Kiiluvat tähdet (( Kutsupeli; Shui ja Heinä ))

Naaras katseli Naalia, otti varovaisia askelia lähemmäksi ettei huutaa olisi tarvinnut ja aloitti sitten puhumisen.

'' Ajattelitko sinä liittyä johonkin laumaan? '' Naaras aloitti ja höristi hieman korviaan, laski persettään alas ja hieman vaivautuneena tuijotti Naalin etusia.

Naali katsoi Heinää ja tuhahti.

" En. Laumat eivät ole minua varten. En ekstä kuunnella toisen määräyksiä ja käskyjä " Valkoturkki sanoi ja tuhahti vaivautuneesti. Se oli kuulunut yhteen hienoimmista laumoista ennen laaksoon tuloa. Ja oli ollut saamassa alfan paikankin vielä kaiken lisäksi. Mutta sitten uros oli lähtenyt ystävänsä perään. Ruusun.

'' Vai niin vai niin, mutta sopisit hyvin Veren laumaan. Mutta toisaalta ei sinne tarvisi mennä yhtään enempää susia. '' Naaras tuhahti mainitessaan Veren nimen, niin turhaa koko stoori. Olisi vain hyvä jos Viima olisi vielä vallassa, mutta sitten laaksosta puuttuisi jännitys ja no ... salaperäisyys. Heinä oli kuullut puhuttavan ryhmästä joka sivuuttaisi Veren vallastaan ja asettuisi sinne joukkoineen, mielenkiintoista Heinän mielestä. '' Oletko sinä joskus sitten kuulunut laumaan ? Edes pentuna? '' Naaras kysähti pää kallellaan aavistuksen.

Naali murahti. Sekin oli kuullut huhuja Veren julmasta johtotavasta ja kieroista laumalaisista. Naali oli kuullut että sen oma sisko(puoli) oli liittynyt tuohon hirvitävään sakkiin.


" Minä vai ? Kuuluin suureen laumaan ja olin päästä alfaksi. Kunnes se kurja Ruusu lähti ja minun oli lähdettävä perään " Uros murahti. Todellisuudessa Ruusu oli Naalin hyvä ystävä, vieläkin.

'' Miksi lähdit hänen peräänsä? Olisit vain jäänyt, minusta sinusta olisi tullut aika hyvä alfa. Kunhan vain olisit löytänyt sopivan naaraan, ei näin tunteellinen kelpaisi sinulle. '' Ja naurahtikin Meksikonsusi narttu jälkeenpäin aidosti huvittuneena, mutta ei suinkaan pilkkaavana. Naaras luimisteli sitten tummanruskeita korviaan levottomasti kuullessaan suurempien lintujen rapistelua puskissa, vai olivatko ne edes lintuja? Heinän silmäkulmassa vilahti jotain oranssiruskeata ja naaras ponnahti istualtaan metrin päähän Naalista niin lujaa että huohotti kauhusta kankeana ja seisoi hajareisin. Kun tuo salaperäinen otus osoittautui ketuksi ärähti naaras toistamiseen, murisi turhaantuneena. Se oli ollut niin omissa maailmoissaan ja oli pelästynyt suunnattomasti tuota harmitonta rääpälettä, voi jukra.

Naali katsoi tista ja tuhahti. Se oli itse päättänyt lähteä.


" En halunnut jäädä. Enkä tarvitse narttua. " Valkoturkki tuhahti ja kuunteli ihmeellistä rapinaa. Jaahas, kettu rukkahan se siinä sähisi. Piti varmaankin päättää tuolta notkeilijalta päivät.


Uros pörhisti valkoiset karvansa pörhölleen ja murisi uhkaavasti reposelle. Jos toinen ei lähtisi lätkimään, veri saattaisi roiskua turhankin paljon.

'Naaras tuhahti. '' Miten sinä sitten aijoit jatkaa sukuasi? Vai aijoitko lopettaa sukusi etenimisen siihen? '' Naaras uteli, mutta oli vahvasti kiinni kysymyksissään ja halusi niihin suoran vastauksen. Naaras tuhahti ja pudisteli päätään.

Meksikonsusi narttu ravisteli ruskoturkkiaan nopeasti ja vilkuili ketunrääpälettä joka vilkuili kaksikkoa, kumminkin alkoi hivuttautua kauemmas.

Naali katsoi kylmästi Heinää.

" Miksi minun pitäisi jatkaa sukuani ? Kuka muka tarvtsee näitä susia ? Meitä i tarvtse kukaan ! " Uros murahti ja pörhisti turkkiaan. Sen suku oli ollut tappajana niin kauan kuin se muisti, mutta ei se siitä kerotonut kenellekkään. Sen äiti ja isä olivat hyviä susia, mutta muut suvun sudet olivat pahoja. Ja niin oli isäkin. Paha.

'' Voit aina yrittää kasvattaa pentusi erinlailla. '' Heinä huomautti, istuutui viimein hieman rennommin. Olisi aika epätodennäköistä että Naali hyökkäisi nyt. Naaras murahti vaimeasti ja repolainen otti jalat allensa, lähti täyttä haipakkaa pusikkojen sekaan.

Naali hymähti. Vai pentuja ?

" Kuka minut huolisi ? Kuka haluaisi minut ? Olen tehnyt väärin, perheeni on tehnyt väärin. Haluan pyytää anteeksi, mutta kaikki sulkevat korvansa eivätkä halua kuulla. Eivät halua ymmärtää. Miksi tämän piti mennä näin ? " Valkoturkki sanoi ja luimisti korviaan. Se käänsi päänsä pois Heinästä ja muutama kyynel tipahti sen silmäkulmasta.

'' Kyllä minä uskon, Naali, että edes joku haluaa kuunnella sinua. Eihän kaikki sudet voi vain sulkea korviansa. '' Naaras katseli Naalia. Myötätuntoa tuntien syvästi. Heinä luimisti korvansa ja heilautti häntäänsä kevyesti.

'' Tiedätkös, Naali. Minulla oli erittäin vaikea pentuikä, minua moitittiin ja vähäteltiin mitä ikinä vain teinkin. En ollut koskaan yhtä hyvä kuin veljeni Hiekka, en koskaan saanut tilaisuutta oppia täysin hyväksi. Mustaturkki piti kovan kurin ja kasvatti minut pakolla hieman viileäksi ja epäkohteliaaksi, mutta silti yritän taistella sitä puolta vastaan. Hiekasta tosiaan... noh, tuli ilkeä ja kauhea sonnanjauhaja. Haukkuu muita minkä kerkiää. '' Naaras silti rakasti veljeään, olihan se sen tuki ja turva, tai oli silloin aikoinaan.