Haukan reviirin varmistusta - Jatkopeli

Haukka katsahti uutta laumalaistaan kiitollisena. Nyt sillä oli seuraa, jota se oli kaivannut jo rajojen tarkistuksen aloitettuaan. Seura ei ehkä ollut sitä, mitä uros tahtoi, mutta kelpasi. Uusi laumalainen oli aina tutustumisen arvoinen, jopa narttuna. Haukka oli kuitenkin jo periaatteessa varattu toisaalle, Säteelle, jonka pentujen ottoisä alfa oli. Lisäksi alfalla oli omat tunteensa pentujen äitiä, Sädettä kohtaan.

Ajatukset kääntyivät pian edellä kulkevaan omegaan, Kiteeseen, eikä Haukka voinut olla naurahtamatta ääneen. Intoa sillä ainakin riitti. "Kuljehan hieman hitaammin, jotta ehdin tarkistaa nämä jäljet. Samalla tulee sinullekin tutuksi nämä rajat," Haukka ilmoitti kantavalla äänellä Kiteelle ja samalla kun ääni oli lempeä, oli se myös isällisen käskevä. Haukka ei aikonut alistaa Kidettä pitämään omegan sijansa. Alfa ei vain kykenisi siihen, sillä ei toinen ollut tehnyt mitään väärää. Oli vain hieman yli-innokas. Uros oli lempeä ja hyväsydämminen, mutta jos sen hyviä puolia ei otettaisi vastaan. No, elämä saattoi muuttua kertaheitolla hankalaksi.

Kide rauhoittui ja odotti Huakkaa. Naaras nuuski jälkiä maassa ja huomasi jotakin, ruskean kirjava susi lymysi puiden takana. Puun varjossa vieras näytti hieman pelottavalta, mutta Kide höristi korviaan.

" Haukka...Kuka tuo on? Naaras kysyi, muttei irrottanut katsettaan vieraasta hukasta.


Ruoste katsoi Kidettä hieman arvioiden ja oli jo melkein hyökkäämässä, mutta yhtäkkiä uros näki Haukan. Sen mieli rauhoittui. Ruoste juoksahti verisenä Haukan eteen ja kumarsi.

Ruoste oli juuri tapellut Paarman kanssa joten hukan turkki kiilsi verestä ja niskassa oli syvä viilto. Kuitenkin uros kumarsi alfalleen.

" Arvon Haukka, olen pahoillani. Olen pahoillani ,että näyttäydyn äkisti, ja vielä tämän näköisenä " Uros sanoi ja nousi taas ylös.

Kide katsoi toista hieman järkyttyneenä, mutta juoksi heti toisen luo. Sehän oli Ruoste !!

" Mitä sinulle on tapahtunut ?" Naaras kysyi hädissään ja katsoi uroksen haavoja.

Ruoste tyrkkäsi kevyesti naaraan pois, se ei halunnut erityistä huomiota ja jos jokin voisi sen parantaa, olisi se haukan sanat.

Haukka haisteli jättämiään merkkejä tarkkaan, mutta vain hetkeä myöhemmin alfa haistoi veren. Veri ei tuonut vettä kielelle, enemmänkin sai yökkäämään. Tämän täytyi siis olla susi. Susi, jonka ominaishaju oli peittynyt vereen. Haukka pörhisti automaattisesti niskakarvansa ja tuijotti suuntaan, josta haju tuli. Kun Ruoste tuli esiin kesti Haukalla hetki tajuta kuka tuo oli ja vielä isompi hetki rauhoittua.

"Ruoste?!" Haukka kysyi yllättyneenä pelonsekaisin tuntein. "Mitä sinulle on tapahtunut?" alfa älähti pelästyksestä toettuaan ja tuijotti kumarrukseen vaipunutta laumalaistaan lievästi peloissaan. Toinen näytti niin raadellulta.

Metku uusi susi laaksossa oli kuulut ääniä ja lähtenyt katsomaan mistänetuli.Metku katseli toisia piilosta ja ihmeteli miten yksi susista oli niin huonossa kunossa.Hänen teki mieli mennä tutustumaan, mutta ei uskaltanut häntä pelottti että toise hyökäisivä kimppuun ja raatelisivat hänet.Vaikka hänestä ei olisi uhkaa heille.Koska Metku oli hyvin pieni susi.Joten Metku tyytyivain katselemaan.Metku tiesi että hänet haistetaisiin aikanaan,mutta toivoi ettei löydetäisi. ´´Haluaisin ystäviä mutta en uskaltaisi mennä heti esiin,muuuutta ehkä myöhenin.´´Metku kuiskasi itseleen.

Ruoste katsoi Haukkaan hieman kiitollisena.

" Tuli vähän tappelua...Joku Paarma tuli reviirille ja kävi kimppuuni. Sain kuitenkin ajettua hänet pois...Hän kuulemma halusi käydä Sinun kimppuusi...Mutta kävikin minun..." Uros sanoi väsyneenä. Se ei jaksanut melkein puhuakkaan.


( Anteeksi lyhyys, mutta pitää lähetä )

Haukka haistoi vieraan suden, tuskin se Paarma oli. Metku ei ollut nyt etusijalla, mutta alfa siirsi katseensa Kiteeseen. "Hae tuo toinen vieras tuolta kauempaa, haluan kuulla onko sillä asiaa." Haukka käskytti kääntyen Ruosteen puoleen.

"En usko sanojasi," Haukka hymähti Kiteen mentyä, olettaen, että Kide todella meni. "Kukaan ei käy kimppuun syyttä. Miksi tämä Paarma muka kävi kimppuusi? Miksi hän tahtoi tavata minut, muuta kuin tappaakseen? Mikset kutsunut apua?" alfa suorastaan ärähti viimeiset sanat. Se oli pettynyt laumalaiseensa ja näytti sen olemuksellaan ja sanoillaan selkeästi. Vastaisuudessa toinen saisi käyttäytyä paremmin.

Metku katseli hiljaa ja tajusi että hänet huomattiin,mutta Metku ei lähtenyt karkuun.Vaan astui askeleen lähemäs sillä hän ei halunnut näyttää pelkoaan.

Ruoste häpesi käytöstään.

" Anteeksi Haukka, en pystynyt. Kun *Köh* toinen *köh* tuli kysyin *köh* mitä hän täällä teki *köh* hän kysyi oliko tämä *köh* Haukan reviiri. Kun vastasin *köh* myöntävästi...*Köh* hän puhui jotakin alfan surmaamisesta *köh* ja kun sanoin että hän ei saa *köh* koskea sinuun hän *köh..." Ruoste yritti selittää, mutta ei tämän jälkeen saanut sanaa suustaan. Uros kakoi ja köhi lumessa. Se ei saanut kunnolla henkeä.


Kide juoksi metsikköön hiljaa. Toinen tuskin huomaisi paljoakaan naaraan liikkeistä. Kide hiipi toisen taakse, ja pukkasi toista kuonollaan.

" Tule perässäni. En pure...Ainakaan vielä " Naaras sanoi, puolet sanoistaan tosin vitsillä. Se viittäsi kuonollaan menosuuntaan ja lähti kävelemään Haukan luokse.

Ensin Metku ei huomanut mitään.Kun joku koski häntä niin Metku säikähti,vingahti ja kääntyi salaman nopeasti ympäri.Hän ei sanonut mitään vieraalle sudelle.Kun Metku kuuli mitä toinen sanoi,hän mietti hetken.Hetken mietityään lähti seuraamaan vasta hakoisesti ja hitaasti mutta varmasti,Metku mietti Itsekseen mitä nyt tapahtuisi.Olinko tulut liian lähelle heidän reviiriään?Olivatko he vihaisia?Aikoisivatko he kenties tappa minut? Metku ei tienyt mitä tehdä. Perääntyä Metku ei tahtonut, vaikka pelkäsikin sydämmensä pohjasta.


(Sori unohdin kertoo susi on naaras)

Kide huomasi toisen pelon ja yritti rauhoitella tätä.

" Äläs nyt. Emme me sinua tapa...Ainakaan ilman syytä " Se sanoi rauhallisesti ja lempeästi. Se ei halunnut pelotella toista. Ei Haukka raatelisi tuota, vaikka se olikin tullut reviirille. Alfa ei ollut sellainen.

Metku rauhoitui hieman kuulesaan nuo sanat ja jatkoi kävelyään hieman nopeanpaa.metkua silti mietetytti oliko tuolla isolla sudetta asiaa ja mitä he halusi tietää.Metkulla itselään oli yksi tai useampi kysymys.Hän nimitäin ei tiedä vielä

Kide kävelee Metkun rinnalla ja vilkuilee vähän väliä Haukkaa, ja taas välillä Metkua.

" Mitähän Ruoste ja Haukka tekevät ?" Naaras miettii ja vilkaisee kaksikkoon. Metku tuskin yrittäisi mitään vaarallista, joten tonen olisi varmaankin tulossa asialle.

¤Köh! Pidettäisiinkö se järjestys? Minun jälkeeni susu98, sitten Caramel.Fox¤

Haukka pelästyi. Ruoste alkoi köhimään ja yskimään lumessa, eikä alfa ollut varma mitä tehdä. Se kuitenkin muisti pentuajoiltaan selän köyristämisen auttavan hapenkulkua keuhkoihin, eikä se keksinyt muutakaan tähän hätään. "Köyristä selkäsi ja pidä pää maata kohden!" susi sähähti pelästyneellä, käskevällä äänellä ja koetti etsiä katseellaan Kidettä ja sitä toista vierasta hukkaa. Ei mitään.

¤minua voi sanoa ihan vain susuksi¤

Kun Metku saavutti tuon vieraan suden kanssa urokset ja näki miten yksi maasa makaava susi yski.Niin häntä melkein itketti tuon nähdessään mutta sai pidettyä iitkunsa kurissa.metku meinasi kysyä mitä oli käynyt ja avasi jo suunsa mutta sulki sen äkkiä.Metku jäi odottamaan että muut sanoisi tai kysyisi mitä heillä olikin asiaa/kysyttävää.Pian Metku tuntui aistivan että tuo itse varmin susi(Haukka)olisi muiden pomo,hän oli myös huomanut sen käskevän muita mutta nyt tunsi sen itsesään.

Ruoste köyristi selkäänsä käskystä ja heti happi kulki paremmin. Silti yskiminen jatkui, mutta lievempänä.


Kide juoksi Haukan ja Ruosteen luo, tuo uusi susi mukanaan. Se katsoi Ruostetta huolestuneena, ja kuunteli toisen yskää.

" Tuota Haukka, minä toin tämän suden..." Naaras aloitti ja katsoi alfaa. Nyt olisi ehkä hieman huono hetki, mutta Haukka käski tuoda tämän vieraan hukkasen.


" Anteeksi että aiheutin vaivaa... " Ruoste hukka sanoi korvat luimussa, mutta nosti silti päätään ylös. Se oli todellakin pahoillaan.

Haukka katsahti paikalle tuotua sutta ja Ruoskaa. "Ei se mitään." Katse suuntautui uutukaiseen. "Mitä teet täällä?" Haukka uteli uutukaiselta kurtistaen kulmiaan ja kallistaen päätään kysyvästi.

// Oliko se siin Calarma, Susu ja minä ? //

(oli)

"no olen etsimässä ystäviä ja olen myöskin uteaisuutani täällä" sanoi metku alistuvasti ja hieman peloisaan mutta ei se enään niin pelännyt kuin hetki sitten.MEtkun katse pyöri jokaisen suden ohitse yhä uudelleen ja uudelleen.

Kide nyökkäsi toiselle ja katsoi sitten Haukkaa. Olisiko Metkulla mielessä laumaan liittyminen ?

" Haukka... Olisiko tämä narttu hyvä laumaasi ?" Kide kysyi ja hymähti sen jälkeen.

// Anteeksi lyhyt,ei taaskaan inspistä //

// Taidan napata Ruosteen pois tästä osiosta. Että pääsen taas pelaamaan sillä muitakin pelejä //