Uusi hukka (tutustumispeli - avoin; loppunut)

((Ilmoittaakseni, että Tuisku-susi on uusi jäsen Viiman laumassa. Kyseessä on tutustumispeli, itse tuon peliin Viiman ja Loskan, muutama pelikaveri ei siis olisi pahitteeksi. Pelijärjestys määräytyy peliinliittymisen mukaan, eli katsotaan, ketä kaikkia tänne tulee))

Kuurakuonoinen musta hukka askelsi pesäluolille auringon luodessa aamuista kajoaan vuorten takaa. Yö oli ollut varsin kirpeän kylmä selkeän sään saattelemana ja pakkanen oli jäädyttänyt kostean hengityksen kiteiksi Viiman kuonokarvoihin sekä viiksiin. Äkkiseltään katsottuna narttua olisi voinut luulla ikälopuksi. Se pysähtyi aloilleen pudisteli turkkiaan ilmavammaksi, että lämpö pysyisi paremmin iholla. Alfa oli juuri palannut reviirinsä tarkastuskierrokselta mukanaan uusi laumalainen. Narttu kuitenkin käyttäytyi, kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut.

Nuori Loska huomasi alfansa palanneen reissulta. Tämä loikkelehti innokkaasti tervehtimään Viimaa. Häntä liehui korkealla ilmassa ja nuori uros suorastaan lennähti paikalle. Loska oli ensimmäistä kertaa vaihtanut talviturkin ja siellä täällä turkissa näkyi litteämpiä kohtia, johon talvikarva ei ollut vielä kasvanut kunnolla. Talven edetessä sekin tosin korjaantuisi, mutta tällä hetkellä uros näytti sangen hulvattomalta. Hengitys höyrysi Loskan kidasta kun se kieli pitkällä tervehti alfaa. Nuorukainen liehui paikallaan ja ulvahteli iloisesta jälleennäkemisestä. Kohta Loska kuitenkin pysähtyi aloilleen ja jäi tuijottamaan Viiman taakse.

Pakkanen. Se oli viimein saapunut. Nyt ei olisi enää huolehdittavaa reviirikiistoista eikä mistään muustakaan toisarvoisesta. Tästä lähtien seuraavat kolme kuukautta olisivat taistelua ruuasta, juotavasta ja selviytymisestä. Taistelua elämästä ja kuolemasta.

Ruskeaturkkinen luihu beta haistoi Viiman tulon jo kaukaa. Tuuli kuljetti uroksen nenään myös uusia tuoksuja, ja viimeistään ne saivat Katalan jättämään tarkkailukallionsa. Pakkasen huurtamaa kiveä pitkin se laskeutui alas ja hypähti lopulta kiviseen maahan. Talvi ja tulevat viimat olivat tuuhentaneet sen turkkia, mutta se näytti edelleen pitkältä ja sirolta. Sitä se olikin; fyysinen voima ei ollut sen vahvimpia puolia. Se oli nopea ja taitava, mutta maailmassa oli monta sitä vahvempaa sutta.

Kun Katala viimein saapui niin lähelle, että saattoi nähdä Viiman, se pysähtyi. Beta heilautti häntäänsä nartulle, joka oli sille kaikki kaikessa heti Katalan itsensä jälkeen, ja jäi seuraamaan tilannetta kauempaa. Se halusi tietää, mistä tuo uusi tuoksu oli peräisin. Uudesta sudesta, sen nyt tajusi varmasti jokainen. Mutta millaisesta sudesta?

Tuisku asteli Viiman perässä ja kun he olivat melkein perillä uusi susi tuli tervehtimään. Tuisku pysähtyi ja vieras susi jäi tuijottamaan häntä. Tuiskua hiukan hämmennytti ja vielä lisää kun alkoi haistaa toisenkin suden ilmassa.
"Hei." Tuisku tervehti arasti toista, ilmeisesti samanikäistä sutta. Se heilautti arasti häntäänsä, ja laittoi korvat luimuun. Toinen vaikutti olevan paljonkin pienempi kooltaan ja ehkä vain vähän nuorempi. Ehkä myös hieman kömpelö.
"Nimeni on Tuisku.. Olen uusi laumassa." Tuisku katsoi pienempää sutta kysyvästi vähän Viiman takaa eikä antanut koon tehdä ennakkoluuloja.


(Ylläpidon viesti: En viitsinyt turhaan postata, joten editoin tämän viestin perään. Eli Calarma tuo vielä Sammaleen peliin mukaan. Järjestys menee luonnollisesti: Saiccu, Trisha, Blacky, Calarma.)

Sammal, tuo harmaaturkkinen harmaasusi oli pari päivää sitten liittynyt tähän erityisen hyvän tuntuiseen laumaa; Viiman laumaan. Nyt tuo harmaaturkki asteli tuttuun tapaansa pesäluolia kohden. Se oli hetki sitten käynyt syömässä jäniksen haaskan, jonka jäännökset de oli suupielistään hyvin tarkkaan putsannut. Pulskuutta ei voinut lukea millään tavalla läskiydeksi vaan ilmiselväksi tiineydeksi. Sammal katsahti Tuiskun suuntaan, kun tämä esitteli itsensä. Kas, Loska, Viima ja Katala. Sammal totesi ajatuksissaan ja kääntyi näitä kohden. Sammalta ei kylmyys haitannut millään lailla, se siitä oikeastaan vain mukavaa. Vaikkakin lumi saisi pysyä poissa vielä vuoden verran, sitä ei pätkääkään nimittäin kiinnostanut hankalassa lumessa taapertaminen. Katala ei tuntenut sitä, eikä Tuisku tai Loskakaan. Silti Sammal tunsi nämä kaikki. Tuiskin vain nimeltä, sillä tämä oli uusi laumassa. Selvä omega.

"Kas, arvon Viima ja hänen betansa, arvon Katala. Loska, nuori villitys ja Tuisku, uusi laumalainen. Tervehdys teille kaikille." Sammal totesi saapuessaan näiden luokse. Kaikki varmasti ihmettelisivät kuinka se tiesi Loskan ja etenkin Tuiskun nimen. Se ei häirinnyt Sammalta lainkaan. Siitä oli mukavaa olla yllättävä tietopankki, joka se sillä hetkellä todellakin oli.

Loska tuijotti häntä pystyssä Tuiskua. Kun tämä uusi uros sitten esitteli itsensä, nuorukainen loikahteli kohti tätä uutta tuttavuutta. Loska oli täynnä intoa ja koko olemus oli jälleen yhtä pentumaisuutta. Se kiehnäsi, pyöri ja hyöri Tuiskun ympärillä. Mutta kun Sammal asteli tervehtimään saapuneita, Loska ponkaisi kieli pitkällä ja häntä heiluen tiineää naarasta kohti. Nuori uros jatkoi liehumistaan ympärillä ja oli aidosti iloinen uusista tuttavuuksista. Mutta kauaa tiineä naaras ei jaksanut kiinnostaa nuorta, vaan se suuntasi uudelleen kohti Tuiskua. Nuori Loska löi etutassut maahan aivan uroksen edessä hännän liehuessa korkealla ylhäällä. Tehostaakseen leikkiinkutsua, Loska ulvaisi kimeästi.

Viima taasen seisoi aloillaan itsevarmana ja katseli ympärilleen. Kas, Katala oli myös liittynyt seuraan. Ja Katalalla Viimalle olikin asiaa. Sammalkin sattui samaan sumaan. Hyvä. Viima voisi esitellä tämän arvokkaan tietolähteen uskolliselle betalleen. Mustaturkki vastasi betansa tervehdykseen heilauttamalla häntäänsä myös. Päästyään lähemmäs Katalaa, Viima kosketti kuonollaan Katalan kuonoa, ikään kuin näyttääkseen muille, että Katala oli korkeammalla arvoasteikolla. "Katala, sinulle minulla olikin asiaa. Ja hyvä, että Sammalkin sattui tähän. Nimittäin tahtoisin esitellä tämän uuden naaraan sinulle", Viima kertoi ja katsoi Sammaleeseen heilauttaen häntäänsä vastatakseen tämän tervehdykseen.

Katala heilutti häntäänsä pari kertaa jalkojensa välissä osoittaakseen, että oli Viimalle paitsi ystävä, myös alamainen. Kun Viima sitten otti esille asian Sammalesta, Katala käänsi katseensa siihen: "Ah. Minä tiedän tämän nartun. Haistoin sen hajun reviirimme rajoilla muutaman kerran. Lähellä vesirajaa." se totesi ja pörhisti vähän karvojaan. Se oli kyllä tutkinut Sammalta pidemmältä heti sen liityttyä laumaan ja tehnyt omat päätelmänsä nartusta. Nokkela se oli ainakin. Ehkä hivenen liian koppava Katalan mieleen. Luuli olevansa kovinkin ovela. Noh, Katala ei aikonut jäädä ollenkaan huonommaksi.

"Sammalhan se oli?" beta totesi tyynesti nuuhkiessaan Sammalen kasvoja häpeilemättömän läheltä. Se oli beta, ja se aikoi näyttää sen tälle(kin) nartulle aivan jokaikisellä solullaan. Kun narttu olisi varmasti tajunnut paikkansa, olisi se sen jälkeen Katalalle hyödyllinen tiedonlähde. Korppi toimi Katalan silminä laumassa, mutta Sammalella ilmiselvästi liikkui päässä muutakin, kuin silmät. Se voisi osoittautua erinomaisen hyödylliseksi metsästyksissä sekä rajakiistoissa. Kunhan se tosiaaan tajusi paikkansa tässä laumassa. Se oli betan alapuolella, kaukana alapuolella, eikä Katala aikonut antaa sille piiruakaan periksi.

"Sinä olet se narttu jolla on paljon ideoita ja vielä enemmän itsetuntoa." beta näpäytti. Sivusilmällä se katsoi läpi Tuiskun ja Loskankin. Tuiskuun se ei kiinnittänyt sen enempää huomiota; penikka. Loskan se taas tiesi entuudestaan. Loska viihtyi paljon Viiman seurassa ja sitä kautta Katalakin oli usein tekemisissä nuorukaisen kanssa. Olihan se rasittava ja kuvottavan elämäniloinen, mutta sellaisia ne pennut olivat. Katala muisti senkin ajan, kun Loska oli ollut ihan pieni. Huolimatta karkeasta käytöksestään se oli useinkin leikkinyt sen kanssa. Leikki vieläkin. Välillä. Kun kukaan ei ollut näkemässä.

Tuisku istahti, ja oli vähän tyytyväinenkin kun siihen ei kiinnitetty huomiota. Nyt se kuulisi vähän infoa ja ilman että sen tarvitsisi vakoilla tai mitään. Se piti Loskasta, ja halusi leikkiä tämän kanssa pian. Äkkiä Tuisku säpsähti. Aivan kuin.. Tuisku ajatteli. Aivan niinkuin Rusko olisi haissut ilmassa.. Ehkä vain kuvittelen. Tuisku ajatteli päättäväisesti, ja heitti asian mielestään.
Se katsoi Loskaa iloisesti, ja heilautteli häntäänsä. Se kuitenkin käänsi päänsä ja keskittyi muihin ettei Loska luulisi elettä leikkiin kutsuksi.

Sammal katseli betaa, näyttämättä kuitenkaan kunnioitustaan. Sammal kunnioitti betaansa, mutta silti enemmän alfaansa. Katala oli sille este muiden joukossa, jota ei kuitenkaan voinut noin vain sivuuttaakaan. Se piti kiertää tai läpäistä suoraan läpi. Sammalta eivät Katalan uhittelut hetkauttaneet. Ja vaikkei se kunnioitustaan näyttänyt, se kallisti hieman korviaan ollakseen aiheuttamatta eripuraa heti. "Kyllä vain. Sammalhan minä." Sammal totesi antaen Katalan nuuskimisten olla. Se tunsi joitain betan tapoja, eikä näistä hevin hetkahtanut. Se tiesi olevansa vahvoilla, kun pennut olivat sen mahassa ja se osasi pitää käpälänsä Katalan yläpuolella huolellisesti.

"Ideoitahan minusta on koko ikäni pursunnut. Pentuna minulla oli tapana jekuttaa laumamme johtajaa. Se on tietenkin jo jäänyt, arvon beta Katala." Sammaleen sanat vaikuttivat kunnioittaville ja sitä ne olivat. Se kunnioitti itseään yhtälailla kuin betaa ja alfaakin. Sille oli tärkeintä lauman hyvinvointi, kuten myös korkea asema, mitä ei tavoitteittu tassua heilauttamalla. "Pyytäisinkin sinua, Katala, kanssani metsästämään muutaman muun lauman suden kanssa. Voisimme tutustua paremmin ja samalla tuoda laumallemme lisäravintoa. Onnistuisiko tämä, arvon Katala? Entäpä sopiiko se, arvon Viimalle?" Sammal tiedusteli rauhallisesti katsahtaen sitten Tuiskuun. Toinen oli ilmiselvästi havainnut jotain ja nyt Sammaleen nuuskiessa ilmaa, sekin havaitsi kaukaisen veren ja suden sekaisen hajun. Se ei kuulunut kuitenkaan Viiman laumaan, joten ei ollut syytä huolestua millään muotoa.

Alfa seurasi Katalan ja Sammalen kanssakäymistä ja oli havaistevinaan jotain. Jotain pientä kilpailua ehkä, mittaamista, mihin toisesta olisi. Viima piti tilannetta hyvin mielenkiintoisena ja Sammal vahvisti alfan silmissä asemaansa. Juuri tätä lauma kaipasi. Määrätietoisia susia. Tiineä naaras heitti ilmoille sangen kiinnostavan kysymyksenkin, johon Viima vastasi myöntävästi. "Olisi erittäin mielekästä nähdä ihan konkreettisesti, miten sopeudut laumamme toimiin. Luotan Katalan arvostelukykyyn ja olisi vallan mainiota, jos Katala lähtisi muutaman muun suden kanssa saalistamaan. Kuitenkin siitä on päivä pari, kun viimeksi söimme tuhdimmin."

Nuori uros oli kiinnittänyt kaiken huomionsa Tuiskuun. Sammal oli toki myös kiintoisa omalla tavallaan, koska tämä oli tiineenä. Mutta Tuiskusta Loska löysi eräänlaista sielunkumppanuutta ensisilmäyksellä. Ehkä se johtui nuoresta iästä. Kenties, mutta Loskalla oli omituinen tapa kiintyä toisiin. Viima oli yksi niistä, nuorukainen näet oli pentuna tepastellut alfan jaloissa ja pyrkinyt leikkimään. Alfa oli katsonut suopein silmin innokasta ja tomeraa urosta, naaraalla kun ei ollut ikinä ollut itsellään pentuja, vaan lauman muut naarassudet olivat hoitaneet lisääntymisen. Tietynlainen emon vaisto kuitenkin Loskan suhteen oli herännyt alfassa ja tämä oli ottanut uroksen hoiviinsa. Sikäli outoa, koska nuori Loska oli mahdottoman vilkas ja utelias sekä avoin, toisin kuin Viima, joka otti varman päälle ja arvokkaasti kaiken.

Loska liehui Tuiskun ympärillä ja jokaisen eleen, jonka tuo uusi susi tekikin, Loska innostui entisestään. Leikkisästi nuorukainen jopa hieman ärähtelikin ja löi tassuja maahan. Pienet äkkinäiset syöksähtelyt sinkoilivat Loskalta ja välillä se taas seisahtui työntämään kuononsa Tuiskun turkkiin ja heiluttamaan häntäänsä korkealla. Pieni tökkäys kuonollaan ja nuorukainen teki taas pienen syöksyloikan.

"Minä olen mieluusti valmis metsästämään kanssasi. Heti pentujen syntymän jälleen, tietenkin." beta totesi Sammalen suuntaan. Se vilkaisi Viimaa kuin hakeakseen sanoilleen hyväksyntää alfalta. Beta tiesi paikkansa. Se oli beta, tavallisen suden yläpuolella, mutta alfansa alapuolella. Katalalla ei ollut aikeita nousta Viiman kilpailijaksi, eikä se hävennyt alistua nartun edessä, Itse asiassa se jopa suorastaan mateli ja nöyristeli välillä, ikään kuin korostaakseen Viiman asemaa kiistämättömänä johtajana. Tällä tavoin se myös samaan aikaan vahvisti omaa asemaansa betana. Kun Katala ei ollut Viimalle uhka vaan tuki ja ystävä, Viima voisi luottaa siihen kaikessa kiistatta.

"Sinä kannat mahassasi laumamme tulevaisuutta. Olisi liian riskialtista ottaa sinut mukaan metsästyksille nyt. Tiedät sen varmasti itsekin. Mutta minä kunnioitan sinun... rohkeuttasi." Katala paljasti vähän hampaitaan, ikään kuin se olisi irvistänyt. Se käveli Sammalen ohi, kuin narttu olisi nyt ollut sille silkkaa ilmaa. Ja niinhän se olikin. Katala keskitti kaiken näennäisen huomionsa Tuiskuun, jota varten se oli paikalle tullutkin. Sammal saisi juonitella ja yrittää sydömensä kyllyydestä. Katala ei ollut valmis lapselliseen mittailuun. Mikäli se olisi alkanut ottaa Sammalesta mittaa tässä ja nyt, se olisi käytännössä myöntänyt pitävänsä narttua uhkana. Ja sitähän Sammal ei ollut. Se oli lauman jäsen, yksi muiden joukossa. Tosin sitä pitäisi pitää silmällä vähän enemmän, kuin vaikkapa tätä uutta sutta. Tätä Tuiskua. Loska poukkoili uuden suden ympärillä kuin rusakonpoikanen, ja beta murahti sille välttyäkseen jäämästä hyppelehtivän nuoren jalkoihin: "Mene siitä hosumasta. Saat leikkiä hänen kanssaan myöhemmin."

Päästessään lähemmäksi tuiskua Katala kurottautui nuuhkimaan tätä. Se pörhisti olemattomia niskavillojaan merkiksi korkeasta asemastaan ja siitä, että nuoren uroksen olisi parasta alistua.

Tuisku heilutti häntää, ja yritti vieläkin saada Loskaa ymmärtämään, että se ei voinut nyt alkaa leikkiä. "En voi nyt leikkiä kanssasi, mutta kun tämä on ohi tulen heti luoksesi, Loska. Sinä olet mukava.. pentu.. jos niin voi sanoa."
Kun Katala lähestyi, se alistui jo ennen kuin Katala pörhisti karvojaan. Tuisku tiesi olevansa alempi, mutta silti silläkin oli rajansa. Se ei mennyt kunnolliseen alistumisasentoon, vaan luimisti korvansa, laittoi hännän koipien väliin, ja madalsi koko ruumistaan. Vaikka häntä olikin koipien välissä, se heilahti kerran tervehdykseksi. "Hei, arvon Katala" Tuisku sanoi ja osoitti että tiesi kuka on kuka.
_________________


Hauskaa talvea kaikille, ja tulevaa joulua!

Sammal hymyili pienesti, näyttäen sekin hampaitaan. "Tietenkin pentujen synnyttyä, ja voin ilmaista jo nyt, että siihen ei kauaa mene. Ja tiedän kantavani lauman tulevaisuutta osaksi mahassani. Samalla olen valinnut juuri tämän lauman niiden turvapaikaksi ja kasvualustaksi." Sammal totesi Katalalle ja lähes heti sen jälkeen Katala kiinnitti huomionsa Tuiskuun. Se sopikin mainiosti Sammaleelle ja tämä asteli hieman lähemmäksi Viimaa laskien päätään hieman alemmaksi ja häntänsä vielä matalammaksi, kunnioittaakseen Viimaa ja antaakseen vaikutelman, ettei uhannut alfan asemaa. Loska ei neitiä lainkaan kiinnostanut, sillä nyt sen piti hoitaa eräs asia pois tieltä. Pesäluolia oli monia, mutta Sammal oli keksinyt pienen niksin, mutta se kaipasi Viiman suostumusta asiaansa.

"Arvon Viima. Oletan voivani esittää pienen varasuunnitelman Ovelan hyökkäyksiä varten juuri pesäluolille?" Sammal totesi hiljemmin puhuen, kuin yleensä. Se ei tahtonut Katalan, Tuiskun tai Loskan kuulevan suunnitelmaa vielä, vasta kun se hyväksyttäisiin. Siis jos se hyväksyttäisiin. Jos Viima antaisi neidille luvan jatkaa, neitokainen nuolaisisi huuliaan pienesti. "Olen huomannut Ovelan havitelleen aluetta juuri pesäluolien suuntaan. Katsos se, kun otitte yhteen, hän laajensi aluettaan pesäluolien suuntaan. Ei metsästys alueille, kuten olisi voinut olettaa." Sammal aloitti huohahtaen tähän väliin. "Siksi minun ja koko lauman on helppo olettaa hänen tavoittelevan pesäluolia. Lauman kasvu ja tilan tarve käyvät pian sietämättömiksi ja hän tunkee laumattomat alueellemme. Siksi minusta olisi parasta tehdä kaiken varalle lisää pesäluolia, ei tänne, vaan jonnekin kauemmaksi. Niiden lisäksi, mitä sielä nyt jo on siis." Sammal jatkoi, yhtä hiljaa kuin aiemmin. "Mitä olisit tästä mieltä, arvon Viima? Olisiko se hyväksytty idea, joka välitetään muidenkin tietoon vai hylätty idea, jota ei välitetä enää kenellekään? Vai kenties vain meidän tietoomme oleva suunnitelma?" Sammal kysäisisi hieman hiljemmin, ettei kenenkään mielenkiinto vain heräisi väärällä hetkellä. Se oli vakuuttunut jo itse suunnitelmansa vedenpitävyydestä, mutta kenties Viima ei olisi. Silloin alfaa pitäisi yrittää rohkaista idean toteuttamiseen ja yrittää taivutella hieman Katalaakin asiaan mukaan.

¤En ole edes huomannut Trishan ja Saiccun roolanneen. Oma mokani x)¤

Loska tuhahti pettyneenä, kun Katala asteli Tuiskua tutkimaan. Nuorukainen luimisti korivaan ja tyytyi osaansa. Näin ollen Loska näki parhaakseen lähteä etsimään muualta leikkikumppania.

Alfa taas keskitti huomionsa Sammalen ehdotukselle. Tätä oli kuitenkin hieman vaikeampaa sulatella. Ideana toimiva toki, mutta pesäluolat kuitenkin olivat suurin suoja ja turva ajatellen tulevaa talvea. Eikä Ovela talvella alkaisi kuluttaa voimavarojaan rajakiistoihin, se oli selvää. Eli he olisivat ainakin pesäluolilla talven yli suht hyvässä turvassa. Viimalla oli kuitenkin ajatuksena vallata alueet takaisin ja lokaista ylimääräistä mukanaan. "Olisihan tuo ihan hyvä idea, mutta en usko Ovelan hyppivän talviaikana meidän silmillemme. Se papparainen kuluttaa energiansa pysyäkseen lämpimänä. Toisin kuin meidän laumamme, me olemme aktiivisesti talvisin vallanneet alueita. Eli meillä ei ole pesäpaikkojen suhteen hätää", Viima selvensi Sammalelle samalla vilkaisten Katalaa. Talvisin Viiman laumalla tosiaankaan ei ole Ovelan kukkoilut suurin huolenaihe. Tai näin Viima ainakin luulee, ellei Ovela ole sitten vaihtanut taktiikkaansa ja ellei Ovelalle ole tullut yhtä mittavaa laumalisäännystä.

Katala nuuhki Tuiskua keskittyneesti vähän aikaa. Päädyttyään tulokseen tahi toiseen se vetäytyi, katseli nuorukaista vaiti vielä hetken ja kääntyi sitten alfansa puoleen: "Olen samaa mieltä Viiman kanssa. Lisäksi meillä on runsaasti varapesiä vuorenrinteillä. Muualla reviirillämme ei ole yhtä hyvä pesäpaikkoja. Ei ainakaan yhtä suojaisia. Luolat pitävät hyvin talven viimaa, ja pentujen on hyvä kasvaa. Ja kuten Viima sanoi, voimme vallata menettämämme alueet takaisin jahka olemme kunnolla toipuneet taannoisesta... epäonnistumisesta." beta luimisti korviaan. Se vilkaisi taas Tuiskua ikään kuin hyvästiksi, ja käveli sitten Viiman vierelle. Jos se olikin ylpeä siitä, että Viima oli tyrmännyt Sammalen ajatuksen, ei se sitä ainakaan näyttänyt.

"Minulla on hyvät korvat ja vielä paremmat silmät. Jos sinulla on tästä lähin ehdotuksia alfalle, voit kertoa niistä minulle. Niin muutkin sudet tekevät. Lisäksi ideoista on tapana tulla parempia, kun ne jakaa ensin jonkun kanssa ja miettii sen jälkeen yhdessä. Se on sitä yhteistyön voimaa." Katala totesi. Se käänsi katseensa Sammalesta kuin osoittaakseen, että se oli sanonut asiansa ja toisen olisi syytä jättää pidemmät puheet: "Johtajani, onko teillä vielä muuta? Minun olisi puhuttava kanssanne. Kahden kesken. Sitä tyypillistä."

'Sitä tyypillistä' oli yleensä synonyymi viikottaiselle raportille lauman sisäisestä hierarkiasta ja yksilöiden välisistä suhteista. Puuduttavaa, mutta sitä piti kai jokaisen alfan kestää. Ainakin Katala uskoi niin. 'Sen tyypillisen' jälkeen uros voisikin etsiä käsiinsä Loskan ja vääntää sitä korvasta. Nuorukaisen lynttääminen leikkitappelussa oli rentouttavaa. Lisäksi Loska ei ainakaan vikissyt kuin syötävä, vaikka Katalan otteet olivatkin kovakouraisia. Ei se millään pahalla, se vaan oli aina leikkinyt rajusti.

Tosin kunnon puraisun jälkeen kuuluva vikinä nyt nosti kummasti intoa purra seuraavalla kerralla kovemmin. Ei Katala halunnut satuttaa. Se vaan tykkäsi siitä vikinästä.

Tuisku katseli Katalaa ja muita, muttei kuullut mitä Sammal sanoi. Tuisku ajatteli että senkin olisi aika sanoi jotain. "Arvon Viima,.. tai Katala.." Tuisku korjasi sillä muisti että ainakin ehdotukset tuli ilmoittaa ensin Katalalle. "Olisi miellyttävää tulla rajapartioon, reviirin suurennukseen tai metsästykseen. Tuisku katseli kysyvästi alfaa ja sen betaa. Se myös vilkaisi Sammalta, mutta kääntyi takaisin Katalaan ja Viimaan.
"jos huolitte minua mukaan.. en ole ollut sellaisissa ennen, ja olisi jo aika.."

Sammal pettyi sisimmässään suuresti. Sen itsehillintä kuitenkin piti ja ilme säilyi normaalina, oikeastaan se vaipui virnistykseen Katalalle. Se tiesi sisimmässään Katalan nauttivan tilanteesta ja luuli pääsevänsä niskanpäälle. Sammal kaikenlisäksi tiesi tämän "sitä tyypillistä" jutun, jokseen ei kovin varmasti. Mutta silti se tyytyi siihen, ettei sitä hyväksytty (vielä) mukaan tähän keskusteluun. "Voi arvon Katala. Minä näen varsin selvästi, että sinulla on korvat ja silmäsi liikkuvat sen verran, että niitä ei voi olettaa sokeiksikaan. Ja juttele vain hierarkista sun muusta kaikessa rauhassa." Sammal sanoi Katalalle virnistäen nopeasti ja asteli sitten Loskaa kohden, kun Tuisku oli pyyhältänyt Katalan ja Viiman luokse. Pyh ja pah! No pieni takaisku, pentujen synnyttyä näytän oikeat kynteni. Sammal tuhahti ravistaen päätään. Elettä voisi helposti olettaa väristykseksi, sillä koko Sammaleen muukin ruumis värähti mukana refleksin omaisesti.

Loska, tuo nuori susi oli kauempana ja tämän luo Sammal sitten menikin. "Loska!" Sammal sanoi iloisella ja pirteällä äänellä koittaen tökätä tassullaan Sammalta kaula alueelle, pieneen leikkiin pentujen hyvinvoinnin rajoissa haastaen. Se kuunteli samalla tarkkaavaisesti Viimaa ja Katalaa, erottaakseen edes muutamia sanoja. Neitokainen koitti olla tekemättä äkkiliikkeitä enää siinä vaiheessa ja antaisi siksi Loskan osua enemmän itseensä, kuin se siihen.

Alfa nyökkäsi Katalalle merkiksi siitä, että olisi aika kuulla jälleen laumansisäisistä asioista. Viima piti näitä raportteja erityisen tärkeinä, vaikkakin puuduttavana kuunneltavana. Kuitenkin, olihan se alfan velvollisuus. Ja jos joku olisi niskuroinut, olisi se alfan ja betan homma mennä pistämään tuo onneton niskuri ruotuun. Hyväksyvästi alfa lipaisi kirsunpäätään ja pudisteli turkkiaan pöyheämmäksi, jotta pysyisi lämpimänä. Se siirsi vielä katseensa liukuen Sammaleen, Loskan ja Tuiskun kautta arvoisaan betaansa. "Tule vain Katala", Viima haukotteli ja siirtyi hieman syrjempään.

Nuori Loska innostui totaalisesti, kun Sammal tuli kutsumaan tätä leikkiin. Nuorukainen pyörähti pari kertaa itsensä ympäri ja kävi tökkäisemässä kuonollaan Sammaleen kaulaa. Uros heitti sen jälkeen etutassunsa maahan ja veti huulenpielensä niin taakse kuin suinkaan sai. Korvat vetivät luimuun ja häntä ponnahti liehumaan korkealle. "Vihdoin joku leikkii kanssani!", Loska riemuitsi ja haukahti kimeästi muutamaan otteeseen. Sitten se kirmasi loikkaamaan vasten Sammalta samalla murahdellen leikkisästi.

Katala seurasi Viimaa, eikä voinut olla tuntematta sanoinkuvaamatonta ylpeyttä asemastaan. Se kulki ryhdikkäänä alfansa rinnalla, tehden jokaiselle hyvin selväksi oman paikkansa alfan oikeana kätenä ja luotettuna. Tähän asemaan se oli noussut omegan paikalta, ja tässä asemassa se aikoi pysyä loppuun asti. Sitä tosiseikkaa eivät mitkään laumaan liittyneet, itseriittoiset nartut paljon muuttaneet.

Kyllä, Katala ei sillä hetkellä ajatellut kovin lämpimästi Sammalesta. Se pitäisi narttua silmällä. Yksikin niskurointi tai yritys astua hänen ylitseen, ja hän tekisi nartulle selväksi, ettei sellainen käynyt. Ellei hyvällä, niin sitten pahalla. Pennuista viis.

Katalan raportti oli suunnilleen samaa kuultavaa, kuin ennenkin. Se kävi läpi laumalaisia ja luetteli huomioimiaan asioita. Kukaan ei ollut vaikuttanut viime aikoina rauhanrikkojalta, kaikki olivat tehneet osuutensa ja Korppi oli nousemassa korkeaan asemaan. Päästessään Sammaleeseen ja Tuiskuun Katala madalsi ääntään. Huolimatta siitä, että ne olivat Viiman kanssa jo kauempana, se ei halunnut ottaa ylimääräisiä riskejä.

"Sammalesta koituu ongelmia." uros totesi suoraan ja lipoi huuliaan. Se piti päänsä visusti Viiman päätä alempana, ja se vaati urokselta jo kumartelua. Se oli kuitenkin korkeampi, kuin Viima.

"Narttu on kyllä nokkela ja hyödyllinen, mutta hän on myös sisukas ja voitonjanoinen. Se luulee, että se voi päästä ylös hierarkiassa syrjäyttämällä muut. Se tietää olevansa tärkeä, koska se kantaa pentuja." Katala selosti. Sitten se paljasti hampaansa ja veti korvansa päänsä myötäisiksi: "Minä en aio antaa sille periksi. Minä olen pahoillani, jos käytökseni loukkaa sinua, mutta se narttu saa tuntea nahoissaan, mikäli ei tiedosta paikkaansa. Onkoon nokkela, se on siltikin pyrkyri. Ja pyrkyreille on osoitettava paikkansa. Muuten ne voivat luulla liikoja itsestään."

Tuisku jäi vastausta vaille. "eipä tuo mitään.. saan sen selville myöhemminkin.." Se ajatteli. Nähdessään Katalan kävelevän Viiman kanssa se ajatteli ettei tapaaminen ollut niin ihmellinen kuin se oli kuvitellut.
Tuisku katsoi leikkiviä Sammalta ja Loskaa.
Äkkiä Tuisku pinkaisi juoksuun, suoraan Loskan ja Sammaleen luo, ja pyysi molempia leikkin. Se myös haukahti ihmeellisellä äänellä; Tuisku oli roteva nuori uros. Oli outoa kuulla sen haukkuvan noinkin pentumaisesti.

Tuisku hyppi ja käännähteli ilmassa. Se pomppi ja löi etukäpäliään maahan. Sitten se haukahti taas, tehdäkseen noille kahdelle selväksi että halusi mukaan.

((Trisha, minä pidän myös noista sinun uusista kuvistasi; Varmasta, Ovelasta yms. Ne ovat todella hyvät.))

Sammal ei ollut sellainen, kuin Katala väitti. Sammal oli kyllä nokkela ja voitonhaluinen, mutta sen päämäärä ei ollut syrjäyttää alfaa, eikä betaa. Sammal ei osannut niitä hommia lainkaan äkkipikaisuutensa takia ja sen tietäen oli päättänyt olla niitä asemia olla uhkaamatta. Kuntaas heti betan jälkeinen asema oli Sammaleelle sopiva ja koska Sammal tiesi voivansa ansaita aseman, se päätti yrittää asiaa.

Loskan tökkiessä sitä ja lyödessään tassuja maahan Sammal näytti innostuvan itse enemmän. Se oli keksinyt Loskalle käyttöä ja se itsekin kaipasi rentoutusta, jota leikistä seurasi. Se ei ollut voinut leikkiä pitkään aikaan, mutta nyt se piti huolta myös lisävastuusta. Siksi se ei leikkinyt yhtärajusti kuin yleensä. Louskauttaen ja huuliaan näytellen se hyppäsi pienen loikan kohti Loskaa ja laittoi tämän hipaksi tökkäämällä kuonollaan tätä kaulan alueelle. Rauhallisin hölkkäaskelin se meni taaemmaksi ja läimäytteli tassujaan maahan. "Minustakin on mukavaa kerrankin leikkiä." Sammal totesi samalla ja katsoi Loskaa leikkiin haastavasti.

Katalan puheista osia tietoonsa saaden Sammal päätti tavata Katalan, kahden kesken. Sammal salakuunteli samalla, kun leikki Loskan kanssa. Se ei tahtonut vaikuttaa tunkeilevalle tai salakuuntelijalle, siksi se oli päättänyt haastaa Loskan leikkiin kanssaan. Tuisku ei Sammalta heti kiinnostanut, mutta tämän haastaessa sitä leikkiin se yllätti Sammaleen. Toisen eleet ja ääntelyt eivät olleet kovinkaan odotettuja reaktioita toiselta. Sammal päätti kuitenkin vastata niihin pyörähtämällä itsekin ympäri, tosin isommalla kierteellä kuin tavallisesti ja paukautti etutassujaan maahan.

¤Anteeksi vastauksen kesto. Huono kun enkussa olen, luin kyseiseen kokeeseen viikon alusta alkaen.Nyt se on kuitenkin tehty.

Trisha! Olisiko mahdollista tämän pelin päätyttyä pelata Sammaleen ja Katalan kohtaaminen?¤

((Hörh, vastailu hieman kestänyt kun iski vatsatauti ja olen siitä koittanut toipuilla sekä pienestä kirjoitusblokissa aivoissani.))

Viima kuunteli tarkasti, mitä betalla oli sydämellään. Mustaturkki ei ollenkaan epäile Katalan taitoa arvioida tilanteita ja toisia susia, mutta kuitenkaan Viima ei ihan nähnyt asiaa noin kuin Katala. Oli totta, että Sammal oli ehkä tavallista laumanjäsentä aktiivisempi lauman ylemmälle kastille kuuluvissa asioissa. Se pisti kyllä mietityttämään, että mitkä todellisuudessa olisi tämän tiineän nartun aikeet laumassa. Pyrkiä mahdollisimman korkeaan asemaan, mihin kykeni vaiko ihan oikeasti ja auliisti auttaa laumaa pärjäämään. Tilannetta täytyi seurata tarkasti. Viima vilkaisi leikkivään kolmikkoon kauempana ja käänsi päänsä takaisin Katalan puoleen. "Ymmärrän täysin huolesi, mutta älä turhaan ota paineita. Tarkkaillaan tätä tilannetta ihan hissuksiin. Ja kyllä sinä tiedät, mitä pitää tehdä, jos asiat alkavat lipsua ikävään suuntaan", alfa vastasi ja kääntyi jälleen seuraamaan Loskan, Sammaleen ja Tuiskun tohinoita.

Nuori Loska oli onnensa kukkuloilla. Sammal oli vastannut mielissään nuorukaisen pyrähdyksiin ja leikkiinkutsuun. Ruskeahko uros pyörähteli välillä itsensä ympäri ja löi etutassujaan maahan nartun edessä. Kun Sammal tökkäisi kuonollaan Loskaa, tämä innostui vielä enemmän ja veti huulien pielet niin taakse kuin sai ja korvat niskaa pitkin. Nuori susi näytti aivan hullulta ilmeensä kera. Kieli roikahti välillä ulos suusta, kun Loska kiepsahteli lumessa välillä jahdaten Sammalta ja välillä Tuiskua. Ajoittain nuorukainen kävi hippaamassa kuonollaan Sammalta kaulaan ja ryntäsi taas lumi pöllyten karkuun.

Katala vaikutti tyytyväiseltä saamastaan vastauksesta. Sekin katsahti leikkivää kolmikkoa ja pani merkille, että Sammal näytti "lentuneen" viihdyttämään penikoita. Ilmeisesti siinä sudessa oli siis jotain hyvääkin. Tosi vähän, mutta joka tapauksessa. Eipä se Katalan käsityksiä nyt muuttanut suuntaan tahi toiseen. Sen mielestä oli parempi varoa ja ajatella negatiivisesti, kuin olla huolimaton ja uskoa kaikista pelkkää hyvää. Harvemmin se kun sattui totta olemaan.

"Mikäli se ei ymmärrä omaa parastaan, minä panen sen ymmärtämään." Katala totesi Viimalle merkiksi siitä, että oli ymmärtänyt alfansa sanat ja määrykset. "Mikäli se taas tajuaa oman paikkansa, siitä voi olla hyötyäkin. Ei se ainakaan idiootti ole. Ei tietenkään minun kaltaiseni nero, mutta ihan kelpuutettavaa sakkia." Katala heilautti häntäänsä oman huonon vitsinsä jälkeen. Se mulkoili Loskaa vähän aikaa, miettien käskisiko energisen nuorukaisen seurakseen rajoille, mutta päätti lopulta antaa pojan olla. Leikkikööt nyt sitten noiden kanssa, kun kerran halusi.

((Calarma, sopii vallan mainiosti minulle.))

Tuisku jatkoi hyörimistään. Se pomppi ja sitten yritti loikata Loskan yli, päästäkseen Sammaleen luo.
Jos loikka epäonnistuisi, Tuisku lentäisi turvalleen maahan ja nousisi kaartaen täydellä vauhdilla muiden luo.

Onnistuessaan Tuisku loikkaisi Loskan yli ja loikan alussa nopeasti näykkäisisi sitä, tai sitten sen hampaat vain hipaisisivat, mutta jokatapauksessa Loska huomaisi leikkisän härnäyksen.
Hypyn päätteeksi Tuisku jarruttaisi hankeen osuessaan ja siihen tulisi isot jäljet. Tuisku löisi Sammaleen edessä etutassujaan maahan ja vilkaisisi nopeasti Loskaan, jota oisi myös hätyyttänyt.

Sammal pyörähti ympäri hieman rajusti, kun Loska pyörähti takaapäin sen nenän eteen. Sammal irvisti ja seisahtui hetkeksi rauhoittumaan. Se oli unohtanut pentunsa, joten se siirtyi sivummalle ja osoitti siten joko lopettavansa leikin tai lepäävänsä. Sammal huohahti makuulle käyden. Vielä kuukausi ja kipu ja pelko pennuista olisi tyystin poissa. Ainakin siltä kantilta, että sen ei tarvitsisi pelätä "vatsansa puolesta", mutta pentuja ne yhtäkaikki olisivat ja niitä pitäisi jokaisen varoa.

Sammaleen olo tuntui parantuvan, mutta se pysyi silti makuulla. Sen ei enää innostanut leikkiä, joten se päätti seurata Viiman ja Katalan juttusia samalla, kun seuraisi Loskan ja Tuiskun leikkiä.

¤Konekielto jatkuu, kaverin luona¤

Loska oli elementissään. Susi oli vielä niin nuori, ettei ole vielä ottanut osaa suurempiin metsästysrientoihin, mutta leikki oli sille jotain aivan erityisen kiihottavaa. Energisen nuorukaisen oli helppo polttaa patoutumia ja rentoutua täydellä temmolla mukavassa nahistelussa, jossa ei ollut kuitenkaan mitään negatiivista säteilyä. Nuori Loska nautti täysin rinnoin huomiosta, jotai sai Tuiskulta ja Sammaleelta.

Ruskeankirjava hukka kuitenkin rauhottui Sammaleen irvistyksestä. Naaras oli selkeästi ylittänyt oman leikkirajan ja tahtoi nyt rauhoittua. Loska jäi hieman surusilmin katsomaan tiinenän suden perään, leikki oli juuri ollut huipussaan ja kestänyt vasta niin vähän aikaa. Ja pieni tuttu tunne nuoren uroksen sisällä läikähti. Se oli kiintymisen tunne, jota Loska huomasi alkavansa tuntea Sammalta kohtaan. Tuota tiineää naarassutta, joka oli laumassa uusi, mutta niin kovin tutun ja turvallisen tuntuinen. Loska lipaisi huultaan ja tuumaili olevan parasta antaa Sammaleen kuitenkin olla rauhassa. Sitten uros muisti Tuiskun, joka oli myös leikinpyörteissä mukana. Hukka alkoi pälyilemään ympärilleen etsien katseellaan Tuiskua. Kun Tuisku oli näkökentässä, nuorukainen kääntyi tätä kohti ja alkoi heiluttaa häntäänsä korkealla kuonon painautuessa pitkin rinnuksia.