Haukan reviirin rajoilla, Seinäruusu ja Korvapuoli kohtaavat.

Seinäruusu, Tuo kookas ja vaaleaturkkinen naarashukka jolkotteli kohti reviirin rajoja, Se lähtisi katsomaan mitä muualla oli tapahtunut sillä aikaa kun se oli tutkisjekkyt Haukan reviirin sisältöä, Lauma oli todella mukava, Joka iikka heistä. Mutta naaras tahtoi joskus kuljeksia yksin läpi metsien ja käydä reviirin rajankin ulkopuolella.

Tosin nyt naaras ei tiennyt missä päässä se oli reviiriä, Se oli lähtenyt pesiltä tutustumasta muihin susiin ja aikansa jolkoteltua ja askellettua se oli päätynyt tänne, Naaras keräsi heikkoja hajuhiukkasia lumesta reviirin rajalla.
'' Äh, Vain jokin turhapäinen jänis... '' Naaras pettyi kun vain hastoi juuri tästä kulkeneen jäniksen hajuhiukkaset, Jos reviirille yrittäisi tunkeutua joku, Naaras yrittäisi häätää sitä parhaansa mukaan ja siinä se varmaan onnistuisikin, Haukalle se olisi uskollinen.

Naaras askelsi vielä pari kolme metriä edemmäs, Ja ei varsinaisesti ollut enään Haukan reviirin sisäpuolella, Vaaleaturkki ummisti silmiään ja nautti kauniista talviaamusta.

Korvapuoli oli surkealla päällä. Sillä oli hitonmoinen nälkä, ja siltä oli juuri mennyt jänis sivu suun kun jänönketale oli mennyt ja säikähtänyt jotain. Korvapuoli oli jo vähän aikaa köpötellyt vai ympäriinsä, yrittäen löytää edes pienen saaliseläimen, mutta onni ei ollut myötä. Sitä paitsi sen korvantynkää kutitti ja särki, mutta hukka tiesi ettei sitä kannattanut käpälöidä.

Yhtäkkiä Korvapuolen nenään kantautui joku tuoksu. Korvapuoli haisteli sitä tarkemmin ja totesi sen, pettymyksekseen, sudeksi, luultavaksi elinvoimaiseksi nartuksi. Lumi narskui hiljaa Korvapuolen tassujen alla, kun se lähti kohti tuoksua.

Se totta vie kaipasi seuraa, ei ollut tavannut ketään kahteen päivään, ja sitä ennen vain jonkun ikivanhan ja äkeän hukan. Kenties toisella olisi jotain syötäväksi kelpaavaakin mitä voisi yrittää rohmuta itselleen. Näihin ajatuksiin vaipuneena Korvapuoli jatkoi nälkäistä taivallustaan. Vasta melko läheltä se vasta näki toisen suden, se oli kellertävän näköinen hankea vasten, mutta yhtäkaikki hyvin vaalea, ja hieman Korvapuolta isompi ja vanhempikin. Korvapuoli hiljensi vauhtia ja pysähtyi lopulta kokonaan, korvat kevyesti taaksepäin suunnattuina, varuillaan.

"Kuka sinä olet?" Korvapuoli kysyi kallistaen päätään hieman kysyvästi. "Ei sillä, enhän minä voisi sinua tunteakaan, tuskin kahtakaan sutta olen edes tavannut," se jatkoi hieman hiljempaa, alakuloisella äänensävyllä ja vaipui hetkeksi ajatuksiinsa.

Naaras havahtui vaimeisiin askeliin jotka tulivat sitä kohti, Se aukaisi silmänsä mutta ei saanut näkökenttäänsä mitään eritystiä, Se siis piileksii, Naaras ajatteli.

Naaras nousi tukevasti anturoilleen seisomaan, Häntä pörhistyi jo istuessa ja nyt niska ja lapa - karvat pörhistyivät entisestään, Se ajaisi tunkeilijan pois jos se yrittäisi tulla reviirin tuolle puolen.

Vihdoinkin vaaleaturkkisen näköpiiriin tuli pienempi ja nuorempi susi, Seinäruusu murahti vaimeasti varoitukseksi ja odotti että tuo esittäymätön hukka tulisi lähemmäksi, Seinäruusu pörhisti myös rinta-karvojaan , Kohotti päätään ja yritti näyttää kaikinlailla isommalta.

Kun tuntematon susi tuli viimein lähemmäksi Seinäruusu kuuli sen kysymyksen ja sen jälkeen lausahduksen, Mutta ei vastannut niihin pitenkään, Sen sijaan se kysyi hieman töykeästikkin; '' Mitä teet Haukan lauman reviirin rajalla? ''
Olihan Seinäruusulla syy olla hieman töykeä ja agressiivinenkin, Sehän puolusti laumansa reviiriä.

Korvapuoli loukkaantui hieman toisen sanoista. Mikä oikeus tuolla oli olla hänelle töykeä ja alkaa siinä uhitella? Yhtäkaikki toinen oli kuitenkin isompi, ja Korvapuoli ei todellakaan halunnut tapella. Niinpä se otti töykeydet vastaan, ja kun toinen oli varmasti lopettanut, puhui itse.

"Mutta saahan kuka tahansa rajalla olla, kunhan ei alueelle mene, vai kuinka?" se lausahti ja otti mahdollisimman alistuneen asennon.

// Nyt tulee kyllä lyhyttä :'s

Naaras luimisteli korviaan ja seisoi paikallaan edelleen, Ja mietti mitä tuo teki näin lähellä reviiriä.
Naaras käänsi sitten etuviistoon korviaan uteliaisuudesta ja naurahti itsekseen.

'' Kuka olet ? '' Naaras kysyi ja jäi odottamaan vastausta , Vaaleaturkkinen häntä heilahti pari kertaa.

// ähh, Ei ole oikein inspistä : ( //

Korvapuoli helpottui heti huomattuaan toisen asenteen muuttumisen. Korvapuoli oikaisi itseään varovasti hieman parempaan asentoon ja heilutteli häntäänsä edelleen hieman hermostuneena edestakaisin.
"Korvapuoli minä olen," Korvapuoli vastasi kysymykseen hieman ujosti. Narttu itse ei pitänyt nimestään jonka oli saanut kun toinen korva oli riistetty häneltä.

"Saanko minä puolestani tiedustella sinun nimeäsi?" Korvapuoli kysyi jo toiseen kertaan. Häntä häiritsi, kun ei tiennyt toisesta edes nimen vertaa. Korvapuoli kiinnostui hetki hetkeltä toisesta sudesta enemmän. Toisen valkoinen turkki oli hänestä todella kaunis, ja jokin tämän koko olemuksessa oli Korvapuolen mielestä todella mielenkiintoista, vaikka toisaalta, mikä nyt ei olisi nuorta susityttöä loppujen lopuksi kiinnostanut.

'' Korvapuoli ... '' Seinäruusu toisti hiljaa nimen ja sitten silmäili toisen riistettyä korvaa, Tottahan se oli, Toinen oli korvapuoli ja kai siitä saanut nimensä ?

'' Olen Seinäruusu. '' Seinäruusu esitteli itsensä nopeasti ja hiljaisella äänellä, vaaleasta turkistaan sittemmin pudisteli lumia ja asettui istuinluittensa päälle hitaasti, Kiepautti sittemmin hieman harmahtavan häntänsä vasten oikeaa takastaan ja vaaleaturkin katse haravoi Korvapuolta, Mitenköhän se oli menettänyt toisen korvansa?

Korvapuoli mietiskeli toisen nimeä hetken aikaa. Ei toinen mitenkään erityiseltä kyllä vaikuttanut, mutta minkäs sitä nimelleen mahtoi. Hukka epäröi hetken ja istahti sitten itsekin varovaisesti.

Susi-neiti antoi toisen rauhassa katsella itseään, ja käytti tilaisuuden itsekin hyväkseen. Toinen oli todellakin todella vaalea, ja Korvapuolta vanhempi. Tappelussa Korvapuoli olisi todella pahasti alakynnessä. Susi säikähti itsekin hieman ajatusta.

Korvapuolen vasenta takajalkaa alkoi pikkuhiljaa särkeä. Korvapuoli luimisti hieman korviaan kivulla ja otti paremman asennon niin että se makasi, kipeä jalka sivulla leväten.
"Jalka vähän kenkkuilee," neiti kohotti katseensa Seinäruusuun.

Seinäruusu haravoi nyt entistä tarkemmin yksityiskohtia ja tuntomerkkejä Korvapuolessa, Korvapuolen hajuhiukkaset kulkivat lievän tuulen mukana Seinäruusun kirsuun ja narttu painoi hajun muistiinsa.

Seinäruusukaan ei pannut pahakseen kun toinen katseli narttua, Mitä siinä olisi pahaksi pantavaksi?
Sehän oli luonnollista että sudet katselivat toisiaan, Ei siinä mitään kummosta ollut. Seinäruusu ajatteli kuumeisesti.

'' Onko sille tapahtunut jotakin? '' Seinäruusun häntä pyyhkäisi pari kertaa pakkasen takia kevyeksi muuttunutta lunta, Ja sitten se seisahtui vasemman lonkan viereen. Seinäruusun äitimäiset vaistot heräsivät pakostakkin kun tiesi toiseen sattuvan, Seinäruusulla ei ole ollut koskaan pentuja ja valeraskaukset ovat olleet naaraalle erityisen vaikeita ja raskaita.

Korvapuoli alkoi olla jo vähän vaivaantunut, ja se tunsi olonsa jotenkin tyhmäksi. Kyllä se olisi varmaan aika hupaisa näky jonkun ulkopuolisen mielestä, kaksi sutta siinä tuijottamassa toisiaan. Tilanne kun ei ollut edes vihamielinen tai haastava, pikemminkin toverillinen. Korvapuoli mietti hetken toisen kysymystä ennen kuin vastasi:
"Mitä nyt vähän tappelussa nuhjaantunut," ja yritti kääntää tilanteen leikiksi. Sitä kalvoi edelleen edellisen lauman alfan kanssa käydyn tappelun muisto.

Korvapuoli säikähti, kun lähellä olevasta havusta tipahti lunta tuulen mukana ja osa päätyi suden itsensä päälle.
"Ärh," Korvapuoli ärähti saadessaan kylmän kylvyn. Se ponkaisi pystyyn ja yritti ravistella edes suurimman osan pois. Se ei todellakaan pitänyt lumesta. Kylmää, pimeää ja märkää, niin, sitä talvi oli. Korvapuoli ei enää istahtanut aloilleen, vaan jäi seisomaan edelleen hieman lumisena paikalleen.

Naarastakin alkoi ahdistaa hieman tämä tuijotus, Ilmasta kevyemmäksi tehdäkseen naaras naurahti ja susimainen hymy käväisi äidillisesti Seinäruusun mustilla ja aistikkailla suupielillä.

Kun lunta arvaamattomasti tippuikin toisen niskaan Seinäruusu jäi vain tapittelemaan toista, Kunnes tajusi tilanteen ja kysähti:
'' Sattuiko? '' Toisen reaktiosta ja käyttäytymisestä päätellen toinen ei pitänyt talvesta, Seinäruusulle kävi molemmat vuodenajat.
'' Sinulla on hyvä tuuri. '' Seinäruusu ei tarkoittanut lausettaan mitenkään töykeästi mainittavaksi vaan vain peruskommentiksi, Toisaalta tuon kommentin pystyi toinen osapuoli tulkitsemaan hieman ikävästikkin, Mutta vaaleaturkkinen naaras ei sitä huomannut.

Korvapuoli tunsi kuinka jäljelle jäänyt lumi suli piinaavan hitaasti sen kehon lämmössä.
"Ei, ei sattunut," se mutisi suupielestään hieman ärhäkkänä, mutta tajusi sitten että eihän se toisen vika ollut, että hän oli nyt itse märkä, ja oli juuri aikeissa paikkailla sanojaan kun toinen puhui taas. Tällä kertaa Korvapuoli suorastaan tyrmistyi vähäksi aikaa toisen sanoista. Mitenniin 'hyvä tuuri'? Hetken päästä Korvapuoli oli jo lietsonut itsensä ajatuksillaan lähes tulkoon raivon partaalle, vaikka terve järki käskikin rauhoittumaan.

Korvapuoli seisoi hetken aikaa vain paikoillaan, tunneskaalan vaihdellessa lähes tulkoon valonnopeudella.
"Mitä sinä tuolla tarkoitit?" se sai lopulta kysyttyä, ja yritti kuulostaa mahdollisimman neutraalilta, mutta sen äänen pääsi silti pienoinen loukkaantuneisuuden sävy.

Vieraan naaraan reagoiminen sai Seinäruusun hermostuneeksi hieman ja vaaleaturkki nousi seisaalleen nopeasti , Kuin salaman vauhdittamana.

'' Siis , Tarkoitin että... Katsos kun korvasi ja jalkasi... ja nyt myös tuo lumi. '' Naaras yritti selittää mutta se ei oikein luonnistunut, Seinäruusu seisoi vankasti paikoillaan ja katseli korvapuolta, Seinäruusu murahti itsekseen,, Miksi sen piti mennä tuohonkin väliin kommentoimaan, Miksi ?
Vanhempi naaras heilautti päätään pari sivulta toiselle ja sitten silmäili maisemaa Korvapuolen ohitse.

Korvapuoli huomasi toisen epäröimisen, ja ymmärsi ettei toinen ollut tarkoittanut kommenttiaan pahalla, ja uskalsi hieman virnistääkin susimaisesti. "Ravatessa roiskuu," se hymähti, ja huomasi toisen katsovan hänen ohitseen. Korvapuoli käännähti ja yritti seurata toisen katsetta, mutta ei ymmärtänyt mitä toinen katseli.

"Mitä siellä on?" se kysäisi hölmistyneenä, ja kääntyi takaisin toista kohti ymmärtämättömänä. Korvapuoli huomasi, että ilma oli alkanut jo hämärtymään ja aurinko oli jo melkein painunut mailleen.

'' Joo, Niin tekee. '' Seinäruusu naurahti heleästi ja helpottuneena.
Seinäruusu oli mielissään siitä ettei mitään pahempaa väärinkäsitystä sattunut ja ettei toinen pistänyt pahakseen kommenttia.

Seinäruusu pudisteli ylimääräisiä lumia jälleen turkistaan.

(( Sori lyhyt : < Ei ole inspistä : s ))

Korvapuoli höristi hieman korviaan, kun kuuli jostain, ehkä parin kymmenen metrin päästä, oksien rapinaa. Tuuli kääntyi juuri sopivasti sillä hetkellä suotuisaksi, ja hukka haistoi jonkun vieraan hajun. Narttu oli haistanut sen joskus ennenkin, kyllä vain, mutta mikä se oli?
Hetken päästä Korvapuoli tunnisti sen, se oli karhu, vahva ja iso. Nuoren suden niskakarvat pörhistyivät ja korvat menivät luimuun lähes tulkoon pelkän vaiston avustamina.

"Haistatko sinäkin sen?" Korvapuoli kysäisi Seinäruusulta pelokkaana, ja hermostui kuullessaan kuinka rapina läheni hiljalleen.

// Saisikohan tästä jotain äksönin tynkää? ;D //

'' Karhu ! '' Seinäruusu murahti kuuluvasti ja jokaisen karvansa pörhisti piikiksi selkäänsä, Samoin niskaan ja lapojen kohdille, Häntä nousi uhmakkaasti pystyyn ja Seinäruusu murahteli varoittavasti, Nartun päässä vellosi vihan ja pelon ristiriitaisia tunteita.

Seinäruusulla oli kova halu kostaa karhulle, Joka oli eilenkin täällä liikkunut ja päässyt yllättämään nartun, Tai no pelästyttämään, Mutta silti se pelkäsi, Se ei voinut mitään kookkaalle naaraskarhulle, Mutta jos Korvapuoli auttaisi , Pystyisikö ne yhdessä häätää karhun ?

'' Jos tulet tänne kapinen saasta niin revin sinut kappaleiksi ! '' Seinäruusu ärähti ja seisoi vartalo etukenossa, lauseen oli tarkoitus myös rohkaista Korvapuolta mukaan häätämään karhua, Sittemmin Seinäruusu siirsi katseensa pyytävästi korvapuoleen.

// kutsutaanko joku Haukan laumalaisista myös auttamaan ? :D //

Korvapuoli hämmentyi ensin toisen uhittelevasta reaktiosta, mutta huomattuaan toisen pyytävän katseen, ei tämä aikonut jäädä toiseksi vaan astahti toisen rinnalle ja pörhisti karvojaan vielä edellistäkin pörheämmäksi ja painoi etupäätään alemmas ja kurtisti kuononsa sekä paljasti hampaansa.

"Nimenomaan! Sopisi lähteä kalppimaan ja vähän vauhdilla tai saat tuntea nahoissasi susi-rouvien vihan!" sekin huusi metsikköön haukahti vielä päälle. Rapina pysähtyi yhtäkkiä, ja kuului hiljaista karhun murinaa. Korvapuoli katsahti Seinäruusuun epäröiden.

// Juu, kutsutaan ihmeessä. Karhu saa oikein isän kädestä. Sinä voit päättää kuka pyydetään, minä kun en ihan vielä näistä hahmoista ole perillä. :D

Seinäruusu hymyili voitonhimoisesti toisen saapuessa nartun rinnalle.
Seinäruusu veti ylähuultaan hammasrivistönsä päältä välillä, Vaikkei puskissa kyykkivä karhu sitä nähnyt.

Seinäruusu naurahti ensin Korvapuolen lauseelle ja sitten haukahti myös Korvapuolen haukahduksen vahvistukseksi.
'' Eh, Toivottavasti joku tulee apuun '' Narttu ähkäisi ja tuijotti sitten tuimasti kohti karhunmurinaa, Kohta se tulisi, Miten kahden naaraan kävisi ?

// laitan tuonne pelinhaku - osioon että joku saa tulla, Pysäytetään peli vaikka nyt tähän kohtaan ja ootetaan että joku tulee nyt tähän väliin , Muuten se karhu ehtii tehä näistä susimuussia :D //

Akka oli juoksennellut jäniksen perässä pitkin poikin, mutta sen jänisjahti oli keskeentynyt, kun se oli haistainut rajojen suunnasta vieraan suden ja Seinäruusun hajun. Akan mielestä tilanne vaati tarkistamista, Seinäruusu saattoi olla pulassa, tai sitten meneillään oli jotain muuta. Narttu käänsi nokkansa kohti suuntaa, josta tuuli toi hajua sitä kohti, ja lähti etenemään reipasta jolkotusta. Akka eteni hyvän aikaa, kunnes se saattoi jo kuulla noiden kahden suden puhuvan, ja haistoi hajun, joka sai sen karvat samantien nousemaan pystyyn. Karhu! Miten täällä saattoi olla tähän aikaan liikkeellä karhu?! Akka eteni vielä hieman ja huudahti sitten kuuluvasti; " Seinäruusu!! Mitä täällä on oikein meneillään!" Akka otti huutaessaan sen riskin, että kontio lähtisi sitä kohti ärsyynnyttyään sen äänestä, ja niin kävikin. Karhu alkoi rymistä puskissa kohti Akkaa, ja narttu saattoi kuulla sen raivostuneen örinän. Akka lähti hurjilla loikilla eteenpäin, pois reviirin suunnasta, jottei eläin vahingossakaan ottaisi suuntaa pesille, jossa oli pieniä pentuja, jotka olivat täysin turvattomia moisen pedon edessä.
" Seuraa minua Seinäruusu! Ajetaan tämä kontio matkoihinsa!" Akka huusi juostessaan, ja toivoi todella, että Seinäruusu, ja ehkä tämä sen outo ystäväkin, pääsisivät pian paikalle, sillä yksinään ei Akkakaan karhua vastaan pärjäisi, vaikka se kaikinpuolin erinomaisessa kunnossa olikin.

Korvapuoli oli vähän aikaa hämillään, kun kuuli jonkun vieraan suden huutelevan. Korvapuoli kuuli kuinka toinen susi huusi Seinäruusua, ja kuuli myös toisen karhunhäätö-aikeista. Korvapuoli oletti että kutsu koskisi myös sitä, ja lähti suurin loikin "laukkaamaan" lähemmäs karhua ja vierasta sutta, unohtaen itsensä Seinäruusun vähäksi aikaa.

//Jee, peli pyörii. Käykö pelijärjestys Shui - Metka - Dino?

'' Akka! '' Seinäruusu huudahti ja valppaana loikahti parin lumikinoksen yli, Sitten se jatkoi laukka-askelin Korvapuolen perässä,
Karhu murahteli möreästi ja havisutti lunta maahan viereisestä puusta, Seinäruusu säikähti putoavaa lunta mutta jatkoi juoksuaan kohti Akkaa , Akan vierelle juoksettuaan Seinäruusu katsahti Akkaa ja sitten takana olevaa karhunkuvatusta.

// Juu se järjestys käy :) //

Karhu ei seurannut suin päin Akan perässä, vaan sen mielenkiinto herpaantui muuallekin. Narttu joutui odottelemaan ja kiemurtelemaan ollakseen juoksematta liian kauas karhusta, jotta se ei lopettaisi jahtaamistaan, ja keksisi jotain muuta puuhaa, kuten vaikka pesille päin lähteminen. " Yritetään saada tämä otus perässämme kauas rajalta!" Akka huusi Seinärusuulle joka oli ilmestynyt sen vierelle. Sitten tuo vieras hukka, jonka kanssa Seinäruusu oli ollut, vilahti Akan näkökentän laidalla ja Akka huusi tällekin; " Tule sinäkin mukaan, huijataan karhu kauas täältä!" Peto oli taasen vimmaantunut Akan äänekkyydestä. Se ärjähti verta hyytävästi, otti lisää vauhtia ja yritti iskeä etutassuillaan kaikin voimin Seinäruusun ja Akan väliin.
" Varokaa!" Akka parahti samalla kun sinkosi sivuun kontion tieltä, ehtien juuri ajoissa väistää karhun vaarallisen voimakkaiden etukäpälien terävät kynnet. Narttu menetti hetkiseksi tasapainonsa, ja tuuskahti kumoon lumihankeen, mutta saavutti ruumiinsa hallinnan taas hyvin nopeasti ja jatkoi vauhtiaan. Akka yritti nähdä, oliko Seinäruusun tai tämän vieraan käynyt mitenkään, mutta se ei nähnyt kuin tämän mielipuolisen karhun, joka jälleen kiinnitti huomionsa Akkaan, ja lähti rytisemään tämän perässä." Kun saamme karhun lähelle solaa, jättäydytään sen taakse ja ajetaan se laaksoon, pois täältä!" Akka huusi läähättäen muille, vaikkei saattanut toisia nähdäkään.
Akka oli tässä jälleen juoksemassa karhua pakoon. Ei ollut kovin kauaa, kun se oli Kaatajan kanssa paennut aivan samalla tavalla vimmastunuttta kontiota...saattoipa olla, että kyseessä oli aivan yksi ja sama karhu, joka terrorisoi näitä alueita. Tuskin useampi kontio oli saman talven aikana päättänyt jättää talviunien nukkumisen väliin, ja ruveta sekopäiseksi susien lahtaajaksi...vaan mistä sitä tiesi!!
Karhun hengitys alkoi tuntua Akan housukarvoissa, ja narttu nykäisi askeliinsa lisää pituutta, saadakseen lisää välimatkaa itsensä ja Otson väliin.

Korvapuoli oli mielessään kiitollinen, että joku muu oli ottanut komennon ja jakeli käskyjä, itse kun oli vähän aikaa äimänkäkenä. Korvapuoli jökötti ensin vain hämmentyneenä paikallaan, mutta lopulta vieraan suden, jota Seinäruusu oli kutsunut Akaksi, ääni herätti sen äimistely-tuokiostaan. Korvapuoli ei ehtinyt ottaa kuin pari askelta, kun karhu nosti metakan Akan äänekkyydestä ja alkoi huitoa tassullaan. Korvapuoli huomasi silmäkulmastaan kun Akka kaatui onnekseen turvallisesti lumihankeen. Seinäruususta Korvapuolella ei ollut hajuakaan, mutta se ei sitä jäänyt miettimään. Korvapuoli otti pienen spurtin ja kiirehti nyt pystyssä jälleen olevan Akan rinnalle. Korvapuoli yritti lähinnä keskittyi jalkoihinsa jottei alkoisi kompuroimaan, mutta se oli silti hieman kankea. Nyt et ala kompastelemaan, Korvapuoli ajatteli ja kiihdytti taas vauhtiaan jäädessään hieman Akasta jälkeen.

Korvapuolikaan ei voinut olla ihmettelemättä tätä poikkeuksellista tilannetta, karhu taisi olla vähän tasapainoton mieleltään kun noin aikaisin heräili, mutta juuri nyt sillä ei ollut merkitystä. Korvapuoli kuuli taas karhun läähätyksen tulevan vähän turhan läheltä, ja yritti lisätä vauhtia, mutta tällä kertaa se todellakin sekosi askelissaan, astui kuoppaan ja lensi lumeen. Se yritti kierähtää syrjään, ja onnistuikin siinä osaksi itsesuojeluvaiston antamin voimin. Korvapuoli räpiköi nopeasti pystyyn, mutta karhu oli jo ehtinyt Akan kera rymistää ohi, ja Seinäruusukin oli varmaan mennyt siinä mukana. Korvapuoli lähti perään täydellisen lumisena, ja saikin jo piakkoin näkyviinsä muiden hahmot. Lumi pöllysi varsin korkealle, ja kun Korvapuoli pääsi karhun rinnalle, se ei nähnyt vähään aikaan mitään. Korvapuoli jatkoi kuitenkin matkaansa, ja toivoi että ei törmäisi mihinkään.

Seinäruusu juoksi lennokkaita ja nopeasti eteenpäin vieviä laukka-askeliaan Akan rinnalla, Nyökkäsi vain toisen suunnitelmalle koska läähätyksensä ansiosta ei saanut sanoja suustaan.

Kun teräväkyntinen karhun etunen suhahti Akan ja Seinäruusun väliin, Seinäruusu loikkasi vaistomaisesti sivukenossa kauvemmaksi säikähtäneenä ja yllätyksen ansiosta muristen, Sitten se silmäili Akkaa, Mutta ei saanut tuttua narttua näkökenttäänsä, Seinäruusu kiljahti huolestuneena '' Akka ?! '' Mutta piankin Akka ilmestyi Seinäruusun näkökenttään ja Seinäruusu lisäsi vauhtiaan. Mutta Seinäruusu pälyili silti Korvapuolta, Minne se oli hävinnyt?
Kun Seinäruusu näki kaatuneesta Korvapuolesta vilahduksen se huokaisi helpottuneena mielessään, Onneksi toinen oli ainakin kunnossa.

'' Kyllä ! '' Seinäruusu vastasi lyhyesti Akalle läähätyksensä ansiosta, Toivottavasti karhu ei kääntyisi ympäri ja palaisi rajaa kohti Akan, Seinäruusun ja Korvapuolen lähdettyä.
Kun karhun rymisevät askeleet kuuluivat liian läheltä lisäsi Seinäruusu jo valmiiksi vauhdikkaaseen juoksuuna lisää vauhtia, Sen tukevat jalat kantoivat sitä nopeasti raskaassa lumessa.