen hyökkäyksen alta.

Kinalla ei ollut mitään mahdollisuuksia. Liekki oli tullut rajojen suunnalta, joten se pakotie oli suljettu. Paikalla oli vahvoja susia; Hetki, Varma, Liekki ja Myrsky olivat kaikki aikamoisia voimapesiä. Ja niin varmasti Roihukin, mutta olihan nyt päivän selvää että se pysyisi pentujensa lähellä.
Ellei tuo rajarikkuri alistuisi, se joko kuolisi tai saisi huolella kuonoonsa. Pakenemisesta ei olisi apua, sillä Liekki ainakin seuraisi perässä varmistaen että Kina olisi todella lähtenyt, ja jos se saisi kiinni, niin narttu ei voimiaan säästelisi...

((Naadia, voiko Roihua jo kutsua alfanartuksi?))

[Varma osui? Ellei, niin korjailen sitten vuoroa. Vähän lyhyttä, mutta kyse on vain muutaman sekunnin kuvaamisesta]

Tunkeilija huomasi Varman hyökkäyksen, muttei ehtinyt väistää. Varma upotti hampaansa sen nivusiin eikä päästänyt irti, vaikka tunkeilija vastasi sen hyökkäykseen yrittämällä iskeä kylkeen. Mikäli Hetki ei pääsisi estämään, Kinan hampaat olisivat sekunneissa kiinni Varman kyljessä. Kookas narttu kuitenkin luotti paksuun turkkiinsa ja keskittyi puremaan leukojaan lujaa yhteen tunkeilijan nivusissa. Se ravisteli päätään puolelta toiselle ja lämmin veri valui huulia pitkin maahan. Tunkeilijan päivät olivat luetut. Varma repisi sen kappaleiksi eikä antaisi armoa.

[ Blacky, ei ainakaan vielä. Ovela ja Roihu eivät ole sopineet asiasta vielä sen tarkemmin. ]

"Hyvä on", Myrsky vastasi Hetkelle ja vaikka tunsikin hieman huonoa omatuntoa sen takia, ettei hän voinut auttaa kunnolla muita susia enää taistelussa, siirtyi hän huojentuneena lähemmäs pesän suuaukkoa. Sisällä pesässä Roihu pörhisti jälleen karvojaan ja jännitti lihaksensa kuullessaan liikettä suuaukolla, mutta rentoutui huomatessaan sen olevan laumalainen.
"Oletko kunnossa?" uros varmisti Roihulta. Narttu haukahti pienesti vastaukseksi ja säikähdyksekseen haistoi veren, muttei sanonut vielä mitään. Myrsky vaikutti olevan kunnossa, vaikkei Roihu häntä kunnolla nähnytkään pesästä.

Aivan pesän perältä alkoi kuulua heikkoa vikinää ja hetken mietittyään narttu syöksähti pentujen luo. Yksi niistä oli herännyt ulkoa kantautuviin ääniin, eikä Roihu uskaltanut jättää enää herännyttä pentua yksin, joten hän jäi niiden luo ja toivoi, että muut sudet saisivat ajettua tunkeilijan pois.

[ Anteeksi väärinymmärettyä rooliejanne XD ja kyllä VArma osui XD yritän jatkossa olal tarkenpi XD ]


Kina paruutti parisen askelta. mutta ei voinut vielä luvuttaa sen kimpussa pörräsi kolme sutta hetki, Varma sekä Liekki. Kinan silmät kiiluivat ahdistuneisuutta ja päälle käyvää vihaa. Ovelan laumaan sillä ei ollut enä äainakaan mahdollsiuuksia littyä. Luikero Kina kääpisti itseään ja riuhtaisi itsensä irti hukkasista ja suuntasi matkansa kohti ROihun pesää. uros oli varsinaisesti ylätä päältä veressä pintahaavoja suinkin lähes kaikki se linkutti jalkaansa ja tuskin menisi kauaa kun joku tai jopa kaikki hukkaset tarrautuisivat siihen udueleen. Nyt Kina oli kuitenkin valmiudessa tuleviin hyökkäyksiin.

Hetki joka oli onennsa mukaan saanut edese vähän kinaa erottamaan otettaan Varmasta kääntyi äkillisesti kohti Kinaa " Tapetaan se ei se mutuen täältä lähde " Hetki kajautti ja loikkas niska villat pystyssä kohti Kinaa

Kina oli odottanut että joku hyökkäisi niinpä se teki käärmem äisen liikken ja sutaisi hetkeltä jalat alta.

Hetki mätkähti maahan mutta tarrasi oteensa Kinan jalkaan. HEtken napattua kinan jalasta se puristi otteensa niin tiukasti kuin suinkin kykeni ja se vain toivoi etät VArma, tai edes Liekki tulisi sitä auttamaan sillä Knia oli tarrannut otteensa hetken kaulasta ja olisi hetki minä hyvänsä kun Kina riuhtaisi kyllin kovaa HEtken kaula olisi auki ja pahasti. Hetki nieleskeli saadakseen happea kylliksi pitämän otteensa Kinan jalassa.

Liekki putosi kevyesti jaloilleen, ja säntäsi Kinan perässä. "Uskallatkin mennä lähellekään Roihua!" se rähisi hurjana ja Hetken kaatuessa ja saadessa jalasta kiinni, Liekki ponnisti puolen metrin päästä itseään kohti Kinan kylkiä. "...Tai Hetkeä!!" narttu oli itsekin vähän yllättynyt sanoistaan, mutta samalla ylpeä. Tämä oli lauma, ja laumassa toimittiin yhdessä, riidat pidettiin ulkopuolella.
Mutta silti oli Liekin kaltaiselta sudelta aika hyvin mennä pelastamaan vihamiestään.

Jos Liekki epäonnistuu, mikä on aika epätodennäköistä koska naaras ehti lähelle, se väistäisi jälleen ja hyökkäisisi Roihun pesän suunnalta kuten Hetkikin.

Onnistuessaan narttu iskisi hampaansa mihin vain Kinassa yltäisi, ja repisi ison haavan.
Liekki yritti siis tönäistä rajarikkuria pois Hetken kimpusta, ja ehkä saisi vahvana sutena kaadettuakin.

(Sorry jos tuli mössöä -_-'))

Varma oli saanut revittyä hyvän haavan Kinan jalkaan, mutta susi riuhtaisi itsensä pian sen hampaista. Varmalla meni hetki palauttaa tasapainonsa ja olla taas selvillä tilanteesta. Rajarikkuri yritti pesään. Liekki ja Hetki ehtivät kuitenkin pysäyttää sen ja nyt Hetki roikkui kiinni jalassa ja Liekki oli suunnistamassa kimppuun myös.

Varma tiesi, että he voittaisivat tämän taistelun ja se oli samaa mieltä Hetken kanssa. Tämä susi oli parasta tappaa, ettei se koskaan saisi päähänsä toistaa tempuaan. Koska Hetki piti kiinni jalasta ja Liekki hyökkäsi sivusta, Varma päätti hyökätä takaa. Se yritti niskeä hampaitaan suden takajalkojen jänteisiin ja katkaista ne, kuin karibulta ikään. Kun liikuntakyky olisi viety, ei tuolla onnettomalla olisi enää mitään mahdollisuuksia selvitä. He repisivät sen riekaleiksi pesän edustalle.

[ Nopea roolaus, minua hätyytetään pois. ]

Myrsky piti yllä kyllä kovaa ääntä, mutta Kinaan hän ei sillä hetkellä enää käynyt kiinni. Hän rähisi pesän suuaukon edessä, louskutteli leukojaan mikäli uros tuli liian lähelle ja toivoi, että tilanne päättyisi pian.
Sisällä pesässä Roihu kuunteli korvat hörössä ääniä ja jokaisella rapsahduksella hän pörhisti karvansa ja nousi seisomaan muristen. Hereillä oleva pentu oli palannut takaisin sisarusten luo, mutta levottomuus näytti tarttuvan siihenkin.

Hetki nieleskeli yhä vaikeasti Kinan pidellessä sitä kurkusta kinni. Liekin puheen HEtki kuuli kyllä. Ehkä tämän kaksikon tulis iselvittää välinsä enenkuin se olisi liian myöhäistä. Heti iroitti oteensa sillä Knian purukalusto alkoi tuntu liian voimakkaalta ja hetki keskittyi täysin hengittämiseen.

Kina tiukensi otetaan yhä kireämmälle " Päästäkää irti tai tapan ystävänne. siirtykää kauemmas " Kina ä lisi hampaidensa välistä. tiukentaen yhä otettaan kaksi mutua yrittivät kovasti saada otettaan luikusta Kinasta ja onnistuivatkin siinä mitä enemmän kaksi hukkaa purivat sitä tiukemmin Kina purisi Hetkeä kaulasta. SE kuuli myös älisevän Myrskyn roihun pesällä välittämättä siitä.

Hetk ihaukkoi henkeään, se ei kynenyt enä äedes puhumaan sen verran kova ote kinalla oli.

Liekki ei ollut ihan varma, olisiko pitänyt perääntyä vai ei. Kuitenkin e repi ison haavan joka vuotaisi paljon verta, ja meni Myrskyn viereen murisemaan.

Ja aina kun Kina liikkuisi, se menettäisi paljon kallisarvoista verta, ja muutenkin rajarikkurilla oli varmasti suuri verenhukka.
Se kuolisi nopeasti verenvuotoon, etenkin jos joutuisi liikkumaan paljon. "Noniin, päästä hänet!" Liekki murisi, "Mutta lähellekään pentuja et mene!"

Varma oli pöyristynyt Liekin käytöksestä; kiristykseenkö se aikoi alistua? Varmahan ei moista kuuntelisi, eikä takuulla jättäisi Hetkeä Kinan hampaisiin. Niinpä se ponnahti takaa Kinan selkään kuin paraskin uros ja yritti iskeä valtavan leukansa kiinni Kinan kuonoon. Yrittäkööt siinä enää pidellä kiinni Hetkestä, kun oma henki oli kyseessä. Ja silmät. Silmät Varma repisi ensimmäiseksi. Sillä oli hyvät mahdollisuudet, koska se oli jo valmiiksi kiinni Kinan turkissa ja lisäksi takana. Kina ei kuitenkaan näkisi sitä kunnolla. Tuskinpa Hetkeä oli kovin helppo pitää maassa.

Yllättyneenä tilanteen saamasta käännöksestä Myrsky älähti ja lopetti hetkeksi murinan. Miten oli mahdollista, että noin voimattomannäköinen susi saattoi pärjätä neljää sutta vastaan noin hyvin? Ulkonäköä katsoessa kuka tahansa olisi veikannut, että Kina oli helppo voittaa jopa yksinään, saati sitten neljän suden joukolla. Kai tässä olisi pitänyt jollain tapaa kunnioittaa Kinaa, ellei Myrskyn mielessä olisi viha leiskunnut päällimmäisenä.
Hetken aikaa mietittyään ja Liekin tultua Myrskyn viereen uros otti pari askelta eteenpäin muristen. Hän ei halunnut saattaa Hetkeä vaaraan, mutta toimettomana seisominen ja Kinan saneluita noudattaminen ei sekään sopinut Myrskylle. Onneksi Varma ratkaisi tilanteen: narttu loikkasi Kinan päälle ja Myrsky oli jo varma, että rajarikkurin oli pakko luovuttaa pian.
Vaikka toisaalta, ties montako kertaa hän oli ehtinyt niin ajatella muiden tullessa avuksi.

Ulkopuolelta kuuluvat äänet saivat Roihun siirtymään hieman lähemmäs pesäkolon suuaukkoa. Narttu uskaltautui hitaasti melkein oviaukolle asti ja sai paremman käsityksen tilanteesta, mutta ei poistunut kolosta kokonaan. Hän luotti ja toivoi, että muut saisivat autettua Hetkeä.

Kina sai kimppuunsa Liekin pienen peräännyttyä Varman. Kinan kuonosta Varma ei saanut kiinni mutta onnistui samaan Kinan niskasta kiinni. Kina piti Hetken kaulasta yhä kiinni viimeiseen asti.

Hetki inahti kivusta mutta ei enää jaksanut välittää hengestään se ponkaisi kaikin oviminsa takajaloilla ylös. Kina oli todiastanut olevansa ylkonäköään varmenpi sekä voimakkaanpi neljälle sudelle haavoittunut susi ei enää pitkänä mahtaisi mitään. HEtki riuhtaisi itsensä irti ja haavastaan huolimatta Hetki murahti viimeisen kerran ja käytti varman otetta hyväkseen.

Kinan niska oli taittua mutta hetken repiessä itseään irti Kinan ote lipesä ja hetken kaula sai ammoisan haavan. Kina sai vuorostaan henkitorveensa Hetken ja ei mennyt pitkään kun kuului rusahdus kun Kinan henkitorvi katkesi ja samalla niska taittui varman vedosta. Kina valahti maahan mikäli Varma päästäisi otteensa irti.

Hetki mätkähti pian Kinan ruhon jälkeen maahan sen kaualaa koski liaaksi. Hetki vuosi verta ahkerasti ja kipu oli sanoin kuvuaamaton. meni hetken kun raskasrakenteinen narttu nosti päänsä ja katsoi kanssa olijoitaan " oeltteko kunnossa, Varma, Liekki, Myrsky ja roihu onko pentusi kunnossa ja oletko sinä kunnossa " Hetki snaoi sen ääni tärisi ja oli karhea sanojensa jälkeen hetki laski päänsä maata vasten ja hengitti raskaasti.

Kina oli tosiaan tuottanut melkoista jälkeä yksin neljälle sudelle. Noh Nyt kina makasi oelmattoman ja hengettömänä maassa. se olisi vihdoin ohi. Roihun pennut olivat turvassa Myrsky ja Hetki ainakni olivat kyllin haavoittuneita. Hetki ei kyenynt enää liikkumaan kipu meni lusita ytimiin asti.

( Kina siis kuollut ruho XD Hienoa :P HEtki yhä kuitenkin pelissä )

Liekki oli Hetken toiminnan jälkeen yrittänyt mennä lähemmäs, mutta ilmeisestikin Kina saatiin pois päiviltä.
Narttu meni nopeasti Hetken luo ja tökkäisi tätä kuonolla poskeen. "Ainakin minä olen- mutta sinä et taida olla ihan kunnossa." se totesi tietämättä mitä haavalle olisi pitänyt tehdä.
Sinä päivänä Liekillä oli ollut jo kaksi tilannetta jossa se oli tuntenut olonsa epävarmaksi. Ensin Kinan uhkailu ja nyt tämä. Se tiesi Varman läsnäolosta ja häpesi melkein silmät päästään kun oli pelästynyt uhkailun johdosta.
Liekillä ei ollut mitään kokemusta sellaisesta, ja se oli luullut Kinan tappavan Hetken- minkä se ehkä tekikin.

"Olet ehkä välillä todella ärsyttävä mutta ehkä meidän ei tarvitse vihoitella?" Liekki kuiskasi hyvin hiljaa lähellä Hetken korvaa. Sitten se nousi ja katsoi neuvottomana Varmaan, korvat luimussa ja päätään roikottaen, "Haava...Mitä sille pitäisi tehdä?"

"Nuolla", Varma vastasi ja asteli ylpeästi Hetken vierelle. Hetki oli kestänyt sinnikkäästi hampaat kaulallaan, ihan niinkuin kunnon laumalaisen laumansa puolesta tuli kestääkin. Liekki sai nyrpeältä, kookkaalta nartulta osakseen vähän hampaidenväläyttelyä. Kina olisi kuollut aiemmin, jos narttu ei olisi yhden uhkauksen edessä perääntynyt. Ja mitä se muka olisi tehnyt, jos Kina olisi uhkaillut lisää? Noutanut vielä penikatkin pesästä ja luovuttanut ne tuolle tapetulle laumattomalle?

Kiukkuisena Varma kumartui nuolemaan Hetken haavoja. Susi oli kärsinyt, mutta lauman puolesta piti olla valmis kärsimään. Jopa kuolemaan. Sitä lauma merkitsi; suojaa ja turvaa. Niitä ei ollut, elleivät laumanjäsenet olleet valmiita kuolemaan niitä antaakseen. Vaan toivottavasti Hetki ei kuolisi. Varma piti siitä ja se vingahti huolissaan nähdessään Hetken haavojen syvyyden.

"Annetaan tilaa ja aikaa toipua. Ehkä haavat umpeutuvat sillä", Varma vastasi Liekille nyt vähän tasaisemmalla äänellä. Myös Myrsky näytti saaneen kunnolla köniinsä ja Varma ohjeisti sitäkin: "Lepää. Etpä näytä kovin kummoiselta sinäkään."

Kaikki näytti olevan nopeasti ohi. Hetki oli saanut tapettua Kinan ja lopulta töykeä rajarikkuri makasi maassa hengettömänä. Myrskyllä kesti jonkin aikaa ennen kuin hän ymmärsi tilanteen, ja suurimman vihan laannuttua uros myös tunsi kipua. Haavasta ei enää vuotanut verta, mutta sitä särki ja se sai koko kaulan ja niskan särkemään.
Myrskyä ei täytynyt useampaan kertaan käskeä lepäämään. Varman sanojen johdosta uros lyyhistyi maahan ja tasasi jonkin aikaa hengitystään katsoen Hetkeä säikähtäneenä. Toivottavasti narttu ei joutuisi maksamaan hengellään sitä, että oli pelastanut heidät.

Ulkona oli hiljaista. Roihu kuuli Hetken sanat ja astui puoliksi ulos, katsellen ympärilleen. Hän luimisti inhoten ja osittain jopa säikähtäneenä korviaan nähdessään ensin Kinan kuolleena ja sitten neljä laumalaista Hetken lähettyvillä.
"Ovatko kaikki kunnossa?" Roihu kysyi huolehtien ja astui kolosta ulos. Hänestä tuntui vieläkin epävarmalta jättää pentuja yksin, vaikka vaara oli selvästi ohi.
"Pennut ovat kunnossa", narttu jatkoi lähinnä Hetkelle nartun kysymyksen takia. "Kiitos teille kaikille."

HEtki huohotti yhä. Kipu oli snaoinkuvaamaton. Siitä huolimatta kova luontoinen HEtki nosui ylös pitäen päätään aluksi matalla nostaen sen kuitenkin pian normaalille tasolle. Kipu tuntui luissa ja ytimissä Mutta hetken luonen ei antanut periksi " Kiitos kaikille.. Kiitos Liekki, me ehdimme selvittää välimme myöhemmin jos niissä nyt on mitään selvittämistä. Ja Kiitos VArma sinuun voin aina luottaa. jonkun täytyy mennä kertomoaan ovelalle mitä tapahtui... " Hetki sanoi ja lopetti lauseensa kesken sillä kipu alkoi viedä voittoa. Hetk iei aikonut kuolla sen se oli päättänyt. Se antaisi henkensä lauman puoelsta mutta ei, ei se vielä ollut valmis kuolemaan Hetkellä olisi liikaa anntettavaa laumalle.
Hetken katse sumentui hetkellsiesti kunnes tuo ravisti päätään kivustaan huolimatta. " VArma, jos vain kykenet hae ovela tänne minä en kykene jurui nyt liikkumaan kunnolla. " Hetki puhui. Se tiesi että sen tulisi kunnioittaa Varmaa alfan tyttärenä mutta ei se osannut sitä. Varma oli sille ytsävä tärkeä ja turvallinen se uskoutui kertomaan tuolel jopa Ovelasta aijemmin ajatuksensa. Nyt Ovelalla oli pennut ROihun kanssa eikä Hetki voinut tunkea kuonoaan siihen soppaan. Hetki astahti haperoiden kohti Myrskyä. Hetki koetti nuolla tuon haavoja minkä ikinä kykenisikin. Sillä sen omat haavat tuntuivat järisyttävältä sen päätä jomotti ja jalat tärisivät.
Sille oli tärkeää että kaikki olivat hengissä lukuun ottamatta tunkeilijaa. täekintä oli että viattomat pennut olivat kaikki tallella.