Ruusuton Surma saaliille -loppu-

Ruusu jolkotti kohti pientä putousta, miettiäkseen asioitaan ja keksiäkseen tekemistä tylsälle päivälle. Jonkin aikaa narttu jolkotti ja asettui sitten istumaan ja katselemaan putousta, se huomasi maan olevan kuiva. Narttu huokaisi huolissaan ja sen korvat menivät luimuun, sitten narttu katseli hetken kuivaa maata.
Pian se kuitenkin nosti katseensa ylös ja katsoi taas putousta sen korvat pysyivät luimussa, sitä huoletti kuivuus ja äkillenen kuumuus talven jälkeen. Ruusu upposi omiin ajatuksiinsa kunnes kuuli rasahduksen ja valpastui sen korvat nousivat salamana pystyyn ja narttu jäykistyi hieman. Se vilkuili ympärilleen korvat höröllään ja huomaisi pian äänen aiheuttajan "orava" se lausahti itsekseen ja katsoi taas putoukseen.

[[ Täältä tullaan! ;D ]]

Surma kuljeskeli omia murheitaan murehtien. Ruoho ei ollut vihreää, eikä missään varsinaisesti vihertänyt. Se oli Surmalle outoa tähän aikaan vuodesta. Nartulla oli myös kuuma [[Olispa mullaki xD ]] ja se oli tullut juomaan pienelle "putoukselle". Sen silmiin kuitenkin pisti susi vähän matkan päästä.
"Vai Ruusu se siinä." Se totesi samalla kun se tallusti suoraan veden äärelle ja joi kunnolla ennenkuin nosti päänsä takaisin ylös. Se katsahti Ruusuun samalla kun se kuivasi huuliaan nuolemalla. "Mitäs sinulle? Oletko kuullut mitään uutta laumasta tai laaksosta?" Surma esitti aina saman kysymyksen. Oli tarkeää pysyä lauman ja laakson asioiden perässä, lisäksi vastauksesta sai myös toisesta sudesta yllättävän paljon tietoa.

Ruusu kuuli uudestaan ääniä jonkin ajan kuluttua ja käänsi katsomaan mistä äänet tällä kertaa, "Hei vain... Surma... olihan se Surma?" NArttu kysyi ettei nolaisi itseään pahan kerran sanomalla toisen nimen väärin.
"no en varmaankaan mitään sellaista mitä sinä et vielä tietäisi, laaksosta en ole kuulut paljoakaan. Mutta tuskin se uutta on sinulle, laumasta hitusen. Tai ni itseeni liittyvää" NArttu kertoi hieman epäröiden, sitä hieman pelotti kertoa ja halusi pitää asiansa salassa ainakin toistaiseksi, muttä jos toinen kyselisi sen olisi varmaan pakko kertoa.
"niin ja minulle kuuluu ihan hyvää. Entä itsellesi?" Narttu kysyi ja vastasi samalla sen korvat olivat uteliaasti höröllään ja sen häntä heilui rauhallisesti.

Nyt Surma kiinnostui. "Sinulla on siis jotakin tietoja mitä minulla ei välttämättä ole?" Se käänsi korvansa kokonaan toisen puoleen ja sen silmät lähes tuikkivat. "Jokainen pienikin tiedonmurunen voi olla ratkaisevan tärkeä. Varsinkin tällaisina aikoina..." Se sanoi.

"Minulle kuuluu tällähetkellä varsin hyvää. Ehkä turhankin hyvää... Tyyntä myrskyn edellä, niinhän sitä sanotaan." Se sanoi ja naurahti omille sanoilleen ja vaikeni sitten vähäksi aikaa. "Sanohan... Oletko hyvä saalistamaan?" Se kysyi ja katsoi Ruusua. Se oli kuullut kehuja toisesta ja nyt se halusi nähdä oliko toinen kehujensa arvoinen.

Ruusu sai vastaukseksi jotain mitä ei ollut toivonut, mutta silti se koitti vältää yhden asian kertomista. "Niin on. no oletko kuulut Vallasta?" Ruusu kysyi vätellen sanomista silti sen äänessä oli innokkuutta, nyt se voisi kysyä neuvoa.
Narttu jotkoi toisen vastattua "niinhän sitä sanotaan, mutta mukavahan se on että hyvin on mennyt." Ruusu vastasi sitten toisen kysymykselle vähän epäröiden "niin no, kai minä ihan hyvä olen" Se ei halunnut vaikuttaa yli mieliseltä millään lailla. Sen korvat menivät luimuun kun se arveli joutuvansa kertomaan, sen mitä Valta oli sanonut sille ja mitä se ajatteli siitä.
Ruusu oli kuulut Vallan omasta suusta jotain, mikä tulisi olemaan aika moinen yllätys kaikille ja se oli yllätys jopa Ruusulle. Se ei millään halunnut leuhkia asialla, vaan se arasteli puhua koko asiasta ettei laumalaiset saisi mitään huonoja mieli kuvia sille.

"Tietenkin olen kuullut Vallasta! Kyllä minä laumani alfan tiedän.." Surma sanoi huvittuneena, kunnes se vakavoitui. "Onko jotain sattunut?" Se kysyi. Ei, ei ainakaan luultavasti... Toinen vaikutti aivan liian innostuneelta. "Eli... Mitä siis?" Surma sanoi ajatuksiensa loppuosan ääneen. Jotain oli ja vielä lauman sisällä! Asiahan silloin kuului varsin hyvin myös hänelle. Surma astahti lähemmäs, kuin peläten, että toinen ei kertoisi tarpeeksi kuuluvasti tai ei kertoisi ollenkaan.

"Vai osaat saalistaa.... Todista se." Surma sanoi sen tavallinen, kiero hymy kasvoilla. Ruusu vaikutti olevan epävarmaa sorttia. Toisen pitäisi saada hiukan enemmän sisua. Muutenhan sitä pompotettaisiin miten ketäkin huvittaisi.

Ruusu katsoi Surmaan ja alkoi kertoa "No katsos kun olin Vallan kanssa, hän kertoi jotain minulle." Ruusu aloitti ja veti henkeä sitten syvään henkeä ja jatkoi "Valta kertoi ketä rakastaa" Ruusu sanoi ja hieman arasti. Ruusu ei tavallisesti ollut näin arka ja epävarma, mutta sen jälkeen kun Valta oli kertonut ketä rakasti oli Ruusu jäänyt miettimään asiaa ja se aihe oli nartusta arka, koska se ei tiennyt miten muut ottaisivat sen. Narttun korvat menivät taas hetkeksi luimuun, mutta nousivat taas pian pystyyn.


"Miksen todistaisi, mutta en silti ole parhaimpia, mutta kai ihan hyvä" Narttu sanoi, se ei halunnut olla heuhka tai mitään. Se ei halunnut olla leuhka, mutta totta puhuen Ruusu oli vanhemman puoleinen ja kokenut, sekä kokenut saalistaja.

Surma kiinnostui entistä enemmän. Ruusun pitäisi vain sanoa asia suoraan eikä kaarrella ja kierrellä. Kärsimätön hukka kuten Surma voisi hyvinkin turhautua. "Ihanko totta?" Se sanoi hieman ihmeissään kun kuuli mistä suurinpiirtein oli kysymys. "Eli siis sinua?" Surma veikkasi. Olisi varsin luonnollista, että Valta valitsisi jonkun Ruusun tapaisen... Valta oli harvinaisen lempeä johtaja ja Ruusu sopisi paremmin kuin hyvin puolisoksi. Tämä tietenkin oli vielä tässä vaiheessa arvelua.

"Turha olla 'vaatimaton'. Sano, jos olet hyvä tai et ole..." Se sanoi suoraan. "Kukaan ei rankaise jos puhut totta... Et kuitenkaan ole omega, joten sinä saat sanoa miten asiat ovat omasta mielestäsi..." Omegana mielistellään ja laumalaisena puhutaan asiat halki. Lauman yhtenäisyys voisi kärsiä, jos joku olisi katkera jostakin tai asiat joita muut tekevät olisivat väärin omasta mielestä.... "Saalista voisi olla hyvin veden ääressä näin kuumana ja kuivana päivänä..." Surma ajatteli ääneen.

Ruusu ei tavallisesti ollut tälläinen, mutta nyt sitä jänitti tavata Valta ja kertoa jotain. "Niin ja kyllä" Ruusu vastasi lyhyesti molempiin kysymyksiin ja jatkoi sitten "et hän sitten kerro vielä mitään muille, kun en halua mitään hössötstä koko asiasta ja minua hieman hermostuttaa tämän asian levittäminen, kun se on tuore. Enkä muutenkaan halua mitään ihmeen hössötystä tai mitään kunnioitus juttua haluan vain muiden olevan niinkuin ennekin. Kun pelkään että tämä asia aiheuttaa muissa jotain" Ruusu sepitti hieman vaivautuneena, se katsoi Surmaan ja odotti tämän reaktiota. Ruusu oli tuntenut aikoja sitten jotain Valtaa kohtaan, mutta ei tiennyt silloin oliko se rakkautta, vasta mietittyään asioita se alkoi tulla siihen tulokseen että rakasti Valtaa. Ruusua vain hermostutti mennä uudelleen Vallan puheille, koska se oli iso asia ja Ruusu ei tiennyt miten kertoisi. Ruusu yleensä tiesi mitä tehdä, mutta se epäröi koska rakasti Valtaa eikä halunnut satuttaa sitä henkisesti... ei edes vahigossa ja siksi oli niin varovainen.

"Niin, minä olen vain vähän jännittänyt." Narttu sanoi ja oli samantein hieman varmempi, se katsoi Surmaan ja nyt siitä paistoi itse luottamus ja varmuus. Ruusulle oli tehnyt hyvää puhua jollekin Vallan asiasta. "niin ja minä olen ainakin mielestäni aika hyvä saalistaja, mutta en tiedä mitä muuta ajattelevat" Nartusta alkoi taas johtajan luonne näkyä selvemmin kuin hetki sitten ja sen ääni oli varma, mutta rauhallinen.

"se on totta" Ruusu sanoi sitten kun saaliista oli kyse, se nuuskaisi ilmaa ja sai nopeasti tuoksun kirtuunsa. Ruusu tunnisti hajun olevan rusakon/rusakoiden, narttu viittasi kuonollaan suuntaan jossa uskoi rusakoiden olevan ja sanoi "mennäänkö täällä päin on rusakoita" Nartun ääni oli kysyvä, mutta silti se oli ystävällinen ja varma. Sen korvat olivat tehakkaasti pystyssä ja sen silmät loisti iloa, ystävällisyyttä ja varmuutta yhtä aikaa.

//Ruusu sai taas itse luottamuksensa takaisin, siitä se saa kiittää Surmaa :) //

[[ Ja se on hyvä Surmalle ;D ]]

"Vai et halua, että kerron muille? Selvä on, en kerro vielä kellekkään." Surma vastasi. Nyt se tiesi jotain enemmän mitä suurin osa laumasta ja narttu oli siitä enemmän kuin tyytyväinen. Valkoturkkia tosin hieman mietitytti, miten Ruusu oli saanut paikkansa alfa narttuna. Se itse oli joutunut taistelemaan veljeään vastaan, hävinnyt ja lähtenyt vaeltamaan. Ruusun tie vaikutti paljon helpommalta. "Kohtelen sinua täysin samalla tavalla kuin aijemminkin." Surma sanoi tosissaan ja virnisti. Kerran toinen ei halunnut mitään hössötystä, niin mikäs siinä.

"Ja sen huomaa." Surma vastasi toisen kertoessa kuinka oli jännittänyt. Surma ei oikein ymmärtänyt mitä toinen oikein jännitti, mutta jännitys oli kuitenkin näkynyt toisessa varsin selvästi. Ruusu oli susi, josta näki heti mitä toinen tunsi. Alfa nartun itsevarmuuden palaaminen toi hitusen lisää arvostusta toista kohtaan. Surma loppujenlopuksi tarvitsi varsin itsevarman ja määrätietoisen hukan johtajakseen, oman jääräpäisen luonteensa takia.
"Eli olet hyvä. Turha sitä on muiden mielipiteitä kysyä. Ne eivät pidä yleensä paikkaansa. Jotkut pitävät sinua hyvänä ja jotkut huonona. Jotkut haukkuvat koska et ole joidenkin kanssa väleissä ja toiset kehuvat mielistelläkseen." Surma tyytyi vastaamaan. Se todellakin taisi kohdella Ruusua kuin tavallista laumalaista. Noh... Eiköhän toinen osaisi sanoa jotakin väliin jos se haittaisi narttua niin paljon. Niin Surma oletti -tai toivoi.

"Mennään sitten." Surma vastasi ja lähti kulkemaan Ruusun osoittamaan suuntaan. Se ei ymmärtänyt miksi toinen oli niin ystävällinen sille. Yleensä valkoturkki sai osakseen vihaisia tai pelokkaita katseita ja eleitä. Muutamilta muilta susilta se oli saanut vastaavanlaista kohtelua ja näistä susista oli tullut tämän ystäviä. Jokainen heistä oli pettänyt hänet. Ystävät olivat pahasta. Surma päätti, ettei se jäisi tuohon ansaan enää. Se ei katsonut toiseen enempään kuin mitä oli pakko.
Hukka laski päänsä ja alkoi nuuskimaan maata seuraten hiljaisena hajujälkeä. Sen häntä heilui hieman puolelta toiselle. Valkoturkki rakasti saalistuksen tuomaa jännitystä. Hetken päästä näköpiiriin tuli muutama rusakko. Välimatkaa oli vielä reilusti ja Surma pysähtyi ja vilkaisi Ruusua missä toinen ikinä olikaan. "Rusakoita havaittu..." Surma sanoi, vaikka oli varma, että Ruusukin oli jo havainnut ne.

//no hyvä :) //

"kiitos" Ruusu piti tästä laumasta, sen jäsenistä ja tietenkin alfasta aina vain enemmän. Ruusua ei kiinostanut koko alfa nartun paikka juurikaan, mutta siitä se oli vain kunnia ja itse Valta sitä enemmän kiinnosti. Narttu tiesi että sillä oli suurin piirtein kaikki hyvin silti sitä hieman hermostutti miten muut laumassa ottaisivat sen että Ruusu oli nyt alfa narttu ja juuri se oli syy miksi se halusi asian pysyvän toistaiseksi poissa monien susien korvista. "kiitos, kun minä en tosiaan halua mitään hössötystä ainakaan vielä ja haluan että minua kohdellaan toistaisesti samalla lailla kuin ennenkin" Ruusu sanoi totisella äänellä, mutta silti se oli ystävällinen ja iloinen.

"en ihmettele" Ruusu sanoi hieman vitsikkäästi. Nartusta löytyi luonteen piirteestä hieman johtajaa ja sen narttu tulisi näyttämään sittenkun sen aika olisi. Ruususta voisi tulla hyvä johtamaan, mutta oppimista sillä siitä oli vielä tosin sen luonne auttaisi sitä. "niin, se en totta" Ruusu sanoi ja oli tyytyväinen että Surma kohteli sitä vielä niin kuin muitakin, mutta kyllä Ruusu arvostuksen alfa narttuna vaati, mutta ei vielä.

Ruusu odotti että sai Surmalta vastauksen ja lähti tämän vierellä jolkottamaa nuuskien. Ruusukin huomasi rusakot hieman ennen kuin Surma sen ilmoitti ja sanoi sitten toiselle pysähtyen "niin on"
Ruusu mietti hetken miten kannattaisi hyökätä ja ajatteli hyväksi vain kiertää molemmille sivuille ja sitten kumpikin ottaisi oman kohteen ja hyökkäisi. Ruusu sitten ehdottikin jo toiselle keinoaan "tehdäänkö näin otetaan omat kohteet ja kierretään molemmille sivuille ja sitten isketään." narttu ei tiennyt oliko se kovin toimiva, mutta ainakin se oli toiminut sen synnyin seudulla.

[[Anteeksi kestosta! >___< ]]

"Tehdään sitten niin" Surma sanoi kun Ruusu ehdotti omaa tapaansa toimia. Surma kyyristyi matalaksi ja vilkaisi Ruusua, olisko tämä valmis. Jos he hyökkäisivät eri aikaan, toinen ei saisi mitään, kun saalis pakenisi ensin hyökännyttä. Yhteistyö oli voimaa tässä. Kun toinen olisi valmis, lähtisi Surma hiipimään saalista kohden vasemmalta puolelta. Se yritti valkata joukosta heikkoa tai vanhaa yksilöä.

Heti, jos rusakot huomaisivat heidät, Surma pinkoisi perään. Jos he pääsisivät tarpeeksi lähelle, Surma varmistaisi, että he hyökkäisivät Ruusun kanssa samaan aikaan.

Ruusu nyökkäsi Surmalle ja kyyristyi matalaksi, narttu katsoi Surmaan ja varmisti tämänkin olevan valmis ja alkoi hiipiä oikealta kohti saalista. Se tiesi että nyt oli toimittava yhdessä ja heidän piti saada sama rytmi hyökkäykseen.

Kun rusakot olivat tarpeeksi lähellä narttu pysähtyi ja toivoi ettei tämä menisi pieleen, narttu vilkaisi Surmaa ja valikoi kohteeksi hieman vahvemman kohteen joka kuitenkin oli puoli sokea. Se oletti Surman valitesevan heikoimman ja valitsi siksi itse näin, antaen toiselle mahdollisuuden saada varmemmin saalista.

Kun se näki sopivan hetken se vilkaisi Surmaan varmistaakseen tämän valmiuden ja heilautti häntäänsä ulvahtaen hyökkäyksen merkiksi, pian se oli jo vauhdissa ja toivoi että Surmakin oli mukana.
Ei kauaa mennyt kun Ruusu jo olikin valitsemansa Rusakon kaulassa kiinni, se sätki vielä hetken ennen kuolemaansa. Ruusu etsi katseellaan Surmaa ja varmistaakseen tämän tilanteen.

Joukossa ei näyttänyt olevan erityisen vanhaa tai sairaan näköistä yksilöä, joten Surma valikoi yhden varsin nuoren rusakon tähtäimeensä. Heti, kun narttu kuuli Ruusun ulvahduksen, se hyökkäsi. Ruusu oli päästänyt ensimmäisen äänen ja rusakot pakenivat ensin sitä, suoraan Surman luo, kunnes niiden refleksit käänsivät ne kauemmas myös Surmasta, kauemmas kummastakin. Refleksit eivät vain olleet tarpeeksi hyvät yhdellä yksilöllä, jonka vaaleaturkki oli saanut kiinni ja piteli sitä nyt niskasta. Voimakkaan nartun ei tarvinut käyttää paljoa voimaa katkaistakseen pienen eläimen selkäranka. Nopeaa ja siistiä. Saalis ei edes kerennyt nähdä mikä tai kuka siihen iski.
Surma tallusti saalis suussaan Ruusun luo. Toinen näytti saaneen myös saalista. "Se meni kuten oletinkin..." Se sanoi varsin tyytyväisenä itseensä. Mitä muutakaan voisi olettaa metsästysryhmän johtajalta ja alfa nartulta?

Ruusu oli tyytyväinen kun näki Surman saalis suussaan, narttu laski saaliin suustaan Surman tullesa sen luo puhuakseen selkeästi. "niin, minä olen tyytyväinen loppu tulokseen" Ruusun ääni oli lempeä ja iloinen, sen häntä heilahteli iloisena. Narttu oli helpottunut kun saalistus oli onnistunut odotusten mukaan ja kumpikin oli saanut saalista.
"Hienoa työtä Surma" Narttu sanoi ystävällisesti ja otti saaliinsa suuhunsa, se katsoi ympärilleen ja etsi varjoa. Kun Ruusu näki sopivan kokoisen varjon ja askelsi sitä kohti, se kävi makaamaan varjoon katsellen Surmaa.

//Anteeksi kesto! //

"Kuten aina." Surma vastasi Ruusun kehuihin. Surma asteli saman varjon alle, minne Ruusu meni. Se söi saalistaan nautinnolla ja tarkkaili samalla alfa narttua mietteliäänä.
Viimesteltyään ateriansa se puhdisti vaaleaa turkkiaan verestä. Valkoturkki nousi ja vilkaisi Ruusuun ja oli hetken hiljaa ja vain katsoi. Sitten se kääntyi nopeasti pois päin puhuen samalla: "Olet näyttänyt minulle pätevyytesi ja sinulla on minun tukeni. Mutta muista, jos teet virheitä, saat taatusti kuulla siitä minulta. Jos et pysty korjaamaan virheitäsi, et ole enään pätevä johtamaan. Pidä mielessäsi, että tukeni ei ole itsestäänselvää." Narttu selitti samalla kun se poistui paikalta.

//Hieman lyhyttä... Vedän Surman pois, niin saadaan tämäkin peli pois uusien edestä ;D Kiitoksia! //

//joo ei haittaa, lopetetaan vaan tähän :) //

Ruusu katsoi vielä kun Surma tuli saman varjon alle ja alkoi syödä omaa saalistaan, kun narttu oli syönyt se peseytyi ja nousi venytellen ylös. Ruusu katsoi toiseen joka katsoi siihen mietteliään näköisenä, narttu antoi Surman mietiskellä rauhassa.
Kun Surma alkoi puhua, kuunteli Ruusu häntäänsä heilauttaen. "tiedän ja toivon olevani hyvä alfanarttu tässä laumassa. Jos teen virheen haluan korjasen välittömästi, minä pystyn seisomaan sanojeni takana " Ruusu vastasi varmalla ja rauhallisesti niin kuin sillä oli patana.
Se jatkoi kuitenkin Surman mentyä "toivon myös että täytän toiveesi alfanartunna. Minä en ansaitse johtajan paikkaa jos en osaa johtaa" Ruusu sanoi hiljaa itselleen ja samalla Surmalle, vaika tämä oli jo kaukana eikä kuullut, se heilautti häntäänsä ja katsoi Surman perään. Ruusu oli myös tyytyväinen kun Surma otti hyvin vastaan Ruusun aseman.

Hetken Ruusu siinä vielä makasi ja mietti asioita, mutta vetäytyi sitten hiljaa metsän siimekseen.

//kiitos, mukavasta pelistä//