Kuin niissä saduissa

// Varoitin otsikosta. 8D Susu98 ja Pyry jälleen tänne. o.o Peli sijoittuisi siis päivä Pyryn ja Korvapuolen kohtaamisen jälkeen, näin selvyyden vuoksi. //

Kultaturkki heräsi hätkähtäen painajaisesta. Sen sydän takoi kiivaasti kylkiluita vasten ja narttu tärisi pelosta. Yrittäessään muistella unen tapahtumia tuuheaturkkisen mieli kuitenkin teki tepposet, ja jäljelle jäikin vain painostava ja kertakaikkisen inhottava tunne. Kultaturkki pudisti päätään hieman hermostuneena ja katseli ympärilleen.
"Missä minä olen?" hento ja kaunis ääni leikkasi ilmaa. Kultaturkki oli puhunut oikeastaan aina yksikseen, ja piirre oli vain korostunut yksinään vietetyn ajan takia. Pienen nartun, melkein pennuksikin laskettavan, päähän päätyi muistikuva. Niin, se oli haistanut susia ja saapunut tähän laaksoon. Paljon, paljon susia. Mutta tullessaan se oli ollut liian väsynyt tekemään mitään, joten susi oli tyytynyt vain kaivautumaan lähimpään koloon nukkumaan. Maan alla oleva ahdas kolo alkoi äkkiä ahdistaa Kultaturkkia ja se singahti pystyyn lähtien kolosta kuin takamukseensa ammuksen saaneena. Ulkona ahtaanpaikankammo häipyi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Kultaturkki räpytteli silmiään hetken aamun kylmyydessä ihastuneena. Hento sumu leijui laajan ja aukean alueen ympärillä ja luonto oli vielä täydellisen hiljaa. Oli varhainen aamu, aurinko ei nousisi vielä aikoihin, mutta näkö toimi silti. Narttu istahti paljaaseen maahan silmänsä sulkien.

Kevät oli tulossa kovaa vauhtia, ja lunta ei näkynyt enää oikeastaan missään. Kevään tuoksun saattoi tunteakin, tai ainakin Kultaturkin nenään se tuntui hyvin. Narttu ei voinut mitään mieliteolleen, vaan nosti päänsä pystyyn ulvoen pitkään ja kantavasti. Ääni oli todella hento ja kaunis, herkkäkin, ja siitä kuulsi kaikki tunteet joita narttu sisällään kantoi. Pientä epäröivyyttä mutta varmuutta ja toiveikkuutta paremmasta elämästä ja uudesta elämästä.

//täältä tullaan ja toihan on kerrassaan hyvä otsikko//

Pyry oli kulkenut jonkin aikaa ja mietti viime kohtaa mistaan Korvapuolen kanssa. Se kulki pää painuksissa mietteiden keskellä, se kulki kolmella käpälällä eteen päin jo aika sujuvasti, mutta silti se oli hieman hidasta.

Pian Pyryn kortviin kantautui hiento ja aika kaunis ulvonta, uros päätti ottaa selvää kenelle ääni kuului. Pyry lähti ääntä kohti ja näki jonkin matkaa mentyään nuoren naaraan kauempana, uros haukahti ja tuli lähemmäs kysyen "hei kuka sinä olet?" Pyryn korvat oli uteliaasti eteen päin suunattu ja silti sen olemus oli varautunut ja puollustava. vaikka toinen oli nuori ei Pyrystä jalka poitilaana kauheasti vastusta olisi, mutta kyllä se voisi voittaa nuoren naaraan.
*eikö täällä ole yhtään uroksia?* Pyry mietti mielessään se ei ollut löytänyt yhtään urosta vielä, vain narttuja joilla melkein kaikilla oli juoksut olleet.

// Hyvä että kelpaa. 8) Katsos muuten tämä peli. //

Kultaturkin juoksuja ei ollut kuulunut ollenkaan, mutta ei narttu ollut sitä oikeastaan tajunnut edes ihmetellä, olihan se vielä niin nuorikin. Susi lopetti ulvomisensa saatuaan äänensä jo hieman käheäksi moisesta äänentuotannosta. Kuullessaan haukahduksen Kultaturkki kääntyi innostuneena ja häntä iloisesti vipottaen äänen suuntaan. Kuullessaan kysymyksen narttu ei vastannut heti, eikä oikeastaan antanut mitään merkkiä että moiseen aikoisikaan ryhtyä. Tyhjät, melko kammottavatkin, siniset silmät pyyhkivät hajamielisen oloisesti toisen kehoa. Tosiasiassa silmäpari painoi tarkasti mieleensä kaiken näkemänsä ja etsi kaikki pienetkin erikoisuudet. Uros oli selvästi sutta itseään isompi, mutta ei vaikuttanut ollenkaan uhkaavalta. Sen etujalka oli hieman oudon näköinen ja vieras näytti varovan sitä kovin. Kultaturkki keräsi kuitenkin lopulta harhailevan katseensa ja keskitti sen mitäänsanomattoman olemuksen uroksen silmiin pää uteliaasti hieman kallellaan, häntä edelleen huiskien.
"Hei," narttu tervehti ensin pirteästi ja hymyili. "Minun nimeni on Kultaturkki. Kukas sinä olet?" äänestä paistoi lapsekkuus ja täydellinen ennakkoluulottomuus. Kultaturkki asteli uteliaana hieman lähemmäs ja kierteli moista ilmestystä sitä joka puolelta tutkiskellen.

Pyryä ihmetytti toinen hieman, miten toisen silmät saatoivet olla kerta kaikkiaan tyhjät ja ilmeettömät, mutta silti ihan kauniit.
Pyry antoi toisen tutkia itseään vaikka sitä hämensi toinen hieman, ja mikä uroksessa oli niin tutkimisen arvoista tassukin oli murtunut ja jalassa oli vielä arpia taistelusta.

*mikä toinen oikein oli? miksi toinen haluaa tutkia minut? ja miksi toinen ei vastannut kysymykseen?* Pyry mietti juuri ennen kuin sai vastauksen.
"hei vain kultaturkki, minä olen Pyry" Uros sanoi miehekäällä ja ystävällisellä äänellä. *voi noita nuoria ja huolettomia, ei ole mitään kokemusta niin kuin minulla vaikka nuori olenkin, mutta olen myös kokenut* Pyry ajateli mielessään. Pyry antoi toisen tarkkailla itseään mutta piti tätä silti silmällä.

//joo kiitos kun muistutit en muistanut koko peliä//

Kultaturkki pysähtyi ja maisteli toisen nimeä päätään hieman kallistaen, saaden sitten ahaa-elämyksen.
"Haa! Pyry, niin kuin lumipyry! Sinun turkkisi on vaalea kuin lumipyry!" narttu nyökytteli innoissaan älynväläyksestään tillittäen sitten jälleen toisen turkkia. Se todellakin oli valkoinen. Kultaturkki vilkaisi omaansa ja tunsi pienen kateuden piston sydämessään. Miksi sen itsensä piti olla niin pieni ja omituisen turkinvärin omaava? Kultaturkki - nimikin jo kertoi että turkin pitäisi olla kullanvärinen. Mutta mitä vielä, sehän oli likaisen keltainen.
"Kerrassaan ihastuttava turkki, etenkin minun omani rinnalla. Minkä ihmeen takia minulla pitää olla tälläinen, yhtä hyvin olisin voinut kieriä mudassa ennen syntymääni ja jättää sitten kokonaan peseytymättä!" susi ilmaisi mietteensä ääneen sen enempää ajattelematta tai kaunistelematta.

Pyry kuunteli huvittuneena toisen puheita ja maisteli lumipyryä suussaan. "vai lumipyry... kiitoisaa" Pyry sanoi ja katsoi toista iloisesti häntä heiluen.
"noh noh neiti sinun turkkisi väri on kaunis ja oma laatuinen" Uros sanoi lohduttavasti ja puhui myös totta koska jokaisella sudella oli omalla tavallaan kaunis turkki "niin ja kiitos" uros kiiteli toisen kehuista ja sitä hieman nolottikin.
Pyry istui alas pitäen tassunsa ylhäällä ettein sen kipu pahenisi. Pyry katsoi toista ystävällisin silmin ja tutkaili sitten katseellaan toista.

Kultaturkki virnisti toisen kehuille niistä ilahtuneena.
"Voi kiitos, kukaan ei ole ennen kehunut sitä! Eikä oikeastaan mitään muutakaan minussa," narttu synkistyi hetkeksi ja kurtisti kulmiaan mietteliäänä.
"Taidan olla jotenkin omituinen muiden mielestä tai jotain, mutta ainakaan minun lähelläni ei yleensä pahemmin viihdytä. Mitä veikkaat?" Kultaturkki puhui jälleen lähes itsekseen ja muisti vain hämärästi Pyrynkin läsnäolon. Yksinäisyydessä vietetty aika ei ollut tehnyt sille hyvää, vaan oikeastaan vain pahentanut sen pientä mielenvikaisuutta.

Pyry hymyili toiselle vastaukseksi ja tarkkaili ympäristöä meinaten upota taas omiin maailmoihin tulevasta ja koittaen piirtää kuvaa laaksosta ja sen ympäristöstä.
"et sinä mitenkään omituinen ole, olet vain erikoinen ja kaunis, mutta luulen ettei kaikki ymärrä sinua ja kauneuttasi" Pyry kertoi sen mitä ajateli, se ei helpolla osannut ajatella pahaa kenestäkään paitsi jos toinen oli todella sen 'arvoinen'.
Pyry oli aina ollut kohtelias ja pirteä tosin tassun murtaminen oli hieman saanut sen alakuloiseksi, se mietti usein tulevaa ja sitä osaksi pelotti luultavasti tuleva nälkä kuolema, vaikka se ei sitä näyttänyt.
Pyryn katse juoksi koko ajan joka kolkassa, välillä Kultaturkissa ja välillä maisemassa.

Kultaturkin silmistä paistoi avoin ihailu toista kohtaan ja se hymyili hieman hölmistyneenä. Entisessä laumassaan se oli alusta alkaen leimattu oudokiksi ja sitä oli vältelty. Kenties täällä olisi mieleltään suvaitsevampia susia?
"Kiitos. Tarkoitan sitä. Mutta osaisitko Pyry kertoa minulle jotain tämän laakson laumojen tilasta? Tai siis että minkälaisia laumoja täällä on? Oletko sinä muuten jossain niistä?" Kultaturkki pääsi taas puhumisen vauhtiin ja kysymyksiä putoili kuin pommia nartun vain hymyillessä.

Pyry oli iloinen että Kultaturkki oli taas paremmalla tuulella

"Voin kertoa sen mitä olen kuullut, katsos en ole kauaa ollut täällä ja en ole laumassa, mutta täällä on kai neljä laumaa en tiedä paljoa muutakuin sen että yhden lauman alfa on Valta, toinen on Haukka, kolmas on Ovela ja neljäs on Veri, en sitten ole ihan varma näistä nimistä ja niin" Pyry vastasi kaikkiin parhaansa mukaan, se ei tiennyt paljoakaan koska oli ollut aika vähän liikkeessä oikean etusen kannassa. Onneksi Pyry pysyi Kultaturkin mukana ja pystyi vastaan kaikkiin.

Kultaturkki tirskahti tahtomattaankin kuullessaan nimen Veri.
"Veri? Kuinka tyhmä nimi! Kuka nyt sellaisen suden ystävä haluaisi olla!" narttu lörpötteli jälleen ja tuli tietämättään paljastaneeksi taas kerran lapsekkuutensa.

// Lyhyt, mutta päätä särkee niin että huh huh. //

Pyry katsoi toista kysyvästi ja huvittuneesti totean "kuulesnyt ei ulkonäkö tai nimi merkitse mitään, vaan sisimmällä on väliä ja se pitää muistaa jokaisessa, tosin täyty myöntää että veri nimi on hauska" Pyry puhuikuin mikäkin viisas susi, mutta se kertoi ihan tärkeitä asioita.

//no toivottavasti et tulu kipeeks. Mullakin tuli muuten lyhyt, mutta minä syytän väsymystä eikä se mikään ihme ole kun kissa mauku ja rapisteli koko viime yön ja oli koulustakin vähällä myöhästyää ja tunnilla olin niin väsynyt että voi jessus//

// Osuitpa nappiin, sillä juuri nyt on flunssa päällä, aamulla heräsin siheen tunteeseen kun ei saanut kunnolla henkeä nenän tukkoisuuden takia. Argh. //

Kultaturkki kallisti päätään hieman nolostuneena mutta otti siitä huolimatta Pyryn sanoista opikseen.
"Niin, niin," narttu myönteli. Kultaturkki nousi istuma-asennostaan venytellen sitten raukeasti ja suutaan maiskutellen. Seisoen se tajusi vasta kunnolla kuinka oudon näköisesti uros tassuaan roikotti.
"Mitä sinun tassullesi on tapahtunut?" Kultaturkki kysyi pirteänä ja jälleen päätään kallistaen ja korviaan epävarmasti heilutellen.

//no voi toivottavasti parenet pian, kipeenä ei tosiaan ole kivaa.//

Pyry katsoi toista iloisesti ja hyvän tuulisesti "kaksos en minäkään katsonut sinun ulkonäköä pahaksi vaan ajatelin tutustua sinuun ensin ja muutenkin sinun turkkisi on omalla tavallaan kaunis" Pyry jatkoi ottaen toisen ja itsensä esimerkiksi, Pyryn korvat olivat ystävällisesti höröllään ja välillä ne liikuivat tutkien ympäristöä. Pyryn katse oli opettavan ja ystävällisen välillä. Uros katsoi huvittuneesti kun toinen venytteli.
"No se murtui kun puolustin ja taistelin" Pyry sanoi hiljaa, likuen makaamaan ja tassun varovasti asettaen maahan.
Pyryn korvat meni hieman luimuun sen ei olisi tehnyt mieli ajatella sitä, koska tunsi sen olleen tuomion päivä ja uros oli huomannut sen vamman minkäse silloin sai olevan kuolettava. Pyry tiesi olevansa jossain vaiheessa kuolemaisillaan nälkään, mutta Pyry taistelisi loppun urheasti. Ja Pyryä huoleti erästoinenkin asia... Kuolema joka voisi tulla koska tahansa takaisin ja tappaa Pyryn.

Kultaturkki kuunteli esimerkin ja painoi senkin mieleensä mahdollista tulevaa käyttöä varten. Kuullessaan toisen taistelusta nartunkin korvat vetäytyivät hieman epäröiden ja jännittyneinä taaksepäin mutteivat ihan luimuun asti.
"Oo," sudelta pääsi jännittynyt äännähdys joka ei ollut varsinaisesti sen paremmin ihaileva kuin surkuttelevakaan.
"Mitä tapahtui?" Kultaturkki kysyi eikä tajunnut ollenkaan miettiä oliko toinen edes halukas kertomaan.

// Tekstintaso ja pituus: 0. XD //

Pyry kuunteli toisen kysymyksen ja oli arvannut toisen haluavan tietää lisää ja oli varautunut kertomaan.
"no tapasin Hienä nimisen nartun ja me juteltiin siinä kaikessa rauhassa, kunnes paikalle saapui toinen narttu ja uhkasi tappaa meidät molemmat, mutta minä sanoin sille että 'Hienään et koske ellet tapa minua ensin' ja sitten se hyökkäsi minun kimpuuni ja mursi luuni! sitten se kuitenkin lähti, mutta minusta tuntuu että se haluaa löytää minut ja tappaa." Pyry kertoi ensimäiseksi meilein huutaen ja sitten surullisesti kuiskaten oman kohtalonsa. Pyryn korvat meni luimuun surullisesti se ei kuitenkaan rakastanut Hienää se vain puollusti niinkuin aina sen tapoihin kuului. Pyryn katse laski alas surullisesti, se ei ollut voinut kuvitella miten sille saattoi käydä näin ensin saapuu hienoon paikkaan ja sitten meinataan viedä henki kivuliaasti näännyttämällä.

//eipä tuo mitään//

Kultaturkki kallisteli hieman päätään kertomuksen edetessä ja inahti viimeisen sanan kohdalla hieman pelästyneesti.
"Tappaa?" narttu kummasteli.
"Jos se narttu oli sen... sen Heinän ystävä, ja se ajatteli että sinä yrität vahingoittaa sitä tai jotain?" Kultaturkki yritti keksiä järkevää syytä moiselle käytökselle, vaikka jokainen sen päässään kehittelemä teoria ontuikin jostain kohtaa.

Pyry huomasi toisen hieman pelästyneen ja totesi taas toisen olevan aika moinen pentu vielä. "juuri niin, mutta tuskin siinä nyt niin käy" Pyry lodutti hieman toista ettei toinen häiriintyisi suotta, uros hymähti vielä sanojensa päätteeksi ennenkuin jatkoi "ei koska Heinä ei tuntenut koko sutta ja osoitti vihaa tätä kohtaan" Pyry kertoi sen mitä tiesi ja tarkisti katseellaan ja korvillaaan ettei heitä tarkailtaisi. Pyry alkoi miettiä myös syytä, mutta ei se saanut mitään muuta järkevää kuin että sillä olisi ollut huono lapsus.

Kultaturkki kallisteli edelleen päätään mutta ei keksinyt mitään sanottavaa aiheeseen liittyen joten tyytyi vaihtamaan mokomaa.
"Sinä taisit pitää tästä Heinästä kun sitä sillä tavalla aloit puolustamaan?" narttu kysäisi uteliaana. Sitä oli aina kiehtonut kaikki romanttinen, muttei se ollut koskaan osannut ajatella itseään moiseen tilanteeseen.

Pyry katsoi taas Kultaturkkiin ja vastasi toiselle "en, en minä hänestä pitänyt sen enenpää kuin ystävänä ja monet nartut ovat tärkeitä maailmalle ja siten puollustus tärkeitä" Pyry selitti korvat luimussa ja täärkeä ilme naamallaan. Pyry teisi osaksi tehneensä oikein puollustaessaan muita, mutta Pyry maksoi siitä omalla kustannuksellaan. Valko turkki tunsi olonsa jo paremmaksi, pieni lepo tauko tuntui mukavalta koivessa ja nyt se pystyisi pian jatkamaan matkaansa.
Pyry vilkuili ympärilleen vähän huolestuneena, siitä tutui ettei kaikki ollut nyt kunnossa.

Kultaturkin naama venähti hieman pettyneenä mutta se vain kohautti harteitaan mokomalle. Minkäs sille voi jos ei aina saanut kuulla kaikkein mehukkaimpia juttuja. Huomatessaan Pyryn harhailevan katseen narttu hieman loukkaantui. Oliko se pelästyttänyt toisen kysymyksillään, kun uros tuolla tavalla ympärilleen katseli kuin piilopaikkaa hakien?

Pyry kuuli rasahduksen jostain pusikosta ja katsoi sitten Kultaturkkiin "kuulitko" Pyry lausahti hiljaa kääntäen katseensa taas harhailemaan maisemaan. Uros tunsi että heitä tarkkailtiin ja se tunsi kuinka kylmän väreet kulkisen selkäpiitä pitkin. Pyry pörhisti selkä ja niska karvansa toivoen ettei kyseessä olisi mikään vihainen karhu, susi tai ilves. Pian kuului toinen rasahdus ja uros kääntyi ääntä kohti, hiljaa muristen.

// otetaan vähän jännitystä ja sinä saat päättää mikä näitä odottaa pusikossa, siis jos halua :) //

Kultaturkki tiiraili uteliaana pusikkoon täysin ilman mitään ennakkoluuloja tai pelkoa. Narttu säpsähti hieman Pyryn aloittaessa murinansa ja vilkaisi urosta hieman kummastellen ymmärtämättä syytä moiseen käytökseen. Kultaturkki astahti rohkeasti lähemmäs rapisevaa pusikkoa korvat hörössä ja häntä uteliaasti ja jännittyneenä vipattaen. Narttu havaitsi pienen kerälle painuneen ja ilmeisen pelästyneen mytyn. Susi painoi päänsä uteliaana lähemmäs ja tönäisi varovaisesti kuonollaan rusehtavaa kasaa. Kultaturkilta pääsi kimeä ulvaisu kun se tunsi piikin nenässään. Otus oli mitä ilmeisimmin siili, joka ei halunnut itseään häirittävän, kuten narttu pääsi todistamaan. Susi pakitti nopeasti yrittäen päästä eroon kirsustaan törröttävästä siilin piikistä ja ulvoi kuin syötävä, vaikka olikin vain lähinnä järkyttynyt. Kultaturkki kompastui kuitenkin nopeasti jalkoihinsa ja rämähti maahan ja jäi siihen uikuttamaan hiljaa huonoa tuuriaan.

Pyry osaksi ihetteli ja osaksi voivotteli kun toinen oli niin ennekko luuloton, Pyry kuitenkin rauhoittui kun otus osoitautui siiliksi ja pyry lopetti murinansa.
Pyry oli varoittamaisillaan toista, mutta päätti olevan parempi toisen oppia kantapään kautta se oli paras tapa oppia jotain. Pyry istahti odottamaan mitä tapahtuisi, hetken päästä Pyry olisi voinut pidellä korviaan jos olisi voinut mutta ainakin luomussa ne oli metelistä mikä oli syntynyt kun toinen oli saanut piikeistä kuonoonsa. Pyry oli kokenut saman jo aikaisemmin ja tiesi miten kipeää se teki. Uros katseli huvittuneena kun toinen kompastui omiin jalkoihinsa, mutta tuli silti huolehtivana katsomaan että toinen oli kunnossa. "oleko kunnossa Kultaturkki?" Pyry kysyi ikäänkuin emon roolissa olisi ollut, se asteli varovasti toisen luokse ja katsoi huolehtivasti, korvat luimussa.

Kultaturkki jatkoi hiljaista valitustaan ja yritti varovaisesti tuuppia käpälällään piikkiä pois, mutta se oli syvällä. Kuullessaan Pyryn kysymyksen narttu katsahti ylös hieman nolostuneena.
"Piikki kuonossa ja itsetunto kolhuilla, ei sen vakavempaa," Kultaturkki lopetti lapsellisen uikuttamisensa noustan istumaan. Se yritti tarkastella piikkiä joka sojotti hämäävästi juuri sen näkökentän rajalla. Kieroon katsominen alkoi kuitenkin nopeasti särkemään päätä ja narttu loi epätoivoisen katseen Pyryn suuntaan.
"Miten tämän saa irti?" se parahti inhoten.