Kuin niissä saduissa

//sori hirveesti kesto//

Pyry katsoi toiseen muistellen omia kokemuksia siilin pistoista ja siitä kuinka piikit nypittiin irti kuonosta. Pyry ei vastannut en simmäinseen koska ei nähnyt sitä välttämättömäksi, se vain katseli toiseen mietteliäänä.
Pian pyry olikin jo aivan upota haaveisiinsa, mutta kultaturkin kysymys saisen herää mään.
"no siinä on kaksi tapaa, antaa sen lähteä itsestään tai.. nypätä irti" Pyry sanoi kylmön rauhallisesti ettei pelottaisi toista suotta, Pyryn katse oli lempeä ja rauhallinen.
Pyry muisti kuinka sille oltiin opetettu asi oita kantapään kautta ja se oli auttanut pyryä elämän ensi ajoissa. Pentuna Pyry oli saanut tehdä kaiken näköistä, mutta ei hänen vanhemmat olleet huolimattomia vaan suojelivat pentuja vaaroilta.

[[ Oho, en ollut huomannutkaan että tänne on vastattu. Ja tämä on tällaista inspiraatiotonta väkerrystä. ]]

Kultaturkki huokaisi helpotuksesta Pyryn luotellassa vaihtoehdot. Itsestään putoamisen odottaminen ei tuntunut houkuttelevalta, joten toinen vaihtoehto oli epäilemättä se ainoa ja oikea.
"Kiltti kiltti, nyppää se pois," narttu parkaisi. Piikki sattui ja samalla hankaloitti näkemistä sekä keskittymiskykyä heilumalla juuri silmän tavoittamattomissa.

// joo ei mitään:) //

Pyry katsoi toiseen tämän pyytäessä nypätä piikki irti ja uros vain sanoi "nooh, ota ihan rauhallisesti kyllä minä sen nyppään pois" Pyry sanpoi rauhoittavasti, se ei maininnut mitään nipistyksestä mikä siinä väkisin tulisi, mutta Pyry ei halunnut pelästyttää toista.
Valkoturkki asteli Kultaturkin luokse ja tarttui piikkiin pienemmillä kaluamis hampaillaan, sitten se nyppäsi nopeasti piikin pois ja sylkisen suustaan. Se katseli toisen reaktiota ja odotti pientä ulvahduksen tapaista koska se muisti omasta lapsuudestaan että kuonosta piikin nyppääminen oli hirveän kivuliasta.
Valkoturkin korvat olivat loimussa ja se asteli muutaman askeleen taaemmas ja istahti maahan edelleen korvat luimussa.

Kultaturkki helpotti Pyryn astellessa lähemmäs ja odotti kiltin sinisilmäisesti toisen tekevän työnsä. Narttu hämmästyi suuresti kun sen kuonon lävistikin siinä samassa terävä kipu kun piikki irtosi. Susi ulvahti kivusta hämmentyneenä. Miksei Pyry ollut maininnut tästä mitään. Uros asteli kuitenkin vain tyynesti kauemmas ja asettui istumaan korvat sulkeutuneina luimussa. Kultaturkin katse terävöityi hetkeksi ja kuka tahansa sen nähnyt olisi voinut vannoa nähneensä siinä vihaa moista käytöstä kohtaan. Narttua moinen uusi olotila hämmensi ja se ravisteli itseään kauttaaltaan kuin yrittäen karistaa inhottavan tunteen ja onnistuikin siinä.
"Kiitos," narttu sanoi katseen lasittuessa jälleen normaaliin tilaansa.

Pyry katseli toista tyynesti ja rauhallisesti, eikä reakoinut mitenkään toisen köytökseen. Pyryn katse oli ystävällinen ja tyyni, se vilkaisi käpäläänsä joka oli murtunut ja se vain kuvitteli kuinka Kultaturkki ulvoisisi jos sen koipi murtuisi. Pyry vain hymähti ajatuksilleen ja katsoi toista, sen ravistellessa itseään.
"mitäs tuosta" Pyry sanoi ystävällisesti ja siirsi katseensa seurailemaan ympäristöä sekä sen tapahtumia.

Kultaturkki hymyili Pyrylle ja antoi katseensa kiertää kauniissa ympäristössä. Linnut liversivät nartulle mitäänsanomatonta lauluaan, mutta kaunista se silti oli.
"Onko tassusi kovinkin kipeä?" narttu keksi kysäistä huolestuneena ja käänsi jälleen hailakan silmäparinsa kohti urosta ja tämän tassua. Se itse ei ollut ikinä murtanut mitään paikkaansa, mutta vanhassa laumastaan se muisti erään vanhan uroksen jonka jalka oli ollut aina kipeä, ja joka oli kertoillut pennuille kuinka se oli aikanaan murtunut ja kuinka se ei ollut koskaan parantunut kunnolla vaan jäänyt oudosti vääntyneeksi ja kipeäksi niin, että se haittasi liikkumistakin. Kultaturkki toivoi, ettei Pyrylle kävisi samalla tavalla, mutta se ei edes uskonut että tämä nuori uros olisi niin tyhmä että rasittaisi kipeää jalkaansa liiaksi niin ettei se parantuisikaan.

Pyryn katse kiersi ympäristössä ja olemus oli rento, uros oli rauhallinen tunsi olensa turvallisesksi.
"tassuni? No on se aika kipeä, mutta kyllä se tästä paranee hyvin josvain en rasita sitä liikaa" Sanoi Pyry ja hymyili hieman. Pyry ei halunnut rasittaa tassuaan ja siksi piti sen ilmassa maasta eikä koskenut maata yhtään.
Pyry käänsi katseensa maisemaan ja huokaisi syvään, sitä häiritsi ajatus jos toinenkin, mitä jos pyry ei näkisikään kesää ja jos näkisi oli kevät ollut oudon kuiva ja siitä seuraisi ties mitä.

//sori lyhyt//

Kultaturkki nyökkäsi kerrankin vaiteliaana Pyryn sanoille. Jokin hiljaisuudessa alkoi painaa narttua nopeasti, ja tunteidensa perusteilla kun tuo oli tottunut elämään, koki se parhaaksi hälvetä paikalta. Kultaturkki nousi venytellen pystyyn ja urahti tyytyväisenä ja raukeana.
"No, kiitos seurasta vain, Pyry, minä taidan jatkaa nyt matkaani. Koita selvitä," narttu hymyili ja kääntyi jo poistuakseen paikalta rivakasti. Sitä alkoi jo oikein kunnolla ahdistaa toisen seura, vaikkei se itsekään tajunnut siihen mitään kunnollista syytä. Ehkä nyt vain oli paras mahdollinen hetki lähteä, niin kuin Kultaturkki itselleen hämmentyneenä uskotteli.

[[ Kiitokset pelistä! :) ]]

Pyry vaikeni hetkeksi omiin ajatuksiinsa ja heräsi sitten kun Kultaturkki alkoi taas puhua, "selvä minäkin taidan jatkaa matkaani ja kyllä minä selviän älä huoli" Pyry sanoi kuin mikäkin sankari ja venytteli hieman ja lähti kolmella käpälällä aika rivakkaan pois päin. Se pysähtyi kuitenkin hetkeksi ja kääntyi sanoen "nähdään taas joskus, oli mukava tavata" Pyry sanoi ja häipyi pian paikalta, jotenkin toinen oli liian pirteä ja rivakka Pyrylle.

//joo kiitos pelistä//