Jälleennäkemisen iloa. ( Kutsupeli Dino kera Tulisilmän ^^ )

Heinä puuskutti raskaasti, se oli taasen juossut piitkän pitkän matkana ja sen oli pakko nyt levähtää. Se oli haravoinut yötä päivää Joutomaita etsien Tulisilmää taikka Karua, mutta ei mitään ollut löytynyt. Ei hajuakaan.

Pitkälti hiekan värinen turkki heilahteli keveässä tuulessa joka oli sopivan vilponen, juoksut olivat alkaneet Heinällä vasta Maaliskuun lopuilla ja parin päivän päästä ne häviäisivät kokonaan. Tai ei sitä tiedä jos ne kestäisivät vielä pari päivää ylimääräistä, olivahtan ne sen verran myöhään tulleet. Ajantaju oli Heinältä kadonnut juostessa mutta valon perusteella se päätteli nyt olevan iltapäivä, kaunis sellainen mutta vetinen.

Tulisilmä kuljeskeli luonnon rauhasta nauttien hitaasti mutta tasaisesti eteenpäin itseään turhaan rasittamatta. Nyt uroksen kuonoon kantautui kuitenkin haju, joka työnsi muut syvälliset mietteet pois nuoren suden pääkopasta. Kiimainen narttu, kyllä vain. Tuli nuolaisi pakostakin huuliaan. Parittelukausi oli parhaillaan käynnissä, mutta Tulisilmää se ei näillä näkymin pitkälti hetkauttaisi. Uros oli laumaton, ja sen sydän oli menettänyt itsensä jo täydellisesti salaperäisen oloiselle naaraalle, Heinälle. Tulisilmä antoi jalkojensa viedä itseään hitaanpuoleisesti kohti ainakin vielä toistaiseksi tuntemattomana pysyvää narttua. Muistot Heinästä nousivat suden päähän. Kaksikko oli eronnut melko hajanaisissa tunnelmissa, ja Tuli ei ollut itsekään varma mitä oikein tunsi narttua kohtaan. Joka tapauksessa pelkkä ajatuskin riitti lämmittämään uroksen mieltä tämän nopeuttaessa hieman askeltaan.
Samassa susi kuitenkin pysähtyi hämmentyneenä. Nyt entistä lähempää haistellessa uroksen luokse leijalleesta hajusta erottui aivan uusi, tuttu vivahde. Heinän ominaistuoksu tyrkkäsi uroksen pään sisällä jonkin rattaan edemmäs ja se riitti. Tuli kajautti ilmoille hieman epäröivän ja lyhyeksi jäävän ulvonnan jonka toivoi kiinnittävän Heinän huomion. Susi vaihtoi askel-lajin kevyeeseen jolkotteluun ja jatkoi eteenpäin haju-aistinsa opastamana.

Ulvahdusta huomattavasti hätkähtäen kapsahti Heinä vaistomaisesti ympäri. Se siristeli silmiään erottaakseen paremmin tulevan suden, haju oli tuttu, todella tuttu mutta heti Heinän tietoisuuteen ei tullut nimeä. Ehkä naaras oli liian väsynyt yhdistääkseen nimen ja hajun juuri nyt, mutta muistaessaan tuon mukavalle sudelle kuuluvan hajun valpastui Heinä silminnähden ja sen ryhti kohosi.

Haukahduksen ja ulvahduksen sekaisen päästi ilmoille narttu tervehdykseksi, sen häntä heilui. Heinä odotti kärsimättömästi että Tulisilmä tulisi hänen luokseen.

Tulisilmä saapui vihdoin paikalle ja jatkoi samantien suoraan Heinän luokse hieraisten kuonoaan naaraan poskeen hiljaa tyytyväisenä hymisten mutta asettuen sitten vähän sivummalle tarkastellen Heinää hymy suden naamallaan.
"Noh noh, joku taitaa olla kiimassa," Tuli naureskeli hieman, mutta varoi visusti loukkaamasta toista liikaa, kunhan vain vähän härnäsi. Läheltä haistettuna kiiman tuoksu oli suorastaan huumaava mutta Tuli hillitsi itsensä jälleen. Se ei ollut alfojen tapaan oikeutettu paritteluun joten sen kannattaisi suosiolla antaa asian olla.
"Mutta, mitäs sinulle kuuluu?" uros vaihtoi puheenaihetta ja vakavoitui hieman.

'' Niin taitaa. '' Hyväntuulinen hymy käväisi naaraan naamavärkillä, se ei ollut muistaa kuinka paljon välittikin Tulisilmästä.
'' Ihan hyväähän tässä, entä itsellesi? Onko tullut liityttyä jo johonkin laumaan? '' Heinäkin vakavoitui ja istuutui vetiselle maaperälle.
Tuuheaturkkinen häntä heilu hetken innostuneesti kunnes pysähtyi loikoilemaan oikean takasen vierelle, Heinä katseli Tulisilmää korvat höröllä ja osaksi myös mietteliäänä. Olisikohan Tulisilmä löytänyt jo unelmien narttunsa?

Tulisilmä oli mielissään kun Heinä oli mitä ilmeisen leikkimielinen eikä närkästynyt turhista kuten uroksen 'testi' oli osoittanut.
"Eipä tässä erikoisempia, ollaan ja elellään," uros naurahti ja yritti pitää ajatuksensa koossa nartun kauankaivatusta seurasta huolimatta.
"Ei, ei ole ainakaan vielä tärpännyt," Tuli jatkoi vielä hetken epäröimisen jälkeen ja kurotti hieman toisen puoleen nuuhkaisten. "Hajusta päätellen et sinäkään vai kuinka?" uros kohotti hieman kulmiaan varmistaen asian oikean laidan. Tuli kallisti hieman päätään ja kurtisti silmiään huolestuneena nähdessään toisen jotenkin poissaolevan ilmeen.
"Onko kaikki hyvin?" uroksen suojeluvaisto nosti päätään ja Heinä päätyi oitis sen kohteeksi.

Heinä oli toisella korvallaan kuunnellut Tulisilmän vastaukset ja kysymykset, ja palaili omista maailmoistan kavahduksen kera ja siirsi hieman äimikällä lyödyn katseensa Tulisilmän silmiin. '' Eihän minulla mitään laumaan ei... Mukavaa ettet sinäkään, tai siis. Olisihan se sinun kannaltasi ollut mukavaa mutta ei minun kannaltani. '' Heinä söhersi hieman ja kokosi itsensä hiljalleen.

'' Niin asiasta kolmanteen, oletko sinä jo löytänyt naisen rinnallesi? Senkin hurmuri. '' Etustaan nosti hieman ja töytäisi sillä Tulisilmän poskea hieman vaivautuneen naurahduksen kera, ei Heinän ollut helppo nauraa tälle asialle.

Tulisilmä kurtisti entistäkin kummastuneempana kulmiaan Heinän oudolta vaikuttavalle käytökselle. Uros oli suorastaan harvinaisen pihalla asioista ja tuntiessaan puun takaa tulleen kevyen töytäisyn horjahtikin hieman.
"E-enhän minä," uros sönkkäsi kasvavan epäilyn vallassa.
"Heinä, mitä sinä oikein yrität kieroilla senkin pikku ilkiö," Tuli ryhdistäytyi ja sai saatettua maailmaan kunnollisen lauseen ja virnistikin hieman päälle. Jokin pieni sopukka suden aivoista kertoi että pian voisi tapahtua jotain hyvinkin merkittävää, mutta sitä pientä ääntä ei pahemmin kuunneltu vaan uros oli ja pysyi pihalla asioiden tilasta.

Kamalan suuri helpotuksen aalto hyökyi Heinän yli kuullessaan uroksen vastauksen ja oli viedä koko nartun mukanaan omiin maailmoihinsa, mutta Tulisilmän kommentti sai naaraan nostamaan vakavana persuksensa maasta ja askeltamaan aivan uroksen eteen seisomaan. Huolenrypyt painoivat nuoren naaraan kasvoja kummasti.

'' Katsos Tulisilmä. '' Naaras huokaisi syvään, se joko tyrisi nyt tai saavuttaisi jotain uutta. '' Minä pidän sinusta, siis ihan oikeasti pidän. Pidän paljon ja aidosti! '' Naaras sai viimein sanottua ja sen silmät kulkivat levottomina etsien Tulisilmän naamavärkiltä reaktiota.

Tulisilmä pisti merkille oudon ilmeen Heinän kasvoilla mutta ei ehtinyt tulkita sitä ennenkuin se oli jo pois tempaistua. Uros liikahti hieman hermostuneesti kun naaras tuli liki, mutta pakotti itsensä vastaamaan katseeseen suoraan. Tulelta kesti hetken tajuta Heinän sanojen merkitys ja sitten se hämmentyikin niin ettei pystynyt pukahtamaan sanaakaan. Uroksesta pääsi ilmoille vain pienen pieni inahdus joka viimeistään kertoi hämmennyksestä. Sitten Tuli havahtui ja sen naamalle levisi riemukas ja lähes korviin asti yltävä, aidosti onnellinen, suden hymy. Uros hieraisi kuonoaan vasten Heinän kuonoaan hellästi.
"Minäkin pidän itsestäni," Tuli naurahti täydellisen autuaana ja löi asiat vähäksi aikaa leikiksi mutta vakavoitti itsensä kuitenkin vielä hetkeksi.
"Mutta pidän jostain vielä enemmän kuin itsestäni, mikä on sentäänsä aika hyvä saavutus, nimittäin sinusta," uros tunnusti ja antoi sanojensa jälkeen täydellisen onnellisen virneen levittäytyä jälleen naamalleen.

Heinä höristi korviaan, kuuliko se oikein? Sitten senkin hymy levisi niin että suupielet eivät meinanneet riittää.
Naaras istuutui nyt paremmin ja yritti vakavoittaa mieltänsä mutta onnellinen mutta osaksi hölmistynyt hymy pysyi suden naamavärkillä kauvaan, kunnes Heinä viimein sai jonkimmoisen keskustelun alun aikaiseksi kun oikein yritti. Ettei kesken kaiken olisi alkanut kikatustaan. '' Niin, me kaksi laumatonta ei lauman rajoitteita. '' Heinä naurahti vihdoin hyväntuulisena, liukui sitten makuulteen ja kellahti selälleen kellimään korvat hörössä. '' Niin Tulisilmä, minullahan on vielä juoksut... '' Naaras aloitti taas ehkä molemmille osapuolille nolon keskustelun. '' ... Kiinnostaisiko sinua jälkikasvu? ''

Tulisilmän hymy kuivahti kasvoilta jälleen kuin salaman iskusta ja tilalle ilmestyi mietteliäs ja hieman epäröiväkin ilme toisen sanojen myötä. Uroksen pään sisällä raksutti vaikkakin hieman hitaanlaisesti. Pienen tauon jälkeen Tuli kuitenkin avasi suunsa vieläkin päättämmättömänä.
"Sinua ilmeisesti haluttaisi saada pikkutaapertajia jalkoihisi pyörimään, niinkö?" tummaturkki kysyi lähinnä vain pelatakseen hieman aikaa. Koska molemmat olivat myös laumattomia, olisi Tulenkin oltava mukana joka päiväisessä arjessa mikäli mieli pitää myös omalta osaltaan pennut elossa. Juuri se seikka urosta huolettikin. Oliko siitä sitoutumaan moiseen? Silti sen tunteet Heinää kohtaan kertoivat selvästi että jos Heinä niin haluaisi, niin Tuli tuskin olisi suunnitelmien tiellä.

'' No, myöntää täytyy että kyllä. '' Heinä pisti merkille toisen pitkän miettimisen, hymähti nyt entistä vakavampana ja kierähti kyljelleen ehkä hieman tylsistyneenäkin uroksen vastauksen venyttelyistä. Naaras puhahti.
Sillä ei ollut oikeastaan mielessään hankkia jälkikasvua kenenkään muun kanssa kuin Tulisilmän, se oli valloittanut jo Heinän sydämen huumorintajullaan ja mukavuudellaan. Vaik ei Heinä tunteitaan uskaltanut ensimmäisellä kerralla ilmaista.
Naaraan kasvoilla oli vakavat mutta ystävälliset huolenrypyt sen odotellessa Tulisilmän vastausta, oli onni luultavasti molemmille että kaksikko oli pysynyt laumattomina ja pystyisivät nyt saamaan jälkikasvua. Vaikkei Heinä ollut aina siitä ystävällisemmästä päästä muita ystäviään kohtaan, vaikka lopuksi sitten osottautuikin sydämmelliseksi pehmoksi, olisi sillä ainakin äidinvaistot ja vahvat senlaiset. Se päästäisi pentujen lähelle vain niiden isän ainakin ensi hätään.

// Tulen ja Lemmen peli on jälleen hunningolla. 8) //

Tulisilmä kallisti hieman päätään ja mietti vielä pienen hetken astuen kuitenkin lopulta vielä pikkuisen lähemmäksi Heinää.
"Siinä tapauksessa ne pennut on tietekin saatettava alulle," uros supisi hiljaa nartun korvaan virnistäen ilkikurisesti vaikka olikin sisimmässään edelleen enemmänkin kuin vain hieman epävarma.

// Lyhyt peli, juu. Hypätäänkös parittelu-episodi yli ja jatketaan sitten siitä? //

// Sopii minulle ^^ Otetaan nyt siitä kohdasta kun ovat jo päässeet irtaantumaan toisistaan //

Parittelu oli mennyt hyvin, ja kaksikko oli jäänyt kiinni toisiinsa hetkeksi. Tosin nyt olivat päässeet irti ja Heinä makasi kyljellään nuolemassaan haaroväliään. Puhdistettuaan sukuelimensä se nosti päänsä ja katseli Tulisilmää.
'' Nyt minä kannan sinun pentujasi. '' Heinä lausahti onnellisesti huokaisten, tämä oli ollut sille ensimmäinen kerta mutta synnytys pelotti sitä. Toivottavasti pennut syntyivät elävinä ja terveinä, tai eihän se ollut varmaa että se onnistuisi. Mutta Heinän mielestä oli parittelu mennyt loistavasti ja hyvin, naaras uskoi että pentuja tulisi.

Tuli oli jo ehtinyt istumaan asti ja oli nyt sangen tyytyväinen, vaikka kantoikin sisällään pientä epäilyksen siementä isän tehtäviensä suhteen. Kuullessaan Heinän onnellisen äänen uros vetäisi kuitenkin pienen hymyn kasvoilleen ja lipaisi huuliaan.
"Meidän pentumme," Tulisilmä maisteli käsitettä suussaan.
"Sinusta tulee hyvä emo," uros tokaisi pienen tauon jälkeen ja katseli Heinää silmissään lempeä ja rakkauden täyteinen, hieman ihailevakin, katse.

'' Toivottavasti. '' Naaras hihkaisi iloisena ja kohottautui sittemmin istumaan hitaasti, urahti tyytyväisenä. Kohta sillä olisi omia pentuja ihka omia pentuja ajatella... Naaras hymähti lopulta hillitäkseen hymynsä. '' Sinusta tulee kyllä hyvä isä. Usko pois. '' Heinä lausahti rohkaisevasti, mutta eihän sitä voinut olla varma. Mutta Heinä ainakin uskoi ja toivoi niin. Se oli sanottavissa että naaras oli ylpeä itsestään, se oli saavuttanut unelmansa. '' Meidän täytyy keksiä nimetkin, onko sinulla ehdotuksia? '' Heinä nosti persuksensa ja käveli istumaan Tulisilmän vierelle hymyillen onnellisena, kohta kaksikolla olisi perhe.

Tuli nauroi oikein kunnolla ja vapautuneesti kuullessaan Heinän nimikyselyn.
"Emmehän me edes tiedä millaisia pikkupentuja maailmaan on tulossa, joten miten niille voi keksiä vielä nimiäkään?" uros ihmetteli ja kallisti hieman päätään huvittuneena. Tulisilmä tökkäisi kuonollaan Heinän poskea kevyesti.
"Sinulla taitaa olla jo jotain valmiina, vai?" Tuli kysäisi.

'' Ajattelinhan minä muutamaa nimeä mutta ei sen kummosenpaa. '' Heinä päästi ilmoille myös hyväntuulisen naurunpuuskan heleästi, tuuppasi kirsullaan takaisin Tulisilmää posken tienoille ja hymähti huvittuneena vielä.

// Äöeeeee Lyhyt D 8 //

// Nooh, taitaa tulla molemmilta. 8") //

Tulisilmä kohotti kulmiaan huvittuneena Heinälle joka ei ilmeisestikään ollut halukas kertomaan nimiehdotuksiaan. Pitäköön ne sitten salassa jos haluaa, Tuli antoi asian olla. Toiminnanhaluista urosta alkoi jo melko pitkälti tyhjää käyvä keskustelu ärsyttää ja hyvästä itsehallinastaan huolimatta se liikehti hieman vaivaantuneesti.

'' Ainakin yksi alkaa sinun alkukirjaimellasi ja yksi minun. '' heinä ehdotti nopeasti, heilautti häntäänsä rennosti ja tuuppi sitten kirsullaan hellästi uroksen kaulaa. Heinämme selvästi piti uroksesta. '' Onko sinulla ehdotuksia? Keksi nyt jotain! '' Heinä ei odottanut toisen vastausta kun jo käski toista keksimään, olivathan nyt kaksikko pari joten naaras sai mielestään pomotella Tulisilmää. Huumorintajua urokseltahan löytyi ja Heinä tiesi rajan, jota se ei ylittäisi. Meksikonsusi narttu vaihtoi asentoaan ja mietti nimiä... Hulmaus...Humina...Haapa... Naaras tuhahti jälkeenpäin ja palasi omista maailmoistaan korvat luimussa.

Tulisilmä urahti muka-äkeänä mutta yritti kuitenkin keksiä jotain.
"Sorsa, Helinä, Kolina, niitähän on vaikka millä mitalla," uros ehdotti epäröiden. Sen mielessä pyöri kuitenkin koko ajan sitä kalvava huoli ja aina vain jo nyt kasvava ahdistus. Tulta ei ollut luotu sitoutumaan yhtään mihinkään, puhumattakaan sitten perheestä. Uros tiesi kuitenkin että asia oli jo lyöty lukkoon ja olisi suorastaan raukkamaista yrittää sitä peruuttaa. Joka tapauksessa sen olisi saatava aikaa totutella ajatukseen. Heti. Tuli käänteli katsettaan varoen ettei Heinä huomaisi mokomaa verukkeen etsiskelyä. Maisema kuitenkin oli ja pysyi yhtä tyhjänä kuin aiemminkin ja uros kirosikin sitä mielessään. Sen olisi pakko puhua suoraan.
"Heinä," Tuli huomasi sanovansa, mutta oli tyytyväinen tajutessaan äänensävynsä huolettomuuden. "Minusta tuntuu että tarvitsisin hieman omaa rauhaa. Älä nyt ymmärrä väärin Heinäseni, mutta en ole ollut pitkään aikaan sidoksissa yhtään mihinkään, puhumattakaan kuulumisesta mihinkään. Hakeudun kyllä seuraasi heti kun olen saanut pääsi selväksi, jooko?" uros ehdotti päätään kallistaen, äänensävyynsä lisäten huolettomuuden, samanlaisen joka siinä yleensä oli kun kyseltiin vaikka kuulumisia tai sukulaisten vointia.

'' Sorsa. Sorsat sinulla on korvien välissä. '' Heinä huvittuneena lisäsi Tulisilmän nimiehdotuksien jälkeen, ei toki pilkkaavasti. Tuuhea häntä piiskasi maata kuin viimeistä päivää, ja samalla pyysi Tulisilmää ottamaan äskeisen kommentin leikillä, vaikkei häntä osannuktaan puhua. Heinän katse vakavoitui mutta häntä vain hidasti vauhtiaan todella hitaaksi, mutta heilui kumminkin, se oli pääasia. Heinää alkoi epäilyttää kun Tulisilmä oli sanonut asiansa, jättäisikö uros Heinän yksin huolehtimaan pennuista? Lähtisi raukkamaisesti pötkimään pakoon ja luistaisi vastuusta kuin limanuljaska?! Ei käy, sanon minä! Manasi Heinä mielessään ja vihdoin aukaisi kitansa puhuakseen '' Käyhän tuo, mutta jos sinä et etsi minua tassuihisi, teen minä niin. '' Heinän katseessa oli häivähdys huolestuneisuutta kun naaras siirsi katseensa hetkeksi maisemaan ja vaihtoi sitten istuma-asentoaan levottomana.

Tulisilmä huomasi heti toisen olemuksen muutoksen ja lipaisi huuliaan hieman tympääntyneenä, korviaan aavistuksen verran luimistaen. Sen verran sillä oli moraalia, ettei se missään nimessä hylkäisi Heinää ja vielä syntymättömiä pentuja, ja myöskin Heinän pitäisi se tietää.
"Voit olla varma etteivät pentumme jää ilman isää," Tuli tokaisi hetken tauon jälkeen ja äänensävyssä oli havaittavissa pientä kylmyyttä ja loukkaantuneisuutta. Uroksella oli ylpeytensä ja egonsa, eikä se kertakaikkiaan sietänyt että sen sanoja epäiltiin tai kyseenalaistettiin, ei edes Heinän kaltaiselta sudelta. Susi iskosti katseensa hetkeksi Heinään, painoi mieleensä jokaisen piirteen rakastamassaan nartussa ja nousi sitten seisomaan.
"Tapaamisiin Heinäseni," uros tokaisi ja käänsi selkänsä naaraalle. Varovainen ensimmäinen askel, korvat visusti eteenpäin kääntyineinä, sitten toinen.

'' Pidä huolikin siitä. '' Heinä osaksi varoitti mutta leppoisat silmät puhuivat taasen muuta, toisen tokaisu oli saanut enemmän itsevarmuutta valumaan Heinään. Naaras halusi pennuilleen lapsuuden jota se ei itse saanut.

Naaras nousi seisomaan ja mulkoili Tulisilmän selkää, turhaantuneena viimein tuhahti '' Aijot lähteä ilman minkäänmoista hellyydenosoitusta?! ''